sunnuntai 26. elokuuta 2012

Opiskelun kaipuu

Sen verran monta vuotta tuli luuhattua opiskelijana että näin syksyisin aina alkaa kaipaamaan takaisin opiskelijaelämään.

Samaa jutteli myös yksi vanha opiskelukaverini yliopistolta (amikseen vaihtanut kuten minäkin). Kuulemma nyt syksyllä oli meinannut vahingossa mennä töiden jälkeen taas ylioppilaskylän suuntaan.

Opiskelussa oli se mukava puoli että se jaksotti elämää. Vuosi oli aina oma yksikkönsä ja se jakautui syys- ja kevätlukukausiin sekä kesälomaan jolloin oltiin tietysti töissä. Syksy merkitsi uutta alkua, uusia opiskelijoita ja tietysti uusia bileitä. Kuukausipalkkalaiselle taas syksy tarkoittaa sitä että seuraavaan lomaan on 11 kuukautta.

Opiskelijana, ainakin niissä opinajoissa olin, oli ajankäyttö myös vapaampaa. Ja jos en olisi haaskannut rahojani ruotsalaisen polttoainekrematorion ylläpitoon, olisi voinut matkustellakin enemmän. Ja itse tykkäsin kovasti käydä ulkona viikolla. Opiskelijabileissä oli aina rento meininki, ei tappeluita tai muuta kärhämää ja liikkeellä oli samanhenkistä porukkaa. Ja jos bileet olivat vaikka sotkulla, ne saattoivat jatkua aamuun asti ja omia eväitäkin sai olla matkassa. Viikonloput baareissa ovat taas kovia hintoja, jonottamista ja valomerkkejä. Ja olinhan itsekin muutaman kerran soittamassa levyjä opiskelijabileissä, se oli mukavaa puuhaa.

Mutta mikäpäs tässä kuukausipalkkasoturinakaan, ei tarvitse aina juoda tarjousbisseä ja syödä pirkkapastaa. Ja saa rauhassa odotella seuraavaa kesälomaa ja eläkettä, me Y-sukupolvi pääsemme eläkkeelle varmaan satavuotiaina.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.