torstai 18. lokakuuta 2012

Netissä maksamisen vaikeus

Usein kuulee ihmisten sanovan ettei voi tehdä sitä tai tätä kun ei ole luottokorttia. Asia pullahti taas pintaan kun Netflixiä ei mukamas voi käyttää ilman luottokorttia. Asiahan ei ole näin.

Itse olen ostellut tavaroita netistä, tilaillut lentolippuja ja käyttänyt muun muassa Spotify Premiumia vuosikaudet ilman luottokorttia. Oikeastaan luottokortin tarvitsee nykyään vain jos haluaa ostaa jotain mutta ei ole rahaa, tarvitsee toisin sanoen siis luottoa. Nettiostaminen onnistuu mainiosti Visa Debitillä joka on kansainvälinen pankkikortti, ei siis luottokortti ja se toimii hyvin myös ulkomailla. Visa Debitin saat omasta pankistasi (ellei se ole sitten joku perähikiän pikkupankki jossa ei sirukortteja vielä tunneta, kuulemma sellaisiakin on...). Jos omistaa S-Etukortin, saa sen vaihdettua ilmaiseen S-Pankin Visa Debittiin niin halutessaan. Joillakin pankeilla voi Debitissä olla kuukausimaksu (ja kaiketi Electronissakin, ainakin meillä yli 27-vuotiailla). Tämä selviää pankin nettisivuilta tai käymällä konttorilla jos sellainen sattuu jossakin olemaan avoinna vielä järkeävään aikaan.

Ennen Debittiä minulla oli Visa Electron ja se oli kyllä vähän surkuhupaisa kortti. Electron vaatii aina yhteyden pankkiin, eli jos ei ole yhteyttä, ei ole ostotapahtumaakaan. Kyseisestä syystä se kävi ainakin ennen huonosti monissa paikoissa, esimerkiksi VR:n junissa ja Matkahuollon linja-autoissa sillä ei pystynyt maksamaan ollenkaan (en osaa sanoa mikä on tilanne).

Vaikka sitä ei kovin moni tunnu tietävän, Visa Electronilla voi maksaa myös netissä, ainakin Verified by Visa -merkityillä sivustoilla. Joillakin pankeilla verkkomaksaminen pitää kuulemma aktivoida erikseen verkkopankissa. Itsekin aikoinaan sillä jotain joskus ostelin mutta Debit on ollut paljon kätevämpi. Electronin ainoa etu on se että sillä ei voi missään olosuhteissa ylittää tiliään (ja säästyyhän sitä rahaa muutenkin kun ostot jäävät tekemättä). Electronia on myös pilkallisesti kutsuttu lasten Visaksi.

Eniten minua kummastuttaakin että miksi ihmiset eivät ota asioista selvää vaan valittelevat sopivan maksutavan puuttumista (kuka nyt oikeasti haluaisi maksella vaikkapa Spotifyä joka kuukausi verkkopankissa?). Oravannahatkaan eivät kelpaa nettipalveluissa. On olemassa ystävällinen hakukone Google jolla löytää helposti tietoa tästäkin asiasta tai jos sen käyttö tuntuu vieraalta ja vaikealta niin ainahan voi poiketa siellä pankkikonttorissa kyselemässä asioita.

Ja koska juttu on kuulemma luotettavampi kun siinä on kuva, niin laitetaan ny sellanenkin:



keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Detox-viikko

Työkaveri houkutteli minut mukaan detox-viikkoon vertaiskärsijäksi. Yleensä en moisiin lähde, mutta nyt päätin mielenkiinnon vuoksi kokeilla.

Ensin ei ollut edes ihan selvää että mitä sai syödä ja mitä ei. Päädyimme siihen tulokseen että kiellettyjen listalla ovat alkoholi, liha (tähän palaan myöhemmin), kahvi ja sokeriset herkut, eli ei paha rasti. Makeita herkkuja en syö juuri muutenkaan, lähinnä sukulaisten luona vieraillessa. Aloitimme sunnuntaina ja touhu päättyy perjantaina työpäivän jälkeen. Homma on siis sovitettu hyvin kiireisen länsimaisen kaupunkilaisen elämänrytmiin. Touhu on nyt puolivälissä ja päällimmäisenä havaintona on jatkuva nälkä vaikka koko ajan syökin. Tämä on sinänsä erikoista koska en yleensäkään syö niin kovin paljoa lihaa.

Lihan syömättä jättäminen on muutenkin vähän erikoista touhua monilla. Minulla on tuttavia jotka sanovat olevansa kasvissyöjiä tai etteivät syö lihaa mutta syövät kuitenkin kanaa ja kalaa. Itse en näe tässä juurikaan eroa, linnut ja kalatkin ovat eläviä olentoja jotka kuuluvat eläinkuntaan siinä missä sika ja lehmäkin. Eettisin perusteluin valintaansa selittävä voi myös hyvällä mielellä syödä munia ja maitotuotteita. Eläintä saa siis pitää vangittuna kunhan sitä ei tapeta syötäväksi. Joka tapauksessa ne tapetaan kun ne eivät enää tuota tarpeeksi. Häkkikanaloiden aikaan kanojen olot olivat myös paljon huonommat kuin isommilla tuotantoeläimillä. Isoa eläintä pitää kohdella paremmin koska se on arvokkaampi, kuollut lehmä on taloudellisesti suurempi tappio kuin kuollut broileri. Täyttä vegaania tulee harvemmin vastaan ja sellainen elämäntapa vaatiikin jo vähän enemmän kuin että valitsee lounasruokalassa kasvisvaihtoehdon.

Ei ole myöskään ollenkaan itsestäänselvyys että kasvisruoka olisi halvempaa. Kävimme yhtenä päivänä GreenZissä syömässä salaatit ja hintaa kertyi melkoisesti. Olihan annos toki iso, mutta minusta Citymarketin salaattitiskin annos oli parempi ja ehdottomasti hintansa väärti. GreenZiin en taida vaivautua toiste. Moni muukin on valitellut paikan keskinkertaisuutta hintaansa nähden mutta jotkut pitävät sitä huippumestana, kannattaa käydä itse tutkimassa ja tehdä omat päätelmänsä.

Jos syö kalaa, voi poiketa sushille, sekin on kevyttä ja trendikästä sapuskaa. Annokset ovat yleensä hintaansa nähden pieniä, itse en tykkää syödä itseäni ähkyksi joten silloin tällöin tulee käytyäkin. Kiinanbuffetissa tai normaalissa lounasruokalassa saa kuitenkin edullisemmin vatsansa täyteen, molemmista löytyy vaihtelevasti kalaa, kanaa (kiinalaisessa usein friteerattua) ja kasvisruokaa mutta kaikkiruokainen pääsee helpommalla.

Kotona tuli tehtyä nuudeleita valkoisilla pavuilla ja maissilla, edullinen ja tuttu setti opiskeluajoilta. Kämppikseni on entinen kasvissyöjä ja hän kokkasi jotain tofuhässäkkää. Tunnen muuten aika monta entistä kasvissyöjää... Tofusta en kuitenkaan ole koskaan pitänyt, väittävät että oikein valmistettuna se olisi tosi hyvää mutta eipä ole tullut vielä sellaista vastaan. Minusta se tuntuu suussa ikävältä eikä maistu juuri millekään (jos laittaa riittävästi mausteita, niin ne kyllä maistuvat, tofu ei). Tofu on myös aivan härskin hintaista, pikku kikkare maksaa tuplasti isomman jauhelipaketin verran tai jopa enemmän. Soija kuitenkin kelpaa esimerkiksi einesteollisuuden täyteaineeksi joten se ei voi olla kovin kallis raaka-aine. Soijarouhekaan ei maksa paljoa. Mutta kun soijasta valmistetaan tofua ja se kääritään pakkaukseen johon on painettu erilaisia eko- ja bio-logoja ja brändätty mielellään vielä vihreällä, niin oho, hinta pompsahti! Sanovat tofunsyöjät mitä sanovat, kapitalismin kätyrinä olen sitä mieltä että siinä vain joku repii hillittömät katteet. Olen kyllä suunnitellut lisääväni kasvien syöntiä mutta tofuun en tule koskemaan koska se on kallista ja mautonta. Proteiinia saa kyllä muualtakin.

Ruokavalioiden kanssa touhutessa pitää myös muistaa että kaikki ei sovi kaikille. Esimerkiksi karppauksesta on ollut liikkeellä monta kauhutarinaa, tosin omaan lähipiiriin ei ole sellaisia osunut. Hyvä periaate onkin syödä siten että siitä tulee hyvä olo. Kaverini juuri sanoi tulevansa hiilihyrdaateista energiseksi, itse taas jos syön hyvän pekoniaamiaisen, olo on kevyt ja aktiivinen. Salaatin syömisestä taas en tunnu saavan energiaa laisinkaan. Ruoan kanssa joutuu pyörittelemään monenlaisia kysymyksiä,  eettisiä, taloudellisia ja terveydellisiä ja aina se ei ole helppoa. Parasta olisi jos olisi runsaasti rahaa ja määrättömästi oikeaa ja puolueetonta tietotaitoa sekä tietysti riittävästi aikaa. Kaikista ei myöskään tule mestarikokkeja tai edes välttäviä vaikka kuinka yrittäisi. Elämä voi myös muuttua ahdistavaksi jos joutuu miettimään jokaista suupalaansa.

Ja mikäköhän on sitten tämän viikon lopullinen tarkoitus ja tulos? Tulos selviää myöhemmin, nyt ei ainakaan mitään mullistavaa ole tapahtunut. Uuden tutkimuksen mukaan ihminen on syönyt lihaa säännöllisesti jopa 15 miljoonaa vuotta joten ei ihme jos siitä luopuminen ei onnistu monilta. Itse lähdin tähän touhuun kokeiluna ja voihan tästä jotain vaikutteita jäädä ruokavalioonkin. Se on omalla kohdallani ollut viime vuosina ollut muutenkin muutoksen alla. Nykyään tulee jo vähän mietittyäkin mitä suuhunsa laittaa ja hesepullat ja kebapit ovat jääneet lähes kokonaan pois. Toisaalta vihreä tee ja chili ovat nousseet lähes jokapäiväisiksi tuotteiksi ja kalaakin tulee syötyä enemmän. Mutta oli muuten kohtalon julmaa ivaa kun sunnuntaina avasin Facebookin. Kortteliravintola Kerttu mainosti että jallupullat ja olut 10 euroa, kyllä muuten söi miestä. Arvaattekin varmaan mitä aion syödä viikonloppuna...

lauantai 6. lokakuuta 2012

Mac ja ftp-ohjelmat

Mac OS X:ssä on sisäänrakennettu ftp-tuki, mutta moni käyttää erillistä softaa kuten Cyberduckia. Ja kun pitkästä aikaa avasin kyseisen ohjelman oli vastassa sarja yllätyksiä.

Kuten tiedämme, Java on vaarallinen, Java on ärsyttävä ja niin edelleen, varsinkin webbisivuilla. Joku aika sitten poistin Javan kokonaan käytöstä eikä siitä nyt tällä kertaa sen enempää. Mutta kun palveluntarjoajan (Suncomet) sohlailujen jälkeen piti käydä kurkkaamassa palvelimella, ei Cyberduck enää käynnistynytkään vaan huusi Javaa. Myöskään InDesign ei suostunut käynnistymään ilman Javaa, joten olin sen kyllä hetki sitten asentanut sen takaisin mutta se oli pois käytöstä.

Aloin sitten ihan mielenkiinnosta tutkiskella vaihtoehtoja. Cyberduck on ollut kyllä toimiva ja helppokäyttöinen, sellainen sopivasti macmainen eikä insinöörien makuun suunniteltu. Ja edelleenkin se patsastelee parhaiden ftp-ohjelmien listoilla. Se on jopa niin hyvä että siitä on tehty versio windowsillekin. Yllätyksekseni se oli kuitenkin muuttunut maksulliseksi. No eipä siinä mitään, App Storen tultua moni muukin pikkuohjelma maksaa nykyään parisen euroa ja hyvä niin, pitäähän kehittäjien saada työstään palkkaakin. Mutta Cyberduck maksaa Storessa 18,99 euroa joten jäisi kyllä ostamatta ilman Java-ongelmaakin. Jos vielä touhuaisin enemmän nettsivujen kanssa, sijoittaisin rahani mieluummin vähän kalliimpaan Coda kakkoseen joka tekee paljon muutakin. Vanha kunnon Transmit maksaa lähes 30 euroa ja Fetchin yli 20. Osa näistä oli toki ennestäänkin jo maksullisia, mutta usein hinta laskee App Storen myötä, ei kuitenkaan tällä kertaa. Alle kympilläkin toki löytyy mutta tiukin kärki on hyvissä hinnoissa.



Oma käyttöni on kuitenkin sen verran vähäistä että pärjään varmasti Finderilläkin, ohjeet löytyvät täältä lontoon kielellä. Tärkeät palvelimet voi myös vetää Dockiin (siihen roskiksen viereen) tai tehdä aliakset. Joskus aikoinaan käyttelinkin ftp:tä näin mutta Cyberduck tuntui silloin luontevammalta.

Ilmaisellakin siis pärjää mutta kovaan käyttöön on paremmat (ja maksulliset) työkalut, mutta niinhän se aina tuppaa olemaan.