torstai 29. marraskuuta 2012

Diskomusiikkia

Nykyään perusyökerhoissa soitettava musiikki on yleensä melkoista kuraa. Soundeissa ja tyylikkyydessä se kalpenee aidon vanhan diskomusiikin rinnalla.

Oma kiinnostukseni diskomusiikkiin virisi lukioaikoina. Meillä oli tulossa Oldies-bileet ja kaverini oli valinnut meille teemaksi 70-luvun ja diskon. Kaivelimme sukulaisten vaatekomeroista leveälahkeisia housuja ja isokauluksisia paitoja ja tietysti katsoimme Saturday Night Feveriä. Pidin leffaa aluksi jonain ärsyttävänä nuorisomusikaalina (taisin sotkea Greaseen jossa on myös John Travolta pääosassa) mutta se paljastuikin ihan hyväksi rainaksi (jatko-osaa en taas voi suositella kellekään) ja mikä parasta, siinä laulettu yhtään. Leffassa touhutaan myös muutakin kuin tanssitaan, hässitään autossa ja tapellaan latinoiden kanssa, muutamia mainitakseni.


Isäni levyhyllystä sattui löytymään myös joitakin diskokokoelmia, ei sillä että hän olisi sellaista välttämättä kuunnellut, mutta fiksuna miehenä hän osti 90-luvulla laatikottain vinyylilevyjä puoli-ilmaiseksi. Joukkoon mahtui myös helmiä joista saisi nykyään pulittaa kymmeniä euroja. Isälläni oli myös ihan hyvät stereot joten diskobasson jytkettä oli mukava kuunnella. Vanhassa diskomusassa on muuten todella hyvät analogiset soundit, komperossoitu nykymusiikki saa hävetä sen rinnalla. Tosin aikanaan diskomusiikkia pidettiin "hirveänä muovina" runsaista syntetisaattorisoundeista johtuen.

Joskus viime vuosikymmenen puolivälissä virisi joissakin piireissä kiinnostus 80-luvun italodiskoon (kuten myös takatukkiin ja kalapuikkoviiksiin). Italodisko ei ole yhtä sliipattua kuin "aito tavara" mutta jollakin perverssillä tavalla sen halpa fiilis on kestänyt aikaa. Hirveästi en ole italoon perehtynyt, mutta elokuvasta Nuija ninja bongasin Baltimoran kappaleen Tarzan Boy. Nykyään omistan sekä albumin jolta kappale on, että 45 kierroksen maksisinglen. Yksi suurimmista suosikeitani on kuitenkin Michael Zager Bandin Let's all chant joka saa varmasti monen ysärifaninkin höristämään korviaan sillä Look Twice lainasi sitä aikoinaan hittibiisissään. Tuoreimman suosikkini, Skatt Brothersin Walk the nightin, bongasin Helsingin Kalliossa sijaitsevassa Bar Siltasessa (Ding ding ding, hipsterivaroitus!). On muuten ihan hyvä paikka, tulee varmaan tulevaisuudessa poikettua useamminkin kun buukkasin itselleni 7-8 Helsingin reissua ensi vuodeksi. Muuta hyvää diskomusiikkia löytyy Spotify-soittolistaltani, sinne on tosin lipsahtanut pari tuoreempaakin biisiä mutta puritanismi on tunnetusti pahasta.

Vinyylihyllistäkin diskomusaa löytyy, mutta pitäisi ensin ratkaista sijoitusongelma, nykyisellään joudun käyttämään levysoittimen kanssa jatkojohtoa ja se tuntuu vaimentavan yläpäätä, sorvi on aika herkkä laite. Voisi vaikka sitten joskus pitää diskoaiheiset teemabileet.

   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.