lauantai 29. joulukuuta 2012

Alekorin helmi: Forza Motosport 3

Sitten Stuntsin en vuosiin jaksanut innostua autopeleistä. Need for Speed: Shift löytyy kyllä hyllystä mutat siihen kyllästyi nopeasti. Nyt kun tilasin itselleni Speed Wheelin ja Forza: Horizonin, päätin hakea esimaistiaisiksi Gamestoppista jonkun autopelin jossa olisi myös kaksinpeli. Kympillä mukaan lähti Forza Motorsport 3.


Ilokseni edellinen omistaja ei ollut huomannut rapsuttaa itselleen 10 auton Legend Motorsport Packia (tai ei vaan ole kytkenyt konsoliaan nettiin). Peli taas ei antanut itsestään ensin kovin hyvää. Valikot ovat ehkä maailman tympeimmät ja navigointi tuntuu kököltä. Shift taas sai viihtymään ensi kosketuksella, puutteet tulivat esiin vasta myöhemmin.

Forza kolmosessa aloitetaan ensin halvalla perhekiululla, mutta uusia autoja alkaa tipahdella vähän turhankin tiuhaan tahtiin. Shiftissä taas tuunailin itselleni vanhaa Nissan Skylineä. Pelissä edetään uralla ajamalla erilaisia pikkukisoja sekä isompia kokonaisuuksia. Näistä kertyää xp:tä ja muuta sen sellaista ei niin olennaista. Kisailu on ihan mukavaa puuhaa ja autonsa voi värittää ja teipata oman mielensä mukaan. Autojen virittäminen on tehty helpoksi, sopivat virit saa nappia painamalla. Toki autoa voi myös säätää käsipelillä hyvinkin monipuolisesti, mutta itseäni kiinnostaa lähinnä ajaminen.

Peli näyttää ihan ok:lta, painii samassa sarjassa Shiftin kanssa. Autot on mallinnettu hienosti ja uusintoja on mukava katsella. Äänet voisivat olla muhkeammatkin, mutta kyllä nytkin V8:n erottaa suorasta kutosesta. Musiikki soi taustalla ajamista piristämässä, saa sen toki poiskin mutta biisiin ei pääse itse vaikuttamaan.


Mutta se missä peli loistaa, on itse ajaminen. Eri autojen eron huomaa varsinkin kun kytkee apuja pois päältä. Takaverot tuntuvat takavedoilta, nelivedot nelivedoilta ja etuvedot eivät miltään. Vuoden 1991 BMW M30 pyörähtää herkästi kun taas -83 Audi Quatro lähtee komeaan luisuun mutta oikenee kun sitä oikein rankasti veivaa. Totesinkin pian että pelin parasta hupia on piiskata erilaisia siistejä autoja siisteillä mutkaisilla radoilla. Suosikiksini on muodostunut juuri edellä mainittu Quatro, se on sopiva yhdistelmä leikkisyyttä ja suorituskykyä. Samalla on helppo harjoitella ajamista kun ei tarvitse stressata kisoista. Pelaaminen sujuu ohjaimellakin vallan mukavasti, mutta ensi viikolla saapuva ratti tekee siitä varmasti vieläkin nautinnollisempaa.

Pelissä on myös mielenkiintoinen rewind-toiminto jolla ajoa voi kelata haluamansa määrän takaisinpäin, myös kampanjassa. Näin kisa ei mene pilalle yhden mokan takia mutta toisaalta se on hyvä harjoitellessakin, jos mutka ei mene nappiin, vetää sen niin monta kertaa uusiksi että menee. Monipuolisten säätöjen ja rewindin avulla pelistä voi tehdä juuri niin helpon tai vaikean kuin itse haluaa. Autofriikeille se tarjoaa upean fysiikkamallinnuksen ja mahdollisuuden hieroa auton säätöjä. Casual-pelaajat taas saavat kaksinpelin joka turhan monesta autopelistä puuttuu ja riittävät helpotukset jotta hermot eivät mene heti alkuunsa.

Toki Forza 4 tekee varmasti tämän kaiken paremmin, mutta siitä saa pulittaa käytettynä 30 euroa. Jos tarvitsee hyllyynsä yhden hyvän autopelin jota silloin tällöin hakata yksin tai kaverin kanssa, on Forza Motorsport 3 siihen erinomainen vaihtoehto.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Television käyttölogiikka

Hierojaa odotellessa ja puolalaista tanssiohjelmaa katsellessa on hyvä pohtia ehkä maailman tärkeintä asiaa eli television käyttöliittymää.


Itse käytän television kapulassa pääsääntöisesti neljää nipukkaa. Niitä on kyllä enemmänkin. Tietysti laitos pitää saada päälle ja pois, siihen tarvitaan yksi nappula. Vähintään yksi nappula tarvitaan yleensä myös siihen että haluttu lähden saadaan näkymään ruutuun. Monella on nauhoittavia digibokseja, pelikonsoleita ja muita härpättimiä kytkettynä televisioon. Jostakin syystä nykyiset älykkäät televisiot eivät ole niin fiksuja että tajuaisivat että mistä tuutista sitä ohjelmaa nyt tulee. Vanha 50 markalla ostamani Finlux kyllä tiesi heti koska lykkäsin vhs-kasetin eli tuttavallisesti videonauhan nauhurin aukkoon, kunhan se heiluvainen scart-liitin oli vain riittävän hyvin kiinni. Mutta alle 2 vuotta vanha Sony Braviani ei tiedä liittimissään tapahtuvasta toiminnasta tuon taivaallisa ellei sille sitä itse kerro.

Kuva: Wikipedia

Seuraavat pari nappia tarvitaan äänenvoimakkuuden säätämiseen ja kanavien selaamiseen ylös ja alas. Joidenkin pikkutarkkojen ihmisten mielestä ne voidaan toki laskea neljäksikin napiksi. Omassa systeemissäni ne ovat vailla käyttöä kun en katso televisiota ja toisaalta ääni tulee optisen lähdön kautta joten sekään ei ole telkkarin kapulalla säädettävissä.

Näiden lisäksi numeronäppäimet ovat toki hyödylliset jos katseltavia kanavia on paljon. Jos ja kun television valikoissa pitää seikkailla, tarvitaan myös nuolinäppäimet sekä valinta ja paluunappi. Toki kanavavalinta ja äänenvoimakkuus voidaan valjastaa valikkoseikkailujenkin tarpeisiin. Ja vaikka valikot tursuavat kaikenlaisia jänniä toimintoja joita peruskäyttäjä ei tarvitse, on kaukosäätimessä vielä kasa muitakin nappuloita. Esimerkiksi neljä värikästä nappia joita ei pitäisi tarvita jos valikot on tehty järkevästi. Ja jos on käyttänyt moderneja käyttöliittymiä, tietää että ne valikot voi myös tehdä järkevästi.

Tv:n kaukosäätimen design periytyy kuitenkin jostain 70/80-luvulta eikä sitä ole vaivauduttu pahemmin kehittämään. Ominaisuuksia on kyllä tullut lisää mutta niitä varten on lisätty valikoita valikoiden perään. Näin on saatu yhdistettyä monimutkaiset valikot ja monimutkainen kapula.

Joskus luin että tv-valmistajat pelkäisivät Applen tulevan tv:n tekevän tv-markkinoille saman kuin iPhone teki älypuhelinmarkkinnoille. Reagointitapa ilmeisesti on vain sama kuin suomalaisella Matkahuollolla. Ei vaan lähdetä kehittämään tuotetta kilpailukykyisemmäksi vaikka aikaa on. Ja kotimainen ylpeytemme Nokia päätti vitkastella vielä pari vuotta vaikka muutos oli jo selvästi nähtävillä. Lopputuloksen me tiedämme, kotimainen media kutsuu haamurajaksi sekä Nokian osakkeen  arvon nousua yli kolmen euron että iPhonen yli 50% markkinaosuutta yhdysvaltojen älypuhelinmarkkinoista.

Älytelevisioille on jo olemassa mobiilisovelluksia, mutta kuka suunnittelisi television käyttöliittymän alusta asti uusiksi? Television rooli on muuttunut. Se on enemmän näyttöpääte jonne ohjataan sisältöjä eri kanavista. Eri laitteista ja palveluista. Se ei ole televisiolähetyksiä vastaanottava laite johon on liimattu päälle pari extrafeaturea, tai ei ainakaan saisi olla. Useimmilla kalliin television ostavilla luultavasti on jo älypuhelin, tabletti tai parikin, joten miksi ei tehdä siitä oletusohjainta? Lisähintaan voisi ostaa kosketusnäytöllisen lisäkapulan tai jopa perinteisen mallin jos sellaista tuntee tarvitsevansa.

Televisiovalmistajilla ei ole halua lähteä perusteellisiin uudistuksiin eikä välttämättä osaamistakaan kunnolliseen käyttöliittymäsuunnitteluun. Isojen konsernien televisiodivisioonat lienevät sen verran erillään muista osista että yhteistyötä ei ole luvassa. Uudistuksen kehittäminen maksaa ja se on aina taloudellinen riski. On paljon helpompaa keskittyä hienoilta kuulostaviin ominaisuuksiin joilla on isompi vaikutus hintalappuun kuin kuvanlaatuun tai erilaisiin televisioon kytkettäviin pötkylöihin joilla on myöskin isompi vaikutus hintalappuun kuin saman ominaisuuden ollessa valmiiksi pakattuna saman laitteen kuoriin.

Muuton on kuitenkin alkanut eikä sitä voida pysäyttää. Elokuvat ja tv-sarjat tulivat jo pois televisiosta. Jos televisio haluaa tulevaisuudessa olla muutakin kuin näyttö minne tuodaan mediaa muista lähteistä, sen on kehityttävä käytettävyydessä samalle tasolle muiden kodin laitteiden kanssa. Nyt se häpeää jo 100 euron kännykänkin rinnalla. Yksinkertaisia laitteita, kuten vaikka mikroaaltouunia, voi toki ohjata samalla logiikalla kuin 30 vuotta sitten (ja joskus se olisi jopa suotavaakin), mutta monimutkaisempien laitteiden kanssa se ei oikein enää käy.


Ja eihän se mikään tanssiohjelma ollut, nyt joku lapsi laulaa. Vaihdan kanavaa. Tohtori Parnassoksen imaginääriö puolaksi on muuten todella absurdi kokemus. Myyrä toimii onneksi kielellä kuin kielellä.

iTunesin uudistukset

iTunesin uudistuksia on märehditty siellä sun täällä. Bugit ovat aina bugeja, mutta kellekään ei ole juolahtanut mieleen että ominaisuuksien poistamisellekin saattaisi olla joku syy. Ehkä niitä ei vain käytä kukaan.

Aloin käyttämään iTunesia vuonna 2005 ja pidin siitä heti. Käyttöliittymä oli selkeä, se pakkasi levyni mp3:ksi ja haki niille tiedot kun vain laitoin levyn sisään koneeseen. Ja mikä parasta, musiikkikirjastoa oli helppo selata. Ero ennen käyttämääni Winampiin oli valtava.

En kuitenkaan koskaan pitänyt Coverflow:sta, minusta se oli enemmän sellaista turhaa silmäkarkkia. En koskaan tuntenut tarpeelliseksi avata iTunesia useampaan ikkunaan vaikka joskus niin vahingossa teinkin. Kaikkia toimintoja joita ihmiset nyt jäivät kaipaamaan en muista edes kokeilleeni. Toki en enää Spotifyyn siirryttyäni ole iTunesia paljoa käyttänytkään.

Ehkä on vain yksinkertaisesti niin että näitä "kaivattuja" ominaisuuksia ei vaan käyttänyt juuri kukaan. Applehan tunnetusti tykkää kerätä tietoa käyttäytymisestämme joten tilastoja varmasti on. Mutta miksi sitten meistä tuntuu että niitä kaivattaisiin? Ehkä siksi että niitä ominaisuuksia kaipaavat ne ihmiset jotka kirjoittavat teknologiasivustoille (jos ei muuta niin kommentteja), peruskäyttäjän tarpeet tulevat tyydytetyksi vähemmälläkin.

Loppujenlopuksi iTunes on musiikin hallinnassa perusohjelma jonka voi halutessaan vaihtaa joksikin muuksi (kyllä, iLaitteet voi synkata muillakin softilla). Toki jos ostaa sisältönsä Applelta, lienee elämä helpompaa pysyteltaessä iTunesissa. Toisaalta jos iTunes pyrkisi täyttämään teknologiafriikkien jokaisen märän unen, se karkottaisi peruskäyttäjät.

Itse pidän siitä ideologiasta että tehdään se mahdollisimman yksinkertaisesti mutta hyvin. Tilanne on erinomisen hyvä silloin kun sovellus voidaan tarvittaessa vaihtaa monipuolisempaan. Itse siirryin juuri Adiumista Applen omaan Viestit-ohjelmaan koska pidän sen käyttöliittymästä ja yksinkertaisuudesta. Tämän toki mahdollisti se että vähensin käyttämieni palveluiden määrää. Adiumia oli myös hyvin hankala saada toimimaan järkevästi Ilmoituskeskuksen (ehkä paras uudistus Mountain Lionissa) kanssa. Aikansa kutakin.

Mutta vielä palatakseni itse iTunesiin. Minusta uusi versio tuntuu modernilta ja toimii rivakasti. Bugeihin en ole itse törmännyt, olettaen että ikkunan pienentäminen yläpalkkia tuplaklikkaamalla on jätetty pois tarkoituksella. Jos tarkkoja ollaan, niin uudessa iTunesissa ei ole yläpalkkia siinä mielessä kuin ennen. Perinteisestihän yläpalkin virkaa on toimittanut tyhjä alue jossa lukee ohjelman nimi. iTunes 11:ssa on korkea yläpalkki joka on täytetty käyttöliittymäkomponentein. Yksittäistapaus vai uusi linjaus, aika näyttää.

Miksi Apple ei aina ole niin kallis

1. Design

Hyvä design ei ole ilmaista. Jonathan Iven kaltaiset palkitut huippumuotoilijat eivät työskentele ilmaiseksi. Myöskin laadukkaat materiaalit maksavat, 600 euron puhelin saisi tuntuakin hintaiseltaan eikä natisevalta muovirasialta kuten 100 euron malli. Ikeassa sohvapöytä maksaa 10 euroa ja Vepsäläisellä 500 euroa, hinta ei selity pelkästään sillä että Ikean pöytä on tehty paperista ja päällystetty muovilla. BMW maksaa enemmän kuin Fiat mutta hinta ei selity pelkästää osien hinnannalla. Tietotekniikassa muotoilua ei edelleenkään arvosteta kovin paljoa koska sille ei ole perinteitä (poislukien Apple). On helpompi ja halvempi kopioida (mitä Ikea tekee myöskin).

2. Laatu

Halpaa ja hyvää jos haluaa, joutuu usein ostamaan molemmat. Oli sitten kyseessä läppäri tai älypuhelin, kannattaa halvimmat laitteet jättää suosiolla kauppaan oli merkki mikä tahansa. Halvat älypuhelimet jumittavat ja läppärit eivät kestä edes kuljetusta. Apple ei tee halpiksia joten esimerkiksi läppäreissä on yleensä aina hyvä näyttö ja erinomaiset näppäimistö ja kosketuslevy (Engadget totesi eräässä testissään että pc-valmistajat saavat harvoin molemmat mahtumaan samaan laitteeseen). Olen myös törmännyt yli tonnin pc-läppäreihin joissa on aivan ala-arvoinen näyttöpaneeli.

3. Apple TV

Yllätyksellisesti Apple TV on halvempi kuin Android-tv:t. Esimerkiksi Boxee Box maksaa verkkokaupassa 170 euroa ja se on aivan jäätävä ruma kapistus joka vielä ilostuttaa omistajaansa räikeällä vihreällä valolla. Toki se on ominaisuuksiltaan monipuolisempi mutta viimeistelynsä puolesta se sopii paremmin Lack-hyllylle ja ilmeisesti säästösyistä (rakenteessa on siis pitänyt vielä säästää!) siinä on päädytty myös ulkoiseen virtalähteeseen joka ei olohuoneen johtosekamelskassa ole kiva juttu. Toisaalta taas 10 euron hintaisella AirParrotilla pc tai mac muuttuu lähettimeksi joka siirtää minkä tahansa kuvamateriaalin AppleTV:n ruudulle.

4. MagSafe-laturi

MagSafe-liitin on hieno keksintö niille jotka joutuvat välillä käyttämään konetta sen ollessa latauspiuhan päässä (näin käy välillä vaikka akku kestäisi miten kauan). Varsinkin halvoissa pc-koneissa murtunut latausliitin on yleinen riesa. Jostais syystä pc-valmistajat eivät ole vaivautuneet edes yrittämään tehdä vastaavaa systeemiä. Luultavasti siksi että silloin ei voitaisi enää käyttää halpoja bulkkilatureita. Pc-läppäreiden laturit ovat muutenkin melko masentavia. Esimerkiksi tätini HP Envyn laturi on jäätävä tiiliskivi. Kätevämmän matkalaturin saa toki ostaa lisähintaan, Applen laitteissa sellainen on vakiovaruste. HP:llä on ollut myös ikävä tapa tehdä latausliittimestä pahimmillaan lähes prinssinakin kokoinen ja laittaa se sojottamaan mahdollisimman ikävään suuntaan.

5. Uudistukset

Tiesitkö että oli Applen keksintö siirtää läppärin näppäimistö koneen etureunasta näppäimistön eteen (jota pidettiin huonona ratkaisuna). Entä kuka keksi laittaa erillisen hiiren tilalle ensin ohjauspallon joka vaihtui myöhemmin kosketuslevyksi. Entä minkä valmistajan läppärissä siirrettiin liittimet ensi kertaa koneen takaata sivuille? Vaikka kuinka vihaisit Applea, joudut silti elämään sen ideoiden kanssa joka päivä. Pc-valmistajilla on pienet katteet joten ei ole varaa tehdä innovaatioita vaan tuotetaan tavaraa tuttuun muottiin, se voi ehkä tuntua hätäisesti ajateltuna ihan hyvältä tavalta mutta haluaisitko luopua noista "uudistuksista"? Tulee halvemmaksi antaa toisten tehdä innovaatiot ja hissukseen omaksua ne kun tie on valmiiksi siloteltu. 

6. Näppäimistö

Applen laattanäppäimistöä ensin kummasteltiin ja arvosteltiin, mutta pian vastaava löytyi jo suuresta osaa pc-läppäreitäkin. Vaan se mikä tekee siitä erinomaisen on uudistunut layout. Perus-pc-näppiksestä löytyvät vieläkin muinaiset Scroll Lockit sun muut joille ei ole ollut niiden nimenmukaista käyttää parinkymmeneen vuoteen. Läppäreissä valmistaja on taas arponut näppäimet omalla tavallaan ja käyttäjä joutuu opiskelemaan uuden näppiksen konetta vaihtaessa. Applen näppäimistöstä on karsittu turhat pois mutta toisaalta siinä on ollut jo pitkään oikeasti toimivat multimedianäppäimet (pc-koneissa ne eivät alkuaikoina yleensä toimineet, ainakaan ongelmitta). Näppäimistön layout on myös sama pöytäkoneessa ja läppärissä poislukien tietysti pitkä näppis johon on lisätty erillinen numeronäppäimistö.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Se Marsin sankari jota et koskaan halunnut nähdä

Edgar Rice Burroughsin eeppinen Mars-sarja sai tänä vuonna kelvollisen elokuvaversion. Yritetty on viimeksi 2009, ei mitenkään ansioituneesti.


Odotukset eivät voi ollakaan kovin korkealla jos John Carteriksi on valittu Kauniista ja Rohkeistakin tuttu Antonio Sabato Jr. ja naispääosaan taas 16 vuotiaana ensimmäisen aikuisviihdeleffansa tehnyt Traci Lords. Sabato Jr. kelpaa kyllä ulkoisten avujensa puolesta toimintasankariksi mutta 1968 syntyneen Lordsin kasvoista näkyy jo ikä ja kova elämä. Kroppa on sentään vielä kunnossa mutta olemattomien näyttelijänlahjojen takia se jääkin hänen ainoaksi avukseen tässä elokuvassa. Hirviömaskin taakse piilotettu Noelle Perriskin olisi ollut paljon edustavampi valinta, onhan kyseessä sentään Marsin prinsessa.

Sabato Jr. ei ilmeisesti ole koskaan edes katsonut miekkailuelokuvia, sen verran kömpelösti hän miekkaa heiluttaa. Vaan eipä kovin kummoista vastusta tarjoa myöskään pääpahiksen roolia näyttelevä Chacko Vadaketh. Muutenkin leffan taistelukohtaukset ovat melko laiskanpulskeita ja Tharkien kiväärit näyttävät lähinnä kotitekoisilta ilmakoilta.

Elokuva noudattelee kirjan juonta löyhähkösti, toki omasta lukukokemuksestani alkaa olla jo reippaasti aikaa joten se ei aiheuta suuria tuskia. Enemmän haittaa se että Tharkeilta puuttuu yksi pari käsivarsia ja muutenkin ne on saatu näyttämään b-luokan scifisarjan olmeilta. Puvustus ja lavastus ovat muuten kohtuullista mutta loppukohtauksen ilmapumppuasema näyttää liian selvästi joltakin vanhalta teollisuuslaitokselta venttiileineen ja B&W-logoineen. Selvästi kyllä huomaa että leffa on kyhätty pienellä budjetilla.


Tältä Tharkin kuuluu näyttää

Kehystarinaa on muutettu sen verran että John Carter on armeijan erikoismies joka yksinäisellä tehtävällään haavoittuu vakavasti ja hallitus päättää kloonata hänet kaukaiselle planeetalle. Jokainen voi miettiä keskenään kumpi on uskottavampi tarina, tämä vai se alkuperäinen missä Carter vain mystisesti siirtyy Marsiin. Itse pidän ehdottomasti alkuperäisestä, se ei sorru turhiin selityksiin.

Seuraava elokuva voisi näyttää tältä

Mars-sarja on yksi hienoimpia seikkailukertomuksia (paria viimeistä kirjaa lukuunottamatta) mitä olen koskaan lukenut. Se tarjosi nuorelle miehelle kaukaisia maailmoja, seikkailuja, kauniita naisia ja taisteluita, paljon taisteluita. Sekä tietysti prinsessan pelastettavaksi. Perinteisenä seikkailukertomuksena Mars-sarjan maailma on vielä kovin mustavalkoinen, nykymaailmassa se olisi taas jo raikasta. Carterilla ei myöskään ole juurikaan nykysankareille tyypillisiä henkilökohtaisia ongelmia mutta partiopoikamainen "olen vielä elossa"-asenne toki löytyy. John Carteriin on siis lähes yhtä helppo samaistua kuin Teräsmieheen. Tai ehkä se on vain mielikuvituksesta kiinni...

Princess of Marsia (2009) ei valittettavasti voi suositella kenellekään sen takia että se tekisi kunniaa kirjasarjalle. B-luokan scifin ja fantasian ystäville se tarjoaa toki hetkeksi hupia. Tänä vuonna julkaistu John Carter pääsee jo askeleen verran pidemmälle. Sekin olisi ollut aika paljon parempi jo muutamalla korjauksella. Disneymäiset ällösöpöilyt eivät oikein sovi kirjasarjan henkeen eivätkä tuo aikuisille ihmisille suunnattuun elokuvaan minkäänlaista lisäarvoa. Ottaen huomioon että kirjoissa taisteluiden kuvaamiseen käytettiin paljon rivejä, ovat ne tässäkin leffassa aika vaisuja. Tosin ei niiden siltikään tarvitsisi olla samanlaista verimässäilyä kuin vaikkapa Troijassa. Ja tietysti leffasta olisi pitänyt samalla kertaa tehdä ainakin 3 osaa. Hobitin pilkkominen kolmeen osaan oli typerää ja siihenkin piti sitten ympätä oma "Jar Jar Binksinsä", mutta Mars-sarjassa riittäisi aineistoa useampaakin leffaan jokaisen kirjan muodostaessa ehjän kokonaisuuden. Jatko-osaa tuskin kuitenkaan nähdään, sen verran iso taloudellinen tappio leffa oli. Ilmeisesti Disney yritti miellyttää kaikkia eikä sitten miellyttänytkään ketään. Olisi kannattanut ehkä miettiä että suurin osa Mars-kirjoja lukeneista kasvoi jo isoksi, nykylapset pelaavat vain pleikkarilla.

Häpeäkseni toki myönnän että ihan pikkuisen nautin tästäkin "taidepläjäyksestä".

lauantai 22. joulukuuta 2012

Poland cannot into space

Joulu on epämiellyttävä, kiireinen ja ahdistava kulutusjuhla. Siksi sen voikin viettää Puolassa.

Good morning Poland

Kone oli myöhässä ja menin eilen väärään bussiin. Tai bussi oli oikea (210) mutta suunta väärä. Siinä meni tunti, pari. Bussilla matkustaminen on kyllä edullista ja homma toimii, voisivat suomessakin ottaa mallia. Junamatka Sopottiin sujuikin sitten jo huomattavasti kivuttomammin.

Keli on aika sama kuin suomessa mutta rakentamisen taso ei. Suosittelen talviselle Puolan matkaajalle lämmintä yöasua ja villasukkia. Toisaalta ei välttämättä kannata ottaa halvinta hotellia kuten minä tein. Ovessani lukee We apologize for squeezes, mitäköhän sekin tarkoittaa? Wc on tosi kylmä, huone on kyllä muuten ok ja hotelli sijaitsee Sopotin keskustassa, 5 min kävelyn päässä juna-asemalta.

Ja koska eilen tulin hotellille aika myöhään, en enää viitsinyt käydä missään syömässä. Aamupalaksi oli vain vodkaa ja Smartiesseja. Vodka on onneksi De Luxe.

Poikkeuksellisesti otin läppärin reissuun koska ajattelin että jos täällä on pyhinä helkutin tylsää, voin pelata Baldur's Gatea. Mutta sekin on myöhässä. Matkalukemisena on onneksi muun muassa Chuck Klostermanin Seksiä, huumeita ja kaakaomuroja. Se sai minut kuuntelemaan Billy Joelia. Ei se paskempaa ole. Billy Joel on paljon enemmän kuin We didn't start the fire tai edes Piano man. Kirjan kannessa lukee Matalakulttuurin manifesti, mutta sanoisin ennemminkin että se kirjoittaa auki modernin, urbaanin nuoren (miehen?) elämän.

Nyt aion mennä tuonne kylmään suihkuun ja sen jälkeen etsiä jostain aamupalaa. Muutakin kuin vodkaa.

torstai 20. joulukuuta 2012

Netflix, iTunes ja Apple TV

Apple TV on osoittaunut parhaaksi laitteekseni elokuvien katseluun. Netflixistä löytyy aina jotain katsottavaa ja uudemmat leffat saa hd:nä iTunesista. Xboxia en enää leffojen takia juurikaan käynnistele hurisemaan, Apple TV on nopeasti käyttövalmis sekä täysin äänetön.




Netflixin tarjonta on ollut monille pettymys, mutta itse olen löytänyt sieltä paljon katsottavaa. Tykkään katsoa hyviä elokuvia myös uudemmankin kerran. Oikeastaan suurin ongelma on viime aikoina ollut että kiinnostavimmat leffat ovat olleet 2,5–3 tuntisia ja en ole jaksanut katsella niin pitkää. Suurimmassa osassa elokuvista on ollut kuvanlaatu kohdillaan ja yhtään tekstittämätöntä ei ole vielä tullut vastaan. Sarjojakin olen katsellut, enimmäkseen mainiota "lämminhenkistä scifisarjaa" Fireflytä joka tosin loppui ikävästi kesken.

Ja kun Netflixin tarjonta ei riitä, sen paikkaa yleensä iTunes josta löytyy myös uudempaa matskua. Uusissa leffoissa on myös useimmiten tekstitykset. Vaikka pystynkin katsomaan leffan ilmankin, on  elokuvaan helpompi keskittyä tekstitysten kera vaikka siinä samalla kuuntelenkin ääniraitaa. iTunesin hd-leffojen kuvanlaatu on ehkä aavistuksen verran parempi kuin Netflixissä mutta ero ei ole merkittävä. Netflixissä elokuva lähtee myös nopeammin pyörimään mutta toisaalta iTunesissa voi pelata varman päälle ja antaa elokuvan latautua kokonaan. Netflix osaa kuitenkin säätää kuvanlaatua sen verran tehokkaasti että toisto ei ole koskaan päässyt pätkimään. iTunesissa näin on tapahtunut pari kertaa, mutta useimmin on leffan saanut katsoa häiriöttä loppuun.

Nykyään dvd-levyjen käyttö tuntuu hankalalta ja vanhanaikaiselta. Kuvanlaatukaan ei pärjää netin hd-laadulle, Blu-ray-soitintakaan ei enää viitsi hankkia. Xboxin käyttö mediakoneena ei sekään ole kovin jouhevaa ja laite on turhan meluisa. Vielä kun olisi sen verran uudempi läppäri (2011 tai uudempi) tai iPhone (4S tai 5) niin kaikki mahdollinen siirtyisi Airplay-peilauksen avulla tv:n ruudulle. Kuvan siirron saisi toteutettua kyllä Airparrotilla, mutta koska läppäristäni puuttuu asiaan pyhitetty piiri, se kuumenee käytössä melkoisesti. Ajoittaista musiikin pätkimistä lukuunottamatta Apple TV:n käyttökokemukset ovat muuten hyvin positiivisia.

Tuota musiikin pätkimistä olen koittanut tutkiskella. Yleensä siihen liittyy piikki muussa nettiliikenteessä. Löysin myös villiintyneen ikivanhan Canonin verkkoskannerisoftan joka aiheutti yllättävän paljon liikennettä etsiessään epätoivoisesti skannereita mutta sen poistaminen ei ainakaan kokonaan lopettanut ongelmaa. Nettiliikennettä voi tutkailla hyvinkin tarkasti Little Snichillä, mutta sillä on myös paha tapa aiheuttaa joillakin Kernel panicceja. Asuntoni läheisyydestä löytyy toistakymmentä langatonta verkkoa, joten yksi mahdollinen ratkaisu voisi olla 5 gigaherzin tukiaseman, esimerkiksi Airport Expressin, hankkiminen. Olen myös kokeillut priorisoida liikennettä, mutta reititinmodeemini Quality of Service -asetukset ovat sangen sekavat.

Pääsääntöisesti olen systeemeihini tyytyväinen, mutta toki elokuvatarjonta voisi toki olla vieläkin parempi ja toivottavasti Apple TV saa joskus lähitulevaisuudessa lisää sovelluksia. Huhutulle bluetooth-näppistuelle en näe kovin suurta käyttöä vaikka sellainen löytyykin, peruskapulalla tai Remote-sovelluksella pärjää mainiosti. Näillä siis mennään toistaiseksi, mukavaa kun ei ole tarpeita päivittää laitteistoa.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

HBO Nordic nöyrtyi

Sain jo aikaisemmin HBO Nordicin koodin jolla päästä kokeilemaan palvelua, mutta 12 kk maksullinen kokeilukausi ei napannut vaikka ekan kuukauden olisikin saanut ilmaiseksi. Nyt HBO on nöyrtynyt eikä tarvitse sitoutua kokeillakseen. Palvelu ei silti houkuttele.

Mikäli palvelua innostuu käyttämään, sitoutuu edelleenkin 12 kuukaudeksi palvelun asiakkaaksi. Sen jälkeen sopimus voidaan päättää mutta kolmen kuukauden irtisanomisajalla! Tämä ei houkuttele ainakaan allekirjoittanutta palvelun asiakkaaksi.

Jostain syystä HBO:lla on kova tarve pakkositouttaa asiakkaansa. Epäilisin että se ennemminkin karkoittaa asiakkaita. Kaiken lisäksi lupauksista huolimatta palvelu lykkää eteeni sivun jossa lukee 12 kk tilaus.



Minä sanon tähän: HV HBO!

Mil-Tec Assault Pack - Kätevä reissureppu

Jotkut lentoyhtiöt ovat tarkentaneet käsimatkatavarapolitiikkaansa. Yksin ja edullisesti matkaava ei muutenkaan halua raahata mukanaan isoja matkapakaaseja vaan tarvitsee hyvän ja pienen repun. Edullinen Mil-Tecin Assault Pack vaikuttaisi olevan juuri sellainen.


Esimerkiksi Wizzair on rajoittanut ilmaisen käsimatkatavaran kooksi 42 x 32 x 25 cm joten jo lähes 20 vuotta palvellut Fjällräven Lillehammerini on auttamattomasti liian iso. Toisaalta se ei ole muutenkaan malliltaan kaikkein näppärin reissaamiseen. Muodoltaan se on melko säkkimäinen. Oli siis aika etsiä sille seuraaja.

Retkeilykaupat ovat toki pullollaan monenlaisia reppuja mutta usein ne on varustettu komealla hintalapulla. Varusteleka on yksi suosikkinettikaupoistani, sieltä löytyy monenlaista hyvää tai ainakin jännää tavaraa ja yleensä edulliseen hintaan. Siellä silmiini osuikin näppärä pikku reppu jonka kehuttiin mahtuvan käsimatkatavaroihin. Ulkonäollä se ei pröystile, mutta värejä oli useampia. Myös palaute oli pääsääntöisesti positiivista ja parilla kaverillanikin oli jo moinen joten 40 euron hinta ei tuntunut ollenkaan pahalta.

Tilasin reppuja samoin tein kaksi kappaletta, toinen meni isälleni. Kun purin repun paketista, se näytti tosi pieneltä. Avasin kiristysremmit sivuista ja pullistin sen täyteen kokoonsa, se vaikutti heti paljon tilavammalta. Mutta kiitos kiristysremmien, sen saa puolityhjänä kiristettyä todella pieneksi ja hölskymättömäksi.

Heti alkuun repun laatu oli vakuuttavaa, hyvät vetoketjut isoin vetimin, tukeva kangas ja saumatkin laadukkaan oloiset. Laitoin repun selkään ja kokeilin säätöjä. "Lantiovyö" jää kovin korkealle, allekirjoittaneella noin 10 cm navan yläpuolelle. Tosin nimestäkin voidaan päätellä että reppu on alunperin suunniteltu käytettäväksi taisteluvyön eli tetsarin kanssa. Ja jos sattuu olemaan vähän vatsakkaampi herrasmies, vyö ei välttämättä riitä pötsin ympäri laisinkaan.

Reissuun lähden vasta myöhemmin, mutta olen jo koepakannut repun. Se ottaa sisuksiinsa hyvin 13" MacBook Pro:n ja tilpehöörit, villapaidan, vaihtovaatteita useammaksi päiväksi (ainakin jos on mies), pari kirjaa ja muut reissussa tarvittavat pikku rojut. Lentoliput, kartat yms. voi ovelasti laittaa juomarakolle tarkoitettuun taskuun, sieltä ne saa helposti ulos aukomatta muuta, ehkä tiukkaan pakattua, osaa. Lentokentältä ostetun litran viinalekan kanssa voikin sitten olla jo sovittelemista mutta se on sitten sen ajan murhe.

Assault Pack vaikuttaa siis ainakin toistaiseksi kelpo ostokselta. Sen olisi toki saanut pari euroa halvemmalta muualta, mutta tykkään Varustelekan nettisivuista ja palvelusta. Ja toisaalta, sieltä tulee aina tilattua kaikkea muutakin häröä tai ainakin saksalaista kofeiinisuklaata. On muuten hyvää. Ja häröstä täydennyspakkauksesta sain kelvon wife beaterin, hyvät yöshortsit, paidan vaikka mökille ja pari hyvää käsi tms. pyyhettä. Käytetyssä tai muuten vain ylijäämäisessä armeijatavarassa on myös se hyvä puoli ettei tarvitse kokea tunnontuskia luonnonvarojen kuluttamisesta. Ja jos edullinen tavara ei sitten miellytäkään, se kelpaa kyllä vaikka Pelastusarmeijalle.

Minä tsekkihenkisenä

iPhonen kotinäppäin ei toimi? (iPhone 4)

iPhonen kotinäppäintä painellaan lukuisia kertoja päivässä ja joskus se ei enää toimi kunnolla. Mutta ei hätää, se on helppo puhdistaa.

edit 7.4.2016: Ilmeisesti on tapahtunut jotain kehitystä, sillä nykyinen puhelimeni, iPhone 5S, on ollut käytössä jo 2,5 vuotta ja nappi toimii edelleen erinomaisesti.

Yleensä ensimmäiseksi korjaukseksi tarjotaan joko huoltoreissua tai resetointia. Joillakin resetointi toimii, joillakin ei (ja kukaan ei tiedä miksi se ylipäätään toimii). Matkapuhelinoperaattoreiden asiakkaat saavat taas kärsiä pitkistä huoltoajoista ja nuivasta palvelusta. Muualta (EU:n alueelta) iPhonensa ostaneet saavat onnekkaasti asioida virallisissa Apple-huoltopisteissä ja esimerkiksi mcare lupaa homman hoituvan noin kahdessa päivässä. Syy kyseiseen menettelyyn ei ole minulle ihan selvä, mutta toisaalta muiden merkkien omistajilla on yleensä vaihtoehtona vain se hidas ja nuiva.

Resetointia toki kannattaa kokeilla ensimmäiseksi, se ei maksa kuin vaivan. Resetointi tapahtuu avaamalla joku puhelimen vakiosovelluksista, esimerkiksi Mail tai Safari. Sen jälkeen painetaan virtanappi pohjaan kunnes tarjotaan puhelimen sammutusliukua. Sitten painetaan kotinäppäin pohjaan vapauttaen samalla virtanappi. Toistetaan tarvittaessa useita kertoja. Kyseinen toimenpide pakkolopettaa käynnissä olevan sovelluksen joten kannattaa painaa homma mieleen. Epäselvää on mitä kotinappulaan liittyvää operaation aikana tapahtuu. Oma hypoteesini on että pitkä painallus varsinkin useasti toistettuna irrottaa likaa nappulan mikrokytkimestä.

Jos resetointi ei tuota haluttua tulosta, ei kannata vielä vaipua epätoivoon. Nappi tuskin on siltikään rikki. Kannattaa kipaista hakemaan vaikka Motonetista elektroniikan puhdistukseen tarkoitettua spraytä. Itse käytin Duell Officen Elektrospraytä kun sitä oli sattuneesta syystä helposti saatavilla. Mutta mikä tahansa nopeasti haihtuva vastaava tuote käy. Aikaisemmin olen käyttänyt ainakin CRC:n vastaavaa.

Puhelin kannattaa sammuttaa puhdistuksen ajaksi ja varata avuksi vanupuikko tai joku nukkaamaton liina. Ainetta suihkutellaan nappulaan ja samalla sitä painellaan hellästi ja pyyhitään ylimääräiset pois liinalla tai vanupuikolla. Samalla voi puhdistaa myös iPhonen reunat, kaiutinaukot yms. sillä puhdistusaine liuottaa tehokkaasti möhnät irti mutta ei vahingoita itse laitetta. Lopuksi annetaan tavaran haihtua ja lyödään virta päälle.

Mikäli kotinäppäin ei toimi puhdistuksen jälkeenkään eikä takuu tai virhevastuu (virhevastuu on voimassa vaikka takuu ei olisikaan ja vastuu on myyjällä, ei maahantuojalla tai valmistajalla) enää korjaa, on olemassa vielä yksi edullinen keino. Esimerkiksi eBaystä löytyy edullisesti korvaavia nappuloita. Tämä toki vaatii vähän sorminäppäryyttä ja uudemmissa laitteiissa pentalobe-ruuvimeisselin jollaisen saa myös, yllätys yllätys, vaikkapa eBaystä. Jos ei uskalla itse ryhtyä touhuun kannattaa pyytää avuksi joku näppärämpi kaveri.


Kotinäppäimen takeltelusta ei kannata siis heti huolestua. Ongelma voi poistua helposti tai ainakin edullisesti.

edit: Tämä postaus näyttää saavan kohtalaisesti kävijöitä, laittakaas kommenttia että oliko neuvoista apua. Itsekin taas putsailin nappulaa ja puhelinta yleensäkin, juhannuksen jäljiltä nappi oli sen verran möhmössä että takelteli painettaessa.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Matkahuollon verkkosivut

Kävin vaihteeksi sukuloimassa Salossa ja paluumatkan tulin bussilla. Matkahuollon verkkosivu on kyllä melko masentava kokemus.

Matkahuolto mainostaa että liput saa edullisemmin heidän uudesta verkkokaupastaan (vanha oli kuulemma todella huono, en koskaan käyttänyt). Valitettavasti itse sivu todella onneton. Matkahuolto kehuu kehittäneensä lipunmyyntiään vuosikymmeniä, vaiko vuosikymmeniä sitten?

Mobiilisivusto taikka responsiivinen design eivät ole Matkahuollolle tuttuja käsitteitä. Sivustoa ei ole ilo selailla iPhonen Chromella tai Safarilla, nappulat hyppäävät pois paikaltaan. Sivusto ei myöskään osaa näyttää seuraavaa bussia vaan se näyttää aina koko päivän vuorot joista saa sitten tihrustella ja zoomailla haluamansa vuoron.

Matkahuollon palvelusta huomaa hyvin että kilpailua ei ole ollut joten mitään ei ole tarvinnut kehittää. Ja nyt kun kilpailu on vapautumassa, mitä tekee Matkahuolto? Yrittää kaikin keinoin kiusata Onnibussia tajuamatta että se kilpailu vapautuu 2014 ihan kokonaan. Sitten ei enää pullistella vanhoilla oikeuksilla. Onnibussi olisi hyvä sparraaja, vielä olisi vuosi aikaa viilata toiminta valmiiksi ennen kuin kansainväliset halpabussiyhtiöt saapuvat. Jotain sentään on tehty, uudesta verkkokaupasta saa ennakkoon varattua matkan edullisemmin, ennen tuli aina ostettua lippu vasta bussista kun sillä ei ollut mitään väliä. Silti panostus on jopa VR:ää vähäisempää. VR:llä on myös erilaisia alennuksia ja kampanjoita, mutta vastapainoksi lippujen ostamista on hankaloitettu onnettomasti toteutetulla järjestelmällä ja nyt pistetään porukkaa ulos asiakaspalvelustakin. VR on myös kaikkien vuosien jälkeen keksinut että Pendolinojen talviominaisuuksia voisi parantaa.

Itse odottelen kyllä kovasti julkisen liikenteen vapautumista, nykyisellään kotimaan matkailu on kallista ja palvelu kehnoa. Omasta autosta luovuin pari vuotta sitten eikä enää tee mieli palata siihenkään. Auto imee rahaa vaikka sillä ei ajaisi, talvisin skrabaaminen ei innosta, väsyneenä on mukavampi istua vain kyydissä ja viikonloppuaamuisinkaan ei tarvitse pohtia ajokuntoa.

torstai 13. joulukuuta 2012

Koska emme halunneet maksaa

Facebookin uusista uudistuksista on taas vaihteeksi kitisty. Tällä kertaa olisi ollut kuitenkin mahdollista äänestää uudistuksia vastaan mutta into oli vähäistä. Samalla facebookkaajat menettivät äänioikeutensa. Toisaalta, onhan se hieman outo käytäntö että kauppatavara saisi äänestää. Facebook ei ole demokraattinen valtio missä voisi vaatia oikeuksiaan perustuslakiin vedoten.

Toki äänestystä ei oltu edes yritetty tehdä kovin käyttäjäystävälliseksi, mutta omaan Googlen sähköpostilaatikkooni kolahti kyllä suomenkielinen maili äänestyksestä. Kävin kyllä tutkailemassa äänestyssivua, mutta en itsekään äänestänyt. En aio valittaakaan uudistuksista, eikä minulla ole tarvetta piileskellä (kirjoitanhan tätäkin omalla nimelläni). Ihmisillä on eri tarpeet, mutta jos itse haluaisin piileskellä ja peittää jälkeni, pysyisin kyllä erossa sosiaalisesta mediasta sekä Googlesta. Mutta minä olenkin myyty mies.

Nurinasta huolimatta en usko että ennenkin povailtu käyttäjäpako iskee tälläkään kertaa Facebookkiin. Aikajanavihan aikana omasta kaverilistasta hävisi pari ihmistä mutta suurin osa (ellei kaikki, en ole pitänyt tarkkaa kirjaa) on ryöminyt vaihvihkaa takaisin. Ei se aikajana sitten niin paha ollutkaan.

Ongelma juontaa jälleen kerran juurensa siihen että Facebookissa me käyttäjät emme ole asiakkaita. Me olemme kauppatavaraa. Emme maksa Facebookin käytöstä latiakaan, lystin kustantavat mainostajat. Ja voin kertoa että ei ole halpaa kehittää jatkuvasti kehittyvää dynaamista yli miljardin kuukausittaisen käyttäjän verkkopalvelua (lähde Wikipedia joka jatkuvasti pyytelee lahjoituksia). Samaten Google elää mainostajista, palvelinfarmit ympäri maailmaa ja valtava kehityskoneisto eivät ole ilmaisia. Toki Google saa jonkun verran tuloja myydessään yrityksille muita palveluja, mutta enimmäkseen se tienaa mainoksista. Google ja Facebook haluavat tietää kaiken voidakseen kohdistaa mainokset paremmin Kohdistettu mainonta on sitä parasta mainontaa. Eräs ystäväni myös kerran totesi että onhan se mukavampi nähdä kiinnostavia mainoksia jos niitä kerran on pakko olla.

Internetin ilmaisuus juontaa juurensa jo sen alkuajoilta. Silloin ei edes ollut toimivia maksumalleja. Ja kukaan tuskin osaisi edes kuvitella maksullista hakukonetta. Kuitenkin tuo samainen hakukone on kultaakin kalliimpi. Kun kirjoitan sanoja Chromen kenttään, ilmestyy hakuosumia ruudulleni salamannopeasti. Unohtuneet ovat ne ajat kun kirjoitti sanan hakukoneen etusivulle, painoi enteriä ja pienen hetken päästä ruutuun ilmestyi kourallinen osumia. Nykyään ehdin harvoin edes kirjoittaa sanaa loppuun kun sopiva sivusto on jo löytynyt. Samaten sähköpostilaatikkoni on niin iso ettei viestejä ole tarvinnut juurikaan poistella ja silti se ei ole edes puolillaan. Modernien postipalveluiden käyttäjä ei enää muista sitä että joskus se laatikko oli ihan piukassa muutamista kuvallisista viesteistä. Samaten voimme käyttää toimisto-ohjelmia nettiselaimessa, säilöä dokumentit pilveen, katsella kaukaisia kaupunkeja katunäkymästä tai koko palloa sateliittikuvista. Karttapalvelu neuvoo perille kun ennen piti turata puhelinluettelon kanssa. Tämän kaiken saamme ilman luottokortin numeroa ja pidämme sitä itsestäänselvyytenä.

Siksi lasku jää mainostajien, niiden pahojen suuryritysten ja megakorporaatioiden joista emme pidä, maksettavaksi. Loppujenlopuksi me käyttäjät pääsemme kuitenkin maksajan paikalle koska suuryritykset eivät ole hyväntekeväisyysjärjestöjä. Valitettavasti samalla luovuimme oikeudestamme äänestää lompakoillamme. Nyt voimme äänestää vain jaloillamme. Kehotankin nurinan sijasta lopettamaan niiden palveluiden käytön joista ei pidä. Jos olet jo riippuvainen, niin peli on menetetty tai vaatii ainakin kunnon "kylmä kalkkuna -vieroituksen". Valinta on sinun.

Clipper-kaakaojuomajauhe

Alunperin törmäsin Clipperiin merkkinä ihan vaan sen takia että sillä on niin törkeän hienot pakkaukset. Ja ilmeisesti samasta syystä Clipperin pakkauksia vilahteleekin monissa yhteyksissä. Viime pähkinänhakureissulla Kuudenteen makuun mukaan tarttui myös purkillinen kaakaojauhetta.


Jauhe on orgaanista, ekoa ja ties mitä mutta sen hienoin ominaisuus on se että siinä on maito mukana itsessään eli sen voi sekoittaa suoraan kuumaan veteen. Ja kun olen laiska käymään kaupassa niin aika usein maito on kaapista loppu. Ennen käytin vastaavissa tilanteissa Lidlin Fairtrade suklaacappuccinojauhetta, mutta Clipperin kaakao hakkaa sen mennen tullen.

Vaikka lopputulos onkin makoisa, ei tämä silti oikeaan (punaiseen) maitoon tehtyä kaakaota voita mutta noin 7 euron hintainen purkki ei ole paha sijoitus ja aine säilyy pitkään. Purkki on iso, 400 grammaa, ja kaakaota annostellaan 2–3 teelusikallista per muki joten se myös kestää kauan. Pitkään aikaan ei olekaan tullut juotua kaakaota, mutta kyllä sillekin on kyllä oma paikkansa kahvin ja vihreän teen rinnalla.

Suosittelen lämpimästi kylmien talvi-iltojen hätävaraksi.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Bottle -pippuri ja suolamyllyt

Nykyään tulee panostettua ruokaan vähän enemmän kuin villeinä opiskeluvuosina, joten eteen tuli pippuri- ja suolamyllyjen hankinta. Perinteinen Peugeot on toki klassikko mutta vähän tylsä. Normin muotoilema Bottle taas edustaa pohjoismaista designiä yksinkertaisimmillaan.


Vastajauhettu pippuri tai suola on pieni mutta tärkeä yksityiskohta ruoanlaitossa. Ikean muutaman euron myllyihin kannattaa tuskin langeta, mutta kahtena eri kokona saatavilla oleva Bottle ei onneksi maksa mansikoita vaan 30 euroa kappale. Toisaalta sijoitus on (toivottavasti) pitkäikäinen, tuleehan sitä pistettyä 600 euroa älypuhelimeen mitä käyttää maksimissaan 3 vuotta. Ja kun tuote miellyttää silmää niin sitä käyttää mielellään eikä se hautaudu kaapin perälle. Bottlen muotoilu kestää myös varmasti hyvin aikaa, ne tuskin näyttävät vanhanaikaisilta 20 vuoden päästäkään. Muodoissa on jotain samanlaista pehmeyttä ja yksinkertaisuutta kuin Harri Koskisen muotoilemissa Genelecin kaiuttimissakin. Kummassakaan ei ole myöskään tarvinnut karsia käytettävyydestä ja ne on helppo laittaa muiden yksinkertaisesti muotoiltujen esineiden seuraan.

Bottlen rakenne on vieläpä sangen näppärä esimerkiksi Peugeotiin verrattuna, jauhinosa on sijoitettu myllyn yläosaan ja kun tavaraa halutaan ulos, käännetään laitos ylösalaisin. Monet myllythän varistavat tavaraa ulos pöydälle asetettunakin. Jotkut ovat myös valitelleet Peugeotin löystyvästä säätöruuvista. Itse vasta tilasin omani ja todellinen käytettävyys paljastuu vasta pidemmän ajan kuluttua. Palaan asiaan todennäköisesti myöhemmin.

torstai 6. joulukuuta 2012

Miksi en aio maksaa nettihesarista

Hesari tuuppasi nettisivulleen hetki sitten maksumuurin. Muuri on lapsellisen helppo kiertää mutta toisaalta uutisia on tarjolla muuallakin ja kaiken lisäksi Yleisradion rahoituspohja varmistettiin kaikille pakollisella Yle-verolla.

Kympin kuussa olisin ehkä vielä voinut hesarisa maksaa, mutta olishan sitä sitten kiva lukea iPadilla. Ja sitten kun pistän paksun nipun euroja palamaan, niin oho, hinta pompsahti viiteentoista euroon. Siinä vaiheessa alkoi harmittaa enkä ryhtynyt tilaajaksi tai edes ostanut sitä iPadia.

Loppujenlopuksi hesarin sisällöstä minua kiinnostaakin vain murto-osa. Esimerkiksi Helsingin paikallisasiat eivät juurikaan kiinnosta ja urheilu ei laisinkaan. Jotain NYT-liitettä voisi ehkä lukeakin, mutta ei se niin paljoa kiinnosta että höyläisi Visaa. Facebookkiin lähetetyt uutiset aukeavat mukavasti ilman maksumuurin kiertoakin, joten hätäkös tässä.

En ole ollut kykeneväinen vastaanottamaan televisiolähetyksiä mutta nyt Yleisradio saa minutkin maksajien listalle joten ajattelin siirtyä kuluttamaan Ylen uutisia. Ja mikä parasta, Ylen sivuilla ei ole ärsyttäviä mainoksia. Ylen nettisivu ei toki ole muuten ehkä kaikista paras eikä mobiilisovellusta ole vielä laisinkaan. Palvelua onneksi kehitetään ja sivusto on mukavasti responsiivinen sopeutuen eri kokoisiin näyttöihin. Ajattelinkin laatia kirjelmän haluamistani parannuksista.

Ensimmäisenä toivomuslistalla on tietysti kunnollinen mobiilisovellus tai edes web app. Nykyiselläkin mobiilisivustolla toki pärjää mutta toivoisin rahoilleni muutakin vastinetta kuin ulkomailta ostettuja tanssiohjelmaformaatteja (miksi ihmeessä Yle edes haaskaa rahaa moiseen, tanssiohjelmaa tulee kyllä kaupallisiltakin kanavilta). Toinen hyvin tärkeä ominaisuus olisi mahdollisuus kirjautua sisään ja järjestellä sisältö näkyville haluamallaan tavalla (sovelluksessa tämä onnistuisi ilman kirjautumistakin). Esimerkiksi siten että Turun alueen uutiset olisivat hyvin näkyvillä ja urheilu-uutiset loistaisivat poissaolollaan. Onnistuukohan tämä edes maksullisen hesarin kanssa? Hesari kyllä tarjoaa näköislehden, mutta kuka sellaista nyt haluaisi ruudulta lukea?

Oikeasti haluaisin kyllä maksaa uutisistani, mutta silloin hinnan ja palvelun on oltava kohdallaan, en aio maksaa pelkästä maksamisen ilosta. Hesarissa on toki usein hyviä kirjoituksia, mutta niihinkin päädyn yleensä Facebookin kautta.

Näköislehdet ovat tarpeetonta roskaa ja sisällöt pitäisi sovittaa ja tuottaa erityisesti digitaaliseen jakeluun. Ihminen tapa kuluttaa sisältöjä netissä on aika erilainen. Toki hesarilla on kotimaisista ehdottomasti paras yritys mutta heidän uusin iPhone-sovelluksensa kaatui jatkuvasti joten poistin sen. Uudelleenasentaminen kuulemma auttaisi, mutta en ole vielä nähnyt tarvetta siihen. Nyt vain seuraan että miten tilanne kehittyy.

Paikallismedia Turpaan Saatana myy myös nettilehteään mutta on hinnoitellut itsensä hesarin kalliimman version kanssa samoille linjoille tarjoten kuitenkin rutkasti vähemmän sisältöä. TS on myös ovelasti hinnoitellut lehtensä 1, 2, 3, 6 ja 12 kuukauden paketteihin mutta minkäänlaista paljousalennusta ei saa. Fiksumpaa olisi ollut kertoa vain reilusti yhden kuukauden hinta mutta ehkä joku laskutaidoton menee tässäkin vipuun. Tällä menolla TS onnistuu olemaan se epäkiinnostavin vaihtoehto.

Itselleni huonoin vaihtoehto olisi kuitenkin paperilehti. Tabloidikokoista hesaria pystyisi vielä lukemaankin mutta vanhanaikainen spreadsheet-kokoinen TS vaatisi jo ison pöydän mihin levittää se. Sitten lukisin jutuista ehkä kolmasosan ja kaupantekijöinä saisin selkä vääränä raahata paperisaastetta keräyslaatikkoon. Nykyisenä nettiaikana paperilehden uutiset ovat myös usein eilisiä. Ja vaikka olisi netistä lukenutkin vain lyhyennetyn version, asia saa olla erinomaisen mielenkiintoinen että jaksaisi seuraavana päivänä lukea pidemmän version. Informaatiota pukkaa nykyään joka tuutista sen verran että eilisen uutiset eivät vaan ole kiinnostavia.