torstai 13. joulukuuta 2012

Koska emme halunneet maksaa

Facebookin uusista uudistuksista on taas vaihteeksi kitisty. Tällä kertaa olisi ollut kuitenkin mahdollista äänestää uudistuksia vastaan mutta into oli vähäistä. Samalla facebookkaajat menettivät äänioikeutensa. Toisaalta, onhan se hieman outo käytäntö että kauppatavara saisi äänestää. Facebook ei ole demokraattinen valtio missä voisi vaatia oikeuksiaan perustuslakiin vedoten.

Toki äänestystä ei oltu edes yritetty tehdä kovin käyttäjäystävälliseksi, mutta omaan Googlen sähköpostilaatikkooni kolahti kyllä suomenkielinen maili äänestyksestä. Kävin kyllä tutkailemassa äänestyssivua, mutta en itsekään äänestänyt. En aio valittaakaan uudistuksista, eikä minulla ole tarvetta piileskellä (kirjoitanhan tätäkin omalla nimelläni). Ihmisillä on eri tarpeet, mutta jos itse haluaisin piileskellä ja peittää jälkeni, pysyisin kyllä erossa sosiaalisesta mediasta sekä Googlesta. Mutta minä olenkin myyty mies.

Nurinasta huolimatta en usko että ennenkin povailtu käyttäjäpako iskee tälläkään kertaa Facebookkiin. Aikajanavihan aikana omasta kaverilistasta hävisi pari ihmistä mutta suurin osa (ellei kaikki, en ole pitänyt tarkkaa kirjaa) on ryöminyt vaihvihkaa takaisin. Ei se aikajana sitten niin paha ollutkaan.

Ongelma juontaa jälleen kerran juurensa siihen että Facebookissa me käyttäjät emme ole asiakkaita. Me olemme kauppatavaraa. Emme maksa Facebookin käytöstä latiakaan, lystin kustantavat mainostajat. Ja voin kertoa että ei ole halpaa kehittää jatkuvasti kehittyvää dynaamista yli miljardin kuukausittaisen käyttäjän verkkopalvelua (lähde Wikipedia joka jatkuvasti pyytelee lahjoituksia). Samaten Google elää mainostajista, palvelinfarmit ympäri maailmaa ja valtava kehityskoneisto eivät ole ilmaisia. Toki Google saa jonkun verran tuloja myydessään yrityksille muita palveluja, mutta enimmäkseen se tienaa mainoksista. Google ja Facebook haluavat tietää kaiken voidakseen kohdistaa mainokset paremmin Kohdistettu mainonta on sitä parasta mainontaa. Eräs ystäväni myös kerran totesi että onhan se mukavampi nähdä kiinnostavia mainoksia jos niitä kerran on pakko olla.

Internetin ilmaisuus juontaa juurensa jo sen alkuajoilta. Silloin ei edes ollut toimivia maksumalleja. Ja kukaan tuskin osaisi edes kuvitella maksullista hakukonetta. Kuitenkin tuo samainen hakukone on kultaakin kalliimpi. Kun kirjoitan sanoja Chromen kenttään, ilmestyy hakuosumia ruudulleni salamannopeasti. Unohtuneet ovat ne ajat kun kirjoitti sanan hakukoneen etusivulle, painoi enteriä ja pienen hetken päästä ruutuun ilmestyi kourallinen osumia. Nykyään ehdin harvoin edes kirjoittaa sanaa loppuun kun sopiva sivusto on jo löytynyt. Samaten sähköpostilaatikkoni on niin iso ettei viestejä ole tarvinnut juurikaan poistella ja silti se ei ole edes puolillaan. Modernien postipalveluiden käyttäjä ei enää muista sitä että joskus se laatikko oli ihan piukassa muutamista kuvallisista viesteistä. Samaten voimme käyttää toimisto-ohjelmia nettiselaimessa, säilöä dokumentit pilveen, katsella kaukaisia kaupunkeja katunäkymästä tai koko palloa sateliittikuvista. Karttapalvelu neuvoo perille kun ennen piti turata puhelinluettelon kanssa. Tämän kaiken saamme ilman luottokortin numeroa ja pidämme sitä itsestäänselvyytenä.

Siksi lasku jää mainostajien, niiden pahojen suuryritysten ja megakorporaatioiden joista emme pidä, maksettavaksi. Loppujenlopuksi me käyttäjät pääsemme kuitenkin maksajan paikalle koska suuryritykset eivät ole hyväntekeväisyysjärjestöjä. Valitettavasti samalla luovuimme oikeudestamme äänestää lompakoillamme. Nyt voimme äänestää vain jaloillamme. Kehotankin nurinan sijasta lopettamaan niiden palveluiden käytön joista ei pidä. Jos olet jo riippuvainen, niin peli on menetetty tai vaatii ainakin kunnon "kylmä kalkkuna -vieroituksen". Valinta on sinun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.