keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Television käyttölogiikka

Hierojaa odotellessa ja puolalaista tanssiohjelmaa katsellessa on hyvä pohtia ehkä maailman tärkeintä asiaa eli television käyttöliittymää.


Itse käytän television kapulassa pääsääntöisesti neljää nipukkaa. Niitä on kyllä enemmänkin. Tietysti laitos pitää saada päälle ja pois, siihen tarvitaan yksi nappula. Vähintään yksi nappula tarvitaan yleensä myös siihen että haluttu lähden saadaan näkymään ruutuun. Monella on nauhoittavia digibokseja, pelikonsoleita ja muita härpättimiä kytkettynä televisioon. Jostakin syystä nykyiset älykkäät televisiot eivät ole niin fiksuja että tajuaisivat että mistä tuutista sitä ohjelmaa nyt tulee. Vanha 50 markalla ostamani Finlux kyllä tiesi heti koska lykkäsin vhs-kasetin eli tuttavallisesti videonauhan nauhurin aukkoon, kunhan se heiluvainen scart-liitin oli vain riittävän hyvin kiinni. Mutta alle 2 vuotta vanha Sony Braviani ei tiedä liittimissään tapahtuvasta toiminnasta tuon taivaallisa ellei sille sitä itse kerro.

Kuva: Wikipedia

Seuraavat pari nappia tarvitaan äänenvoimakkuuden säätämiseen ja kanavien selaamiseen ylös ja alas. Joidenkin pikkutarkkojen ihmisten mielestä ne voidaan toki laskea neljäksikin napiksi. Omassa systeemissäni ne ovat vailla käyttöä kun en katso televisiota ja toisaalta ääni tulee optisen lähdön kautta joten sekään ei ole telkkarin kapulalla säädettävissä.

Näiden lisäksi numeronäppäimet ovat toki hyödylliset jos katseltavia kanavia on paljon. Jos ja kun television valikoissa pitää seikkailla, tarvitaan myös nuolinäppäimet sekä valinta ja paluunappi. Toki kanavavalinta ja äänenvoimakkuus voidaan valjastaa valikkoseikkailujenkin tarpeisiin. Ja vaikka valikot tursuavat kaikenlaisia jänniä toimintoja joita peruskäyttäjä ei tarvitse, on kaukosäätimessä vielä kasa muitakin nappuloita. Esimerkiksi neljä värikästä nappia joita ei pitäisi tarvita jos valikot on tehty järkevästi. Ja jos on käyttänyt moderneja käyttöliittymiä, tietää että ne valikot voi myös tehdä järkevästi.

Tv:n kaukosäätimen design periytyy kuitenkin jostain 70/80-luvulta eikä sitä ole vaivauduttu pahemmin kehittämään. Ominaisuuksia on kyllä tullut lisää mutta niitä varten on lisätty valikoita valikoiden perään. Näin on saatu yhdistettyä monimutkaiset valikot ja monimutkainen kapula.

Joskus luin että tv-valmistajat pelkäisivät Applen tulevan tv:n tekevän tv-markkinoille saman kuin iPhone teki älypuhelinmarkkinnoille. Reagointitapa ilmeisesti on vain sama kuin suomalaisella Matkahuollolla. Ei vaan lähdetä kehittämään tuotetta kilpailukykyisemmäksi vaikka aikaa on. Ja kotimainen ylpeytemme Nokia päätti vitkastella vielä pari vuotta vaikka muutos oli jo selvästi nähtävillä. Lopputuloksen me tiedämme, kotimainen media kutsuu haamurajaksi sekä Nokian osakkeen  arvon nousua yli kolmen euron että iPhonen yli 50% markkinaosuutta yhdysvaltojen älypuhelinmarkkinoista.

Älytelevisioille on jo olemassa mobiilisovelluksia, mutta kuka suunnittelisi television käyttöliittymän alusta asti uusiksi? Television rooli on muuttunut. Se on enemmän näyttöpääte jonne ohjataan sisältöjä eri kanavista. Eri laitteista ja palveluista. Se ei ole televisiolähetyksiä vastaanottava laite johon on liimattu päälle pari extrafeaturea, tai ei ainakaan saisi olla. Useimmilla kalliin television ostavilla luultavasti on jo älypuhelin, tabletti tai parikin, joten miksi ei tehdä siitä oletusohjainta? Lisähintaan voisi ostaa kosketusnäytöllisen lisäkapulan tai jopa perinteisen mallin jos sellaista tuntee tarvitsevansa.

Televisiovalmistajilla ei ole halua lähteä perusteellisiin uudistuksiin eikä välttämättä osaamistakaan kunnolliseen käyttöliittymäsuunnitteluun. Isojen konsernien televisiodivisioonat lienevät sen verran erillään muista osista että yhteistyötä ei ole luvassa. Uudistuksen kehittäminen maksaa ja se on aina taloudellinen riski. On paljon helpompaa keskittyä hienoilta kuulostaviin ominaisuuksiin joilla on isompi vaikutus hintalappuun kuin kuvanlaatuun tai erilaisiin televisioon kytkettäviin pötkylöihin joilla on myöskin isompi vaikutus hintalappuun kuin saman ominaisuuden ollessa valmiiksi pakattuna saman laitteen kuoriin.

Muuton on kuitenkin alkanut eikä sitä voida pysäyttää. Elokuvat ja tv-sarjat tulivat jo pois televisiosta. Jos televisio haluaa tulevaisuudessa olla muutakin kuin näyttö minne tuodaan mediaa muista lähteistä, sen on kehityttävä käytettävyydessä samalle tasolle muiden kodin laitteiden kanssa. Nyt se häpeää jo 100 euron kännykänkin rinnalla. Yksinkertaisia laitteita, kuten vaikka mikroaaltouunia, voi toki ohjata samalla logiikalla kuin 30 vuotta sitten (ja joskus se olisi jopa suotavaakin), mutta monimutkaisempien laitteiden kanssa se ei oikein enää käy.


Ja eihän se mikään tanssiohjelma ollut, nyt joku lapsi laulaa. Vaihdan kanavaa. Tohtori Parnassoksen imaginääriö puolaksi on muuten todella absurdi kokemus. Myyrä toimii onneksi kielellä kuin kielellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.