tiistai 29. tammikuuta 2013

Asiakaspalvelua Hammaspulssin tapaan osa 2

Pari viikkoa sitten kirjoitin ei niin onnistuneesta asiakaspalvelukokemuksestani Hammaspulssin kanssa. Tänään minuun otettiin sieltä päin yhteyttä.

En muista soittajan titteliä, mutta puhelu oli oikein asiallinen ja soittaja oli selvästi hyvin kärryillä nykyajan menosta. Sähköpostiosoite luvattiin korjata paremmin nimetyksi, mutta sähköistä ajanvarausjärjestelmää ei ole kuulemma ihan vielä luvassa.

Harmi sinänsä, itse edustan ainakin sitä ihmisryhmää joka käyttää mieluiten nettipohjaisia systeemejä eikä innostu jonotusmusiikin kuuntelemisesta luuri korvalla. Ja meitä alkaa olla aina vain enemmän ja enemmän.

Ja koska asiaan suhtauduttiin näin ymmärtäväisesti, on Hammaspulssi ansainnut tämän toisenkin postauksen joka toivottavasti nousee edellisen kanssa yhtä korkealle. Ehkä vielä varaan sieltä ajankin kun heidän yksikkönsä sattuu olemaan suhteellisen lähellä enkä ollut viimeksi oikein tyytyväinen Kauppatorin Hammaskeskuksessa käyntiini.

Alkuperäinen kirjoitus, juttua on katseltu 148 kertaa 29.01.2013 mennessä.

Apple TV sai Bluetooth-tuen

Apple on julkaissut toisen ja kolmannen sukupolven Apple TV -laitteisiin 5.2-päivityksen jonka suurin uudistus on tuki Bluetooth-näppäimistölle. Etkö tiennyt että laitteessa on BT? Apple ei ole pitänyt siitä kummempaa meteliä.

Apple TV

Muita uudistuksia ovat What's next -toiminto joka näyttää (iTunesissa?) seuraavan biisin ja sekä iTunesin iCloud -tuki jolloin voi kuunnella pilvestä ostamiaan kappaleita. Ei siis mitään kovin kiinnostavaa Bluetoothin lisäksi.

Kun toisen sukupolven Apple TV:t avattiin aikoinaan ensimmäistä kertaa, kummasteltiin ylimääräistä antennia jolle ei keksitty käyttötarkoitusta. Laitteessa oli myös iPadista tuttu Broadcomin Wi-Fi/Bluetooth/FM -yhdistelmäpiiri.

Applen lyhyt näppäimistö on näppärän kokoinen

Ensin epäilin että Bluetooth-näppäimistöllä ei ole Apple TV:n kanssa mitään virkaa mutta omistamani lyhyt malli sopii hyvin sohvalla käytettäväksi. Toki enimmäkseen tulen varmasti käyttämään kaukosäädintä koska teen harvakseltaan hakuja joissa tarvitsee kirjoittaa enemmän. Kirjoittaminen onnistuu mukavasti myös iPhone-sovelluksella.

Kaikkein mielenkiintoisinta on kuitenkin spekuloida että miksi Apple ei avannut Bluetooth-tukea käyttöön aikaisemmin. Ominaisuus on salaa asustellut laitteissa jo jonkin aikaa. Ehkä Apple on vain käyttänyt tuttua yhdistelmäpiiriä. Toisaalta, oli sille antennikin laitettu.

Olisiko Apple siis vihdoin avaamassa Apple TV:tä sovelluksille? Ainakin erilaiset elokuvien ja televisiosarjojen suoratoistopalvelut kuten Netflix ovat valtaamassa maailmaa ja itsekin näkisin mielelläni ne Apple TV:n sovellusvalikoimassa. Eikä yksinkertainen nettiselainkaan välttämättä ihan typerä idea olisi. Apple ei ole tavalliseen tapaan hiiskunut asiasta mitään. Apple TV kuitenkin on kasvattanut suosiotaan ja televisioala kulkee kohti murrosta, ehkä näemme pian jotain jännittävää.

Ja kun Bluetooth on herätetty henkiin, voisi Apple TV:stä tehdä BT-musiikkivastaanottimen. Sitä tuskin kuitenkaan tulee tapahtumaan, se ei olisi Applen etujen mukaista. Kolmannen sukupolven Apple TV:tä ei ole myöskään vieläkään onnistuttu jailbreikkaamaan joten ominaisuutta ei pääse hyödyntämään sitäkään kautta.

Tällä hetkellä Bluetooth-tuki jääkin lähinnä BT-näppiksen jo omistavien huviksi, itse en ainakaan rynnistäisi tämän takia kaupoille.

edit: Päivityksen yhteydessä on selvinnyt että Apple TV:stä on tulossa uusi malli tehokkaammalla suorittimella sekä pienemmillä ulkomitoilla. Mihin Apple TV:ssä tarvitaan lisää suorituskykyä? Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan. Asiasta kertoo muun muassa Anandtech.


maanantai 28. tammikuuta 2013

Blogger ja tunnisteet

Tätä blogia aloitellessani tein yhden vaarantavan virheen. Aloin käyttämään labeleita eli tunnisteita kuten keywordseja eli avainsanoja.

Nykyään avainsanoilla ei ole merkitystä ainakaan Googlen kannalta, mutta vanhasta tottumuksesta niitä tuli laiteltua labeleiksi. Mutta toisin kuin Wordpressissä, Bloggerissa ei ole erillisiä kategorioita. Jutut pitää siis kategorisoida labeleilla.

Ja koska iso osa sivustolleni tulevasta liikenteestä on hakukoneista, toivoisin että tulijat löytäisivät muutakin luettavaa kuin sen jutun minkä perässä tulivat. Asia on toki korjattavissa vieläkin, mutta se vaatii hieman puuhastelua. Vanhat labelit (ja niitä on paljon) pitää poistaa yksitellen ja sen jälkeen luoda ehkä kymmenkunta uutta. Lopuksi sitten labeloidaan jutut uudestaan.

Uudet labelit pitää tietysti miettiä tarkkaan että ne oikeasti helpottavat sisällön tutkimista. Mutta ensin vanhojen siivoaminen, se on jo hyvällä alulla, olen päässyt jo h-kirjaimeen asti.

Näin sitä taas kerran mentiin perse edellä puuhun.

Yksi hyvä tunniste on parempi kuin 10 huonoa

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Myydään: Aito neuvosto-Lada

Raskain mielin päätimme luopua pari vuotta sitten hankkimastamme Ladasta. Hieman laittoa se vaatii eikä meillä ole nyt kaverin kanssa kummallakaan sille käyttöä.

Lada 1200 S -91
7.2.2013 myyty!

Sen mitä ajelimme, auto toimi hienosti vuotavaa kytkintä lukuunottamatta mutta se taitaa olla Ladassa tyyppivika. Auto lähti aina käyntiin kuin siperianmännyn alta ja sitä paremmin se kulki mitä huonompi tie oli.

Vanha takaveto-Lada on yllättävän tilava mutta kovin ketterä se ei ole, nykyautoista (lue 60-luvun jälkeen tehdyistä) poiketen ohjaus on raskas vauhdissakin. Ladassa ei oikeastaan tarvittaisi nopeusmittaria ollenkaan, yleensä sillä ei uskalla ajaa kovempaa kuin rajoitus sallii, jos edes niin kovaa. Tehoja on ainakin tehtaan lupauksissa ollut 60 hevosvoimaa ja 1200 S kirittää 100 km/h tauluun 20 sekunnissa. Ajossa se tuntuu kuitenkin ihan niin ripeältä kuin on tarvis. Lada ei ole kiireisen miehen auto muutenkaan.

Tämä yksilö on ilmeisesti ainakin joskus ollut naisella, konehuoneesta löytyivät isot naisten mammamalliset alushousut. Kyseisestä yksilöstä puuttuvat myös rautalanka- ja koivuhalkopatentit eli viralliset varaosat. Auton ostaessamme konehuoneessa kiilsivät uutuuttaan Boschin tulpat ja akku, eli ilmeisesti on käynyt korjaamolla hoidettavana, Ladamieshän on tunnetusti nuuka ja ostaa vain halvinta. Näissä Ladoista löytääkin harvoin edes radiota saatikka muuta nykyajan hienoutta.

Tästä siis lähtisi pala suomalaista autohistoriaa. Ladamiehen ei toki sovi olla ihan kädetön, eli jos vuotava kytkin tai kaasutinmoottorin päästöt jännittävät niin kannattaa katsella suosiolla muita autoja. 90-luvun japanilaisia saa edullisesti ja ne ovat yleensä luotettavia. Ja tylsiä. Ladamies ei taas sääliä kaipaa.

 Auto sijaitsee Salossa ja siinä on alla valtion virallisen auktoriteetin eli poliisin sanoin "ei nypityt vaan loppuunajetut talvirenkaat". Toisin sanoen renkaat ovat vielä niin uudet että pinta ei ole ehtinyt vielä kasvaa. Ja jossain minulla on jemmassa melkein mustat, melkein pyöreät, melkein saman merkkiset ja melkein saman kokoiset eli Ladan ajo-ominaisuuksiin juuri sopivat lain kirjan täyttävät kesärenkaat mutta ne eivät ole vanteilla.

Ostamiseen liittyvät kysymykset ilmoituksen henkilölle, minä voin vastata teknisiin kysymyksiin. Ilmoituksen kuva on viime syksyltä, nämä taas siltä ajalta kun auto oli ajossa. Lada tahtoo hyvään kotiin, ei peltoautoksi.

1.2 litrainen voimanpesä 
Ladan kontti on tilava

Pohja oli yllättävän ehjän näköinen

Ei näy ratsupaikkoja

Tämän kuvan tarkoitus on unohtunut

lauantai 26. tammikuuta 2013

Teetä, pippuria ja sarjakuvia

Lähdin ihan vaan lauantaipäivän kunniaksi vähän kaupoille. Piti hankkia teetä, pippuria ja uudet kumitulpat nappikuulokkeisiin. Mukaan tarttui lopulta paljon muutakin ja tulpat jäivät hommaamatta.

Päivän ostokset

Ensin poikkesin tietysti kauppahalliin ja Turun teehen ja mausteeseen. Koska ennen joulua tuli hankittua tyylikkäät Bottle pippuri- ja suolamyllyt, niin pitäähän niihin sitten laittaa laatukamaa sisäänkin. Ostin pussillisen jaavalaista mustapippuria, en ole vielä kokeillut joten en osaa sanoa miten hyvää se loppujen lopuksi on. Teenjuojana olen vielä aika aloittelija, joten päätin vaihteeksi ottaa kiinalaista Gun powderia joka pitäisi olla voimakkaampaa kuin nyt käyttämäni luomu-Sencha.

Kauppahallin jälkeen haahuilin Anttilassa entsimässä tulppia Skull Candy Titan -kuulokkeisiini mutta sieltä niitä ei löytynyt. Hansakorttelin Teknikmagazinetissa kuulemma olisi joten suuntasin Hansaan ja siellä iski silmään heti ensimmäiseksi Akateemisen kirjakaupan loppuale. Poikkesin sinne, ihan vaan katselemaan tietysti, selailin ensin räikeän pinkkiä Clash-kirjaa (yksi suosikkiyhtyeistäni) ja englanninkielisiä keittokirjoja kunnes osuin kultasuoneen. Sarjakuvakorin alelaari oli pullollaan kiinnostavia teoksia.

Tunnetuimpia mukaan tarttuneita teoksia lienevät Benoît Sokalin Tarkastaja Ankardon tutkimuksia -seikkailut Pedon varjo ja Salaisuuksien tunkio. Tarkastaja Ankardo on kuin risteytys Aku Ankkaa ja Film Noiria. Ankardon maailma on likainen, kulahtanut ja masentunut, täynnä pahuutta, vääryyttä ja irstailua. Ja ah, niin kiehtova.

Kotimaisuuksia "suuruuksia" edustaa taas Ave Koskelan (Ari ja Vesa Koskela) Hemmo Paskiainen 11: Armaksen kukkakirja. Hemmo ja Armas Paskiainen löysivät yleisönsä alunperin Pahkasiasta. Jos ei sarjakuvaa enempiä tunne, nimi kertoo varmasti sen verran että osaa arvailla pitääkö siitä vai ei.

Ranskalaista vakavampaa sarjakuvaa edustaa taas Dupuyn ja Berberianin Jeanin elämää. Nimet eivät varsinaisesti soittaneet kelloja mutta piirrosjälki oli tutun ja mukavan oloista joten tämäkin lähti mukaan.

Nipun vakavin teos on kuitenkin Amirin ja Khalilin Zahran paratiisi. Teos syntyi kun ihmisoikeusaktivisti Amir ja taitelija Khalil halusivat kertoa sarjakuvan keinoin mitä Iranissa todellisuudessa tapahtuu. Mikäli haluaa lukea aiheesta enemmänkin sarjakuvana, kannatata lukaista myös omasta hyllystänikin löytyvä Persepolis. Muita hyviä todelliseen maailmaan porautuvia sarjakuvateoskia ovat esimerkiksi Joe Saccon sotareportaasisarjakuvat ja Guy Delislen matkoihin perustuvat albumit kuten Merkintöjä Burmasta. Sarjakuvan ei tarvitse olla aina kepeää viihdettä.

Amerikkalaista toimitasarjakuvaa edustaa hetken mielijohteesta (ja halvan hinnan takia) mukaan napattu Vertigo Comicsin Unknown Soldier 4: Beautiful World. Unknown Soldier on ennestään itselleni tuntematon, mutta Vertigon tallista löytyy myös paremmin tunnettu Neil Gaimanin Sandman.

Viimeisimpänä nipussani on kovakantinen sarjakuvaversio Philip K. Dickin romaanista Do androids dream of electric sheep? Tunnetaan meillä suomessa paremmin nimellä Blade runner joka on myös Harrison Fordin tähdittämä maineikas tieteiselokuva.

Koko nippuun upposi lisäalennuksestakin huolimatta noin 40 euroa, mutta onpahan taas hetkeksi lukemista ja sarjakuvahyllykin on taas reippaasti uskottavamman oloinen. Akateemisesta kirjakaupasta oli sitten pakko suunnata kohti kotia ettei tule enempää heräteostoksia. Kuulokkeiden tulpat saivat jäädä seuraavaan kertaan.

edit: Täytyy kyllä totuuden nimissä sanoa että nuo uudemmat Ankardot häpeävät vanhempien rinnalla. Ja tänään tuli tehtyä vielä yksi heräteostos, Kapteeni Kanki: Onnen avaimet.

perjantai 25. tammikuuta 2013

HBO nöyrtyi: osa 2

Ei tainnut HBO:n avaus mennä kovin vahvasti kun nöyrtyvät tällaisiin ehtoihin kuten kuukauden irtisanomisaika ja mahdollisuus käyttää palvelua ilman 12 kk sopimusta.



Ylen uutinen asiasta

Netflix avasi pelin ilmoittamalla Suomeen saapumisestaan mutta HBO varasti shown runsaalla tiedottamisellaan. Tilanne kuitenkin muuttui kun Netflix avasi palvelunsa ja HBO oli myöhässä. Ja kun HBO vihdoin avautui, eivät palvelun käyttöehdot miellyttäneet ihmisiä. Keitä kiinnostaa ilmainen 1 kk käyttö jos samalla sitoituu 12 sopimukseen? Myöhemmin HBO lupaili että tilauksen voi keskeyttää kokeilujakson aikana, mutta kun tutkin itse asiaa niin missään vaiheessa siitä ei mainittu tunnuksia luodessa. Jäi siis kokeilematta. Ja niin kuulemma jäi monelta muultakin.

Nyt viimeinkin HBO:n ehdot ovat sellaiset kuin niiden olisi pitänyt olla alusta asti, taisi taas käydä ylpeys lankeemuksen edelle. Mutta uutuudenviehätys on jo kaikonnut enkä itse ainakaan enää harkitse kokeilemista. Netflixistä löytyy sen verran katselemista että pärjään sillä hetken. Uudempaa materiaalia katselen sitten iTunesista, mutta eipä sitä 8 euron kuukausimaksulla voi olettaakaan että saisi heti kaikki uutuudet? Onneksi kilpailu kovenee ja se on toivottavasti hyväksi meille kuluttajille.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Antakaa minun olla pitämättä Tarantinosta

Yleensä on ihan ok jos ei pidä jostakin ohjaajasta ja hänen elokuvistaan. Mutta se ei sovi jos kyseessä on Quentin Tarantino. Katsoja ei ole silloin ymmärtänyt elokuvaa tai hän on katsonut sitä väärin. Elokuviakin voi näemmä katsoa väärin.

Quentin kuulee että hänen faninsa ovat nillittäviä elitistejä

Olen nähnyt Tarantinon leffoista ainakin Pulp Fictionin, Reservoir Dogsin, Kill Billyt ja Jackie Brownin. Ehkä muitakin mutta ne eivät ole jättäneet senkään vertaa muistijälkiä. Minusta yksikään niistä ei ollut niin erinomainen että jaksaisin katsoa sen uudestaan. Ainoa elokuvissa erityisesti viehättävä asia on ollut musiikkivalinnat. Tarantino ymmärtää kyllä hyvän musiikin päälle.

Mutta menepä sanomaan Tarantino-diggarille että eivät ne nyt niin ihmeellisiä leffoja olleet. Heti alkaa syyttely ja koulutus miten niitä pitää katsoa. Anteeksi vaan mutta haluan katsoa leffat sillä tavalla kuin itse haluan. Ja jos leffa nimenomaan pitää katsoa tietyllä tavalla niin leffan alussa olisi varmasti siihen ohjeet? Katson leffoja ensisijaisesti viihdyttääkseni itseäni. Jos leffa ei viihdytä, niin en minä ala sitä sen takia mehustelemaan että se on täynnä viittauksia populaarikulttuuriin. Enkä ala tekemään mitään taustaselvitystä ymmärtääkseni elokuvaa paremmin ellei se ollut jo ennestään mielestäni hyvä. Leffa kestää useimmiten pari tuntia ja sinä aikana se joko toimii tai ei. Ja pari tuntia on lyhyt aika ihmisen elossa.

Oma asiansa ovat myös ne Tarantino-diggarit jotka eivät tajua niistä pop-viittauksista mitään mutta diggaavat Tarantinoa sen takia kun Tarantinon diggaaminen on vaan yksinkertaisesti niin hienoa (nämä tyypit eivät tiedä että mustakeltainen haalari tuli tunnetuksi Bruce Leen leffasta tai että Girl You'll be A Woman Soon on alunperin Neil Diamondin biisi). Sekä tietysti sen takia että leffat ovat väkivaltaisia ja niissä kiroillaan paljon. Kumpikaan ei minusta ole elokuvamaailmassa mitään niin erikoista ja hienoa että jaksaisin alkaa profetoimaan asiasta. Nämä nimenomaiset T-diggarit eivät myöskään tiedä että Tarantinon leffat on apinoitu vanhoista b-luokan toimintaleffoista, vain vähän isommalla budjetilla. Tämä ei toki välttämättä ole huono asia, mutta ei sekään saa minua nostamaan Tarantinoa ohjaajana jalustalle. Katsoisin mieluummin niitä vanhoja b-pätkiä, mutta niitä ei hehkuta kukaan eikä pidä leffailtoja.

Tarantino eroaa mistä tahansa muusta ohjaajasta, bändistä, artistista tai kirjailijasta siinä mielessä että hän on koskematon. Ei tarvitse sanoa että Tarantinon leffat ovat paskoja, riittää että toteaa että eivät ne ole niin hyviä kuin hehkutetaan. Jo se riittää käynnistämään hyökkäyksen ja syyllistämisen. Näin voimakasta elitismiä tulee vastaan harvoin populaarikulttuurista puhuttaessa, varsinkin kun kyseessä on väkivaltaelokuvat joissa kiroillaan paljon (joillekin sekin tuntuu olevan itseisarvo). Ennen olen törmännyt moiseen vain korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin vastakkainasettelussa, klassinen musiikki on parempaa kuin rock ja jos ei pidä klassisesta, niin ei vain ymmärrä sitä (tai on juntti, mutta tätä harvemmin sanotaan ääneen).

Toivoisinkin vain että minulle ja meille muille "ei niin paljon Tarantinosta pitäville" palautettaisiin mielipiteenvapautemme ja oikeutemme katsoa leffat sillä tavalla kuin haluamme, eikä puhdasoppisella Tarantino-diggari -tavalla. Tuskin Quentin itsekään haluaisi faniensa olevan nillittäviä elitistejä? Ehkä sitten voisin taas joskus katsoakin jonkun Tarantinon leffan.

Loppuun vielä pieni hauska tarina kouluvuosilta. Luokkatoverini oli kova Tarantino-fani ja hän sai suostuteltua lukiossa äidinkielenopettajamme siihen että katsoimme tunnilla Reservoir Dogsin, vieläpä ilman tekstityksiä. Aina välillä opettaja kauhisteli väkivaltaa ja toisteli että jos tulee paha olo niin voi poistua luokasta. Hän taisi itse se jolla tuli paha olo. Kyllä Reservoir Dogs aina äikäntunnin päihitti.

Ja jos ette pitäneet Kill Billyistä, niin katsokaa Kill Buljo. Se on hauska.


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Hammastahnapohdintaa

Hammastahna on aine jota tunget suuhusi päivittäin. Mainokset lupaavaat ihmeitä mutta onko sillä väliä mitä merkkiä käytät?

Frédéric Beigbeder väittää kirjassaan 99 frangia että hammastahna vain raikastaa hengityksen, muuta merkitystä sillä ei ole. En tiedä Ranskasta mutta Suomessa hammastahnaan lisätään fluoria jonka pitäisi olla hyväksi hampaille. Joku on varmaan nähnytkin hammastahnatuubissa hammaslääkäriliiton suosituksen. Se ei ole suositus kyseiselle hammastahnalle vaan hammaslääkäriliitolta ostettu "tiedoite". Suositus ei tee kyseisestä tahnasta yhtään parempaa tai huonompaa, sama vaikutus on kaikilla hammastahnoilla joissa on fluoria.

Itse käytin ainakin vuoden verran Colgaten jotain Super Whitening tms. tahnaa. Putkilon kylkeen oli painettu oikein asteikko siitä miten ne hampaat valkenevat (ja tietysti hammaslääkäriliiton suositus). Totuuden nimissä voin kuitenkin kertoa että hampaani eivät olleet koskaan yhtä ruskeat kuin tummimmassa kuvassa eikä niistä tullut yhtä valkoisia kuin vaaleimmassa kuvassa. Muutos oli täysi nolla. Voisi siis sanoa että täyttä huijausta, kuka tahansa ad assari osaa Illustratorilla piirtää eriväriset neliöt mutta se ei tee tahnasta sen kummempaa. Vuosien saatossa olen käyttänyt monia muitakin tahnoja, Pepsodenttiä, Lidlin tahnaa, suurin ero näissä on ollut maussa, pakkauksessa ja hinnassa. Elmexiäkin kokeilin joskus mutta se oli niin pahaa että se sai jäädä.

Nyt päädyin kokeilemaan kaverini suosituksesta Amwayn hammastahnaa. Yleensä kierrän nuo verkostomarkkinointihommat kaukaa, mutta Amway näyttäisi muistuttavan enemmän esimerkiksi Tupperwarea kuin perus pyramidihuijausta. Tuotteita on tarkoitus ihan myydäkin. Aikaisemmin olen kokeillut firman Espresso-kahvia, se oli ihan hyvää, joskaan ei erinomaista (kahvi on muuten kova tummentamaan hampaita). Nyt ostin myös litran pullon L.O.C. -pesuainetta jonka pitäisi pesuominaisuuksiensa lisäksi mm. parantaa kuppa ja herättää kuolleet. Sen tehoa en ole vielä kokeillut.

Glister-nimisen hammastahnan pakkaus ei ole erityisen korea. Toisaalta näitä ei myydä marketeissa joissa yksi tuote kilpailee huomiosta lukuisien muiden kanssa. Tahnaa pitää kuulemma laittaa tosi vähän. Itseasiassa mitä tahansa tahnaa kannattaa laittaa vähemmän kuin ohje käskee. Joskus suositus oli herneen kokoinen määrä mutta se on aivan liikaa. Tahnavalmistajat tietysti pitävät siitä että ainetta kuluu enemmän. Glister on mukavan miedon makuista ja se vaahtoaa hyvin. Ja jos pesukokemus oli miellyttävä, sitä oli myös tulos. Hampaat tuntuvat kiiltäviltä ja puhtailta. Itseasiassa ne tuntuvat puhtailta vielä työpäivän jälkeenkin. Kiiltävään pintaan lika tarttuu huonommin. Nyt kun asiaa tarkemmin mietin, niin Puolasta ostamani Colgaten lastenhammastahna (siinä oli pieni tuubi) oli tässä asiassa erityisen huonoa.



Vastaavia kokemuksia löytyi netistä muiltakin. Myös hammaskiven kehuttiin vähenevän. Toki ensimmäisenä tulee mieleen että kirjoittajat ovat Amway-edustajia mutta osa haukkui muut Amwayn tuotteet joten tuskin siitäkään on kyse ainakaan joka tapauksessa. Jokaisen kannattaa toki kokeilla itse, se on perinteisesti ollut paras tapa päästä asioista selville.

Luultavasti Golgatella, Pepsodentilla ja muilla käy isompi kuhina markkinointiosastolla kuin tuotekehityksessä. Miten erottautua muista, minkä värinen raita nyt laitetaan, mitä tänä vuonna luvataan. Ja ihmiset haluavat uskoa lupauksiin. Valkoiset hampaat parin euron markettihammastahnalla! Beigbeder oli siinä mielessä oikeassa että hengityksen raikastaminen on varmasti tahnan tärkein vaikutus. Se tulee heti ja on helppo havaita. Kun suussa maistuu piparminttu, on helppo hymyillä.

Glisterin tilanne on siinä mielessä erilainen, jos tuubi kestää vuoden eikä se ole sen kummempaa kuin marketin tahna niin todennäköisesti jälkimmäinen tarttuu kauppareissulla matkaan. Markkinajohtajien ei tarvitse kehittää tuotettaan koska niiden ei tarvitse. Esimerkiksi Pepsodent on loistava brändi. Kun joku sanoo hammastahna, niin ajattelen aina ensimmäiseksi Pepsodenttiä. Tarvitseeko loistava brändi loistavat tuotteet? Ei välttämättä, varsinkaan jos kyseessä on päivittäistavara jonka tärkeimmät ominaisuudet ovat tulla ostetuksi ja raikastaa hengitys. Onko joku joskus palauttanut hammastahnatuubin kun se ei valkaissutkaan hampaita? Tuskin.

Mitään oikeita testejä en ole nähnyt mutta kannattaa kokeilla eri vaihtoehtoja. Luultavasti hammastahnoihinkin pätee sama kuin kaikkeen muuhunkin. Kaikki ei sovi kaikille. Hampaistaan kannattaa kuitenkin pitää huolta, niiden korjaileminen on kallista lystiä. Tietysti kannattaa käyttää myös hammaslankaa, siinä touhussa on parhaaksi osoittaunut sellainen pitkävartinen (jotakuinkin hammasharjan mittainen) langoitin. Vihreän teen kerrotaan myös olevan hyväksi ikenille, itse en ole huomannut eroa vaikka iso osa kahvinkulutuksestani on vaihtunut siihen. Vatsalle se on ainakin parempaa.


lauantai 19. tammikuuta 2013

BOB's Vintage & Repair

Olen pitkään harmitellut että Turussa kaikki vintage-putiikit myyvät lähinnä naisten vaatteita. Totesin olleeni 1,5 vuotta väärässä, Bob's sijaitsee vieläpä lähes naapurissa, Rauhankadulla.

Bob's Vintage & Repair

Nykyään saa uusista laatuvaatteista maksaa melkoisen paljon ja nykymuoti ei aina vaan oikein nappaa. Itseäni ärsyttävät kaikki ylimääräiset lenksut sun muut, mutta erityisesti kauluspaidat joissa on painatuksia. Onneksi nuo ovat jo vähitellen pois muodista. Tykkään kuitenkin aika paljon klassisista ja ajattomista jutuista, joten Bob's Vintage & Repair tuli kuin tilaukseen.

Euroopassa näitä miesten vintage-liikkeitä on pilvin pimein, Suomi tulee taas kerran jälkijunassa. Kävinkin yhdessä Lontoossa mutta mukaan ei tarttunut silloin mitään (harmittaa kyllä ne pyöreäkärkiset mustat bootsit jotka jäivät ostamatta). Bob'sin konsepti on mielenkiintoinen, vaatteet tulevat käytettynä pääasiassa jenkeistä. Se näkyy jonkun verran vaatteiden tyylissä. Toki valikoimissa oli myös esimerkiksi muutama pari Karhun tossuja.

Päätin tänään lähteä tutkailemaan valikoimia alustavasti, ei ollut tarkoitus ostaa mitään mutta olin kuitenkin henkisesti varautunut että jotain lähtee mukaan. Valikoima ei kuulemma ollut parhaillaan koska alennusmyynti alkaa olla lopuillaan ja ensi kuussa tulisi lisää tavaraa. Facebookissa mainostetut paksut villapaidat eivät innostaneet (kaapissa on Varustelekan armeijapaitoja riittämiin) mutta löysin hyvännäköisen ja paksun ruudullisen flanellipaidan. Saahan noita uusinakin, mutta yleensä niissä on aina joku sävy joka ei miellytä silmääni. Ja kangaskaan ei ole yleensä läheskään yhtä hyvää. Pitkään en ollut valmis hankkimaan taas ruutupaitaa, niitä tuli käytettyä aika paljon 90-luvun puolivälissä. Silloin niitä ostettiin kai enimmäkseen anttilasta. Seinä on muuten oikeasti keltainen...



Bob'sin tarjonnasta pysyy parhaiten kärryillä seuraamalla Facebook-sivua ja toki käymällä välillä ihan paikan päällä. Bob's tuo hyvän lisän nykyisen kertakäyttökulttuurin rinnalle. Ja kuten hyvät huonekalut, hyvälaatuiset vaatteetkin kestävät useammankin omistajan käytön. Bob'sin palvelu oli myös erinomaista ja kun ilmeisesti kovan pakkasen takia ei ollut muita asiakkaita, ehti siinä hieman turista esim. 90-luvun vaatteista ja siitä kuinka hyviä bootseja Tony Mora tekee (häkkikellaristani löytyy yksi pari).

Suosittelen.

Vain elämää - Suomen Celebrity Death Match

Viime päivinä on vellonut rankka kohu kun valtion virallinen pitkätukkaraikulipoika J.Hynynen on mennyt sanomaan ikävästi valtion virallisesta nyyhkyohjelmaa, Vain elämää.

Käytetään ensin salaliittokortti. Ohjelman tuottajat ovat maksaneet Hynyselle ja Radio Rockin juontajille saadakseen lisää julkisuutta ja glorifiointia kassakoneen kilinä mielessä laskelmoidulle viihdehötölleen. Tähän ei kukaan halua uskoa koska se ei olisi kivaa eikä edes jännää.

On mukavampi joko A puolustaa ohjelmaa tai B märehtiä miksi ko. ohjelmasta ei saa sanoa pahaa sanaa. Marion Rungin (en laita linkkiä koska Google on rikki) manageri, joku Munck josta en ole koskaan kuullutkaan, lähti myös leikkiin mukaan kipakalla vasta-argumentilla, meidän musa ei oo paskaa sun musa on. Ja sehän toimii aina, Munck oli myös ilmeisesti katsonut ainakin yhden biisin YouTubesta, sen verran asiantuntevasti hän Kotiteollisuutta arvioi. Nyt kaikki ainakin tietävät kuka Munck on.

Tässä vaiheessa varmaan joku jo luulee että olen iso Hynys-fani. Hynynen on joidenkin mielestä äijien äijä. Minun mielestäni se on vain viinaan menevä pitkätukka, niitä on tämä maa pullollaan. Toki kaikki eivät osaa tehdä musiikkia (joidenkin mielestä Hynynenkään ei osaa). Kotiteollisuus teki muutaman hyvän raidan 10 vuotta sitten ja Hynynen on kirjoittanut yhden hyvän jutun (sen mikä liittyi matkustamiseen, seksiin ja yllättäen viinaan). Mutta ei niistä sen enempiä.

Eniten minua ärsyttää kyseisessä ohjelmassa se että jouduin katsomaan sitä yhden jakson. Kaikki ihmiset eivät kunnioita vakaumustani tai muuten vaan ovat ottaneet tavakseen pitää televisiovastaanotinta jatkuvasti auki (on muuten ärsyttävä tapa). Kun skeptinen mainosmies olen, niin kyllä siinä hiipii mieleen ajatus että kun esiintymisen ja viihteen ammattilaiset kootaan televisiokameroiden eteen niin kyyneleet ovat yhtä aitoja kuin Pohjois-Korean Kimin hautajaisissa. Musiikkiesityksetkin olivat sen verran hyviä että ne pärjäävät hyvin mille tahansa keskiverto-coverlevylle. Juuri niille mitä pyörii Anttilan alennuskorissa kansi niin naarmuuntuneena että nimen erottaa juuri ja juuri. Ka-tsing, taisin silti kuulla kassakoneen kilahtaneen. Parin vuoden päästä tätä ei muista kukaan.

Toivottavasti Radio Rockin juontajat eivät nyt soita minulle maanantaiaamuna tai Marion Rungin manageri ei ole sitä mieltä että joku juttu mitä teen on paskaa. Koska negatiivisen mielipiteen sanominen ylikaupallisesta höttöviihteestä julistetaan varmaan kohta rikokseksi, ehdotankin että Yleisradio tuottaisi Suomeen oman Celebrity Death Matchin. Niille joille sarja ei ole tuttu tiedoksi, se oli MTV:n (ei tämän kotimaisen vaan sen toisen) vahanukkeanimaatio jossa julkkikset ottivat mittaa toisistaan. Suomen omassa CDM:ssä Hynys-vahanukke ja Marion Rungin manageri -vahanukke voisivat turvallisesti mättää toisiaan turpaan. Hynynen saisi avukseen Kauko Röyhkän ja lopulta kaikki Vain elämää -tyypit ryntäisivät lavalle, repisivät Hynysen ja Röyhkän kappaleiksi. Ottelu päättyisi Hassisen Koneen kappaleeseen Oikeus on voittanut taas. Cheekin laulamana.


Linkkejä lisäilen kunhan Google ehjääntyy. Jos jaksan.

torstai 17. tammikuuta 2013

Google+ -sivu

Google+ ei ole kovin suosittu, tai siellä ei ainakaan koskaan tapahtu mitään. Mutta pitäähän blogilla olla oma sivu sielläkin.

Olin jo aikaisemmin tehnyt oman sivun vanhalle blogilleni, mutta se oli jäänyt aika lailla käyttämättä. Kaivelin sivun esiin ja laittelin sinne uudet osoitteet, kuvat ja grafiikat. Nyt pitää vain kirjoitella ahkerasti että syöte täyttyy.

Oma ongelmansa oli yllättäen Bloggerin postauksien saamisessa Googleplussaan. Molemmat ovat Googlen palveluita ja ne on tavallaan hyvin integroitu toisiinsa. Ja tavallaan ei. En nimittäin saanut millään postauksiani menemään automaattisesti SEKÄ profiiliini ETTÄ sivulle. Se on aina joko tai. Käytän Twitterfeediä syöttämään kirjoitukseni Facebookkiin mutta se ei ymmärrä ollenkaan Googleplussan päälle.

Koska en keksinyt muuta keinoa, otin käyttöön HootSuiten. Se on tehokas työkalu sosiaalisen median tekijöille ja hallitsee myös Googleplussan. Luultavasti jossain vaiheessa Twitterfeed saakin jäädä ja siirrän kaiken HootSuiteen, mutta en jaksanut tänään näprätä enempää.



maanantai 14. tammikuuta 2013

Asiakaspalvelua Hammaspulssin tapaan

On taas se aika kun pitäisi varata aika hammaslääkarille. Ajattelin varata ilta-ajan Hammaspulssista, mutta tyly palvelu ei houkuttele.

Jos luet tämän, niin lue uudempikin juttu samasta aiheesta.

Yhteystiedot sivulla on sähköpostiosoite ajanvaraus@hammaspulssi.fi. Laitoin sinne kyselyn vapaista ajoista sekä haluamani hoidon hinnasta kun en ainakaan äkkiseltään sivulta löytänyt. Esteettinen hoito -alasivulla samaa osoitetta tarjottiin myös lisätietojen kyselyyn.

Saamani vastaus oli kuitenkin tyly. Kysymyksiini ei vastattu ja kehoitettiin varaamaan aika puhelimitse. Ajanvaraus-sähköpostiosoitteesta ei siis voi varata aikoja. Ja koska en saanut kysymyksiinikään vastausta, ei näköjään kyseisellä osoitteella ole mitään virkaa.

Hammaspulssi, ei näin. Eipä tee mieli tulla teille hampilääkäriin.

Ajanvarauksesta ei voi varata aikoja

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Tarvitaanko kirjastoja enää tulevaisuudessa?

Nuorena olin kirjastojen suurkuluttaja. Nykyään tulee käytyä harvakseltaan ja silloinkin lähinnä luen lehtiä joita en viitsi itse tilata. Tarvitaanko tulevaisuudessa kirjastoja?

Moni on varmasti valmis ristiinnaulitsemaan minut tästä kerettiläisestä ajatuksesta. Mutta asiaa lienee syytä pohtia. Ennen kirjasto oli varteenotettava tietolähde mutta sen merkitys on vähentynyt. Tuleeko kirjastosta lopulta vain kansan viihdepankki?

Kun kouluaikana tehtiin esitelmiä, mentiin kirjastoon ja lainattiin sieltä tietokirjoja. Nykyään mennään nettiin. Jos nyt menen kirjastoon, näen siellä niitä samoja kirjoja mitä ollessani peruskoulussa. Moni asia on kuitenkin muuttunut noista ajoista. Kirja saattaa olla vanhentunut jo sen tullessa painosta. Sama ongelma on myös koulukirjoissa. Jos koulukirjat vaihdettaisiin sähköisiin lukulaitteisiin, saataisiin sisältö pidettyä helpommin ajan tasalla. Mutta suomalainen koulujärjestelmä on niin tohkeissaan saamastaan kiitoksesta maailmalla että se muuttuu hitaasti.

Etsin kirjastosta tietoa myös vapaa-aikanani. Jos olin kiinnostunut kamppailu-urheilusta, löytyi kirjastosta siihen liittyvää kirjallisuutta. Luin myös kasapäin esimerkiksi parapsykologiaan liittyviä kirjoja. Melko hämärää touhua mutta nykyään netistä löytyy paljon friikimpää shittiä.

En ole käyttänyt kirjastoa tiedonetsintään enää vuosikausiin. Ja jos olisin nyt koulussa, niin en varmasti käyttäisi sielläkään. Jäljelle jäävät siis teinivuosinani ahmimani sarjakuvat ja tieteiskirjallisuus. Varmasti olisin selvinnyt elämässä mainiosti ilman niitäkin (ehkä jopa paremmin). Enemmän ne ovatkin vaikuttaneet siihen millainen ihminen minusta on tullut, muokanneet maailmankuvaani ja persoonaani.

Kysymys onkin siitä että tarvitaanko kirjastoa enää tiedon välittämiseen nyt tai 10 vuoden päästä. Järjestelmä maksaa yhteiskunnalle pitkän pennin. Pitääkö tuoreen eläkeläisen saada se Reijo Mäen uusin dekkari valtion kirjastosta tai 15-vuotiaan sitä scifiseksisarjakuvaa jota hänen ei pitäisi edes siinä iässä vielä lukea. Kirjastoja pidetään puhtoisina paikkoina mutta itse törmäsin siellä puolivahingossa sellaisiin aineistoihin joita ei nuoren miehenalun olisi tarvinnut lukea. Kuten esimerkiksi Druunaan. Joskus ala-asteiässä huomasin että kirjastossa on toinenkin sarjakuvahylly sen missä on Aku Ankkaa ja Asteriskia lisäksi. Silloin en käsittänyt että mikä niin iso ero siinä voisi olla. Nyt käsitän. Suojelkaa vanhemmat lapsianne sarjakuvilta. Tai älkää suotta vaivautuko, menevät kuitenkin nettiin.

Kirjastoa on pidetty tasa-arvoistavana. Kaikilla on mahdollisuus lukea ja etsiä tietoa. Netti on tehnyt meistä monella tapaa vieläkin tasa-arvoisempia (tosin epätasa-arvo on nyt niiden välillä jotka netin hallitsevat ja jotka eivät). Mutta jos nuorella miehellä ei ole rahaa, meneekö se kirjastoon vai piraattipoukamaan etsimään itselleen viihdettä? Ajat muuttuvat.

Toisaalta kirjasto on siinä mielessä hyvä järjestelmä koska useimmat meistä lukevat saman kirjan vain kerran. Sitten se hylätään hyllyyn päänahaksi lukukokemuksesta. Tosin sähköiset lukulaitteet tekevät tuloaan, tämäkin asia tulee muuttumaan jos ei lähivuosina niin lähivuosikymmeninä. Mutta milläs sitten snobbaillaan jos ei muhkealla kirjahyllyllä? Aina voi onneksi postata lukukokemuksensa sosiaaliseen mediaan.

En minä ole kirjastojärjestelmää lakkauttamassa mutta olisi aika miettiä sen tulevaisuutta. Huoltosuhde heikkenee ja yhteiskunnan varat ovat tiukassa. Sivukirjastoja suljetaan jatkuvasti, Minusta kirjaston konsepti pitäisi miettiä uudestaan, se ei muuten kestä tietoyhteiskunnan murroksessa. Tarjotaanko leipää vai vain ilmaisia sirkushuveja? Jos järjestelmä halutaan säilyttää, se pitää mukauttaa pikkuhiljaa yhteiskunnan tarpeisiin ja myös maksukykyyn.

Turun pääkirjasto on muuten hieno paikka (jos ei uuden puolen portaiden kehnosti suunniteltua nousua tai onnettomia opasteita lasketa). Tykkään käydä siellä koska siellä koska tunnelma on hyvä. Mutta se muistuttaa minua myös nuoruudestani ja kirjastoissa vietetyistä lukuisista tunneista. Mutta aina vain enemmän ja enemmän kuulen myös historian havinan. Kirjastojen ylläpito maksaa, käyttäisinkö mieluummin sen veroäyrin ostaakseni lähialueella tuotettua kotimaista leipää virossa paistetun vehnällä terästetyn ruisleivän sijaan (todennäköisesti kuitenkin se raha menisi tuontioluttuoppiin Alvarissa)?

Eläköityviä suuria ikäluokkia kirjasto varmaan palvelee hyvin vielä hetken. Tai siis vuosia, ellei vuosikymmeniä. Mutta suuria muutoksia pitää suunnitella hyvissä ajoin. Mutta miettikääpä sitä, tarvitseeko joku 30 vuoden päästä suurta taloa täynnä vanhentuneita kirjoja.

Edit:
Hain muuten aikoinaan geologian pääsykoekirjat  jonottamatta Salon kirjastosta. Aihepiiri ei tainnut kiinnostaa piilaaksolaisia. Yhtä onnekkaita eivät olleet ne jotka halusivat kauppakorkeaan, kirjoihin joutui upottamaan pitkän pennin.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Blogin tuunausta

Blogger on ollut herkkua omalla palvelimella pyörineeseen WordPressiin verrattuna. Ei alituista päivittämistä, hajoavia plugareita ja muita iloja. Ihan itsekseeen ei Blogger-sivustokaan sentään rakennu.

Minulla on tuttavia joiden mielestä nettisivuilla kaikki pitää tehdä ehdottomasti itse. Omasta mielestäni se on hullun hommaa henkilökohtaisilla ja pikkufirmojen sivuilla jos ei satu olemaan alan ammattilainen ja omaa liikaa vapaa-aikaa. Muissa tapauksissa lopputulos on yleensä aina huonompi kuin valmiilla ratkaisulla joita kehitetään jatkuvasti ja ammattilaiset pitävät huolen niiden toimivuudesta. Ja jos nyt pitäisi alkaa tehdä sivua jollekin pikkufirmalle, olisi ratkaisuni olisi juurikin Blogger tai WordPress.com. Pari vuotta sitten tein hommia omalla toiminimellä ja suomalaisen pienyrittäjän käsitys hyvän nettisivun hinnasta oli satanen, pari. Siinä ei paljoa kannata alkaa koodailemaan, varsinkin kun saa sitten vielä päivitysvastuun itselleen. Ja nyt kun pidän sivustoa omaksi ilokseni, voin keskittyä tärkeimpään eli sisältöön enkä tukan haromiseen kun WordPressin päivitys rikkoi taas jonkun plugarin.

Jos asia kiinnostaa, kannattaa lukea tämä juttu: Voiko toimivan verkkopalvelun saada alle satasella?

Blogger on yllättävän monipuolisesti muokattavissa ja pidän erityisesti sen hyvistä kävijätilastoista. Vakiot jakonappulat eivät kuitenkaan ole kovin hyvät, ne ovat pienet eikä palveluja pääse itse muokkaamaan. Löysin ohjeet miten saa helposti laitettua toisenlaiset nappulat. Ainoa suurempi miinus näissä uusissa napeissa on että ne ovat englanninkieliset. Saa nähdä palaanko vielä jossain välissä alkuperäisiin.

Lisäsin myös sivupalkkiin Facebook-laatikon blogin FB-sivulle. Aikaisemmin viikolla lisäsin myös vähän grafiikkaa yläpalkkiin. Se onkin ollut suuri puutos että sivun ulkoasussa ei ole ollut kunnolla omaa kädenjälkeäni. Pitää vielä vähän hioa sitä, tein sen myöhään illalla sängyssä maaten MacBook Pro:n kosketuslevyllä. Läppärin aihio oli toki jo valmiina ennestään.


Nyt sivusto on hyvässä iskussa joten voi keskittyä kirjoitteluun ja Twin Peaksiin minkä löysin vähän aikaa sitten Netflixistä. Erinomaisen mainio sarja.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Puman retrotossut

Loskassa tarpoessa tuli sellainen olo että pitääpä ostaa uudet tennarit. Menin sitten kotiin päästyäni selailemaan nettiä ja silmiini osuivat Puman retrotossut joiden malli on 60-luvulta. Pitihän ne sitten tilata.

Puma Fit Luxe

Omistan ennestään 2 paria Puman Top Winner -tossuja joka on uusintapainos 70-luvun tennistossusta. Pidän retrotossuista enemmän kuin uusinta muotia edustavista, ne ovat jo paikkansa ansainneet. Kun vaatekaappinsa täyttää ajattomilla laatutuotteilla, ei tarvitse ravata vaateostoksilla yhtenään.

Toisaalta Converset ja Adidaksen Super Starit ovat jo aika kuluneita, niitä näkee kaikkialla. Adidaksessa minua ei miellytä myöskään se että lähes 100 euron tossut saattavat olla keinonahkaa. Puman materiaalit ovat yleensä laadukkaat ja tossut sopivat omaan jalkaani hyvin.

Nykyään suosin talvellakin kevyitä tossuja koska ääreisverenkiertoni on sen verran hyvä ettei jalka palele helpolla. Toisaalta hankittuani luonnollisen juoksutyylin tossut ja aloitettuani Tai Chi:n, ei enää tee mieli laittaa jalkaan raskaita paksupohjaisia jalkineita. Tänä talvena olenkin huomannut että vaikka pohjat ovat sileät ja tienpinta liukas, on eteneminen vakaata kun alustaan on hyvä tuntuma ja tasapaino kunnossa.

Näissä Puman retrotossuissa on vaan se vika että malleja ei ole kovin kauaa saatavilla. Toiset Top Winnerini tilasin ruotsista ja nyt nämä Fit Luxet tulevat Englannista. Puman omassa kaupassa lähtöhinta oli kova, 150 euroa ja tarjouksessakin 90€ mutta omani sain 37 punnalla ja toimituskuluilla.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi 2012 meni taas kuin varkain. Merkityksellisin tapahtuma taisi olla se että sain tammikuussa nykyisen työpaikkani. Kesä oli sään puolesta kehno, mutta näin vanhoja armeijakavereita ja tein comebackin partiohommiin.

Tälle vuodelle ei ole odottavissa mitään ihmeellistä, oikeastaan minkäänlaisia suurempia suunnitelmia ei ole. Päätin lähteä jenkkeihin käymään kun saan opintolainat maksettua, mutta se taitaa mennä kyllä 2014 puolelle. Tietysti olisi kiva käydä Tesla Science Centerissä kunhan se ensin valmistuu. Muutakin ohjelmaa pitää keksiä, Burning Man kiinnostaisi kuten myös perinteinen road trip. Pitää varmaan kehitellä joku reissusuunnitelma täksikin vuodeksi, ilman suunnitelmia elämä tuppaa olemaan vähän tylsää.

Ostin itselleni joululahjaksi Microsoft Speed Wheelin ja Forza Horizonin. Siitä virisi taas kiinnostus harrasteauton hankkimiseen (olen ollut täysin autotta jo jokusen vuoden). Auto on kuitenkin melkoinen rahareikä ja skootterinikin on mystisen ranskalaisen sähkövian ansiosta ajokelvoton. Pitää ottaa se työn alle keväämmälle.

Akillesjänne on taas kunnossa, joten on aika palata Karaten pariin. Ja kun kevät saapuu, pääsee taas lenkille. Lenkkeilyä onkin jo tullut kaivattua. Kesäksi kuntoon, kuten aina joka vuosi.

Vuoden eka biisi oli Hot Chippin Over and Over. Videokin on aika hauska. Biisi löytyy myös Forza Horizonin soundtrackilta, se tosin selvisi vasta myöhemmin.