sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Tarvitaanko kirjastoja enää tulevaisuudessa?

Nuorena olin kirjastojen suurkuluttaja. Nykyään tulee käytyä harvakseltaan ja silloinkin lähinnä luen lehtiä joita en viitsi itse tilata. Tarvitaanko tulevaisuudessa kirjastoja?

Moni on varmasti valmis ristiinnaulitsemaan minut tästä kerettiläisestä ajatuksesta. Mutta asiaa lienee syytä pohtia. Ennen kirjasto oli varteenotettava tietolähde mutta sen merkitys on vähentynyt. Tuleeko kirjastosta lopulta vain kansan viihdepankki?

Kun kouluaikana tehtiin esitelmiä, mentiin kirjastoon ja lainattiin sieltä tietokirjoja. Nykyään mennään nettiin. Jos nyt menen kirjastoon, näen siellä niitä samoja kirjoja mitä ollessani peruskoulussa. Moni asia on kuitenkin muuttunut noista ajoista. Kirja saattaa olla vanhentunut jo sen tullessa painosta. Sama ongelma on myös koulukirjoissa. Jos koulukirjat vaihdettaisiin sähköisiin lukulaitteisiin, saataisiin sisältö pidettyä helpommin ajan tasalla. Mutta suomalainen koulujärjestelmä on niin tohkeissaan saamastaan kiitoksesta maailmalla että se muuttuu hitaasti.

Etsin kirjastosta tietoa myös vapaa-aikanani. Jos olin kiinnostunut kamppailu-urheilusta, löytyi kirjastosta siihen liittyvää kirjallisuutta. Luin myös kasapäin esimerkiksi parapsykologiaan liittyviä kirjoja. Melko hämärää touhua mutta nykyään netistä löytyy paljon friikimpää shittiä.

En ole käyttänyt kirjastoa tiedonetsintään enää vuosikausiin. Ja jos olisin nyt koulussa, niin en varmasti käyttäisi sielläkään. Jäljelle jäävät siis teinivuosinani ahmimani sarjakuvat ja tieteiskirjallisuus. Varmasti olisin selvinnyt elämässä mainiosti ilman niitäkin (ehkä jopa paremmin). Enemmän ne ovatkin vaikuttaneet siihen millainen ihminen minusta on tullut, muokanneet maailmankuvaani ja persoonaani.

Kysymys onkin siitä että tarvitaanko kirjastoa enää tiedon välittämiseen nyt tai 10 vuoden päästä. Järjestelmä maksaa yhteiskunnalle pitkän pennin. Pitääkö tuoreen eläkeläisen saada se Reijo Mäen uusin dekkari valtion kirjastosta tai 15-vuotiaan sitä scifiseksisarjakuvaa jota hänen ei pitäisi edes siinä iässä vielä lukea. Kirjastoja pidetään puhtoisina paikkoina mutta itse törmäsin siellä puolivahingossa sellaisiin aineistoihin joita ei nuoren miehenalun olisi tarvinnut lukea. Kuten esimerkiksi Druunaan. Joskus ala-asteiässä huomasin että kirjastossa on toinenkin sarjakuvahylly sen missä on Aku Ankkaa ja Asteriskia lisäksi. Silloin en käsittänyt että mikä niin iso ero siinä voisi olla. Nyt käsitän. Suojelkaa vanhemmat lapsianne sarjakuvilta. Tai älkää suotta vaivautuko, menevät kuitenkin nettiin.

Kirjastoa on pidetty tasa-arvoistavana. Kaikilla on mahdollisuus lukea ja etsiä tietoa. Netti on tehnyt meistä monella tapaa vieläkin tasa-arvoisempia (tosin epätasa-arvo on nyt niiden välillä jotka netin hallitsevat ja jotka eivät). Mutta jos nuorella miehellä ei ole rahaa, meneekö se kirjastoon vai piraattipoukamaan etsimään itselleen viihdettä? Ajat muuttuvat.

Toisaalta kirjasto on siinä mielessä hyvä järjestelmä koska useimmat meistä lukevat saman kirjan vain kerran. Sitten se hylätään hyllyyn päänahaksi lukukokemuksesta. Tosin sähköiset lukulaitteet tekevät tuloaan, tämäkin asia tulee muuttumaan jos ei lähivuosina niin lähivuosikymmeninä. Mutta milläs sitten snobbaillaan jos ei muhkealla kirjahyllyllä? Aina voi onneksi postata lukukokemuksensa sosiaaliseen mediaan.

En minä ole kirjastojärjestelmää lakkauttamassa mutta olisi aika miettiä sen tulevaisuutta. Huoltosuhde heikkenee ja yhteiskunnan varat ovat tiukassa. Sivukirjastoja suljetaan jatkuvasti, Minusta kirjaston konsepti pitäisi miettiä uudestaan, se ei muuten kestä tietoyhteiskunnan murroksessa. Tarjotaanko leipää vai vain ilmaisia sirkushuveja? Jos järjestelmä halutaan säilyttää, se pitää mukauttaa pikkuhiljaa yhteiskunnan tarpeisiin ja myös maksukykyyn.

Turun pääkirjasto on muuten hieno paikka (jos ei uuden puolen portaiden kehnosti suunniteltua nousua tai onnettomia opasteita lasketa). Tykkään käydä siellä koska siellä koska tunnelma on hyvä. Mutta se muistuttaa minua myös nuoruudestani ja kirjastoissa vietetyistä lukuisista tunneista. Mutta aina vain enemmän ja enemmän kuulen myös historian havinan. Kirjastojen ylläpito maksaa, käyttäisinkö mieluummin sen veroäyrin ostaakseni lähialueella tuotettua kotimaista leipää virossa paistetun vehnällä terästetyn ruisleivän sijaan (todennäköisesti kuitenkin se raha menisi tuontioluttuoppiin Alvarissa)?

Eläköityviä suuria ikäluokkia kirjasto varmaan palvelee hyvin vielä hetken. Tai siis vuosia, ellei vuosikymmeniä. Mutta suuria muutoksia pitää suunnitella hyvissä ajoin. Mutta miettikääpä sitä, tarvitseeko joku 30 vuoden päästä suurta taloa täynnä vanhentuneita kirjoja.

Edit:
Hain muuten aikoinaan geologian pääsykoekirjat  jonottamatta Salon kirjastosta. Aihepiiri ei tainnut kiinnostaa piilaaksolaisia. Yhtä onnekkaita eivät olleet ne jotka halusivat kauppakorkeaan, kirjoihin joutui upottamaan pitkän pennin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.