lauantai 26. tammikuuta 2013

Teetä, pippuria ja sarjakuvia

Lähdin ihan vaan lauantaipäivän kunniaksi vähän kaupoille. Piti hankkia teetä, pippuria ja uudet kumitulpat nappikuulokkeisiin. Mukaan tarttui lopulta paljon muutakin ja tulpat jäivät hommaamatta.

Päivän ostokset

Ensin poikkesin tietysti kauppahalliin ja Turun teehen ja mausteeseen. Koska ennen joulua tuli hankittua tyylikkäät Bottle pippuri- ja suolamyllyt, niin pitäähän niihin sitten laittaa laatukamaa sisäänkin. Ostin pussillisen jaavalaista mustapippuria, en ole vielä kokeillut joten en osaa sanoa miten hyvää se loppujen lopuksi on. Teenjuojana olen vielä aika aloittelija, joten päätin vaihteeksi ottaa kiinalaista Gun powderia joka pitäisi olla voimakkaampaa kuin nyt käyttämäni luomu-Sencha.

Kauppahallin jälkeen haahuilin Anttilassa entsimässä tulppia Skull Candy Titan -kuulokkeisiini mutta sieltä niitä ei löytynyt. Hansakorttelin Teknikmagazinetissa kuulemma olisi joten suuntasin Hansaan ja siellä iski silmään heti ensimmäiseksi Akateemisen kirjakaupan loppuale. Poikkesin sinne, ihan vaan katselemaan tietysti, selailin ensin räikeän pinkkiä Clash-kirjaa (yksi suosikkiyhtyeistäni) ja englanninkielisiä keittokirjoja kunnes osuin kultasuoneen. Sarjakuvakorin alelaari oli pullollaan kiinnostavia teoksia.

Tunnetuimpia mukaan tarttuneita teoksia lienevät Benoît Sokalin Tarkastaja Ankardon tutkimuksia -seikkailut Pedon varjo ja Salaisuuksien tunkio. Tarkastaja Ankardo on kuin risteytys Aku Ankkaa ja Film Noiria. Ankardon maailma on likainen, kulahtanut ja masentunut, täynnä pahuutta, vääryyttä ja irstailua. Ja ah, niin kiehtova.

Kotimaisuuksia "suuruuksia" edustaa taas Ave Koskelan (Ari ja Vesa Koskela) Hemmo Paskiainen 11: Armaksen kukkakirja. Hemmo ja Armas Paskiainen löysivät yleisönsä alunperin Pahkasiasta. Jos ei sarjakuvaa enempiä tunne, nimi kertoo varmasti sen verran että osaa arvailla pitääkö siitä vai ei.

Ranskalaista vakavampaa sarjakuvaa edustaa taas Dupuyn ja Berberianin Jeanin elämää. Nimet eivät varsinaisesti soittaneet kelloja mutta piirrosjälki oli tutun ja mukavan oloista joten tämäkin lähti mukaan.

Nipun vakavin teos on kuitenkin Amirin ja Khalilin Zahran paratiisi. Teos syntyi kun ihmisoikeusaktivisti Amir ja taitelija Khalil halusivat kertoa sarjakuvan keinoin mitä Iranissa todellisuudessa tapahtuu. Mikäli haluaa lukea aiheesta enemmänkin sarjakuvana, kannatata lukaista myös omasta hyllystänikin löytyvä Persepolis. Muita hyviä todelliseen maailmaan porautuvia sarjakuvateoskia ovat esimerkiksi Joe Saccon sotareportaasisarjakuvat ja Guy Delislen matkoihin perustuvat albumit kuten Merkintöjä Burmasta. Sarjakuvan ei tarvitse olla aina kepeää viihdettä.

Amerikkalaista toimitasarjakuvaa edustaa hetken mielijohteesta (ja halvan hinnan takia) mukaan napattu Vertigo Comicsin Unknown Soldier 4: Beautiful World. Unknown Soldier on ennestään itselleni tuntematon, mutta Vertigon tallista löytyy myös paremmin tunnettu Neil Gaimanin Sandman.

Viimeisimpänä nipussani on kovakantinen sarjakuvaversio Philip K. Dickin romaanista Do androids dream of electric sheep? Tunnetaan meillä suomessa paremmin nimellä Blade runner joka on myös Harrison Fordin tähdittämä maineikas tieteiselokuva.

Koko nippuun upposi lisäalennuksestakin huolimatta noin 40 euroa, mutta onpahan taas hetkeksi lukemista ja sarjakuvahyllykin on taas reippaasti uskottavamman oloinen. Akateemisesta kirjakaupasta oli sitten pakko suunnata kohti kotia ettei tule enempää heräteostoksia. Kuulokkeiden tulpat saivat jäädä seuraavaan kertaan.

edit: Täytyy kyllä totuuden nimissä sanoa että nuo uudemmat Ankardot häpeävät vanhempien rinnalla. Ja tänään tuli tehtyä vielä yksi heräteostos, Kapteeni Kanki: Onnen avaimet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.