tiistai 5. helmikuuta 2013

Läppärin hankintaa, osa 2: näyttö

Kannettavan tietokoneen näytöstä mainitaan yleisimmin sen koko tuumina ja resoluutio. Näillä on yhtä vähän tekemistä näytön laadun  kanssa kuin mitä farkkujen tuumakoko vaikuttaa mallin istuvuuteen tai kameran megapikselit kuvanlaatuun.

Loppu onkin sitten valmistajan omia, usein ei kovinkaan vertailukelpoisia mittauslukemia ja myyntipuhetta kuten Crystal Clear -kuvapaneeli. Valitettavasti koneen korkea hintakaan ei tarkoita läppärissä suoraan hyvää näyttöä. Kannattaa siis ottaa omat silmät avuksi tai ainakin lukea arvioita. Näytön laatu ei selviä teknisiä tietoja tutkiskelemalla ja ilmeisesti juuri sen takia valmistajilla on suuri kiusaus lipsauttaa koneeseen surkea näyttöpaneeli. Näyttöjä arvioidessa on myös hyvä tuntea muutamat perusasiat.

Katselukulmat

Hyvät katselukulmat ovat näytön ehkä tärkein ominaisuus, huonot katselukulmat vesittävät nopeasti muiden hyvien ominaisuuksien edut. Käytännössä se tarkoittaa sitä miten katselukelpoisena kuva säilyy kun sitä ei katsota ihan suoraan edestä. Huonoimmissa paneeleissa kuva kärsii jo melko vähäisillä pään liikkeillä. Kun kannettavaa konetta käytetään usein sylissä, optimimikulman pitäminen on hankalaa. Yleensä kuva tummuu siirryttäessä huonompaan kulmaan, mutta kehnoimmissa paneeleissa värit myös invertoituvat eli sävyt muuttuvat kulman myötä aivan erilaisiksi. Tällaisella näytöllä ei kannata tehdä kuvankäsittelyä ja nettivideoidenkin katselu on ikävää kun pitää jäpittää oikeassa asennossa nähdäkseen kunnolla.

Parhaimmat katselukulmat saavutetaan käyttämällä IPS-tyyppistä paneelia, mutta niitä löytyy lähinnä arvokkaimmista koneista. Katselukulmat selviävät parhaiten kokeilemalla, valmistajan lupauksiin ei tässäkään asiassa kannata aina luottaa, ZDnetin juttu aiheesta. Alaoikealla esimerkki invertoituneista väreistä.

Vincent Alzieu of BeHardware.com

Väritoisto

Mikäli näytön väritoisto on huono, jäävät kylläisimmät värisävyt toistumatta ja kuvat näyttävät valjuilta. Toisaalta kehnoa paneelia on voitu yrittää saada näyttämään paremmalta säätämällä se ylikylläiseksi, tällöin värit toistuvat imelän karkkimaisina eivätkä luonnollisina. Hyvälaatuinen näyttö saavuttaa koko sRGB-väriavaruuden eli pystyy toistamaan kaikki nettikuvien värisävyt ja näyttää ne luonnollisina. 

Kuvassa MacBook Pro:ni ja entisen erillisen näyttöni NEC Multisync EA231 WMi:n väritoisto Spyder3Elite-värimittarilla mitattuna. MacBook Pro jää sinivihreällä alueella hieman vajaaksi mutta ips-paneelilla varustettu NEC pärjää paremmin. Tätini 17" HP Envy on MacBook Pro:ni kanssa samaa ikä- ja hintaluokkaa mutta melko erilaisella konseptilla (lähinnä siirrettävä pöytäkone, painaa kuin synti ja akku ei kestä kauaa). Tässä seurassa Envy jää peränpitäjäksi ja sen huomaa myös paljaalla silmällä.


MacBook Pro 13" ja NEC

17" HP Envy

Kontrasti

Kontrasti tarkoittaa tummimman ja vaaleimman eroa. Jos näytössä on huono kontrasti, musta ei ole mustaa vaan tumman harmaata ja valkoinen ei toistu kirkkaana. Huonokontrastisissa näytöissä tummat ja vaaleat päät menevät myös yleensä tukkoon jolloin niiden sävyt eivät erotu toisistaan.

Kuvankäsittelyyn kannattaa ehdottomasti valita hyväkontrastinen näyttö, mutta pelit ja elokuvatkin näyttävät paljon paremmilta kun näytössä on riittävästi kontrastia. Hyvään kontrastiin tarvitaan myös kirkkautta, onneksi nykynäytöt ovat yleensä riittävän kirkkaita käytettäväksi valoisammissakin oloissa.

Resoluutio ja koko

Näytön kokoa tarvitsee tuskin kellekään selittää, toinen haluaa isomman ja toinen pienemmän. Itse pidän 13" kokoa hyvänä koska silloin kone on vielä helposti liikuteltavan kokoinen.  Resoluutio taas kertoo kuvapisteiden määrän ruudulla. Se ilmoitetaan pikseleinä, ensin vaakapikselien määrä ja sen jälkeen pystypikselien. FullHD-tarkkuudella resoluutio on 1920 x 1080 pikseliä.

Jos kahdessa samankokoisessa näytössä on eri resoluutio, on niissä silloin eri määrä kuvapisteitä per tuuma (ppi = pixels per inch tai joskus myös dpi = dots per inch). Isomman resoluution omaavassa näytössä yksittäinen kuvapiste on pienempi joten kuva on terävämpi. Ero ei välttämättä ole huomattava poislukien Applen Retina -näytöllä varustetut MacBook Pro:t. Näiden koneiden kuvanlaatu on muutenkin parasta mitä tällä hetkellä saa jättäen kilpailijat kauas taakse. Se on toki huomioitu myös hintalapussa.

Linuxin kehittäjän, Linus Torvaldsin mielestä Retina on pelkkä Applen markkinointermi ja kaikissa koneissa pitäisi olla jo Retina-tason näyttö. Näyttöjen resoluution kehitys on mennyt jopa takapakkia kun FullHD-standardi vakiintui myös tietokonenäyttöihin.

Normikäyttäjälle suurempi resoluutio näkyy lähinnä siinä että ruudulle mahtuu enemmän tavaraa. Jos on huonosilmäinen, kannattaa valita samankokoisista näytöistä se missä on pienempi resoluutio, tällöin teksti ja käyttöliittymän komponentit ovat suuremmat ilman erillisiä säätöjä.

Kiiltävä vai matta?

Monet läppärien näytöt ovat nykyään kiiltäviä. Kiiltävä pinta saa värit näyttämään paremmilta mutta valaistusolosuhteista riippuen näytölle voi muodostua heijastumia. Toisia ne tuntuvat häiritsevän enemmän kuin toisia. Kannattaa kokeilla itse.

Loppulauselma

Hyvällä näytöllä varustetun läppärin valinta ei siis ole ihan helppoa. Graafisen alan ammattilaisena suhtaudun toki asiaan asteen verran vakavammin, mutta kaikki hyötyvät hyvälaatuisesta näytöstä ja varsinkin kuvankäsittelyä tai valokuvausta harrastavien kannattaa käyttää aikaa näyttöihin perehtymiseen.

Hyvä varoittava esimerkki on entiselle työpaikalleni parisen vuotta sitten hankittu 15" Lenovo ThinkPad Edge. Kone vaikutti spekseiltään hyvältä mutta käytössä sen näyttöpaneeli osoittautui ala-arvoiseksi, varsinkin kun otetaan huomioon yli 1000 euron hintalappu. Nyt Edgelle pitäisi löytää seuraaja, Dellin Vostro 3360 vaikuttaisi hyvältä vaihtoehdolta, mutta arvostelun perusteella se kärsii samoista ongelmista kuin Edge, surkea näyttö, keskinkertainen akunkesto ja ei niin hyvä näppis.

Juttusarjan edellinen osa kosketuslevystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.