maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kuvia Halikosta

Nyt kun noita valokuva-arkistoja tuli kaiveltua, päätin laittaa taas esille vähän vanhojen kotiseutukierrosteni satoa.

10.04.2013 Isäni laittoi vähän korjauksia ja tarkennuksia. Veteraanipatsas on sankarivainajien muistopatsas, veistäjänä Yrjö Liipola. Kalmisto taas on Sara Klinckowströmin hautakappeli.

Uusimmatkin kuvat ovat jo pari vuotta vanhoja, ne olivat esillä vanhalla kotisivullani. Jos Halikko (nyk. osa Saloa) kiinnostaa niin kannattaa tutustua myös Pauli Lahtisen Halikko.comiin. Siellä on Paulin kuvien lisäksi myös muun muassa isäni ja setäni ottamia kuvia. Halikosta löytyy monenlaista kuvattavaa ja nähtävää myös Wikipedian mukaan.



Matonpesupaikka Halikon kirkonkylässä.



Halikonjoen ranta tuli tutuksi lapsena. Vaikka ei sinne olisi aina saanutkaan mennä.



Halikon Kirkonkylää vaskion suunnalta. Tältä kohdin näyttää ihan maalaispitäjältä. "Suomen Piilaakso" on kuitenkin vain parin kilometrin päässä. Minulla oli tapana kävellä tai pyöräillä Saloon kirjastoon kun paikallinen valikoima ei enää riittänyt.



Kokkilan lossi.



Pirunpeltoa Vartsalassa. Samalta alueelta löytyy myös hiidenkirnu.



Tämän patsaan ohi kuljin kouluun 12 vuotta.



Pieni venesatama Angelniemellä heti lossin jälkeen.



Halikon kirkko sijaitsi ihan lapsuudenkotini vieressä, kuvassa Sara Klinckowströmin hautakappeli.



Sankarivainajien muistopatsas (sankaripatsas) Halikossa, tekijä Yrjö Liipola



Näkymä Kärävuorelta Halikon kirkonkylässä.



Halikon vesitorni muistuttaa linnan tornia. Linnan muuria muistuttava kuvio toistui myös Halikon vaakunassa (vaakunaa käyttää nykyään Salon kaupunki).



Halikon Yläasteen piha oli virikkeellinen taukoympäristö. Kuulemma ainoa koulu missä oppilaat kiertävät "stressilenkkiä" kuin hamsterit häkissään.



Oikeassa päädyssä oli teknisen luokka. Toisessa päädyssä taas siihen aikaan konekirjoitusta, maa- ja metsätaloutta ym. hyödyllistä. Teknistä työtä en opiskellut kuin pakollisen yhden vuoden, siitäkin käytin puolet yhden uistimen tekoon. Ihan hyvä uistin siitä kuulemma tuli.



Myös Halikon Ala-asteen (nyk. Marian koulu) piha oli iloisen hilpeä. Olin muistaakseni tokaluokalla kun se asfaltoitiin ja hyrrä hitsattiin kiinni. Nykyään rekkitangotkin on katkottu. Ettei vaan sattuisi mitään.



Itse en ollut koskaan oikein korismiehiä.



Partiolaisia Angelniemessä.



Vuohensaaren vanha tanssilava. Toimi myös selviytymisasemana Vuuohisrockin aikaan. Vuohisrockin tunnetuin tapahtuma lienee se kun joku heitti Rasmuksen Lauria monitoimiveitsellä kaulaan. Sen jälkeen tapahtumaan ei yllättäen enää saatu isoja nimiä ja se kuihtui pois.



Vuohensaareen johtava tie. Yhden puoli kesää vietin lavastajana Vuohensaaren kesäteatterissa. Se oli mukavaa puuhaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.