Lapsuuden sankarille

Kosmonautti Juri Gagarin oli Miljoonasateen lapsuuden sankari. Minulla oli monta lapsuuden sankaria. Yksi heistä oli James T. Kirk, tähtilaivan kapteeni.

Kun olin pieni, meillä ei näkynyt kolmoskanava (nykyinen MTV3), vain ykkönen ja kakkonen. Olimme käymässä kummitätini luona ja heillä näkyi enemmän kanavia. Katselimme veljeni kanssa televisiosta Star Trekkiä. Jaksossa kapteeni Kirk taisteli aavikkoplaneetalla vihreän hirviön kanssa. Meistä se oli huikaisevan jännittävää.

Valitettavasti James T. Kirkin sädekehä on hieman himmentynyt ja nyt samainen, mieleeni vahvasti painunut, kohtaus on saanut kunnian olla maailman huonoin taistelukohtaus ikinä. Worst fight scene ever.

Star Trek eroaa nykyviihteestä siinä että se oli melko mustavalkoinen (vaikka värifilmi olikin, eh eh). Kapteeni Kirk itse on melkoinen Sir Galahad valkealla ratsullaan. Vaikka hän kohtasikin myös moraalisia ongelmia niin aina niihin löytyi ratkaisu. Kirk olikin sellainen hahmo mitä jokaisen sopisi digata lapsena.

Ja nyt vanhempana kun katsoo Star Trekin jaksoja uudelleen, huomaa että niissä on enemmän syvyyttä kuin ehkä muistikaan. Vaikka tähtilaiva Enterprise matkaakin korpimaista vihoviimeisellä, käsiteltävät teemat ovat maanläheisempiä. Välillä itse tarina voi olla kökkö, mutta henkilöhahmojen toimintaa ja dialogia on mielenkiintoista seurata. Sarjassa on jotakin sellaista alkuvoimaa mitä ei uudemmista hevillä löydy. Edes David Lynchin Twin Peaksista, vaikka se ehkä maailman paras tv-sarja onkin. Molemmat löytyvät muuten HD-laatuisina Netflixistä.

Lapsi tarvitsee sankareita, mutta oli pitkästä aikaa mukava huomata että niiden pariin voi palata vanhempanakin. Jos aurinko ei paista ja elämä ei muutenkaan hymyile niin pieni todellisuuspako on aina paikallaan.