maanantai 22. huhtikuuta 2013

Päivän keitto

Vapaapäivän kunniaksi kävin torilla ostamassa vähän vihanneksia ja kauppahallista lihaa. Niistä syntyikin sitten soppa mitä voi syödä pari päivää. Ainakin melkein.

Perusaineksissa, kuten porkkanoissa ja perunoissa voi olla yllättävän paljon eroa. Wiklundin(kin) S-Marketista saa joskus huonoja perunoita ja silloin on koko soppa piloilla. Voihan sen toki syödä, muttei tee mieli. Perusporkkanat ovat usein tympeän makuisia, siksi olen ostanut luomuporkkanoita, ne ovat yleensä makeampia. Kauppatorin perunat ovat aina olleet hyviä ja porkkanat erinomaisen makoisia.

Jauhelihakaan ei yleensä ole lihojen aatelia vaan mitä sattuu. Varsinkin jos ostaa jotain Rainbow-jauhelihaa, pitää varautua maustamaan sitä ankaralla kädellä. Kun ostin ensimmäisen kerran Kauppahallin jauhelihaa, sen tuoksu ja maku aiheuttivat erikoisen flashbackin. Se maistui ja tuoksui samalta kuin lapsuusvuosinani. "Teollisuuden pakkaamista" jauhelihoista ei ole tullut vastaavaa fiilistä. Pitää alkaa käymään enemmän Kauppahallissa. Tällä kertaa mukaan tarttui myös heräteostos, Ullan Pakarin ruisleipä jossa oli 100% ruista, ei siis lainkaan vehnää. Jos leipäpaketissa lukee että 100% täysjyväruista, se ei välttämättä tarkoita että siinä olisi 100% ruista vaan käytetystä rukiista on 100% täysjyvää (mikä ei kai ole mitenkään erikoista), jauhoista voi silti olla 30% vehnää. Hinta ei ollut paha, 1,75e. Näissä leivissä on vaan se vika että ne eivät säily pitkään. Tämäkin leipä loppui jo ennen iltaa. Ensi kerralla Ullan Pakarin leipä ei ole enää heräteostos.

Hyvät aineet ovat kaiken A ja O mutta ei keitto ole keitto ilman lientä. Itse en suosi perisuomalaista tapaa maustaa keittoa lihaliemikuutiolla ja kahdella kokonaisella maustepippurilla jotka siellä sitten uiskentelevat toisiaan etsien. Useimmiten maustan sopan reilulla annoksella paksua, makeahkoa ja vähempisuolaista soijakastiketta (tai teriyakia) jota olen ostanut Eerikinkadun "etnisestä kaupasta". Merkiltään soosi on hauskasti Healthy Boy.


Edellisessä työpaikassa työkaverit (terveisiä vaan sinnekin!) opettivat käyttämään chiliä ja mikäpä se toimisi paremmin makean soijakastikkeen kanssa kuin chili? Itse laitan sitä sen verran että tulee pieni mukava polttelu mutta muidenkin ainesten maku erottuu vielä. Porkkanoiden kanssa yhdistelmä toimii, mutta lanttua en kyllä laittaisi sekaan. Muistuu mieleen kokemus partioleiriltä vuonna 2004 kun wokkivihannekset olivat ruokahuollossa vaihtuneet keittojuureksiksi. Niihin sitten sweet chili -kastike (vai olikohan hapanimelä) niin vatsat kiittivät!

Aikoinaan oli tapana tehdä kerran viikossa iso kattilallinen soppaa ja nyt olisi tarkoitus elvyttää perinne. Tällä kertaa rahaa paloi 8e (plus leipä) eli yhden lounaan verran mutta hyvää oli. Välillä käytän jauhelihan tilalla esimerkiksi bratwurstia, perinteiset suomalaiset jauholenkit eivät enää oikein innosta ja muutenkin olen saksalaisten makkaroiden iso fani. Ilmeisesti ovat kaverinikin, eräissä illanistujaisissa meni 4,5 pakettia Lidlin bratwurstia (Viinilehden testivoittaja kuulemma). Pannulla rapsakaksi paistettuna ne ovat hyvää naposteltavaa oluen kera. Kaveriksi vaikka coctail-kurkkuja.

Kovin pitkäksi aikaa soppa ei tällä kertaa riittänyt kun oli vieraitakin. Jäi siitä sentään huomiselle lounaaksi.



3 kommenttia:

  1. Kantsii muuten ehdottomasti pyöräyttää vihannekset ensin pannulla öljyssä ennen kuin lisäät ne keittoon. Irtoaa makua ihan eri tavalla!

    VastaaPoista
  2. Omalla kohdallani noi kotimaisten isojen talojen makkarat ovat jääneet viime vuosina järjestelmällisesti hyllyyn. Liiteri myy aivan loistavia makkaroita. Maku on aivan eri planeetalta kun CampingKabanossiPopsit. Chili sopii lihakeittoon erinomaisesti.

    VastaaPoista

Jätä toki kommentti tai kysymys.