tiistai 21. toukokuuta 2013

OLYMPUS PEN E-PM1

Uuden läppärini huipputarkka näyttö toi vanhojen valokuvien virheet ikävästi esille. Ja kun Olympuksen PEN E-PM1:stä ja XZ-1:stä oli tarjolla pilkkahintaan, ei siinä tarvinnut enää miettiä kuin että kumman ostaa.

PEN on tyylikäs pikkujärkkäri ja XZ-1 taas hyviä arvosteluja niittänyt premium-pokkari. Molemmat ovat jo vähän vanhempia malleja, mutta edelleenkin ihan hyviä laitteita, varsinkin kun hintalapusta on karsiutunut useita satasia. XZ-1:n etuna olisi ollut paremmin taskuun sopiva koko ja valovoimainen ja kirkas optiikka, mutta sen verran välineurheilija nosti päätään että päädyin isomman kennon omaavaan pikkujärkkäriin. Valitsin vielä valkoisen koska mustat ja hopeiset ovat tylsiä. Käyttöesinekin saa olla kivan näköinen.

PEN E-PM1

Suurin ongelmani vanhalla kalustolla on ollut kehno valovoima, Canonin kohinageneraattori S5 IS vuodelta 2007 on käyttökelvoton hämärässä, pienillä ikkunoilla varustetussa asunnossani. Olisi ollut mukava kokeilla XZ ykköstäkin, mutta PEN näyttää tuottavan heti alkuun kelvollista tulosta vaikka en ehtinytkään vielä perehtyä säätöihin kovin paljoa.


Sen verran ehdin kuitenkin jo oppia että terävöitystä saa pistää heti pienemmälle, muuten tulee kamalaa jälkeä. Mutta koska kyseessä on PEN-sarjan aloittelijamalli, tuollaiset hienommat toiminnot on oletuksena piilotettu. Asetuksista ne saa kuitenkin esiin. Laitteen käyttölogiikassa on myöskin aluksi hieman totuttelemista, se ei muistuta mitään edellisistä kameroistani. Toisaalta kun sain tärkeimmät asetukset tehdyksi, pärjää jo aika vähällä. Yleensä veivaan kameran aukon esivalinta -asentoon ja tarvittaessa korkeintaan hienosäädän valotusta pikkuisen. Sorkin sitten koneella lisää jos on tarve, kuvatessa yritän keskittyä itse asiaan eikä kameran nypläämiseen.

Otin heti ensitöikseni pienen sarjan koekuvia. Ja koska kuvat menevät vain nettiin, sääsin asetuksista megapikselit pienemmälle. Rajasin kuvat vielä koneella 1000 x 1000 pikselin kokoon. Neliö on uusi suorakaide. Turha sitä on täyttää kovalevyään 10 megapikselin kuvilla jos ei sellaisia tarvitse.

Otin nyt tälle kameralle muutenkin erilaisen työnkulun kuin tuttu ja turvallinen iPhoto. Selailen kuvia suoraan kortilta Adobe Bridgellä ja avaan ne Camera Rawin kautta Photoshoppiin. Camera Raw on mainio työkalu jpg-kuvienkin kanssa. Loput kuvat heitän sitten roskiin. Vuosien saatossa on tullut säästettyä ihan liikaa sutta ja sekundaa.


Vaikka PEN näppärä laite onkin, käytettävyydessä mennään silti vähän takapakkia. Siinä ei ole asentotunnistinta, joten kuvat pitää kääntää erikseen. Se ei myöskään paikanna kuvia gps:llä eikä siirrä niitä automaattisesti koneelle kuten iPhone neloseni tekee. Canonin S5 IS:n jälkeen tuntuu myös vähän hölmöltä käytellä zoomia käsipelillä mutta siihen tottunee nopeasti. Kamera on muuten laadukkaan oloinen mutta pohjaluukku on heppoinen ja iso näyttö naarmuuntuu todella herkästi.

Kameran mukana tuli erillinen, lisälaitekenkään kiinnitettävä salama, mutta sille tuskin on paljoa käyttöä. Ennemmin tekisi mieli hankkia erillinen etsin, mutta sille tulee hintaa melkein saman verran kuin maksoin itse kamerasta. Optiikkaa tulee varmaan joskus hankittua lisää. 9 mm paksu kiinteäpolttovälinen M.ZUIKO 15/8 Body Cap Lens voisi ainakin olla hyvä hankinta matkakäyttöä ajatellen. Mutta nyt ainakin aluksi täytyy pärjäillä kittioptiikalla.

Ensituntumien perusteella PEN tuntuisi asialliselta ja omaan käyttöön sopivalta kameralta. Pienellä sijoituksella sai tällä kertaa paljon laatua lisää. Iso järkkäri ei enää innosta kun en viimeksikään jaksanut raahailla sitä mukana ja myin pois. Kuvatkaan eivät oikein koskaan tuntuneet onnistuvan.

Lisää kuvia löytyy Dropboxistani.

edit: Laturi on muuten todella hölmösti suunniteltu, se on melko iso rumilus itse kameran vierellä eikä sitä oikein tekisi mieli ottaa mukaan reissuun. Muovikuori lienee myöskin enimmäkseen tyhjää täynnä joten ulkomitoissa olisi varaa karsia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.