lauantai 18. toukokuuta 2013

Random Access Memories

Daft Punkin uutukainen tuo diskon takaisin mutta tarjoilee se paljon muutakin. Random Access Memories on yksinkertaisesti hyvä levy.

Daft Punk tunnetaan kypäristään

Daft Punk kolahti 90-luvulla, kotibileissä jorattiin kaverilta lainatun levyn tahtiin Da Funkkia. Yhtyeen scifiestetiikka teki myös vaikutuksen. Sitten kuuntelu jäi vuosiksi vähemmälle, Tronin soundtrack herätteli jo vähän uutta kiinnostusta, mutta vasta Random Access Memories räjäytti pankin.

Ensimmäinen single, Get Lucky antoi esimakua tulevasta hienoilla diskosoundeillaan. Ja minähän pidän diskomusiikista. Levyn aloittaa Give Life Back to Music, ensi sekuntien aikana mielessä häivähtää ehkä Weather Girlsin Raining men mutta se vaihtuu hyvin nopeasti kevyesti rullaavaan diskopoljentoon joka tuo enemmänkin mieleen Chicin. Kappale feidautuu hienosti ulos ja jättää odottamaan lisää. Kakkorsaita The Game of Love iskeekin sitten pöytään hieman kasarimaisen imelyyden. Varmasti hieno herutteluraita puolikkaan viinipullon jälkeen.

Vanhoja scifisoundejakaan ei ole onneksi unohdettu, niitä tarjoilee muun muassa tietokoneteemaan (levyn nimi viittää tietokoneen ram-muistiin, Random Access Memory) sopivasti nimetty Motherboard. Levyssä onkin tavallaan kaksi eri puolta, toinen diskoilee ja svengaa, toinen on tutumpaa Daft Punkia. Muutamilla raidoilla on vierailevia artisteja mukana mikä tuo biiseihin oman mausteensa.

Random Access Memories on kuitenkin ennen kaikkea kokonainen levy ja sen voi kuunnella läpi "yhtä soittoa". Yhtään niin huonoa raitaa ei ole mukana että sen yli pitäisi hypätä. Monista levyistä löytyy myös uusia ulottuvuuksia kun ne kuuntelee kokonaisuutena. Se unohtuu usein näinä kilometrin pituisten soittolistojen aikana.

Levyn päättää lähes kuusi ja puoliminuuttinen spektaakkeli Contact. Tämän jos minkä haluaisin kuulla keikan viimeisenä biisinä kun laserit valaisevat tummuvaa yötaivasta. Kappale lähtee liikkeelle hissukseen scifihenkisellä puheosuudella mutta käyttövoimansa se saa jopa lähes maanisesti hakkaavasta rumpukompista joka kuljettaa sekä kappaleen että levyn kunniakkaasti loppuun. Osui ja upposi.

Daft Punk on siis palannut vaikkei koskaan poissa ollutkaan ja mukanaan se toi aikakoneellaan discomusiikin takaisin. Tämän voisi melkein jopa ostaa vinyylinä. Eikä sitten muuta kuin diskopallot kattoon ja laserit pyörimään.

Levyä voi kuunnella vaikka Spotifystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.