lauantai 29. kesäkuuta 2013

Microsoft lähtee mukaan retina-leikkiin

Joku on ilmeisesti vihdoin kertonut  Microsoftille että heidän käyttöjärjestelmänsä ei oikein sopeudu markkinoiden parhaiden kannettavien tietokoneiden näytöille (esim. Zenbook Prime).

The Verge kertoo että Windows 8.1 toisi vihdoin ja viimein tuen korkearesoluutioisille näytöille. Applen ja Googlen käyttöjärjestelmissä tuki on ollut jo tovin. Epäilemättä ei ole ollut kovin innostavaa hankkia kallista huippuläppäriä jos käyttöjärjestelmä ei skaalaudu sen näyttöön sopivaksi. 11–13" ultrabookissa Windows 8 ei ole ollut herkkua Full HD -resoluutiolla. Tosin monien mielestä se ei ole ollut herkkua muulloinkaan.

Full HD -tarkkuuden (1080p) yleistymisen jälkeen näyttöjen resoluutio jäi polkemaan paikallaan. Microsoft on viimeinkin mukana pelissä tarjoten tukea näytöille joiden tarkkuutta linux-profeetta Linus Torvalds kutsuu nimellä "järkevä resoluutio".

Itsekin päätin tässä yksi päivä fiilistellä 4K-resoluutiolla, ihan vaan siitä syystä että "because I can". YouTubesta löytyy muutama pätkä katseltavaksi. Jos haluat (ja pystyt) katsella 4K-tarkkuuta, niin valitse laaduksi "Alkuperäinen HD".


Omalle läppärilleni (13") sopisi tosin parhaiten katseltavaksi 27–30" näytöille tarkoitettu 2560 x 1440p materiaali, resoluutiota on kuitenkin "vain" 2560 x 1600. TimeScapesin 4K UHD -versio on taas sellainen jötkäle että se ei edes mahtuisi kiintolevylleni (128 GB ssd vs. 120 GB).

Loppujen lopuksi videoiden katselu kyllä toimii läppärilläni ihan mukavasti 1080p-tarkkuudellakin, mutta 40" televisiossani pikselit näkyvät varsinkin peleissä jo turhan selkeästi, katseluetäisyyttä kun pienessä asunnossa ei ole kovin paljoa. Televisioissa 4K tuskin yleistynee kovin nopeasti, sillä elokuvien ja muun materiaalin jakelu tulee olemaan ongelmallista nykyisillä netin nopeuksilla. Parannusta on onneksi kuitenkin luvassa lähitulevaisuudessa.

Kahen kilon siika

Uusi suosikkikalani on ehdottomasti siika. Edes internet ei pysty sitä pilaamaan.

Jostain syystä aina kun kuulen sanan siika tai alan ajatella asiaa, päässäni alkaa välittömästi soida "kahen kilon siika". Siitä huolimatta pystyn nauttimaan ruoasta.

Kauppahallin kalaliikkeessä suosittelivat siikaa ihan pannulla paistettuna, vain suolalla ja pippurilla maustettuna. Ja se kyllä toimii, erityisesti uusien perunoiden kanssa. Kokeilin myös tehdä kastiketta makeasta soijakastikkeesta, chilistä ja valkosipulista. Sekin tuntui toimivan.

Alle kahden kilon siika

Koska Suomen valtion alkoholimonopolissa on se hyvä puoli että meillä on alkoholiliikkeitä joissa on maailmanluokan tasollakin (ja erityisesti sillä) kattava valikoima laadukkaita viinejä sekä asiantunteva palvelu, menin kyselemään että mikä sopisi siian kaveriksi. Suosittelivat Douce Naturen Organic Sauvignonia joka tulee ekologisesti muovipullossa (säästää energiaa). Alkon luonnehdinnan mukaan viini on "Kuiva, hapokas, sitruksinen, herukkainen, yrttinen, mineraalinen." Hyvin sekin toimi. Toki kännin riipaiseminen viinin kanssi tulisi varmaan halvemmaksi jos S-Market myisi Rainbow-viiniä, mutta sieltä tuskin saisi kovin hyviä vinkkejä. Tosin Unkarissa sain kyllä (ilmeisesti) asiantuntevaa palvelua Spar-marketin viinihyllyllä. Ainoa ongelma oli että minä en puhunut unkaria eikä kaupan henkilökuntaan kuuluva vanhempi herrasmies mitään selkokieltä.

Douce Nature Organic Sauvignon

Joskus tuntuu vain vähän hölmöltä käyttää yli 20 euroa aterian tarpeisiin ja sitten mennä sovhalle television eteen syömään. Mutta koska pidän keskustassa asumisesta, saisin kärsiä isommasta asunnosta sen verran enemmän että taitaisi taas päästä pussipastalinjalle. Jossakin lähiössä olisi varmasti edukkaampaa asustella, mutta toisaalta se toisi lisää kuluja liikkumiseen, jos ei muuta niin öiset taksireissut. Nyt myös pääsen bussilla kätevästi joka paikkaan kauppatorilta. Lähiössä voisi toki pitää autoa, mutta se vasta olisikin taloudellinen katastrofi. Elämä on valintoja.

Ja tässä vielä alkuperäinen siikavideo:




Ouya vie ajassa taaksepäin

Täytyy myöntään että muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (Eschalonit, Limbo yms.) on itsekin tullut keskityttyä lähinnä isompiin pelinimikkeisiin. Ja ne ovatkin yleensä olleet takuuvarmaa, toimivaa viihdettä. Ouyan pelitarjonnassa ei sellaisia näy.

Kuva: ouya.tv

Ouyassa kiinnostaa edullinen hinta, mutta pelitarjonta ei vielä ihan vakuuta. Googlettelin parhaita pelejä, mutta esimerkiksi stuff.tv:n top 5 listasta  kiinnostaa lähinnä Broken Age. Herkkutetris tuskin räjäyttää pankkia.


Ouyan pelilistaa selatessa tulee kuitenkin jotenkin nostalginen olo. Kaikenkarvaisia, yleensä pelinä suhteellisen simppeleitä, mutta idealtaan välillä hyvinkin sekopäisiä esityksiä. Kuka muistaa vielä sen ajan kun koko vuoden pelitarjonta niputettiin yksiin kansiin ja myytiin Pelikirjan* nimellä? Niitä selatessa näki alan koko kirjon. Ja kirjavaa se olikin, studioita oli jos jonkunlaista eikä nimekkäämpikään tekijä taannut onnistumista. Eräskin arvostelu jäi elävästi mieleen, pelin nimeä en enää muista, mutta arvostelu oli kiteytetty yhteen lauseeseen: "Paska Commando-klooni".

Ouyan pelitarjonta on vanhanaikaisesti tuore, pelien tekijät ovat käyttäneet enemmän mielikuvitusta kuin markkinointiosastoa. Siinä on kuitenkin riskinsä, suuret massat eivät lähde vielä Ouya-kaupoille. Ja olen ainakin omalla kohdallani todennut että todella harva indie-peli jaksaa pitää pidempään otteessaan.

Ouyalla on ilmeisesti vielä tukku ongelmia ratkottavanaan, arvostelut eivät ole aina olleet mairittelevia. Mutta se mitä se tarvitsee kipeiten on nippu pelejä jotka saavat pelaajat ryntäämään kaupoille. Tarvitaan pari uutta Limboa tai Mark of the Ninjaa ja vieläpä siten että niitä ei muille alustoille saa. Miksi ostaisin Ouyan jos sama peli pyörii Xboxissa, läppärissäni sekä puhelimessani?

*En äkkiseltään löytänyt netistä mitään Pelikirjoista. Pitää kysyä veljeltäni ovatko ne vielä tallessa.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Erton työttömyyskassa ja Neuvostoliitto

On epäilemättä viisasta kuulua työttömyyskassaan näinä epävarmoina aikoina. Valitettavasti Erton työttömyyskassa ei tälläkään kertaa lisännyt luottamustani.

Kuva: Wikipedia

WebTytti-verkkopalvelun kanssa touhutessani sain huomata että vaikka olin maksanut maksuni asianmukaisesti kahden vuoden ajan, en ollut kuulunut työttömyyskassaan. Siirtyessäni opiskelijajäsenyydestä täysjäsenyyteen olisi pitänyt hakea jäsenyyttä erikseen. Virhe lienee omani ja työttömyyskassan suunnalla oltiin kyllä asian suhteen yhteistyöhaluisia. Mutta sitten menin ihmettelemään että miten asiaa ei oltu siellä päässä huomattu. Se oli virhe.

Menemättä sen enempää keskustelun yksityiskohtiin, oli vastaus pähkinän kuoressa: Järjestelmä ei huomannut mitään epätavallista. Järjestelmä toimii oikein. Eli kun epätavallisessa tilanteessa ei huomata mitään poikkeavaa, järjestelmä toimii silti oikein.

Jos ei kuulu työttömyyskassaan, jäsenmaksu on 8,5 euroa kuussa. Ei 5 euroa tai 35 euroa vaan 8,5. Jos maksan euron liikaa puhelinlaskua, niin se hyvitetään myöhemmin. Jos maksan 2 vuoden ajan n. 20 euron verran ylimääräistä, niin sitä ei huomata. Eikö kuulosta oudolta?

En siis niellut selitystä sellaisenaan, varsinkin kun kyse on rahasta. Mutta asenne oli valitettavasti valtion virastoistakin tuttu. Olet tehnyt virheen. Olet tyhmä. Me emme tee virheitä. Toki asialle voi olla joku järkevä selitys, en ole kirjanpidon asiantuntija, mutta sitä minulle ei haluttu kertoa. Syyllistäminen ja ympäripyöreä selitys toimivat kyllä virastoissa kun vaihtoehtoja ei ole. Työttömyyskassoissa onneksi on.

Asia ei jättänyt mieleeni kovinkaan luotettavaa kuvaa kassan toiminnasta. Miten kirjanpidossa voi olla sen verran "väljää" että sinne mahtuu muutama kymppi ylimääräistä joka kuukausi. Tämä jäänee epäselväksi ikiajoiksi. Jälkeenpäin ajatellen olisin ollut hyvin tyytyväinen jos vastaus olisi ollut: Jostain syystä järjestelmämme ei huomannut asiaa. Tutkimme. Tuskin olisin jaksanut kysellä perään jälkeenpäin. Ihminen on tyytyväinen kun vain luulee että hänen asiansa on otettu huomioon.

Tänä päivänä organisaatiot tarvitsevat ketteryyttä, ei neuvostoliittolaista asiakaspalvelua tai kiveen hakattja kökköjä verkkopalveluita. Tälläkään kertaa ketteryyttä ei ollut tarjolla.

Jälkipuhe:

Kun rakentelin tätä kirjoitusta mielessäni aloin pohtia asiaa laajemmalta kantilta. Ehkä kyseessä on sukupolvien välinen kuilu. Ennen ei kyseenalaistettu vaan tyydyttiin siihen mitä saatiin. Nykyään on vaihtoehtoja ja nuiva palvelu päätyy pahimmillaan otsikoihin. Ennen kaikki oli ikuista (paitsi Neuvostoliitto) ja nykyään mikään ei kestä. Jos ennen osti television, se kesti 30 vuotta ja sieltä tuli joka lauantai samaa ohjelmaa. Nyt jos ostaa uudet taulutelevision, niin kondensaattorit ovat valmista kauraa vuoden jälkeen ja se viimevuotinen suosikkinettipalvelu pitää seuraa bittien taivaassa Mallorcan lomakuville ja jonkun onnettoman lopputyölle.

Ensimmäisellä kerralla menin vaatimaan kehitystä monoliitiltä jonka ei koskaan tarvinnut kehittyä. Nyt menin kyseenalaistaa sen virheettömyyden. Viime aikoina olen hieman enemmän perehtynyt Erton toimintaan ja taitaa olla niin että sitä hallitsee sukupolvi joka ei puhu kanssani enää samaa kieltä. Me kyllästymme nopeasti emmekä siedä kehnosti toimivia järjestelmiä. Emme niele mitä tahansa selityksiä, tieto on usein vain napin painalluksen päässä. Ja kun selitys ei kelpaa, ei jäädä kyselemään vaan nostetaan kytkintä. 

Me myös jaamme kokemuksemme julkisesti. Se toimii usein paremmin kuin suora palaute. Sen takia palauttetta juuri kannattaisi kuunnella.

Erton työttömyyskassan sivut

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Paskainen muovituoli

Otin kuvan paskaisesta muovituolista. Kiintoisaa, eikö vain?

Muovituoli

Otin kuvan myös juurakosta. Sopivasti kun katsoo niin tässä näkee ihmishahmon. Näetkö sinäkin?

Juuret

Ja vaikka Salon kauppala ei olekaan nykyään suosikkipaikkojani, niin on siinäkin puolensa. Toki Turun keskustassa on lyhyempi matka Alvariin.

Salon kauppala




perjantai 14. kesäkuuta 2013

Kesähitit

Kesähitit ovat niitä ärsyttäviä renkutuksia joita soitetaan koko kesän ja ensi vuonna niitä ei muista kukaan. Joskus joku jää elämään pidemmäksikin aikaa, mutta harvemmin ei. Itse olen jo valinnut oman ärsyttävän kesähittini.

Kesähitin ei tarvitse olla välttämättä mitenkään loistava esitys, riittää että se on ärsyttävä tarttuva ja useimmiten ne kertovat kesästä ja juopottelusta. Ihmiset kuuntelevat mielellään humalassa juopottelusta kertovia kappaleita. Näitä on esim. Stigin Ryyppy ja Petri Nygårdin lähes koko tuotanto (jota harva edes pystyy kuuntelemaan selvinpäin). Ryyppy-kappaleessa kiteytyy vieläpä eräs ikiaikainen totuus: Yksi muijakin lähtee mukaan. Ei sitä varmasti kukaan pääse tuikkaan, siispä otetaan lisää huikkaa.

Tosin kerran joltain random soittolistalta tuli randomina Cheekin Sokka irti ja kaveri otti sen vittuiluna. Sokka kun oli ollut irti jo vähän aikaa. En ainakaan halua myöntää että olisin mitenkään tarkoituksellisesti soittanut Cheekkiä.

Oma kesähittini ei kuitenkaan kerro (kai, en ole jaksanut kuunnella sanoja) juopottelusta tai kesästä. Se on keskinkertainen tanssirenkutus johon on sekoitettu legendaarisia 90-luvun aineksia. Se sopii siis erinomaisesti Toyotan takaluukkuun tai kebab-ravintolan soundtrackiksi.

Arash Feat. Sean Paul - She Makes Me Go, olkaa hyvät. Bomdigidigibom.


En valinnut Daft Punkia koska se kestänee kestää kuuntelua ensi kesänäkin tulevaisuudessakin. Muuten olen oikeastaan aika pihalla tämän hetken "päivän naama" -musiikista koska ainoa radioasema mitä kuuntelen on Zoom FM.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Erton WebTytti

Olen kuulunut MaMa ry:hyn vuodesta 2010 ja sitä kautta myös Ertoon. Vasta nyt tuli kuitenkin eteen tilanne jossa jouduin käyttämään Erton sähköistä asiointipalvelua, WebTyttiä. Se oli melko masentava kokemus.

Sähköisen asioinnin etusivulla kehoitetaan lukemaan kirjautumisohjeet alta. Mutta kuka sellaisia lukee? Ihmiset välttelevät ohjeiden lukemista viimeiseen saakka. Ja jos verkkopalveluun kirjautumiseen tarvitaan erillisiä ohjeita niin jokin on silloin kyllä pielessä. Minäkään en siis niitä lukenut, yli 15 vuoden aikana on tullut kirjauduttua aika moneen palveluun ilman ohjeitakin.

WebTytin kirjautumissivu ei ole mikään komea näky, mutta eipä sitä koristeeksi ole tehtykään. Sen verran vanhaa tekoa näyttää olevan ettei taida kannattaa edes kokeilla mobiililaitteilla.

Read The Fuckin Manual

Kirjautumiseen pyydetään käyttäjätunnusta ja salasanaa. Hetken jo käy mielessä että käyttäjätunnus on tullut joskus postissa. Mutta ei kai sellaista enää harrasteta? Apua tarjotaan salasanan palauttamiseen ja selaimen välimuistin tyhjentämiseen, mutta ei ensi kertaa kirjautumiseen. Totuus lyö vasten kasvoja, sivuston tekijä on halunnut että luen ne ohjeet. Tai itken ja luen. Palaan siis takaisin.

96% jäsenistämme suosittelee lukemaan ohjeet

Sivu kehottaa katsomaan ohjeet alta ja klikkaan auki WebTytin ohjeet. Ohjeissa ei kuitenkaan hiiskuta mitään ensi kertaa kirjautumisesta. Tämä on hämmentävää.

Tässä vaiheessa laitoin Ertolle palautetta asiasta, mutta tavalliseen tapaan sitä ei joko ymmärretty tai sitten se ei vain kiinnostanut. Palautteen vastaanottaja tuskin juurikaan itse käyttelee WebTyttiä. Vastauksi sain sentään ohjeet kirjautumiseen. Ehdotin kyllä että ne voisivat olla ihan siinä itse kirjautumissivustolla, asian korjaaminen ei veisi osaavalta kaverilta kuin 10 minuuttia (ellei järjestelmä ole esim. Tiedon käsialaa jolloin se veisi 1,5 vuotta ja maksaisi miljoona euroa).

Myöhemmin sitten huomasin että ohjeet eivät tietenkään löydy WebTytin ohjeista kuten ensin ajattelin vaan sivua pitää skrollata alaspäin. Isommalla näytöllä ne olisivat olleet heti näkyvissä. Sivuston tekijä olettaa että WebTyttiin halajava haluaa lukea mitä lukee WebLyytin alapuolella. Minusta on kuitekin asiallista kysyä että A: miksi ohjeet eivät ole suoraan kirjautumissivulla josta ne huomaa varmasti tai B: WebTytin ohjeissa joka sekin olisi loogista. Netissä on sen verran tyhjää tilaa että ei haittaisi vaikka lukisivat kaikissa näistä kohteista.

Loogisuus ei kuitenkaan ole ollut WebTyttiä suunnitellessa kovin suuri päämäärä. Sivuston tekijä on päättänyt nimetä jäsennumeron käyttäjätunnukseksi. Jos sivustoa käyttää harvakseltaan, se saattaa unohtua ja sitten luetaan taas ohjeita. Yleensä jos palveluun kirjaudutaan sähköpostiosoitteella, kysytään sähköpostiosoitetta, jos kirjaudutaan puhelinnumerolla, kysytään puhelinnumeroa ja niin edelleen. Tässä tapauksessa voisi hyvin pyytää kirjautumaan jäsennumerolla ilman että sitä tarvitsee erikseen ohjeista lukea.

Ohjeita lukiessani aloin jo hieman toivoa että tunnukset olisi lähetetty minulle postilla. Jos en ole kirjautunut kertaakaan palveluuni, on salasanani postinumeroni ja sukunimeni isoilla kirjaimilla yhteen kirjoitettuna. Jos joku siis onnistuu saamaan jäsenkorttini käsiinsä ja hankkimaan tietoonsa asuinpaikkani postinumeron tarkkuudella, voi hän kirjautua minuna palveluun ellen ole itse tehnyt sitä vielä kertaakaan. Melko pöyristyttävää. Viimeistään tässä vaiheessa WebTytti ansaitsee facepalmin.

Picardiakin hävettää.

Hetken feispalmailtuani kirjauduin palveluun. Sivuston aloitussivu on sen verran kamala että se ansaitsee toisen facepalmin.


Tämän tyyppisen sivuston ei toki tarvitse olla kaunis mutta käytännöllinen se saisi olla. Miksi ihmeessa sisältöalueen kohdalla on joku ruma stockikuva ja sen päälle on vielä sijoitettu tekstiä? Kuvalla ei ole mitään käytännön funktiota (jos luettavuuden heikentämistä ei lasketa) eikä se kaunista sivustoa yhtään.

Miksi oi miksi?

Ja mitä tulee itse palvelun käyttämiseen, se on ihan yhtä paljon tätä päivää kuin ulkoasu ja kirjautuminenkin. Onneksi tähän palveluun kirjaudutaan vain poikkeustapauksissa.

Kuitenkin jo pienillä muutoksilla palveluun kirjautumisesta tulisi ihan siedettävää. Ihminen on  usein jo valmiiksi masentunut ja ahdistunut joutuessaan käyttämään WebTyttiä, olisi siis suotavaa että kokemukses olisi miellyttävä.

Ei ole liikaa vaadittu jos kirjautumiseen ohjeistettaisiin kirjautumissivulla, ja sitä jäsennumeroakin voisi kutsua ihan vaan jäsennumeroksi. Pieni muutos, iso vaikutus käytettävyyteen. Salasanasekoilun korjaaminen voikin sitten olla jo vähän vaativampi prosessi.

Jonkun mielestä valitus voi olla turhaa, mutta pitää muistaa että palvelut on tehty käytettäviksi, ei ihmisten kiusaksi. Ja tänä päivänä on tarjolla paljon loistavasti toimivia verkkopalveluja ihan ilmaiseksi (jos yksityisyytesi hintaa ei lasketa), vaatimustaso on siis kova. On ikävää kun joku, vieläpä oikeasti tärkeä, palvelu palauttaa sinut takaisin 90-luvulle.

Ja ei, en ole jäänyt työttömäksi. Ei tarvitse alkaa lähettelemään työtarjouksia (=huumoria).

Erton työttömyyskassa ja WebTytti

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Perjantaipasta

Perjantain kunniaksi piti kaivaa taas pastakone esille. Koska on ollut kuuma kesäpäivä, ajattelin laittaa pastan kaveriksi vain pestoa. Ja pastan tekemisestähän en ole vielä edes kirjoitellut.

Pastakoneenihan on eBaystä ostettu halpis, mutta kyllä sillä pastaa saa aikaiseksi. Kone olisi kannattanut kuivata viimeksi paremmin, sisäosissa on hieman pintaruostetta, mutta ei mitään vakavaa. Laitteen käyttö on helppoa eikä peseminenkään tuota tuskaa.


Pestoa päädyin etsimään Stockmannilta ja siellä käsiini osui Jamie Oliverin Chili & Garlic Pesto. Hintaa sillä oli vähän enemmän kuin perusmalleilla, mutta päätin antaa televisiokokille mahdollisuuden. Omaan makuuni tökötti on juuri sopivan tulista, mutta pestomainen maku ei ole kovin voimakas. Valkosipulikaan ei pukkaa pintaan. Se on omasta mielestäni pelkästään hyvä asia, en ole valkosipulin suurin fani mutta pienissä määrissä se toimii.


Chiliselle pastalle piti saada myös jotain juotavaa kaveriksi. Valitsin niin ikään Stockmannin valikoimista pari pulloa italialaista Peroni-olutta. Ruuan kanssa toimii, mutta ei sitä yksinään kovin paljoa viitsisi juoda. Ehkä todella hyvin viilennettynä aurinkoisella terassilla. Pullo on aika kiva.

Itse pasta onnistui paremmin kuin viimeksi, taisi olla vähän liian vähän jauhoja sillä kertaa. Pasta turposi turhan muodottomaksi. Tällä kertaa se pysyi paremmin kasassa. Kananmunat ovat kauppahallista ostettuja luomumunia ja öljy jotain eko-bio-neitsytoliviiviöljyä. Puteli maksoi 12 euroa joten varoiksi kielsin kämppistäni käyttämästä sitä kalapuikkojen paistoon. Siihen käy Rainbow-rypsiöljy oikein hyvin (samaisella litkulla hoidan myös hiiliteräspannuani). Vaikka se tuskin ketään kiinnostaa niin kuvan kattila on joku Hackman Sorsakoski joka on päätynyt minulle tuntemattomia reittejä.  Pirun hyvä kattila muuten mutta kansi on jostain syystä vähän väärän kokoinen.


Annos olisi huutanut ihan välttämättä parmesaania mutta budjetti ei nyt venynyt. Itseasiassa ei pitänyt ostaa tänään mitään muuta kuin vähän ruokaa, mutta eihän se tietysti onnistunut. Alle satasella selvittiin silti. Parmesaanin puutetta koitin kompensoida kauppahallista ostamallani tinjamilla ja mustapippurilla.


Kokonaisuutena annos oli ihan ok muttei mitenkään loistava. Ja siinä mielessä myös ok että mitään ei mennyt tällä kertaa pieleen. Pastakone on kuitenkin ihan hintansa väärti. Kuvatkin ovat "vähän" parempia kuin iPhonella räpsityt.

edit: Jamie Oliverin Chili & Garlic toimii muuten erinomaisesti munakokkelin kera kuten nettisivulla luvattiin. Suosittelen ennemmin sinne kuin pastan joukkoon. Pekonia kun olisi vielä ollut niin nautinto olisi ollut täydellinen.

edit2: Kokeilin Chili & Garlic -munakokkelia myös pekonin kera. Ehdottomasti kokeilemisen arvoista.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Hotelli & Ravintolalaiva Bore

Turussa sijaitseva Bore on vanha risteilylaiva joka on kunnostettu ravintolaksi ja hotelliksi. Lähtökohta on siis hyvin kiinnostava ja olen suunnitellut jo pitkään poikkeavani siellä tutustumassa.


Pari kertaa olenkin jo käynyt Boren liepeillä mutta kaikki paikat ovat olleet silloin kiinni. Boren nettisivu ei ole ihan parhaasta päästä mutta kyllä sieltä jotain aukioloaikaa löytyi. Lounaslista antoi ainakin tänään 404-virheen eli suomeksi sanottuna sivua ei löydy. Lounaspaikkaa pitää samainen pitopalvelu Maija Laine Oy kuin yhtä suosikkipaikkaani, joten siihen löytyy kyllä luottoa.

Tänään päätimme sitten käydä kaverin kanssa tutkimasa Cafe Navigaren tarjonnan. Laivaan meno on on kokemuksena hieman erikoinen ainakin arki-iltana, alueella on melko hiljaista. Laivan liepeillä ei paljoa liikettä näkynyt mutta opasteita oli onneksi kylvetty sinne sun tänne ja Cafe Navigare löytyikin kivuttuamme parit portaat. Esteettömyysvaatimukset eivät täyty vuonna 1960 valmistuneella risteilyaluksella mutta paikkana se on hieno.

Cafe Navigare tuo suoraan mieleen vanhan risteilylaivan ravintolan, eikä ihme, sillä se on juuri sellainen. Paikka oli kuitenkin lähes autio. Meidän lisäksemme paikalla oli vain pari muuta jotka saapuivat samaan aikaan. Tarjoilut eivät varsinaisesti loistaneet. Vitriinissä nökötti muutamien makeiden leipomusten keskellä yksinäinen nettisivullakin mainittu katkarapuvoileipä. Olutvalikoimassa oli sentään muutakin kuin "lapinkultaa" vaikka se ehkä olisi sopinutkin laivan tunnelmaan.

Paikka on hieno ja ideakin lähtökohtaisesti, mutta varsinaisesti ei jäänyt sellaista fiilistä että tänne pitäisi tulla uudestaan. Ehkä korkeintaan lounaalle. Lisäksi Navigaren terassi oli aivan väärällä puolella laivaa, näkymänä avautui lähes tyhjä asfaltoitu parkkialue. Tosin ei tullut mieleen vilkaista että pääsisikö toisellekin puolelle ulkoilmaan.


Bore kaipaisi selvästi hieman piristystä toimintaansa ja parempaa markkinointia kuin synkeähkö nettisivu. Onnibussin yhteinen hotelli- ja matkapaketti vaikuttaa tosin elinkelpoiselta idealta. Turussa käy kuitenkin paljon turisteja ja se ei ole käsittääkseni edes vähenemään päin.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Näin otat "hyviä" kuvia

Aidosti hyvien kuvien ottaminen ei ole helppoa. Mukahyvää jälkeä syntyy kuitenkin käden käänteessä. Ammattilaista tai vakavampaa harrastajaa ei näillä konsteilla jekuteta, muihin se todennäköisesti uppoaa.

Hyvien kuvien ottaminen lähtee oikeanlaisen kameran hankinnasta. Ainakin melkein. Terävät kuvat antavat ammattimaisen leiman. Kannattaa siis hankkia kamera jolla saa teräviä kuvia. Omaan kalustooni on tällä hetkellä mennyt rahaa n. 300 euroa. Reilu satanen kiinteäpolttovälisestä objektiivista ei ollut paha nakki. Kiinteä lasi pistää sinut myös kävelemään ja näin "lisää luovuuttasi". Vinkkinä teräviä kuvia saa helpoiten hyvässä valossa, kuvaa siis kesällä.

Valoa, enemmän valoa!

Maisematkuvat ovat hankalia, joten kuvaa yksityiskohtia. Se antaa taiteellisemman vaikutelman. Kuvaa isolla aukolla, jos saat kohteen piirtymään terävästi pehmeän taustan päälle, vaikutat heti hyvältä kuvaajalta. Iso aukko myös lyhentää valotusaikaa joten kuvista tulee helpommin teräviä.

Tylsäkin kohde voi joskus vaikuttaa jännältä
Wow, epäterävä tausta

Myös rajaus on tärkeää. Jätä kuviin riittävästi varaa korjata epäonnistunut rajaus koneella. Rajaa lähelle, sekin vaikuttaa taiteelliselta. Jos kultainen leikkaus ei kuulu sanavarastoon, käytä kuvankäsittelyohjelman apuviivoja. Itse käytän paljon 1:1 rajausta koska se vaikuttaa taiteellisemmalta ja sommittelu on helppoa.

Kuvankäsittelyohjelma on kuvaajan paras kaveri

Sinun ei myöskään tarvitse olla mestarifotoshoppaaja. Jos käytät Photoshopin CS tai CC-versiota Camera Raw -tilassa tai vaihtoehtoisesti Lightroomia, sinun tarvitsee tietää kaksi vipua. Clarity ja Vibrance. Clarity tuo kuviisi syvyyttä ja kontrastia, Vibrance korostaa värejä silleen kivasti ettei koko kuva näytä karkkimaassa otetulta. Niillä saa vaikka kivipatsaan näyttämään mehevämmältä.  Patsaat ovat muutenkin hyvä kuvauskohde. Ne ovat aina paikoillaan eikä niillä ole koskaan typerää ilmettä. Älä kuitenkaan liioittele, 10–40 pinnaa Clarityä ja Vibrancea riittää yleensä mainiosti.

Sävykäs nunna

Oikeasti kannattaa opetella myös käyttämään kohinanpoistoa piilottamaan pienen kennosi aiheuttama kohina. Koolla on väliä. Ja varsinkin jos pienennät kuvia, niin pieni terävöitys on paikallaan. Tässä voi kuitenkin munia terävöittämällä liikaa, jolloin saat aikaiseksi halvan vaikutelman.

Oikeasti hyvät kuvat vaativat tuhansia ja taas tuhansia otoksia (itsennäni on takana arviolta 15 000 digikuvaa) ja teorian tuntemusta. Näillä nikseillä kuitenkin sumutat silmään ainakin valokuvausta ymmärtämättömiä kavereitasi ja niitä kaikkia bloggareita jotka ovat ostaneet järjestelmäkameran koska muillakin bloggareilla on sellainen.