keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Erton työttömyyskassa ja Neuvostoliitto

On epäilemättä viisasta kuulua työttömyyskassaan näinä epävarmoina aikoina. Valitettavasti Erton työttömyyskassa ei tälläkään kertaa lisännyt luottamustani.

Kuva: Wikipedia

WebTytti-verkkopalvelun kanssa touhutessani sain huomata että vaikka olin maksanut maksuni asianmukaisesti kahden vuoden ajan, en ollut kuulunut työttömyyskassaan. Siirtyessäni opiskelijajäsenyydestä täysjäsenyyteen olisi pitänyt hakea jäsenyyttä erikseen. Virhe lienee omani ja työttömyyskassan suunnalla oltiin kyllä asian suhteen yhteistyöhaluisia. Mutta sitten menin ihmettelemään että miten asiaa ei oltu siellä päässä huomattu. Se oli virhe.

Menemättä sen enempää keskustelun yksityiskohtiin, oli vastaus pähkinän kuoressa: Järjestelmä ei huomannut mitään epätavallista. Järjestelmä toimii oikein. Eli kun epätavallisessa tilanteessa ei huomata mitään poikkeavaa, järjestelmä toimii silti oikein.

Jos ei kuulu työttömyyskassaan, jäsenmaksu on 8,5 euroa kuussa. Ei 5 euroa tai 35 euroa vaan 8,5. Jos maksan euron liikaa puhelinlaskua, niin se hyvitetään myöhemmin. Jos maksan 2 vuoden ajan n. 20 euron verran ylimääräistä, niin sitä ei huomata. Eikö kuulosta oudolta?

En siis niellut selitystä sellaisenaan, varsinkin kun kyse on rahasta. Mutta asenne oli valitettavasti valtion virastoistakin tuttu. Olet tehnyt virheen. Olet tyhmä. Me emme tee virheitä. Toki asialle voi olla joku järkevä selitys, en ole kirjanpidon asiantuntija, mutta sitä minulle ei haluttu kertoa. Syyllistäminen ja ympäripyöreä selitys toimivat kyllä virastoissa kun vaihtoehtoja ei ole. Työttömyyskassoissa onneksi on.

Asia ei jättänyt mieleeni kovinkaan luotettavaa kuvaa kassan toiminnasta. Miten kirjanpidossa voi olla sen verran "väljää" että sinne mahtuu muutama kymppi ylimääräistä joka kuukausi. Tämä jäänee epäselväksi ikiajoiksi. Jälkeenpäin ajatellen olisin ollut hyvin tyytyväinen jos vastaus olisi ollut: Jostain syystä järjestelmämme ei huomannut asiaa. Tutkimme. Tuskin olisin jaksanut kysellä perään jälkeenpäin. Ihminen on tyytyväinen kun vain luulee että hänen asiansa on otettu huomioon.

Tänä päivänä organisaatiot tarvitsevat ketteryyttä, ei neuvostoliittolaista asiakaspalvelua tai kiveen hakattja kökköjä verkkopalveluita. Tälläkään kertaa ketteryyttä ei ollut tarjolla.

Jälkipuhe:

Kun rakentelin tätä kirjoitusta mielessäni aloin pohtia asiaa laajemmalta kantilta. Ehkä kyseessä on sukupolvien välinen kuilu. Ennen ei kyseenalaistettu vaan tyydyttiin siihen mitä saatiin. Nykyään on vaihtoehtoja ja nuiva palvelu päätyy pahimmillaan otsikoihin. Ennen kaikki oli ikuista (paitsi Neuvostoliitto) ja nykyään mikään ei kestä. Jos ennen osti television, se kesti 30 vuotta ja sieltä tuli joka lauantai samaa ohjelmaa. Nyt jos ostaa uudet taulutelevision, niin kondensaattorit ovat valmista kauraa vuoden jälkeen ja se viimevuotinen suosikkinettipalvelu pitää seuraa bittien taivaassa Mallorcan lomakuville ja jonkun onnettoman lopputyölle.

Ensimmäisellä kerralla menin vaatimaan kehitystä monoliitiltä jonka ei koskaan tarvinnut kehittyä. Nyt menin kyseenalaistaa sen virheettömyyden. Viime aikoina olen hieman enemmän perehtynyt Erton toimintaan ja taitaa olla niin että sitä hallitsee sukupolvi joka ei puhu kanssani enää samaa kieltä. Me kyllästymme nopeasti emmekä siedä kehnosti toimivia järjestelmiä. Emme niele mitä tahansa selityksiä, tieto on usein vain napin painalluksen päässä. Ja kun selitys ei kelpaa, ei jäädä kyselemään vaan nostetaan kytkintä. 

Me myös jaamme kokemuksemme julkisesti. Se toimii usein paremmin kuin suora palaute. Sen takia palauttetta juuri kannattaisi kuunnella.

Erton työttömyyskassan sivut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.