tiistai 30. heinäkuuta 2013

Julkinen liikenne halpenee

Oman auton pitäminen on kallista, mutta eipä se julkisilla matkailukaan ole ollut halpaa. Onneksi alalle on alkanut ilmestyä tervettä kilpailua joka on johtanut palvelun parantumiseen hintojen laskuun sekä myös matkustajamäärien kasvuun.

Vielä joku aika sitten jos halusin käväistä Helsingissä, niin puolityhjän bussin kyydissä reissu maksoi jotakuinkin 70 euroa edestakaisin. Eli aika paljon. Jos pihalla sattui ruostumaan jonkinlainen malmikasa, niin siihen sai tankillisen polttonestettä samalla rahalla. Tietysti pysäköintiin uppoaa helposti lisää rahaa eikä se ruuhkissa suhailu taida olla kenenkään lempipuuhaa.

Mutta kiitos Onnibussin, nyt ei huonommankaan laskupään omaava enää lähde liikenteeseen omalla autolla jos pystyy vähänkään valkkaamaan mihin aikaan on liikenteessä. Halvin lippu mitä olen välille ostanut on ollut 6,90 e/suunta. Saman verran menee kun poikkean Alvarissa tuopilla (ainakin jos maltan tyytyä yhteen).

Monopoliytiöt olivat heti Onnibussin tultua takajaloillaan, vievät heidän vähäisiä asiakkaitaan. Sehän olisi mahdoton ajatus että kalliit hinnat olisivat karkottaneet asiakkaita. VR lähti reilusti kisaan mukaan. Alelippuja alkoi löytyä juniinkin, tosin VR:n tapaan kaikki ei sujunut kuin Strömsössä. Eikä Pohjolan Liikenteen verkkokauppakaan mikään voittokulku ole. Bussiala on kuitenkin pääsääntöisesti keskittynyt ihan muuhun kuin viilaamaan palveluitaan kuntoon kun kilpailu vapautuu kokonaan ensi vuonna. Pääasiallinen agenda on ollut kiusata Onnibussia kaikin mahdollisin keinoin. Ensi vuoden jälkeen voimmekin varmaan näille sanoa "yrittäjille" että teidän on nyt aika mennä, teitä ei enää tarvita. Valitako bussi jossa on wlan ja jonne voi tilata pizzaa vai auto missä ei saa kuin kovan penkin persiin alle.

Itse luovuin omasta autosta jo pari vuotta sitten. Enkä ole oikeastaan kaivannut, ainakaan jatkuvaa laskuvirtaa ja alati nousevia polttoainehintoja. Bensa tuntui kamalan kalliilta kun se maksoi 1,40 e/litra. Nykyhinnoilla jo yhden katsastuksen hinnalla tekee pari Helsingin reissua. Tai siis sillä maksaa ne matkat, muut kulut ovatkin sitten auton pitämisen luokkaa. Toki autottomuudella on myös alkoholisoiva vaikutuksensa, ei tarvitse huolehtia ajokunnosta ja lähtöpäivänäkin voi hörpätä tuopin tai pari mbarissa.

Oma kotimaan matkailuni tuleekin varmasti lisääntymään hintojen laskun myötä. Tähän asti on saattanut olla halvempaa lentää eurooppaan kuin poiketa vaikka Tampereella. Vähän touhua jarruttaa vielä Suomen kovat hotelli- ja ravintolahinnat (jos ei veronkiertokebua lasketa ja siihen en enää mielelläni koske). Onneksi tässä maan tavan ja kartellien luvatussa maassakin sentään joskus tapahtuu edistystä.

Minä iloitsemassa edullisesta polttonesteestä vuonna 2008.

Loimaan kassa

Jo parin tonnin tuloilla Erton työttömyyskassa tulee selvästi kalliimmaksi kuin "Loimaan kassa" eli Yleinen työttömyyskassa. Mutta saako tälle rahalle jotain vastinetta?

Olet ehkä kilpailuttanut vakuutukset, sähkön, netin, matkapuhelinliittymän, valitset tarkkaan jopa minne menet hammaslääkäriin. Mutta oletko vertaillut että mitä työttömyyskassat maksavat ja mitä sillä saa?

Rahaa jokaisesta työttömyyskassasta saa tismalleen saman verran. Finanssivalvonta valvoo että kassoilla on myös rahaa maksaa korvauksia. Mitä kalliimmalla hinnalla siis saa? Saako sillä esimerkiksi modernin verkkopalvelun tai nopean käsittelyn? Ei saa.

Luulisi että kovempi maksu takaa paremman palvelun mutta ei. Maksan kyllä mielelläni enemmän jos palvelu on hyvää mutta tässä tapauksessa siitä ei ole etua. Yleisen työttömyyskassan verkkosivut ovat myös huomattavasti selkeämmät ja miellyttävämmät kuin Erton sisällötään sekavat. Verkkopalvelu näyttäisi olevan sama, mutta halvemman hinnan takia sitä on huomattavasti helpompi sietää. On muuten jännä että jollekin firmalle on pedattu tällainen mukava pikku monopoli. Palvelua ei tarvitse kehittää ja kassavirta varmasti maksukykyisiltä asiakkailta on taattu. Liekö sitä kuuluisaa "maan tapaa".

En nyt tähän hätään keksikään yhtään hyvää syytä miksi pysyä Erton työttömyyskassassa. Sieltä varmaan saisi kysymällä jonkun ympäripyörän vastauksen, mutta empä taida. Raha saa ratkaista tällä kertaa. Ja jos maksaa maksunsa itse, pääsee eroon myöskin siitä iänikuisesta laskemisesta. Ja Erton kassassa halutaan lisää asiakkaita, ni "tarttis varmaan tehrä jottai". Ammattiliittoon voi kuulua kuulumatta sen omaan työttömyyskassaan ja rahoistaan tarkka valitseekin kassansa tarkoin.

Loppujenlopuksi kun asiaa enemmän mietin, voisi ammattiliiton ja työttömyyskassan jäsenyyden "kytkykaupan" kieltää vaikka kokonaan. Kun palvelun saa valita mahdollisimman vapaasti, se luo terveempää kilpailua ja palvelu paranee.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Tyylikkäitä nettisivuja - Adam Wilcox

Henkilökohtaisesti pidän simppeleistä ja tyylikkäistä nettsivuista missä ei ole turhia hörhellyksiä ja kikkailuja. Adam Wilcox juuri tekee sellaisia.

Design: Adam Wilcox

Wilcoxin tekemillä sivuilla on hyvä ja tyylikäs typografia, luettavuuskin kohdallaan. Pääosassa on sisältö eikä tekninen kikkailu. Värejä käytetään hallitusti ja hillitysti. Enemmän tällaisia.


sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Galaxy Tabin johto

Sain päivähoitoon Samsung Galaxy Tabin (GT P7300) ja totesin että joojoo, kyllähän siihen sopiva johto löytyy, kaikilla muilla paitsi Applellahan on nykyään Micro USB. Mutta kuinkas kävikään.

Hetken laitetta kotona pyöriteltyäni totesin että eipä olekaan, tässähän oli se Applen telakkaliittimen näköinen juttu. Se oli vain päässyt vähän unohtumaan kun koko muu maailma on aika vahvasti siirtynyt standardinomaiseen liitäntään. Mutta no hätä ajattelin, Samsunghan myy vekottimiaan tolkuttomia määriä joten johto varmaan löytyy helposti.

Korealaiset arvostavat yksilöllistä ja erottuvaa designiä.

Menin ensin Clas Ohlssoniin, sieltä olisi löytynyt alkuperäinen johto mutta hintaa oli 26,90e. Teknisk Magazinetistä ei löytynyt johtoa laisinkaan, noin kympillä olisi kyllä saanut autolaturin. Ei vaan ole sitä autoa. Ebaystä noita kyllä saa parilla eurolla mutta se ei auta jos tarvitsee sen nopeasti.

Pitipä sitten oikein pohtia että miksi Samsung on moiseen ratkaisuun aikoinaan päätynyt. Apple käyttää edelleenkin omaa liitintään koska kuten vanhan liittimen nimestäkin (telakkaliitin - dock connector) voi päätellä, se on suunniteltu muuhunkin kuin pelkkään datansiirtoon ja lataamiseen. Applen oma telakka on melko vaatimaton esitys, mutta malleja löytyy esimerkiksi Bower & Wilkinsiltä, Bang & Olufsenilta ja jopa Jean Michael Jarrelta 10 000 watin teholla! Aeroskull on myös aika siisti. Ja jos pankkitilin pohja paistaa, myy esim. Clas Ohlsson edullisempia laitteita.

iPhone-telakka

Samsungilla on ollut todennäköisesti ajatuksena että Galaxy Tabin ympärille syntyisi vastaavaa lisätarviketuotantoa. Siihen tarvitaan kuitenkin enemmän kuin samannäköinen liitin. Ilmeisesti Applen ratkaisu on ollut sen verran hyvä että siitä on kannattanut ottaa mallia oikein kunnolla. Värityskin on ollut kaiketi jossain vaiheessa vastaava, mutta kuulemma yrityksillä on ollut jotain pientä riitaa joskus joistakin tällaisista asioista.

Tapaus osoittaa kuitenkin sen että vaikka konseptin voi kopioida suoraan, menestystä ei. Galaxy Tabin kohdalla jäi lopputulokseksi riesa siitä että sitä ei voi ladata samalla johdolla kuin saman merkkistä älyluuria. Koitin katsella sampan sivuilta että vieläkö uusissa laitteissa on vastaava liitin, mutta sitä ei haluttu tehdä kovin helposti selväksi. Google-haku paljastaa että Galaxy Tabille löytyy kyllä joitakin vaihtoehtoja, mutta ne ovat enimmäkseen tylsiä lataustelakoita. Clas Ohlssonillakaan ei ole omaa hyllyä Galaxy Tab -tarvikkeille.

Mutta ei tässä hätää, kunhan saan laitteeseen taas virtaa niin pääsen tutkiskelemaan että miten se Android on muuttunut sitten version 2.1 joka omassa Samsungissani aikoinaan oli. Tähän malliin pitäisi saada ihan nelonenkin vielä. Android-laitteissahan se ei ole itsestäänselvyys että uusin käyttisversio on heti saatavilla (tosin eipä uutta iOS:ääkään enää saa 3GS-malliin ja Microsoft päätti että seiskalla tehtaalta lähteneisiin malleihin ei kasia heru sitten ikinä).

Pullistunut akku

Iltapäivälehden toimittaja ihmetteli iPhonen pullistunutta akkua. Se ei kuitenkaan ole uusi eikä ihmeellinen ilmiö. Tosin moni muukin asia tuntuu olevan toimittajille uusi koska niistä uutisoidaan säännöllisesti.

En nyt laita linkkiä tähän koska ko. lehti saa jutulleen varmasti muutenkin riittävästi lukijoita. Akku oli toki melko hyvin pullistunut ja pullauttanut takalasin irti mutta tätä sattuu nykyaikaisilla akuilla aina silloin tällöin. Muun muassa läppäreissä ja matkapuhelimissa. Google-hakua tehdessä Google ehdottaa hauksii esim. pullistunut akku nokia ja pullistunut akku macbook. Ja näille kavereille akkujen pullistuminen on ihan arkipäivää: Akuthan pullistuu.

Sinänsä omistamasi laitteen merkillä ei ole merkitystä sen kannalta että pullistuuko akku. Akkuja usein tekevät eri firmat kuin itse laitteita (poislukien ainakin Samsung joka toimittaa paljon muitakin komponentteja kilpailijoilleen). Normaalia akun pullistuminen ei kuitenkaan ole, se vaatii akussa olevan vian tai virheen. Akkuvalmistajia onkin joskus syytetty liian heikkolaatuisista tuotteista.

Jos akkusi pullistuu, lopeta heti laitteen käyttäminen ja vie se huoltoon tai myyjäliikkeeseen. Jos akku pullistuu itsekseen eikä sitä ole vahingoitettu, siinä on silloin virhe. Vaikka takuu olisikin jo loppunut, myyjäliike vastaa myymästään tuotteesta. Lue lisää: Virhevastuu ja takuu kuluttajakaupassa

Jos uuden akun hankkii itse, niin kannattaa muistaa että edullinen kiinasta tilattu tarvikeakku ei välttämättä ole käynyt läpi vastaavaa laaduntarkkailua kuin alkuperäinen merkkivaraosa. Myöskin asennuksessa pitää olla huolellinen että akku ei vahingoitu. Litium-akut voivat aiheuttaa vaaratilanteita. Kannattaa myös miettiä kaksi kertaa ennen kuin tilaa laturin esimerkiksi eBaystä, litium-akkuja ei pidä myöskään yliladata.

Nykyakut ovat kivoja käytössä, mutta ongelmatilanteissa ne ovat ikäviä. Pidetään kuitenkin muistissa että jopa yksittäistä mallia voidaan myydä kymmeniä miljoonia kappaleita. Joka päivä ne eivät pullistu tai räjähtele. Itse en tunne ketään kelle olisi käynyt niin. Kaverilta paloi kyllä poikki Thinkpadin laturin verkkojohto viime vuonna. Näihin on tullut törmättyä.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Pohjolan Liikenteen verkkokauppa

Pohjolan Liikenne vastasi kovenevaan bussiliikenteen kilpailuun omalla verkkokaupallaan ja halvemmilla vuoroilla. Valitettavasti verkkokaupan toteutus on tehty juosten kusten ja se maksaa heille asiakkaita luultavasti joka päivä.

Lue myös uudemmat juttuni Pohjolan Liikenteestä.

Pohjolan Liikenteen etusivulla on melko ikävä bugi tai feature, miten sen nyt ottaa. Jos syötät lähtöpaikaksi vaikkapa Turku ja määränpääksi Helsinki, voit saada oheisen näköisen tuloksen:

Pohjolan Liikenne ei liikennöi Turku-Helsinki välillä?

Toisin kuin nettisivu antaa ymmärtää, Pohjolan Liikenne kuitenkin liikennöi tätä väliä. Hausta saa kuitenkin luun käteen jos kirjoittaa vaikkapa pelkkä Helsinki eikä valitse mitään erityistä pysäkkiä. Järjestelmä kuitenkin hyväksyy kohteen eikä mitenkään vaivaudu ilmoittamaan että se on epäkelpo.

Hakusivulla tämä ei enää onnistu, palvelu lykkää siihen jonkun pysäkin vaikka väkisin. Useimmat tekevät kuitenkin haun heti etusivulla ja pettyneinä poistuvat kilpailevan firman verkkokauppaan. Itsellänikin meni pari kolme kertaa keksiä asia. Moni kaverinikin on langennut samaan ansaan.

Miten tällainen on yleensäkään mahdollista? Tietysti siten että sivustoa ei ole ilmeisesti testattu juuri lainkaan loppukäyttäjillä. Luultavasti sivuston tekijät ovat vain vähän testailleet sivustoa keskenään, ettei tule mitään erroreita. Sivuston toiminnassa ei välttämättä huomaa mitään vikaa jos tietää että pitää odotella pysäkkilistan aukeamista. Hitaalla yhteydellä moni ehtii kuitenkin läpätä enteriä ennen sitä.

Tässä on nyt hyvä esimerkki siitä että järjestelmä pitäisi suunnitella idioottivarmaksi. Jos jonkun asian voi munia, niin aina joku sen munii. Idioottivarmuus ei synny ilman huolellista testaamista. Ja työn tilaajankin pitäisi olla sen verran skarppina että seurataan miten palvelu toimii. Nyt se on luultavasti laitettu pystyyn ja unohdettu.

Joko asiaa ei ole vieläkään huomattu Pohjolan Liikenteellä eikä palvelun toteuttajalla tai sitten bussit ovat jo niin piukassa että asiasta ei tarvitse piitata. Vähän kyllä epäilen.

Pohjolan Liikenne

torstai 11. heinäkuuta 2013

Prosentti ja prosenttiyksikkö

Aika usein törmää siihen tosiasiaan että monet eivät osaa tehdä eroa prosentin ja prosenttiyksikön välillä. Mutta kun suomalaisen korkeakoulun käynyt ei viitsi tehdä eroa niiden välillä on joku vialla.

Joskus olen kysäissyt että onko kyseessä nyt prosentti vai prosenttiyksikkö. Toki jos on nukkunut peruskoulussa niin ei se välttämättä ole jäänyt mieleen. Mutta jos korkeakoulun käyneen ihmisen kommentti asiaan on "mitä välii" niin tilanne on hieman absurdi. Meillä on kuulemma maailman paras koulutus niin moinen perusasia on yhdentekevä. Toki pari huonoa koulua käytyäni olen itsekin pohtinut että kuinka huonoa se on sitten muualla. Omaa kokemusta ei ole, mutta muutamilta tutuilta olen kuullut sellaista juttua että olisi vieläkin huonompaa.

Prosentin ja prosenttiyksikön eron tajutakseen ei kuitenkaan tarvitse olla matematiikan tohtori. Valaisen asiaa yksinkertaisella esimerkillä:
Matkapuhelinvalmistaja Oy Kumisaapas AB:llä on viiden prosentin osuus älypuhelinmarkkinoista. Jos Kumisaappaan osuus nousee viisi prosenttiyksikköä eli kymmeneen prosenttiin, se on kaksinkertaistanut osuutensa eli kasvua on 100 prosenttia. Jos taas kasvua on ollut 5 prosenttia, uusi osuus on 5,25 prosenttia eli se menee kategoriaan kärpäsen kakka. 5 prosentin ja 5 prosenttiyksikön kasvulla on siis melkoinen ero.
Ihmiset tuntuvat olettavan että aina tiedetään automaattisesti mitä he haluavat tarkoittaa. Pitää kuitenkin muistaa että jotkut ymmärtävän asian niin kuin se kuuluukin ymmärtää ja silloin saattaa tulla väärinkäsityksiä.

Ihmiset puhuvat mielellään vaikka juuri 5 prosentin kasvusta mutta usein tuntuu että he eivät itsekään tiedä onko kyseessä prosentti vai prosenttiyksikkö. Kuten esimerkistä voimme huomata, suuruusluokka voi vaihtua merkityksettömästä huomattavaan. Erosta kannattaisi olla tietoinen sillä voi harhauttaa sekä itseään että muita nämä sotkemalla.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Kuvia helsingistä

Käväisin viikonloppuna pääkaupungissa ja tässä pari kuvaa reissulta.

















Bändi jonka nimi on "Pää Kii"

Innostun nykyään harvoin uusista levyistä. Tänä vuonna on kuitenkin tullut vastaan 2 tiukkaa levyä. Vaikka musiikillisesti ne ovat hyvin kaukana toisistaan, jotain yhteistä niillä kuitenkin on.

Ensin kolahti diskosoundeista ammentava Daft Punkin Random Access Memories. Nyt kaverin suosituksesta pistin soimaan PÄÄ KII yhtyeen levyn PÄÄ KII. Kuten nimestäkin voi päätellä, kyseessä on punkkia. Perinteistä, rehevää, kiljun tuoksuista punkkia, ei mitään jenkkityylistä nenänkaivuupunkkia.

Yhteistä levyllä on se, että vaikka ne molemmat kuulostavatkin nykyvirrassa tuoreilta, ne molemmat tuovat mieleen jotain vanhaa. Ensimmäinen biisi jonka kuuntelin oli Rakkaus repii meidät kappaleiksi taas, se toi eittämättä mieleen Tehosekoittimen alkupään tuotannon. Koko levy ei ole kuitenkaan rokkaavaa rakkauslaulua. Pahimmillaan ja parhaimmillaan punk on epäkorrektia (ja joskus kantaaottavaakin). Ees jotain positiivista jos mikä on epäkorrekti.

Nyt sairaalassa kuihdut ja se on sun oma vika sul on H-I-V
Luontoäiti kostaa vitun nisti homo sika sul on H-I-V
Jumalan kosto se on H-I-V
Ees jotain positiivist H-I-V
Ikuisen kadotuksen H-I-V
H-I-V

Vaikka nykyään tuleekin eleletyä suhteellisen fiksusti, yleensä kesäisin iskee päälle se vaihe että tekee mieli laittaa jalkaan rikkinäiset farkut (nytkin laitoin kun kaikki ehjät olivat pesussa), kuunnella punkkia ja lähteä puistoon dokaamaan. Sen takia tai siitä huolimatta PÄÄ KII on parhaita levyjä mitä olen viime aikoina kuullut. Jotain palkintojakin se on kuulemma saanut. Ennen ei olisi Levyraadissa herunut pisteitä.

Kunnon punkkarien tapaan pohjat ovat vähän sekavassa tilassa Ruisrockissa:



Jos kunnon sekoilu kiinnostaa, kannattaa lukea Nuorgamin artikkeli Viisi alkoholisoituneinta kotimaista hardcorepunk-pioneeria. Mark Paytressin Nuorena kuolemisen jalo taito on myös hyvä opus, löytyy omastakin hyllystäni. Sitten onkin taas hyvä palata keskiluokkaisen elämän pariin. Juoda pari hyvää tuontiolutta ja miettiä minkä älypuhelimen ostaisi seuraavaksi. Ja hävetä.

Pitää kuitenkin muistaa myös että jokainen punkkari on potentiaalinen tulevaisuuden Joel Hallikainen.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Fillarilla duuniin

Kesällä on mukava fillaroida duuniin. Oma pyöräni on valitettavasti makoillut useamman vuoden "häkin perällä" romukasassa odottelemassa parempaa huomista. Tähän asti.

Työkaverit pakottivat innostivat minutkin mukaan firman joukkueeseen Kilometrikisaan. Kilometrikisan on tarkoitus innostaa ihmisiä pyöräilemään enemmän ja on siinä mukana jotain hyväintekeväisyystouhujakin.

Valitettavasti pyörilyinnostukseni oli lopahtanut muutettuani keskustaan. Helkama Kulkuristani puhkesi kumi, korjasin sen mutta en vaihtanut vannenauhaa, joten se meni puhki nopeasti uudestaan. Ja koska keskustassa on A ikävä pyöräillä ja B joka paikkaan pääsee kivasti bussilla, jäi Kulkurini ruostumaan häkin perälle. Taloyhtiö remontoi uuden hienon pyörävaraston ja häkki muuttui nopeasti polkupyörien hautausmaaksi.

Työkaverit vittuilivat, skootterini kärsii mystisestä ranskalaistyyppisestä sähköviasta ja bussikorttikin alkoi piipata punaista, joten vähän aikaa sitten päätin pistää fillarin kuntoon. Sisärenkaat ja vannenauha löytyivät Clas Ohlssonilta, lähes murentuneelle päälirenkaalle sain korvaajan Citymarketista. Kävin myös Intersportissa, mutta koska siellä ei tiedetty Kulkurin rengaskokoa, ajattelin että jos en saa palvelua niin voin hyvin ostaa muualta. Kulkurihan edustaa sitä polkupyörätyyppiä mikä oli ainoa sallittu 80/90-luvun neuvostosuomessa joten vanhemmat pyöräkauppiaat ja huoltomiehet kyllä tietävät heti minkä kokoiset gummit siihen tarvitaan. Intersportissa ei tiedetty. Näiden jälkeen saapuivat maastopyörät etunenässä yhden kevään kestävä Hero. Itselläni oli sentään Nopsa ja sen jälkeen Tunturi jolla rullasinkin melkoiset määrät.

Vanhahko suomalainen polkupyörä

Kaverin suosituksesta ostin myös sellaiset pienet muoviset asennustyökalut jotka oikeasti helpottivat hommaa heti kun vaan keksi miten päin käyttää niitä. Ja kun Kulkuri oli kengitetty, havaitsin että vanha pumppuni oli sen verran väljä että sillä ei saanut renkaisiin kunnon paineita.

Onneksi en lähtenyt suorinta tietä takaisin Clas Ohlssoniin sillä internet tiesi kertoa että clasun pumppumalli oli ollut Kuningaskuluttajan testissä sekä huonoin että kallein. Netin tietäjät tuomitsivat muutenkin halvat markettipumput lyhytikäisiksi, joten siirryin etsimään parempia vaihtoehtoja.

Blackburn lupaa pumpuilleen elinikäisen takuun ja eBayssä hintaaan ei ole paha joten päädyin tilaamaan sellaisen. Pumppua sai vain odotella hetkisen koska myyjäfirma oli kesätauolla. Mutta kun pumppu saapui, se vaikutti heti asialliselta. Tosin yleismallin suutin oli vähän pettymys, Dunloppiin saa ilmaa vain erillisen, hukkumisaran, lisäsuulakkeen avulla. Muuten olen kyllä pumppuun tyytyväinen ja onhan se aika miehekkään näköinenkin.




Rengastöiden lisäksi en tehnyt pyörälle juurikaan muuta kuin käänsin ohjaustangon suoraksi ja tirautin hieman jähmettyneen oloista, 3 vuotta sitten ostamaani, Bilteman ketjuöljyä ketjuihin. Lamppu on säpäleinä ja joku ilkiö on vienyt pyörästä jalan! Parin päivän ajelun jälkeen vaihteet alkoivat herätä eloon ja saan jo vaihdeltua kahden välillä. Voisi vähän putsailla ja laittaa etujarrunkin kuntoon. Kaikesta huolimatta sitkeä vehje, ei se uudenkarhea ollut silloinkaan kun sain sen.

Nyt on sitten tsygäilty töihin parisen viikkoa, säätkin ovat suosineet. Pyöräily on mukavaa heti kun pääsee pyörätielle, linja-autojen keskellä suhaaminen ei ole ihan tervejärkisten puuhaa. Työmatkapyöräily jatkuu toivottavasti vielä kesäloman jälkeenkin.