maanantai 8. heinäkuuta 2013

Bändi jonka nimi on "Pää Kii"

Innostun nykyään harvoin uusista levyistä. Tänä vuonna on kuitenkin tullut vastaan 2 tiukkaa levyä. Vaikka musiikillisesti ne ovat hyvin kaukana toisistaan, jotain yhteistä niillä kuitenkin on.

Ensin kolahti diskosoundeista ammentava Daft Punkin Random Access Memories. Nyt kaverin suosituksesta pistin soimaan PÄÄ KII yhtyeen levyn PÄÄ KII. Kuten nimestäkin voi päätellä, kyseessä on punkkia. Perinteistä, rehevää, kiljun tuoksuista punkkia, ei mitään jenkkityylistä nenänkaivuupunkkia.

Yhteistä levyllä on se, että vaikka ne molemmat kuulostavatkin nykyvirrassa tuoreilta, ne molemmat tuovat mieleen jotain vanhaa. Ensimmäinen biisi jonka kuuntelin oli Rakkaus repii meidät kappaleiksi taas, se toi eittämättä mieleen Tehosekoittimen alkupään tuotannon. Koko levy ei ole kuitenkaan rokkaavaa rakkauslaulua. Pahimmillaan ja parhaimmillaan punk on epäkorrektia (ja joskus kantaaottavaakin). Ees jotain positiivista jos mikä on epäkorrekti.

Nyt sairaalassa kuihdut ja se on sun oma vika sul on H-I-V
Luontoäiti kostaa vitun nisti homo sika sul on H-I-V
Jumalan kosto se on H-I-V
Ees jotain positiivist H-I-V
Ikuisen kadotuksen H-I-V
H-I-V

Vaikka nykyään tuleekin eleletyä suhteellisen fiksusti, yleensä kesäisin iskee päälle se vaihe että tekee mieli laittaa jalkaan rikkinäiset farkut (nytkin laitoin kun kaikki ehjät olivat pesussa), kuunnella punkkia ja lähteä puistoon dokaamaan. Sen takia tai siitä huolimatta PÄÄ KII on parhaita levyjä mitä olen viime aikoina kuullut. Jotain palkintojakin se on kuulemma saanut. Ennen ei olisi Levyraadissa herunut pisteitä.

Kunnon punkkarien tapaan pohjat ovat vähän sekavassa tilassa Ruisrockissa:



Jos kunnon sekoilu kiinnostaa, kannattaa lukea Nuorgamin artikkeli Viisi alkoholisoituneinta kotimaista hardcorepunk-pioneeria. Mark Paytressin Nuorena kuolemisen jalo taito on myös hyvä opus, löytyy omastakin hyllystäni. Sitten onkin taas hyvä palata keskiluokkaisen elämän pariin. Juoda pari hyvää tuontiolutta ja miettiä minkä älypuhelimen ostaisi seuraavaksi. Ja hävetä.

Pitää kuitenkin muistaa myös että jokainen punkkari on potentiaalinen tulevaisuuden Joel Hallikainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.