lauantai 31. elokuuta 2013

Digitaalista musiikkia

Kuka muistaa sen kun sanottiin että cd-soittimien äänenlaadussa ei ole eroa? Digitaalinen musiikki on ykköstä ja nollaa, se kuulostaa aina samalta. Eihän se vaan niin mennyt.

Kasettidekeissä ja levysoittimissa oli isoja eroja. Hyvän mekaanisen laadun tekeminen ei ole halpaa eikä suunnitteleminen yksinkertaista. Moni siirtyi onnettomasta dekistä tai levarista cd-soittimeen joten totta kai se kuulosti hyvältä. Ja alkuaikojen soittimet tuskin olivat niin heppoista tekoa kuin vaikka markettien halvat dvd-soittimet.

Totesimme aikoinaan kaverien kanssa että halvat dvd-soittimet (United, Baier, Matsui, mitä niitä nyt olikaan) kuulostivat todella paskoilta kuunnellessa cd-levyä. Vaikka verrokkina oli joku aikoinaan Anttilasta ostettu halpis-cd-soitin. Olemattomat bassot ja diskantit, lussu dynamiikka. Siitä huolimatta että samaa ykköstä ja nollaahan ne kaikki lukevat.

Ykkönen ja nolla ovat toki samoja joka laitteella, mutta sen muuttaminen analogiseksi signaaliksi ei ole ihan yksinkertaista. Tai se voi olla, mutta hyvä muunnos ei ole. Tämä on käynyt selväksi viimeistään kun olen enemmän perehtynyt daccien maailmaan. Ja daccien maailma on tiedettä, tekniikkaa, uskomuksia ja avaruusfysiikkaa. Oman käsityskykyni se ylittää melko reippaasti, mutta sen ymmärsin että hyvän dacin tekemiseen tarvitaan osaamista ja laadukkaat komponentit. Vanha Lindy daccini toki paransi äänenlaatua huomattavasti, mutta se ehkä vain kolkutteli paratiisin portteja. Suuria summia en aio siltikään sijoittaa uuteen dacciin mutta parin kympin vehkeet päätin unohtaa. Ihan jo senkin takia että niiden fyysinen toteutus tuppaa olemaan melko rimpula.

Toki jos kuuntelet musiikkia jollakin Anttilan Lencolla tai vastaavalla mukamas hifivehkeellä, dacin pohtiminen on turhaa. Mutta itse hankin pari vuotta sitten pikku-Genelecit ja jossain vaiheessa ne olisi tarkoitus vaihtaa isompiin. Ja onhan sitä hyllyssä ollut jotain klassikkohifiä ennenkin...

Hifi-harrastus on siitä vittumainen että kun sille tielle lähtee, paluuta ei ole. Rupuvehkeet kuulostavat paskalta aina ja ikuisesti. Ainakin jos on onnistunut sisäistämään jotain hifistelyn syvällisemmästä merkityksestä, eikä vain ostele hienompia vehkeitä koska "on siistiä ku on hieno stereot". Siitä se alkaa että vaihdetaan markettihalpis vähän parempaan. Sitten tulee jo erillisvehkeitä. Kuvaan astuu vivahde-eroja ja muita juttuja. Ja sitten peli alkaa olla menetetty. Teitä on varoitettu.

edit: Lenco on tehnyt joskus myös ihan hyvää hifiä, Anttilan muoviromut eivät ole sellaisia, niitä tuskin tehdään Sveitsissä.

perjantai 30. elokuuta 2013

Timanttista jyystöä

Tänään olisi ollut yhdet tuparit mutta en oikein jaksanut olla sosiaalinen ja päädyin siirtelemään kirjahyllyä ja muuta mukavaa. Se ei ollut virhe.

Jotenkin siinä sitten tuli mieleen että tänäänhän tulee Ylexiltä Parasta ennen!. Pistin siis sen soimaan samalla kun tyhjensin Lundia-hyllyä. Toki mielessä kävi siirtää sitä sellaisenaan, mutta siinä oli katastrofin aineksit luvassa jo heti alusta alkaen.

Parasta ennen! ei ollutkaan tänään ihan mikä tahansa lähetys. Normaalistikin siinä soitetaan nuoruusvuosieni hittejä, eli ysärimusaa. Teknoa tai eurodancea, miten sitä kukakin haukkuu. Joka ohjelmassa soitettava Viikon Scooter ehkä kertoo jo tarpeeksi. Matti Airaksisen mukaan ohjelmassa soitetaan timanttista jyystöä ja se onkin aika kuvaava ilmaisu. Tänään jyystö oli kuitenkin vieläkin timanttisempaa.

Matin kaverina studiossa oli mukana DJ Orion jonka ohjelma tulee heti seuraavaksi. Vähän siis kuin Pertti Salovaara ja DJ Alex Nieminen (Dance Mob) aikoinaan. DJ Orion soitti lähetyksessä pelkästään vinyyliä, biisejä jotka kaikki eivät olleet laisinkaan tuttuja mutta meno ja meininki oli sitäkin tutumpaa. Biisien välissä juontajakaksikko heitti tietysti törkeän hyvää läppää. Biisilista ei ole vielä netissä, mutta ohjelman voit kuunnella Ylen Areenasta. Jos nyt olisi kasettidekki käyttökunnossa ja tyhjä c-kasetti niin varmasti pistäisin nauhalle!

No dekin kyllä juuri laittelin paikalleen mutta töpseli ei oikeen riitä edes jatkojohdolle asti eikä ole tyhjää kasettiakaan tähän hätään. Ehkä asia korjaantuu lähitulevaisuudessa... Nuppikin on kadoksissa, olisko jollain?

Dual CS 505-3 ja Sansuin dekki.

Ohjelman jälkeen DJ Orionin showssa vierailee tietysti Matti Airaksinen eikä tämäkään paskempaa ole. Me likes.

torstai 29. elokuuta 2013

Skootterikauden avaus

Skootterikausi alkoi tänä vuonna vähän samoihin aikoihin kuin se viime vuonna loppui. Ehdin kuitenkin ajella lähes koko viime kesän ennen kuin ranskattareen iski mystinen sähkövika. Nyt se lähti viimein korjaukseen.

Nuorena minulla ei ollut koskaan skootteria tai muuta mopoa, joten pitihän sellainen sitten viime vuoden keväällä saada. Aluksi himoitsin vähän vanhempia laitteita, peltikuorista Vespaa tai Suzuki Lovea. Vanhat Vespat ovat kuitenkin yleensä vähintään 80 kuutioisia ja minun ajokortissa eivät kirjaimet riitä sellaisen voimanpesän ajoon. Loveen näyttää taas olevan hankala saada osia.

Harkitsin myös uutta, kiinanmaalta kotoisin olevaa, retroskootteria, mutta skootterifoorumi on puolillaan niiden teknisiä ongelmia käsitteleviä aiheita. Ne ovat myös yleensä nelitahtisia ja kulultaan melko laiskoja. Päädyin sitten kompromissiin, vuoden -96 Peugeot SV50 -malliseen vihreään ranskanihmeeseen. Tavallaan sekin on jonkinasteinen klassikko, se esiintyy Joe Bar Team -sarjakuvassa.

Pierre Leghnome & Peugeot SV50

Laite ei ollut ihan uudenkarhea, mutta kilometrejä oli mittarissa vain 10 000. Kaikennäköistä käytönjälkeä toki löytyi, edellinen omistaja oli eläkeläismies joka oli käynyt sen kanssa sienimetsässä. Mukaan tuli 2 kypärää ja tavaraboksi joka ilmeisesti on alunalkaen kuulunut tuulilasin kera Executive-varusteluun. Aluksi ajattelin poistaa tuulilasin heti alkuunsa, mutta kevät ja kesäkin olivat sen verran kylmiä että se sai jäädä. Ja loppukesästä meno sitten hyytyi sähkövikaan. Siihen asti laite olikin kulkenut sutjakasti, käynnistyvyyskin tuli kuntoon kun vaihdoin tulpan ja sääsin kaasutinta.

Keväällä oli vähän muita menoja, joten skootterin huollattaminen jäi siltä osin. Nyt se lähti kaverilleni korjattavaksi. Ajelin sen pelipaikalle kuolemaa huutavasta vilkkureleestä huolimatta. Toivottavasti ehdin vielä ajella hetken ennen kuin sen saa laittaa talviteloille. Turussahan en sitä juurikaan tarvitse, mutta alun perin ostinkin sen sillä ajatuksella että säilyttäisin sitä Salossa isovanhempieni luona ja ajelisin sitten siellä aina kun tarve. Salossa on pitkät välimatkat ja olematon julkinen liikenne.

Ranskanpulla oli tänään sen verran sotkuinen, että en viitsinyt ottaa kuvaa, tässä pari vanhaa:

Ostoiltana tankilla.

Oli sen verran kylmä keli että pysähdyin lämmittelemään.

Ilmansuodattimen putsaus edessä.

Käy ja kukkuu.

Melkein kaikki toimii.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Edullinen DAC

Viimeksi ostin halvan DACcin ja vaikka se oli ihan ok, sen elinikä taitaa loppua lyhyeen. En edelleenkään aio ostaa mitään tonnin peliä, mutta rimaa on nyt taas nostettu. 

Viimeksi en oikeastaan edes tehnyt kompromissiä, vaan ostin halvimman daccin minkä kuvittelin edes jotenkuten kelvolliseksi. Airport Expressin (nykyistä edeltävä malli) äänenlaatu jätti toivomisen varaa käytettäessä analogista ulostuloa ja television ääni oli niin huono että leffoistakin katosi paras terä.

Koska varsinkaan edullisesti oli hankala löytää laitetta missä olisi 2 toslink-sisäänmenoa, tein sellaisen kompromissin, että Xbox 360 sai antaa äänen ulos omista analogisista liitännöistään ja nykyään Apple TV:ksi vaihtunut Airport Express optisestaan. Telkun kautta ääntä ei voinut kierrättää Apple TV:n kanssakaan, sillä kuuntelen sen kautta myös musiikkia enkä halua pitää töllöä turhaan päällä.

Surffailin siis taas netin ihmeellisessä maailmassa ja sopivaksi vaihtoehdoksi alkoi muodostua Beresford TC-7510. Siinä on kaksi optista ja kaksi koaksiaalista sisäänmenoa eli ihan mukavasti. Tarvittessa laite toimii myös esivahvistimena, tosin pysyttäydyn edelleenkin siinä suhteessa Sanyon Plus C55:ssä, sillä tarvitsen levysoitinesiasteen. Laite on saanut hyviä arvioita ympäri nettiä, esimerkiksi Whathifissä täydet viisi tähteä.

Beresford TC-7510

Ilmeisesti firma on pieni ja verkkosivut todella ankeat. Nettikauppakaan ei ole notkeimmasta päästä, joten laitoin kyselyä laitteen lopullisesta hinnasta kaikkine kuluineen. Kysäisin samalla alennusta bloggarille, mutta jutun juoni ei tainnut ihan avautua. Sain kuitenkin 5 euron alennuksen, joten ei se kysyminen ihan hukkaan mennyt. Otin samalla vielä TC-3618-kaapelin, hinta ei ollut mikään järkyttävä (Clas Ohlssonin optinen kustansi muistaakseni kympin) ja pääsee sitten kokeilemaan onko niissä mitään eroa. Jos ei muuta niin näyttää uskottavammalta.

TC-3618 ja tavallinen optinen kaapeli

Nyt sitten vain odotellaan että laite kolahtaa postiin ja pääsee kokeilemaan. Lindyn voin lahjoittaa jollekin elektroniikka-ihmiselle joka haluaa repiä sen muovikuoren rikki.

tiistai 27. elokuuta 2013

Viestintävirasto viestii

Sain Viestintävirastolta sähköpostilla vastauksen kyselyyni. Voisi kuvitella että siellä viestintä on hallussa, mutta käytetty kieli oli melkoisen kömpelöä.

Varsinaisia kirjoitusvirheitä ei tekstissä ollut, mutta sanojen taivuttamisessa oli ongelmia. Ja olihan tässä sentään välimerkit ja isot alkukirjaimetkin paikallaan, mutta kyseessä on silti Viestintävirasto sekä ihminen jonka työtehtävä on vastailla ihmisten sähköposteihin. Voisi olettaa että pääsyvaatimuksena hommaan on sujuva suomen kielen taito.

Toki saan töissä lukea paljon kamalampiakin viestejä, suomea äidinkielenään puhuva ihminen ei välttämättä saa aikaiseksi kovinkaan luettavia maileja. Ei vaikka työssään kirjoittaisikin niitä joka päivä.

Ja nyt kun aloin pohtia itsekin kielioppijuttuja, en kyllä saa millään mieleeni enää taivutusmuotojen nimiä vaikka niitä koulussa tankattiin ihan riittävästi. Itse olisin kuitenkin taivutellut noin:

...hänen käyttäjätunnus... -> ...hänen käyttäjätunnuksensa...
...liitettyä verkkotunnus... -> ...liitettyä verkkotunnuksen...
Mitäköhän nuokin sitten ovat nimeltään? Vähän googlettelin mutta kielioppia käsittelevät sivut olivat aika masentavia.

torstai 22. elokuuta 2013

Elämäni bensalenkkarina

Viime aikoina on vouhotettu pyöräilystä, mutta ei pidä unohtaa että "edellisessä elämässäni" olin autoharrastaja ja on sitä rattia väännetty ihan työksikin asti.

Autoala ei koskaan erityisemmin kiinnostanut, mitä nyt kaikki nuoret miehet olivat siihen aikaan pikkukylillä kiinnostuneet erilaisista ajopeleistä. Alalle ajauduin ihan sattumalta. Kaverin isoveli oli mukana pitämässä autoehostukseen erikoistunutta firmaa ja sinne sitten päädyin kesätöihin. Ja sille tielle jäin sitten 7 vuodeksi, en täysipäiväisesti mutta muun toimen ohella.

Työnkuvaani kuului muun muassa autojen sisäpuhdistukset, pesut, vahaukset, puleeraukset ja välillä pienet paikkamaalauksetkin. Hetken aikaa olin hommissa ihan automaalaamossakin. Hoitelin myös joskus asiakaspalvelua ja avustin tuulilasien vaihdossa. Autot tulivat siis tutuksi ainakin pintapuolisesti. Ja kun työpaikalla pyöri aina perjantaisin taksikuskeja autojaan pesettämässä, päätyi päätoimisena opiskelijana jossain vaiheessa taksin rattiin, lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin.

Autoharrastajaksikin päädyin vähän vahingon kautta. Ensimmäinen autoni oli isoveljen kanssa puoliksi hallinnoimamme Volvo 340 DL eli De Luxe. Varustelistaa koristivatkin sellaiset hienoudet kuin tupakansytytin ja takalasin lämmitin. Hienoin piirre autossa oli se, että se oli entinen Nokian työsuhdeauto. Nokiahan oli silloin kovassa nosteessa toisin kuin nykyään. Kihnutimme kapistuksella muistaakseni noin 70 tuhatta kilometriä, toki ihan varma ei voi olla koska tyyppivikana kyseisessä mallissa oli nopeusmittarin vaijerin irtoaminen pyörän päästä jolloin se ei luonnollisesti enää toimi. Auto antautui lopullisesti samoihin aikoihin kun olin aloittanut opiskelut Turun Yliopistossa. Ja kyllähän sitä opiskelijalla auto pitää olla, joten menin sitten tyhmänä hankkimaan toisen "sianpään". Tämä yksilö oli tuoreempi, varustettu huiman tehokkaalla 1.7 litran kaasutinmoottorilla ja varustelutasoltaan se oli GL eli Galvanoidut listat. Ja olihan siinä helkutin painava takaspoileri (tehtaan vakio) ja 13" aluvanteet"

Sianpäät

Jonkun aikaa sitten rullailin tällä uudellamma versiolla, oli muuten uusin auto mitä olen ikinä omistanut, vuosimalli taisi olla -87. Toimiessaan se oli itseasiassa ihan kiva auto ajella. Ranskalaishollantilainen yhteistyö ei vain valitettavasti taannut kovin luotettavaa menoa. En varsinaisesti ollut vielä edes autoa myymässä mutta kun se tavallaan haluttiin ostaa niin pitihän se sitten myydä. Ja oli muuten erinomaisen fiksu veto se. Olin tuohon aikaan armeijassa ja rahaa ei ollut ylimäärin, joten hommasin väliaikaisratkaisuksi kusenkeltaisen vuoden -82 244 GLE:n. Auto oli aikoinaan varusteltu Saudi Arabiaan, sähköpeilejä ei löytynyt ja moottori oli kaasutinversio mutta muuten kaikenlaisia herkkuja ilmastoinnista (luonnollisesti rikki) alkaen oli laitettu kyytiin jo tehtaalla. Auto oli melkoinen raato, en voi käsittää miten se oli saatu leimattua viimeisen 5 vuoden aikana laisinkaan, äänieristevanut vaan roikkuivat pohjan lukuisista rei'istä. Ajelin sillä kuitenkin muistaakseni 4000 km eikä se jättänyt kertaakaan tielle. Juhannuksen tienoilla auto oli myynnissä ja juuri kun olin lähdössä ostamaan juhlajuomia, puhelin pirisi. Sovimme että auto ajetaan loimaalle ja kaupat tehtiin. Varoittelin että kovassa kiihdytyksessä puolan johto irtoaa, mutta se kaikui kuuroille korville, taisivat päästä yhdet valot ennen kuin oltiin nokkapelti pystyssä. Uuden johdon olisi saanut edukkaasto Motonetistä, mutta mitäpä sitä suotta tuhlailemaan.

Volvo 244 GLE -82

Ja koska en siihen aikaan ollut kovin hyvä viisastumaan vahingoista, niin mitä ostin seuraavaksi? Tietysti vuoden -82 244 GLE:n. Oikeasti olisin halunnut taaskin bemarin, mutta siihen aikaan Volvoja sai reilusti edullisemmin. Olin menossa katsomaan yhtä -81 520A bemaria, mutta sen 1200 euron hintalappu ja toisaalta 2 SU-sivuimukaasutinta yhdistettynä automaattilaatikkoon vähän kauhistuttivat. Jälkeenpäin ajatellen se olisi luultavasti ollut joka suhteessa taloudellisempi ostos. Mutta turha on itkeä kun paskat ovat housussa.

Auto sijaitsi Espoossa ja lähdin sitä sitten junalla katsomaan. Muistaakseni kävin hakemassa auton vasta seuraavana viikkona. Päällisin puolin se oli hintaisekseen siisti, mutta sitäpä en tiennyt millaisia iloja olisi tulossa. Kun lähdin ajamaan autoa kotiin, tankkasin matkaa varten 20 eurolla. Bensahan oli siihen aikaan lähes ilmaista eli sitä sai kyseisellä summalla noin 17 litraa. Lohjan kohdalla mittari alkoi taas painua pohjaan ja alkoi pikkuhiljaa valottua että samainen 17 litraa oli muodostumassa auton keskikulutuksesi.

Myöhemmin paljastui lisää hauskuuksia, esimerkiksi se että etupään pallonivelet olivat molemma eri mallia ja takalokarin kaaria piti kasassa lähinnä butyylimassa. Autossa oli ollut tehtaan asentama R-Sport turbosarja, mutta edellinen omistaja oli ottanut sen pois ja asentanut tilalle Solexin kaasuttimen jostain muusta Volvosta. Kaasutinta ihmetellessä paljastui että siitä puuttui seosruuvi kokonaan. Itsehän en tässä vaiheessa vielä noista ymmärtänyt juuri mitään. Seosruuvin lisääminen paljasti että kone pidettiin käynnissä siten että ryyppy oli vähän päällä ja tyhjäkäynti korkealla. Säätämiset eivät kuitenkaan korjanneet korkeaa kulutusta. Joku arveli että kulutus johtuisi aikoinaan ehkä vaihdetuista turbomoottorin männistä ja siten matalista puristuksista. Autoon vaihdettiin siis moottori (Volvon moottori ei siihen aikaan ollut kovin kummoinen hankinta), mutta kaasutin säilytettiin "koska se vaikutti vielä hyvältä". Nyt ollaankin sitten jo lähellä alun loppua.

No kaasarihan oli kaukana hyvästä. Läppäakselissa oli reilusti välystä ja suuttimien koot eivät ilmeisesti sopineet kyseiseen moottoriin sitten laisinkaan. Päätin olla tekemättä samaa virhettä kuin edellinen omistaja ja aloin perehtyä aiheeseen. Lainasin kirjastosta Esko Maunon opuksia ja opiskelin vähän teoriaa. Lueskelin myös senaikaista Volvo-foorumia, Volvolandiaa. Olin jo kerran käynyt tapaamisessa eli miitissä jälkimmäisen sianpääni kanssa. Foorumin avustuksella päädyin hankkimaan edullisesti alunperin ruotsalaisessa telakuorma-autossa käytössä olleen Weberin DGV -kaasuttimen. DGV tunnetaan luotettavana ja yksinkertaisena kaasuttimena joka venyy hyvin erikokoisiin projekteihin. DGV oli myös helppo sovittaa alkuperäiseen imusarjaan ja siihen saa hyvin suuttimia ja varaosia. Linkki: Freetechnics - Weber DGV

Weber DGV 32/36

Ja kuten sanonta kuuluu, nälkä kasvaa syödessä. Pikkuhiljaa autoon alkoi ilmestyä kaikenlaista muutakin pientä. Ulkopuolelle esimerkiksi "huoranportaat" ja 15" aluvanteet. Konehuoneeseen tehtiin enemmän muutoksia. Nokka-akseli vaihtui GLT:n K-nokkaan, hihnavetoinen tuuletin sähköiseen, sytytyspuoli purettiin kaverilta ostamastani ruisku-GLE:stä. Soundit saatiin kuntoon avoimella ilmansuodattimella ja peltipakosarjalla, loppupää putkesta olikin jo alun alkaen turbon isompi rööri. Mittaristossa iloisesti vilkkuva seosmittari avitti kaasuttimen säätämisessä.

Kansiremppa meneillään.

K-nokka.

Rempattu kansi, vastamaalattu venakopan
kansi ja säädettävä nokkapyörä.

Motonetin sähköflekti

Jotain säätöä.

Asennuskalja.

Autoilu menikin sitten enemmän harrastamisen puolelle. Siihen aikaan en edes oikeastaan tarvinnut autoa kovin paljon mutta rahat ja ajan se vei. Siitä huolimatta aina oli jotain laitettavaa. Johtui varmaan opiskelijan vähistä varoista. Ja jos joskus taas ostan harrasteauton, niin ostan kyllä seuraavaksi sellaisen mikä joka on hyvässä kunnossa eikä niin sanottu aihio. Tulee varmasti halvemmaksi.

Touhua jatkui jokunen vuosi mutta sitten rahat ja kiinnostus alkoivat käydä vähiinja  auto meni seisontaan. Kaverini kanssa hankimme puoliksi Ladan josta onkin jo ollut juttua. Alunperin ei ollut tarkoitus myydä autoa mutta 2010 myin sen kaverille joka myöskin harrasti volvoilua. Sen jälkeen olen ollut autoton (jos keväällä myytyä Ladaa ei lasketa...). Ja ostaisinko vielä Volvon? En. No ehkä Amazonin, pyhimyksen tai 142:n... Tulevaisuuden suunnitelmissa on kuitenkin vielä joskus hankkia se BMW (skootterinkin hankin viime vuonna kun nuorena ei sellaista ollut, "isona" voi ostaa kaiken minkä haluaa, ainakin varojen salliessa). Isäni on ajanut BMW:llä 30 vuotta. Tai sitten jonkun kivan pikku avoauton kuten Mazda MX-5.

Lopuksi vielä pari edustavaa kuvaa autosta joka tunnettiin lempinimellä Arabi. Nimen antoi sen aikainen autofiksarikollegani, rekisterinumero alkoi ARB ja tämäkin oli varusteltu saudeihin. Tunnuskappaleeksi muodostui niinikään vuodelta 1982 oleva The Clashin kappale Rock the Casbah. Muita nimityksiä autolle olivat polttoainekrematorio ja ruotsalainen malmikasa.

Arabi ei ollut oikeasti vanha taksi.

Alla talvipyörät ja Volvon "Coronat" eli turbiinivanteet.

Hirvitarra ja huoranportaat.

Momon "risuvanteet" menossa alle.

Seosmittari, wunderi ja tietysti Club Marilyn -avaimenperä.

Siihen se jäi koivun alle pariksi vuodeksi.

Dynossakin tuli käytyä.



keskiviikko 21. elokuuta 2013

Chromebookkia käpälöimässä

Google lanseerasi 2011 mielenkiintoisen tietokoneluokan, Chrome OS -käyttöjärjestelmällä pyörivät läppärit. Näitä on saanut jonkun aikaa jo ihan suomestakin.

Samsung tunnetaan omaperäisestä muotoilustaan.

Kone jossa ei haaskata resursseja ylimääräisiin ja joka ei vaadi virustorjuntaa, rekisterin eheytystä tai muutakaan ylläpitoa kuulostaa mukavalta vaihtoehdolta vaatimattomampaan käyttöön tai vaikka reissukoneeksi. Tosin Suomen hinnoittelu oli pettymys, halvin kone maksaa jenkeissä 249 dollaria ja Suomessa 299 euroa. Hinnaltaan se on siis lähellä halpisläppäreitä ja kyse oli halvimmasta mallista. 3G-malli maksaakin jo 400 euroa.

Toki voidaan ajatella että kun käyttöjärjestelmä on ilmainen eikä vaadi huimia resursseja, voidaan keskittyä läppärissä olennaisiin asioihin kuten akunkesto ja tukeva runko. Näin nimenomaan siis voidaan ajatella.

Ja koska olen Googlen palveluiden suurkuluttaja, pitihän niitä sitten mennä katsomaan. Esillepano ei Gigantissa ollut mitenkään erityinen. Koneita piti oikein haeskella ennen kuin ne osuivat silmään. Vain yksi kone oli päällä ja sekin kokeilutilassa, eli siihen ei oltu asennettu mitään. Käyttökokemus oli siis samaa luokkaa kun käyttäisi Chrome-nettiselainta.

Koneita mainostetaan myös työkäyttöön, toki sen enempiä mainitsematta mihin työhön. Esimerkiksi Googlen omaa Adwords Editoria ei ilmeisesti saa vieläkään Chrome OS:lle! Mutta ainakin tekstinkäsittely ja muut "office-hommat" hoituvat Google Driven kautta. Kuvankäsittelyynkään halpisversiot eivät taivu heikkolaatuisten näyttöjen takia. Chromebook Pixel on toki eri maata tässä asiassa mutta se maksaa jotakuinkin saman verran kuin 13" MacBook Pro Retina joka sentään pyörittää esimerkiksi Photoshoppia, Lighroomia ja Aperturea vain muutamia mainitakseni.

Chromebook Pixel

Suurimman pettymyksen tuotti kuitenkin koneiden olemus. Pinta yrittää jäljitellä kalliimpien koneiden alumiinia, mutta hopeanharmaaksi maalattu muovi tuntuu todella halvalta. Musta muovi olisi toiminut paremmin. Päällä olleen, 349 euron Samsungin, runko oli myös todella lötkö. Kone taipuili selvästi käsissä kun nostin sen pöydältä. En siis menisi povaamaan sille kovin pitkää ikää ahkerassa reissukäytössä. Markalla saa markan tavaran. Tai sitten Samsung on suunnitellut koneen kestämään taipuilua, tiedä häntä.

Jos en harrastaisi valokuvausta, menisi Chromebook kyllä reissukoneena jos runko vaan herättäisi enemmän luottamusta. Toisaalta kuten Pixel osoittaa, kun näyttö ja koneen muu olemus tehdään laadukkaasti, on hinta taas jo sitä luokkaa että ajatus kakkoskoneesta tuntuu absurdilta.

Tabletillekaan en ole oikein löytänyt lokeroa omassa elämässäni, joten tulevaisuudessakin pärjäilen varmaan edelleenkin älypuhelimella sekä nykyisellä läppärilläni. Vaikka se onkin "1,5 kiloinen järkäle".

Tutkailin samalla myös muuta läppäritarjontaa. Hopeanharmaaksi maalattu muovi kera mustien näppäimien ja ison kosketuslevyn näytti olevan kovin suosittu tyyli. Laadukkaista ThinkPadeistaan tunnettu Lenovokin oli päätynyt samaan ratkaisuun kuluttajamalleissaan. Luovuus ei siis paljoa kuki muotoilijoiden keskuudessa.

Lue myös vanha juttuni Chromebook Pixelistä.


Sataset paukkuu

Nyt on jo mennyt pidemmän aikaa että päivittäinen kävijämäärä ei ole laskenut sadan alle. Ja hyvä niin.

Ilmeisesti lukijoita on siis tullut jäädäkseen vai mitä tästä voi päätellä? "Virallisia", Bloggerin kautta blogin tilanneita ei valitettavasti ole kuin kaksi kappaletta.

Kommenttejakaan ei tule niin hirveästi, muutin asetuksia sen verran että nyt myös anonyymi kommentointi on mahdollista.


tiistai 20. elokuuta 2013

Suunnitelmissa valokuvakirja

Ei siinä että ei olisi riittävästi tekemistä muutenkin, mutta olen jo jonkun aikaa suunnitellut valokuvakirjan tekemistä. Ihan vaan tekemisen ilosta.

Oikeastaan olen ehdotellut kirjaprojektia parillekin eri taholle. Joku muu koostaisi sisällön ja minä taittaisin. Tekopaikaksi olen ajatellut alustavasti internetissä sijaitsevaa Blurppia. Kellään tutulla ei kuitenkaan ole isompaa kokemusta lafkasta, joten ajattelin tehdä tässä syksyn aikana ihan kokeeksi 20 sivuisen 18 x 18 cm kirjan omista kuvistani. Kovilla kansilla tietty, Hardcover, ImageWrap.

Kirja on enemmän kuin sisältönsä, se on esine jota on mukava pitää kädessä. Tai sitten ei. En ole koskaan taittanut kirjaa joten tästä on varmaan hyvä aloittaa harjoittelu. Kollegani on tehnyt kirjahommia paljon enemmän, joten pitää varmasti kysellä vinkkejä.

Kirjan kooksi valitsin pienimmän ihan jo hinnankin vuoksi, mutta toisaalta se sopii hyvin suosimaani neliöformaattiin. Mitään suurempaa punaista lankaa kirjaan tuskin tulee, mutta ajattelin laittaa joka sivulle pienen tekstinpätkän, lainauksen, runon, mitä nyt sattuu mieleen tulemaan. Kirjan nimeksi olen ajatellut:


Kannet ja esipuhe kun lasketaan pois niin kirjaan tulee luultavasti 15 valokuvaa. Eiköhän se onnistu nykyisellä kuvasaldolla. Kuvista pitää vain tehdä uudet printtiversiot. Voi olla ihan hyväkin, ehkä niihin tulee sitten yhtenäisempi ilme.

Jos joku haluaa ehdotella jotain tiettyä kuvaa joka pitäisi ehdottomasti olla mukana, niin saa laittaa kommenttia. Kuvani löytyvät: Flickr. Asentelin jo InDesignin läppärille, pitää vielä hakea Blurpin sivuilta taittopohja.

Liity Turun polkupyöräilijöiden jäseneksi!

Nyt on mahdollista liittyä Turun Polkupyöräilijöiden jäseneksi joko nettisivulla tai Facebookissa. Itsekin maksoin juuri jäsenmaksun, tuore yhdistys tarvitsee rahaa perustamiskustannuksiin, verkkopalveluihin ja muihin materiaaleihin.

Kiinnostusta ja medianäkyvyyttä on ollut ihan mukavasti. Facebook-sivu sai muutamassa päivässä useita satoja tykkääjiä ja nyt meitä on jo yli 850. Muuallahan näitä yhdistyksiä on ollut jo vuosikymmeniä, mutta Turussa pyöräilyä ei kaiketi ole haluttu mieltää osaksi liikennettä laisinkaan.

Eilen juuri todistin erikoista tapahtumaa, Turussahan pyörätie saattaa loppua hyvinkin kesken ja jatkuu sadan metrin päässä toisella puolella tietä. Edelläni ajava pyöräilijä halusi siirtyä oikeaoppisesti ajelemaan autojen sekaan mutta bussikuski oli eri mieltä ja tööttäilyllä karkotti pyöräilijän pois ajoradalta. Ja kun asiaa tarkemmin katselin, niin eihän siinä ole bussilla tilaa ohittaa pyöräilijää. Pyöräilijä ei kuitenkaan saa ajaa jalkakäytävällä, joten eikö silloin tulisi olla oikeus ajaa ajoradalla? Vai missä sitä pitäisi sitten ajaa?

Viikonloppuna eräs ystäväni jutteli että hänen isänsä, joka käy kerran vuodessa autolla keskustassa, on ehdottomasti sitä mieltä että pyöräily pitäisi kieltää keskustassa kokonaan! Paikoittain ei tästä olla kovin kaukana. Pyöräilystä menee vähän idea jos joutuu taluttamaan puolet matkasta. Ja pyörää taluttava vie vieläpä lähes kahden ihmisen verran tilaa.

Kuten yhdistyksen puheenjohtaja kirjoittikin, pyöräilijät eivät ole enää vain köyhiä ja opiskelijoita. Itsekin työskentelen täysipäiväisesti mutta mukava elintasoni perustuu nimenomaan autottomuuteen. Silloin kun vielä ajelin autolla, pelkkään polttoaineeseen meni noin 100 euroa kuussa (ja bensahan oli silloin halpaa, 1,40e/l). Veroihin ja vakuutuksiin paloi satoja euroja vuodessa. Sitten tietysti huollot, renkaat, katsastukset. Ja jos haluaa ajaa jollain muulla kuin liikkuvalla romukasalla, pitää normaalin palkansaajan ottaa vielä lainaa että saa sen malmikasan pihamaataan koristamaan.

Itse taas käytän julkisia ja nykyään taas polkupyörää. Juuri koskaan matkustamiseen ei kulu edes tuota sataa euroa kuussa. Ellen sitten poikkea ulkomailla. Säästyneen rahan käytän muun muassa keskustan ravintoloissa, kahviloissa ja kauppahallissa. Ja tästä saan kiitokseksi kakkosluokan kansalaisen kohtelun. Toki autoilija on parempi veronmaksaja, mutta se etu taitaa valua täysin valtion, ei paikallisten yrittäjien kassaan. Autoton ei myöskään lähde niin herkästi vaikka Myllyyn shoppailemaan vaan pysyy oman kaupungin alueella.

maanantai 19. elokuuta 2013

Blogger ja Google+

Blogger on luonnollisesti integroitu Googlen yhteisöpalvelu Googleplussaan. Toteutus vain hieman ontuu.

Luulisi että Google hanskaisi hakukuvauksen (meta description), mutta ei. Jos postaan saman linkin Blogger-linkin Facebookkiin, näkyy hakukuvaus juuri siten miten pitääkin.

Facebook

Mutta miten ystävällinen hakukoneyhtiö selviytyy? Ei kovin vahvasti.

Google+

Hakukonekuvauksen merkitystä hakukoneoptimoinnissa harvemmin vähätellään mutta Googleplussan kehittäjät eivät ole vaivautuneet ottamaan sitä käyttöön. Google+ on kyllä pääsääntöisesti "ihan kiva" mutta ei yhtään enempää, varsinkin kun ei siellä edes koskaan tapahdu mitään.

Blogger on silti kiva. Valitettavasti postaukset pitää syöttää siihen tärkeämpään sosiaaliseen mediaan joko käsin tai ajoittain kiukuttelevien palveluiden, kuten Twitterfeed tai Hootsuite, kautta.


Ps. lisää Blogger-asiaa tulossa varmaan loppuviikosta.



sunnuntai 18. elokuuta 2013

Eesti on my mind

Viikonloppuna tuli käytyä Tallinnassa vähän kokoustelemassa. Ja ehtihän sieltä napata muutaman kuvankin. Parhaat kuvat jäivät kuitenkin ottamatta lauantai-illalla kun kävimme keskustan ulkopuolella enkä ottanut kameraa mukaan.

Tallinnan keskusta ja vanha kaupunki ovat vaan niin nähty. Samat villapaidat löytyvät vuodesta toiseen ja alueet kuhisevat suomalaisia, niitähän näkee kotonakin. Ilmeisesti se Viru-keskuksen Vero Moda on kuitenkin jotenkin ihmeellisempi kuin ne mitä täältä kotopuolesta löytyvät.

Lauantai-iltana kävimme vähän tuoreemmilla nurkilla, poikkesimme muun muassa vanhalle neuvostoliittolaiselle teollisuusalueelle tehdyssä ravintola F-hoonessa. Alueen pikku putiikit olivat jo suurimmalta osalta kiinni, mutta täytyy poiketa toistekin paremmalla ajalla. Hintatasokin oli edullinen.

13" MacBook Pro Retina on muuten erinomainen reissukone, akku kesti hyvin kokoustelun ja laadukkaalla näytöllä käsittelee kuvat jo tarvittaessa vaikka reissun päällä. Suurimman osan kuvista laittelin julkaisukuntoon Fian Punton takapenkillä motarilla. Painokaan ei ole este laitteen mukaan ottamiselle.

Mutta puheet pois, tässä tulee nyt niitä kuvia.

Tällä tultiin.

Huoneessa olisi saanut tupakoida hintaan 64 euroa.

Lintuhan se kai tämä on.

Palovaroitin kaipaisi puhdistusta.

Henkkamaukka se on täälläkin.

Patsailla on herkkää.

Lujaa menee näilläkin.

Vanha kaupunki on ahdas Hummerille.
Siksi se ei kai liikkunutkaan.

Virossakin ymmärretään laatuauton päälle.

Lujaa laatua Lada.

Ladalle oli oma bensapumppukin.

Pumppu.

Valitettavasti bensaa ei herunut.

Metro Plaza.


Ratikka.

Komeaa seinää.

Uusi ja vanha kohtaavat.

Vanhaa kaupunkia.

Näkymää hotellin ikkunasta.

Näkymää hotellin ikkunasta. Osa 2.

Joku talo siinä on.

Värikäs katto.

Lisää kattoja.

Ja vielä vähän.

Isoveli valvoo täälläkin.

Minäkin kuvassa.

Joku hölmö taidekuva.

Tallink Silja Europe

Tuliaisviinat