lauantai 31. elokuuta 2013

Digitaalista musiikkia

Kuka muistaa sen kun sanottiin että cd-soittimien äänenlaadussa ei ole eroa? Digitaalinen musiikki on ykköstä ja nollaa, se kuulostaa aina samalta. Eihän se vaan niin mennyt.

Kasettidekeissä ja levysoittimissa oli isoja eroja. Hyvän mekaanisen laadun tekeminen ei ole halpaa eikä suunnitteleminen yksinkertaista. Moni siirtyi onnettomasta dekistä tai levarista cd-soittimeen joten totta kai se kuulosti hyvältä. Ja alkuaikojen soittimet tuskin olivat niin heppoista tekoa kuin vaikka markettien halvat dvd-soittimet.

Totesimme aikoinaan kaverien kanssa että halvat dvd-soittimet (United, Baier, Matsui, mitä niitä nyt olikaan) kuulostivat todella paskoilta kuunnellessa cd-levyä. Vaikka verrokkina oli joku aikoinaan Anttilasta ostettu halpis-cd-soitin. Olemattomat bassot ja diskantit, lussu dynamiikka. Siitä huolimatta että samaa ykköstä ja nollaahan ne kaikki lukevat.

Ykkönen ja nolla ovat toki samoja joka laitteella, mutta sen muuttaminen analogiseksi signaaliksi ei ole ihan yksinkertaista. Tai se voi olla, mutta hyvä muunnos ei ole. Tämä on käynyt selväksi viimeistään kun olen enemmän perehtynyt daccien maailmaan. Ja daccien maailma on tiedettä, tekniikkaa, uskomuksia ja avaruusfysiikkaa. Oman käsityskykyni se ylittää melko reippaasti, mutta sen ymmärsin että hyvän dacin tekemiseen tarvitaan osaamista ja laadukkaat komponentit. Vanha Lindy daccini toki paransi äänenlaatua huomattavasti, mutta se ehkä vain kolkutteli paratiisin portteja. Suuria summia en aio siltikään sijoittaa uuteen dacciin mutta parin kympin vehkeet päätin unohtaa. Ihan jo senkin takia että niiden fyysinen toteutus tuppaa olemaan melko rimpula.

Toki jos kuuntelet musiikkia jollakin Anttilan Lencolla tai vastaavalla mukamas hifivehkeellä, dacin pohtiminen on turhaa. Mutta itse hankin pari vuotta sitten pikku-Genelecit ja jossain vaiheessa ne olisi tarkoitus vaihtaa isompiin. Ja onhan sitä hyllyssä ollut jotain klassikkohifiä ennenkin...

Hifi-harrastus on siitä vittumainen että kun sille tielle lähtee, paluuta ei ole. Rupuvehkeet kuulostavat paskalta aina ja ikuisesti. Ainakin jos on onnistunut sisäistämään jotain hifistelyn syvällisemmästä merkityksestä, eikä vain ostele hienompia vehkeitä koska "on siistiä ku on hieno stereot". Siitä se alkaa että vaihdetaan markettihalpis vähän parempaan. Sitten tulee jo erillisvehkeitä. Kuvaan astuu vivahde-eroja ja muita juttuja. Ja sitten peli alkaa olla menetetty. Teitä on varoitettu.

edit: Lenco on tehnyt joskus myös ihan hyvää hifiä, Anttilan muoviromut eivät ole sellaisia, niitä tuskin tehdään Sveitsissä.

2 kommenttia:

  1. Moi Ville!

    Olet saanut kovasti kehuja hifi-miehenä. Ja mulla on hifi-ongelma: tietokone kiinni kaiuttimiin ilman piuhaa. Esim. aktiivisiin. Paras olisi, että kaiuttimet voisi laittaa huoneen eri - ainut johto olisi sähkönsyöttö seinästä - puolille, mutta sama hyllykin käy. PC on tietokone. Hinta vois olla vaikka jotain 500.. Kiinnostaisko suositella tähän jotain vai löytyykö jo patenttiratkaisu?

    terveisin
    Leif

    Ps. Oisin voinut fbssäkin sua kiusata mutta aktivoidun täällä blokissa.

    VastaaPoista
  2. Q-Acoustics

    Itseasiassa juuri näin kiinnostavan tuotteen audiovideo.fi:ssä. Olen omistanut yhdet Q-Acousticsit ja ne olivat kyllä ihan asialliset kaiuttimet varsinkin hintaansa nähden. Nuo sopivat kuvaukseen kuin nenä päähän ja äänen saa niihin myös esim. älypuhelimesta.

    Kannattaa käydä tsekkaamassa nuo. Jos eivät miellytä, niin kysele lisää.

    VastaaPoista

Jätä toki kommentti tai kysymys.