maanantai 30. syyskuuta 2013

Apple TV ja 6.0 päivitys

Apple TV:n 6.0 päivitys saapui odotetusti iOS 7:n vanavedessä ilman mitään suurempia juhlallisuuksia. Päällisin puolin kaikki on ennallaan, pienten uudistusten lisäksi tuli myös yksi iso takapakki Netflixiin liittyen.

Päivityksen tarkemmat tiedot löydät täältä: Apple TV 6.0 päivitys

Muutama uuden päivityksen tuoma ominaisuus ei edes vielä toimi Suomessa, mutta tekniseltä puolelta kiinnostavia uutuuksia on kaksi. Nyt Apple TV osaa vastaanottaa iOS 7 -laitteelta verkkoasetukset ja Apple ID:n (poislukien iPhone 4 ja iPad 2). Tämä on näppärää ainakin uutta laitetta käyttöönottaessa. Toinen kiinnostava ominaisuus on Conference Room Display. Kyseisessä tilassa laite opastaa käyttämään itseään Airplayn välityksellä. Apple TV on halpa lisä esimerkiksi videotykin kaveriksi. 

Apple TV oppi lisää temppuja sisällön jakamiseen, mutta jotenkin se onnistui myös noukkimaan kuvavirtaansa kuvia Kuvat-kansiostani. Tähän asti se on nähnyt kuvia vain iPhotosta. Tähän hätään en löytänyt asiasta enempää tietoa, joten kyseinen ominaisuus jää toistaiseksi pois käytöstä omalla kohdallani. En kuitenkaan halua kytkeä kuvavirtaa pois koneeltani koska iPhone-kuvani siirtyvät sen avulla kätevästi iPhotoon.

Ja sitten se synkkä suru-uutinen. Netflixissä on nyt keltaiset tekstit kuten tähän asti on ollut kaikkialla muualla. Fontti on vieläpä ruma ja tekstien takana on liian iso läpinäkyvä tumma laatikko. Ainakin omasta mielestäni luettavuus on nyt selvästi huonompi. Eikä siinä vielä kaikki, tekstit on nostettu myös häiritsevän ylös. Tältä osin päivitys meni huonommaksi. Ja Netflixillä näyttää olevan turha urputtaa asiasta. Tai oikeastaan mistään muustakaan, sillä mitään palautekanavaa ei ilmeisesti ole olemassa. Aina voi toki äänestää lompakollaan, mutta tekstien väri ei ole ihan niin iso asia.

Keltaisuus on luonnossa vieläkin vahvempi.

Mikäli ei käytä Netflixiä, päivitys on ihan ok. Tosin odottelin isompaa uudistusta ulkoasuun, nyt peruskäyttöliittymään ei ole kajottu. Muutamissa paikoissa ei "litistäminen" olisi ollut lainkaan pahitteeksi ja ilmettä olisi saanut helposti nuorennettua kevyemmällä fontilla. Tosin Apple TV:ssä sisältö on aina ollut pääosassa, ei niinkään laite itse. Ehkä myöhemmin on luvassa jotakin isompaa.



Syksyinen Turku

Nyt on taas syksy ja joidenkin mielestä on tosi nastaa kun ilmat kylmenevät ja vähintään joka toinen kohtaamasi ihminen on flunssassa. Vaikka syksy näyttääkin joka vuosi jotakuinkin samanlaiselta, kävin ottamassa pari kuvaa.

Kuvaaminen ei tosin mennyt ihan nappiin. Olin unohtanut muistikorttini työkoneeni lukijaan. Onneksi laukussa oli varakortti. Kuvausreissu loppui kuitenkin lyhyeen akun loputtua. PEN E-PM1 näyttää olevan sitä sorttia että se näyttää aika pitkään täyttä akkua, mutta sitten kun mennään puoliväliin, kannattaa alkaa nopeasti suunnitella lataamista. Mutta tässä näitä kuvia nyt sitten on.



Aurajoen ranta on komeaa katsottavaa syksylläkin.


Joku ei tainnut pitää kukkasista?


Paikallisia erikoisuuksia.


Aihevalinta voisi olla hilpeämpi, mutta tuohan se väriä kaupunkikuvaan.


Mietteliäs herra.


Näitä löytyy kesät, talvet.


Hiljainen sunnuntai-iltapäivä.


Elämän karuja realiteetteja.


Jokilaivat ovat melko pitkälti vaienneet.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

XP-sukupolvi ja Apple-sukupolvi

Törmäsin tänään sosiaalisessa mediassa vaihteeksi käsitteeseen Apple-sukupolvi. Tosin syyttävä sormi osoitti erheellisesti kohti pitkän linjan pc-miestä mikä on käsittääkseni aika verinen loukkaus. Aloin mielessäni pyöritellä kyseistä käsitettä.

Olen jo jonkun aikaa suunnitellut kirjoitusta aiheesta XP:n lapset, mutta muutenaan se nyt yhteneväisyyden vuoksi muotoon XP-sukupolvi. Aloitetaan siitä.

Windows XP - kuva Wikipedia

XP-sukupolvi


Omasta kokemuksestani juuri XP oli se minkä myötä tietokoneet tulivat monille tutuksi. XP:n valtakausi jatkui myöskin hyvin pitkään, joten se alettiin kokea tuttuna ja turvallisena. Toki varsinkin alkuaikoina turvallisuus oli melko kyseenalaista. Vuosikausiin ei tarvinnut opetella uutta, joten joidenkin ihmisten päihin iskostui tiukkaan ajatus että tulevaisuudessakaan ei tarvitsisi.

Ainakin vanhemmissa Windowseissa on ollut sellainen vika että ne hidastuivat siitä kun asenteli lisää ohjelmia. Vieläkin kuulee ihan etevien tietokoneenkäyttäjien suusta että ei voi nyt asentaa mitään uutta kun kone on jo niin hidas.

Päivän puinnin aiheena oli kuitenkin se, että joillakin on ikävä tapa tunkea kuvatiedostot, valokuvat tai ruudunkaappaukset, word-tiedostoon. Sehän ei ole ollenkaan kätevää vastaanottajan kannalta. Ainakin ruudunkaappausten kohdalla kyse lienee siitä että uudempien Windowsien Snipping Tool on näille ihmisille tuntematon. Ruudunkaappaus otetaan sillä tutulla ja turvallisella print screenillä joka ottaa kuvan leikepöydälle. Ja koska stereotyyppinen XP-sukupolven edustaja ei halua oppia uutta, pyrkii hän käyttämään olemassaolevia, ennestään tuttuja työkaluja. Tässä tapauksessa yleensä Wordia. Edistyneemmät käyttäjät tekevät myös PowerPointilla mitä kummallisempia operaatioita.

Toki kyseessä on vahva kärjistys, mutta omien ja tuttavieni kokemusten perusteella näitä ihmisiä löytyy riittävästi. Ohjeita näille ei kannata edes yrittää tehdä, ne sivuutetaan nopeasti. Olen kyllä joskus kokeillut sitäkin. XP-sukupolvi sisältää monenlaisia ihmisiä, korkeakoulutetuista nuorista eläkeikäisiin.

Pahinta mitä näille ihmisille voi tapahtua on Windows 8.

edit: lisätty kaavio josta näkee eri käyttöjärjestlmien osuudet, ikivanha XP on vielä voimissaan



Apple-sukupolvi


Apple-sukupolvi toimii taas monella tapaa juuri päinvastoin. Uudet käyttöjärjestelmäpäivitykset asennetaan heti vaikka se ei olisi aina edes viisasta. Uudistuksia pitää olla, muuten päivitys on huono. Joskus niissä mennään metsään, mutta se ei huoleta, sillä uusi versio saapuu taas vuoden päästä.

Apple-sukupolvi hankkii myös tottuneesti uusia ohjelmia, ainakin App Storesta. Pikaisen katselmuksen mukaan macin App Storessa on lukuisia ohjelmia ruudunkaappausten ottamiseen vaikka OS X:ssä on ollut sitä varten kehittyneet toiminnot ainakin 10 vuotta. Kaappari vastaa Snipping Toolia, mutta pikakomennoilla saa otettua kaappauksen esimerkiksi koko ruudusta tai ohjelmaikkunasta näppärästi suoraan työpöydälle.

Kaappari

Kärjistäen jos Apple-sukupolven edustaja haluaa tehdä jotakin, hän etsii sitä varten suunnitellun sovelluksen. Se on luonut hyvät markkinat edullisille pikkusovelluksille. Toki usein ohjeiden lukeminen (Mac OS X:ssä on yllättävän hyvät sisäiset ohjeet) tai googlettaminen saattaisi säästää rahaa muttei välttämättä aikaa. Apple-sukupolvi on myös huomattavasti herkempi maksamaan sovelluksistaan. Se on hyvä asia sovelluskehittäjien kannalta. Myöskään Apple-sukupolvi ei ole kovinkaan ikäsidonnainen, vaan joukosta löytyy kaikenikäisiä.

Pahinta mitä näille voi tapahtua on se että Applen tiedostopalvelimet kaatuvat valtavan kuorman alla julkaisuiltana.

Yhteenveto


Kumpikin ääripää on pahimmillaan epäkäytännöllinen ja jopa raivostuttava, mutta Microsoft haluaa myös lähteä Applen malliin (tai palata entiseen) ja julkaista uusia versioita tiuhaan tahtiin. Käyttäjät vain haraavat vielä vastaan. XP olikin tavallaan Windowsin pimeä keskiaika, kehitys polki paikallaan. Sen jälkeen saapuivat vitsaukset ja taivaalta satoi sammakoita Windows Vistan muodossa. Lopulta päivänvalon näki seiska joka korjasi Vistan virheet ja on pikkuhiljaa perinyt XP:n manttelin luottokäyttäjärjestelmänä. Ja kun ihmiset vihdoin tottuivat seiskaan, teki Microsoft suurimmat uudistuksensa sitten Windows 95:n ja julkaisi kasin.

Windows 95 - kuva Wikipedia

Windows 8 - kuva Wikipedia

Lopuksi voisin vielä sanoa että yhtä varmasti tulee uusi XP kuin uusi Nokia. Ajat ovat muuttuneet, nyt pitää katsoa eteenpäin.

Oma ensimmäinen Windows-kokemukseni oli 3.1. Ensimmäinen tietokonekokemukseni se ei kuitenkaan ollut, isäni hankki jo 80-luvulla erilaisia koneita. Pistetäänkin loppuun pikku visailu, ensimmäinen tietokone mitä muistan käyttäneeni, kantoi allaolevaa logoa, mikä se oli? Siinä oli hauskoja pelejä, kuten "timantin etsijä" ja "ihmissyöjät ja lähetyssaarnaajat".

Kuka tunnistaa tämän tietokonemerkin?

tiistai 24. syyskuuta 2013

Koska kannattaa päivittää?

New Yorkin poliisi kampanjoi sen puolesta että ihmiset päivttäisivät iPhonensa mahdollisimman nopeasti uuteen iOS seiskaan. Toisaalta aikainen lintu kohtaa joskus ongelmia ja muuttuu sitä myöden vihaiseksi linnuksi. Mutta koska on sopiva aika päivittää?

Päivityskulttuureissa on eroja. iOS:n käyttäjät ovat nopeita omaksumaan uudet käyttöjärjestelmäversiot kun taas työpöytä-Windowsin kotikäyttäjät saavat uuden version yleensä uuden koneen mukana (tämä on toki myös hinnoittelukysymys). Isot organisaatiot ovat sitäkin hitaampia, jos lukee teknologiauutisia,  vaikuttaa siltä että monilla on siirtymä käynnissä vasta XP:stä seiskaan vaikka kasikin on ollut markkinoilla jo tovin. Vistasta hypättiin monessa paikkaa kokonaan yli.

Pienet tietoturva- ja bugikorjaukset kannattaa yleensä asentaa suhteellisen ripeään tahtiin, mutta isompia siirtymiä kannattaa miettiä tovin. Ensimmäiseksi kannattaa katsoa peiliin ja pohtia oletko sitä sorttia joka heittää laitteen seinään heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla vai googletatko ratkaisut käden käänteessä. Toki kaikkiin ongelmiin ei edes löydy ratkaisua heti. Jos laite on sinulle elintärkeä, voi olla syytä odotella vähän aikaa. Itse päivitin iPhonen heti lähinnä sen takia että saan siitä juttua aikaiseksi. Ei se enää ensi viikolla olisi ketään kiinnostanut. Mac OS X:n päivityksiä testailen ensin kotikoneella ennen kuin asennan työkoneelle. Kloonaan myös aina levyn joten on helppo palata tarvittaessa vanhaan.

Monet pitävät nyrkkisääntönä että uudelle käyttöjärjestelmäversiolle pitää ilmestyä yksi tai kaksi päivitystä ennen kuin sen asentaa. Se onkin hyvä perussääntö, silloin on yleensä suurin osa ongelmista saatu ratkaistua. Jos et jaksa pohtia asiaa sen enempää, kannattaa ottaa tämä sääntö käyttöön. Ei ole mikään kiire päivittää vielä esimerkiksi iOS seiskaan, osa ohjelmistakaan ei ole vielä valmis siihen. Ainakaan ulkoisesti. Uutuudenviehätys toki laantuu nopeasti.

Laitteita kannattaa kuitenkin yleensä päivittää uudempiin versioihin. Ominaisuudet lisääntyvät ja käytettävyys paranee. Toki poikkeuksiakin on, esimerkiksi Windows Vista ei saanut koskaan kovin suurta suosiota lukuisten ongelmien takia. Sovelluskehittäjille olisi kuitenkin parempi ettei ohjelmia tarvitsisi testailla kovin monessa eri versiossa. Alustoista Android on tällä hetkellä pahiten pirstoitunut. Androidissa käyttäjän ei kuitenkaan välttämättä tarvitse huolehtia päivityksistä, sillä valmistaja saattaa lopettaa jo alle 2 vuotta vanhan puhelimen tukemisen ja päivitysten toimittamisen. Puhelimen ostajan kannalta se on vähän ikävä juttu.

Itse pidän yleensä laitteeni ja ohjelmani suhteellisen tuoreissa versioissa. Se toki saattaa vaatia vähän perehtymistä. Pyrin kuitenkin tuntemaan työvälineeni ja pitämään ne hyvässä toimintakunnossa. Hidastelevia ja jumittavia laitteita siedän huonosti. Vaikka ei olisikaan innostunut päivittämään heti uusimpiin versioihin, ei kannata myöskään jämähtää ikivanhoihin systeemeihin. Se kostautuu viimeistään silloin kun on pakko siirtyä uuteen järjestelmään, mitä useampi versio jää välistä, sitä todennäköisemmin sormi menee uuden kanssa suuhun.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Autoilun hinta

Pyöräilystä on tullut vouhotettua enemmänkin viime aikoina, mutta toisaalta aina silloin tällöin käy mielessä harrasteauton hankkiminen. Minua aina välillä kosiskellaan takaisin yksityisautoilun pariin. Julkinen liikenne kun on niin kallista.

Harrasteautossa ja autossa yleensäkin missä tahansa autossa on vain se vika että jo sellaisen pitäminen maksaa melkoisesti vaikka ei ajaisi metriäkään. Unohdetaan hetkeksi se harrasteautoilu ja suoritetaan pieni ajatusleikki.

Tyhjästä pilsneripullosta ilmestyy hyvä haltija. Tämä ei ole sitä tavallista kolmen toivomuksen mallia vaan vähän harvinaisempi. Haltija lahjoittaa minulle vuoden -93 käytetyn Corollan. Sitä ainakin joskus pidettiin edullisena ja luotettavana käyttöautona. Mutta tämäpä Corolla on vielä maaginen. Se menee aina katsastuksesta läpi eikä siihen tule koskaan mitään vikaa. Edes pissapoikaa ei tarvitse täyttää, kaikki nestesäiliöt ovat aina täynnä. Edullista ajoa siis luvassa. Ainoa kirous on se että se on melko masentava, harmaa Corolla. Nettiautossa niitä on myynnsissä 32 kappaletta, vähemmän maagisina tosin.

Haltija on hyvällä tuulella joten hän suostuu hoitamaan myös rekisteröintimaksun. Maaginenkin Corolla pitää kuitenkin vakuuttaa. Käytin Kilpailuttaja.fi-sivuston toimintoa ja sain kyseisen Corollan vakuutuksen hinnaksi noin 600 euroa kun kuskina on Turussa asuva 32-vuotias mies jolla ei ole bonuksia. Ja tässä ei sitten ole mitään muuta kuin se pakollinen liikennevakuutus.

Tämän lisäksi pitää tietysti maksaa ajoneuvero, se on itselleni vähän vieraampaa touhua koska systeemit ovat muuttuneet sen jälkeen kun lopetin itse autoilun. Corolla painaa mallista ja varustelusta riippuen noin tuhat kiloa ja käytin sitä laskurissa saaden autoveroksi 125.925 euroa per vuosi.

Corolla ei valitettavasti tullut pitkällä leimalla, joten se pitää myöskin katsastaa. Katsastushinnat.fi-sivustolta näen että katsastus maksaa Turussa halvimmillaan noin 30 euroa ja pakokaasumittaus 15 euroa. Eli yhteensä 45 euroa koko paketti. Hinta on edullisempi kuin viimeksi katsastuksessa käydessäni. Nyt on siis palanut rahaa noin 770 euroa eikä autolla ole päästy kuin pois katsastuskonttorilta. Verrokkina Turun seudun paikallisliikenteen kuukausikortti maksaa 48 euroa eli 48 x 12 = 576 euroa vuodessa. Senkin saa vieläkin halvemmalla jos ottaa suoraveloituksella jolloin joka kuudes kuukausi on ilmainen.

Mutta koska Corolla käy ja kukkuu, niin pitäähän sillä ajaakin. Tankkaus.comin mukaan Turun keskihinta 95E10-polttoaineelle on 1.656 euroa. En ole ihan varma että sopiiko se Corollaan mutta en jaksa nyt tarkistaa. Tankkaus-comin tilastoista kaivoin esille että -93 Corolla kuluttaa 7.65 litraa ysikasia satasella. Kyseisen litkun keskihinta on 1.704 euroa. Sadalla kilometrillä palaa rahaa siis 13,04 euroa. Päivittäinen työmatkani on 10 kilometriä edestakaisin, eli noin 200 kilometriä kuukaudessa. Näillä hinnoilla työmatkailuun palaisi siis noin 313 euroa vuodessa pelkkään polttoaineeseen. Kokoinaiskustannukset olisivat jo toista tuhatta euroa vuodessa.

Käyn kerran kuukaudessa Salossa, lasketaan selkeyden vuoksi että siihen menisi tuo 13,04 euroa eli matkaa tulisi 100 km. Kuukaudessa ajelisin 300 kilometriä ja rahaa palaisi noin 40 euroa. Normaalihintaisella lipulla Salon reissun tekee julkisilla reilulla kahdella kymmenellä eurolla. Julkisilla kulkuneuvoilla kulkemiseen menisi siis noin 70 euroa kuukaudessa. Joku saattaisi äkkiseltään laskea että autolla pääsee 30 euroa halvemmalla. Auton "omistamiskuluista" tulee kuitenkin autoilijalle lisälaskua melkein 65 euroa kuukaudessa ja kustannukset pompsahtavat toiselle sataselle. Ilmaisella ja vikaantumattomalla Corollalla ajaminen maksaisi siis reilu 30 euroa enemmän kuin nykyinen julkisilla kulkemiseni. Vuodessa se tekee 360 euroa. Sillä tekee jo pienen ulkomaanmatkan.

Toki jos lähden käymään yllättäen vaikka Helsingissä, autolla ajaminen voi tulla näennäisesti halvemmaksi. Mutta jo pelkkä pysäköinti voi heittää laskeman täysin nurinkurin. Julkiseen liikenteeseen saa usein myös hyvinkin edullisia tarjouslippuja kun bensan hinta taas ei juurikaan vaihtele.

Ja kuten me kaikki tiedämme, hyviä haltijoita, saatikka maagisia Corolloja ei ole olemassakaan. Auton hankinnasta tulee kuluja. Auto kuin auto vaatii huoltoa. Vähintäänkin pitää ostaa pissapojan nestettä ja pyyhkijänsulkia (jos haluaa nähdä eteensä). Öljyt ja suodattimet on hyvä vaihtaa aina välillä. Ja omastakin kokemuksesta tiedän että autot menevät rikki. Silloin on hyvä olla oma talli ja kasa laadukkaita työkaluja (jotka eivät ole halpoja). Ellei sitten vie autoaan korjaamolle, se maksaa äkkiä pienen ulkomaanmatkan verran. Ja mitä kalliimman auton ostaa, sitä kalliimmaksi kilometri muuttuu. Jos ostat vaikka 15 tuhannen euron auton velkarahalla, niin kilometrin hinta on ihan eri luokkaa kuin näissä laskelmissa. Hyvin harva autoilija on laskenut todelliset autoilukulunsa. Ja tuskin laskeekaan koska heikompaa saattaisi hirvittää.

Eräs ystävättäreni jaksoi aikoinaant huomautella vuoden -82 Volvoni kulutuksesta (14 litraa ysikasia satasella). Vastasin että siinä ei ole sentään mitään kalliita absibokseja hajoilemassa. Ystävättäreni autoon oli juuri tehty 1,5 tuhannen euron remontti abs-ongelmien takia. Sillä rahalla saa aika paljon polttoainetta. Mutta kuulemma abs-järjestelmän hajoaminen on äärimmäisen harvinainen tapaus eikä sitä lasketa auton kuluihin. Näin sanoi yrittäjäkurssin käynyt ihminen.

Palataan vielä lopuksi harrasteautoon. Harrastuksille ei kuulu laskea hintaa, mutta itse lasken että onko siihen varaa vai ei. Jos haluan pitää auton ajossa koko vuoden, siihen palaa jo helposti yli 700 euroa. Vaikka ajaisin vain kerran kuukaudessa. Ja harrasteautothan ovat aina rikki tai niihin pitää muuten vain ostaa jotain. Harrasteauto ei siis ole ihan heti menossa hankintaan, vanha bensalenkkari sijoittikin juuri 80-luvun retkipyörään, sen avulla voi jopa säästää rahaa.


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Tunturi Marcello

En nyt jaksanut lähteä korjailemaan Kulkurin katkennutta poljinta, vaan päätin hommata kokonaa toisen pyörän. Olin jo pitkään suunnitellut retkipyörän hankintaa, eli sellaista lähdettiin hakemaan.

Oikeastaan halusin käyräsarvisen pyörän jo pienenä. Äitini oli kuitenkin sitä mieltä että sellainen on hankala ajettava ja saattoipa olla ihan oikeassakin. Pitkäaikainen pyöräni olikin Marcellon sisarmalli, Downtown, joka oli varustettu takapyörän rumpujarrulla ja suoralla tangolla. Mattaharmaana se oli ruma kuin mikä mutta sillä tuli rullattua melkoiset määrät. Siihen aikaan maastopyörät olivat muotia, mutta eipä sellaisella olisi ollut kovin kiva ajaa maantiellä.

Kulkurinkin tyyppisistä ja kuntoisista pyöristä pyydettiin helposti 60–80 euroa, mutta en alustavasti suunnitellut uhraavani paljoa yli sataa euroa.  Helsingissä olisi ollut tarjolla hienoksi laitettu hipster-tyylinen Nopsa, mutta pyyntöä oli 160 euroa ja se ehti mennä ennen kuin pääsin paikan päälle (en toki ollut menossa pääkaupunkiin pelkästään sen takia). Ja kun tänään palailin kotikaupunkiin, kävin tutkimassa yhden 80-luvun 10-vaihteisen Marcellon. Ja sehän jäi sitten käteen hintaan 90 euroa. Kuvat ovat huonoja, pitää ottaa parempia myöhemmin.



Lokasuojat, lamppu ja takateline olivat jääneet jonnekin matkan varrelle, dynamo oli vielä paikallaan. Lamppu pitää ainakin hankkia lähiaikoina. Muuten pyörä oli renkaita lukuunottamatta ikäisekseen hyvässä kunnossa. Ajossa se tuntui hyvältä, tosin jarrut vaativat pientä säätöä ja takavaijeri oli hypännyt pois urastaan.

Kotiin päästyäni ajattelin laittaa lisää ilmaa renkaisiin. Presta-venttiilit eivät olleet ennestään tutut mutta onneksi aikaisemmin hankkimani pumppu sopii myös Prestaan. Sisäkumi oli kuitenkin sen verran hapertunut että se murtui venttiilin juuresta ja ajamiset loppuivat sitten siihen. Tilasin samantien Wigglestä molemmat uudet Continentalin sisä- ja päälirenkaat, hintaa kertyi reilu 40 euroa. Pitäähän sitä olla kunnon kumit, halvat nylonrenkaat ovat usein pirullisen liukkaita. Kulkuriin tuli tosin hommattua sellainen kun en ollut ihan varma että jaksaako sitä pyöräillä kovin paljoa. Ja onhan sitä jaksettu.

Pitää myöskin perehtyä vähän retkipyörien sielunelämään renkaita odotellessa. Tekniikka ei ole enää kovin tuttua. Toivottavasti saan pyörän ajoon taas viikonlopuksi. Laittelen sitten parempia kuvia. Kulkurikin on tarkoitus vielä laittaa kuntoon kunhan saan sopivat työkalut kammen vaihtamiseen, tavallinen ulosvetäjäkin kaiketi kelpaisi.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Miksi vanha iOS oli hyvä (ja miksi se piti muuttaa)

Kovin moni ei tuntunut pitävän iOS:n todellisuutta jäljittelevästä tyylistä. Scott Forstallin lähdettyä sai tyylikin lähteä. Minusta vanhalla tyylillä oli kuitenkin tarkoituksensa.

Itsekään en ollut vanhat tyylin suurin fani, joskaan se ei myöskään häirinnyt niin paljoa että olisin jaksanut valittaa asiasta. Se nyt vaan oli sellainen. Mutta miksi iOS sai aikoinaan moisen ulkomuodon, sehän ei ollut laisinkaan yhtenevä macin käyttöjärjestelmän kanssa.

Jos palataan takaisin vuoteen 2007, niin me muistamme (vai muistammeko me?) että älypuhelin oli tuolloin teknologiafriikkien leikkikalu. Löytyi niitä bisnesmiestenkin taskusta, mutta usein firman it-osasto tilasi kaikilla samanlaiset puhelimet. Niitä sitten osattiin käyttää taikka sitten ei.

Applen iPhone taas oli ensimmäinen älypuhelin josta myös muutkin kuin nörtit innostuivat. Moni ei niin kovasti tekniikasta innostunut päätyi hankkimaan tuliterän älyluurin samalla kuin vanha koti-pc veti jo viimeisiään.

Apple onnistui tekemään älypuhelimesta koko kansan laitteen. Joka taskuun älypuhelin löysi toki vasta kun halvat Android-laitteet valtasivat markkinat, iPhone oli kuitenkin luonut tarpeen jonka muut valmistajat pääsivät täyttämään.

Applen ero muihin yrittäjiin oli se että puhelimen käyttöliittymä oli helposti lähestyttävä, sitä ei oltu suunniteltu insinööreille tai nörteille. Toki Androidin käyttöliittymä oli alkuaikoina lähellä iOS:ää, mutta se oli sekavampi. iOS halusi myös tehdä ihmisten olon kotoisaksi.

Jos et ole ikinä ollut hyvä tietokoneiden kanssa etkä omistanut minkäänlaista älypuhelinta, voi olla ihan positiivinen asia että kalenteri näyttää kalenterilta. Ulkoasu ja kuvakkeet paljastava ohjelman luonteen vaikka ei edes ymmärtäisi kieltä. Vanha iOS:n käyttöliittymä oli omalla tavallaan lämminhenkinen, täynnä tuttuja, mukavia elementtejä. Nörttejä se toki ärsytti, mutta jälkeenpäin ajatellen valinta tuskin oli virhe. Itselleni käyttöliittymä toi myös mieleen pelit. Peleissähän ei ole ollenkaan tavatonta jäljitellä todellisia elementtejä käyttöliittymässä.

Aika oli kuitenkin ajamassa ohi iOS:n ulkoasusta. Todella harva ostaa enää ensimmäistä älypuhelintaan, monella on toinen tai kolmas menossa. Enää ei tarvitse totuttaa tai opastaa. iOS 7 lähtee siitä ajatuksesta että älypuhelin on jo tuttu asia. Peruskäytettävyys on sama mutta ulkoasu täysin eri. Viimeisin naula vanhan ulkoasun arkkuun taisi kuitenkin olla Scott Forstallin lähtö ja Jony Iven nousu käyttöliittymäsuunnittelun johtoon. Lopputuloksesta päätellen siirtymä ei ollut ihan kivuton. Toisaalta Ive on enemmän tuotesuunnittelija kuin käyttöliittymäsuunnittelija. Applen kerrotaan olleen myös lähes sisäisen kriisin partaalla ennen Forstallin lähtöä. Isot muutokset ja siirtymät eivät muutenkaan ole kovin kivuttomia. Microsoft yritti kovin uudistaa työpöytä-Windowsiaan kasissa, mutta lopputulos ei miellyttänyt oikeastaan ketään. Käynnistä-nappula näkeekin paluun 8.1-versiossa.

On myös ollut hauska huomata että iOS:n "vanhanaikaisuus" häiritsee eniten niitä jotka käyttivät Windows XP:tä tyytyväisenä 7 vuotta. Vistakaan ei ollut käyttöliittymältään kuin kiillotettu XP. Ja seiska oli taas korjattu Vista. Loppujen lopuksi vasta kasi kajosi Windows 95:ssa lanseerattuun peruskäyttöliittymään ja se sai ihmiset barrikadeille. Toisaalta ero on siinä mielessä ymmärrettävä että älypuhelimissa kehitys on ollut viime vuosina nopeaa, tosin nyt vauhti on pahasti taantunut. Ja tulihan Windowsistakin aikoinaan uusi versio suhteellisen tiuhaan. Kehitys vain pysähtyi hetkeksi XP:n aikaan kun Microsoft keskittyi tietokoneisiin eikä älypuhelimiin.

Käyttöliittymä on kuitenkin herkkä asia. Windows kasista on sanottu että se saa kokeneenkin käyttäjän tuntemaan itsensä vasta-alkajaksi. Omat, toki melko vähäiset, kokemukseni tukevat tätä. Ei ole viisasta heittää ihmistä tutusta ympäristöstä mitään kyselemättä täysin vieraille vesille kuten Windows 8 usein tekee.

Luultavasti samasta syystä Apple viilasi vain käyttöliittymän ulkoasua, peruskäytettävyys on melkolailla samanlaista. Ihmiset repivät pelihousunsa jos joutuvat opettelemaan liikaa uutta. Parempi tehdä pieniä muutoksia pikkuhiljaa. Luultavasti iOS 8 ei eroa paljoakaan seiskasta, tosin olen vähintäänkin pettynyt jos ulkoasun mokia ei korjata ensi vuonna.

Mutta summa summarum, iOS:n vanhalle ulkoasulle oli aikansa ja paikkansa. Nyt se aika on loppu. Tosin en ole vielä itsekään ehtinyt oikein tottua uuteen, ehkä alan tulla vanhaksi? Kuitenkin olen omistanut hyvinkin erilaisia matkapuhelimia, jokusen Nokian, 2 Siemensiä, 3 SonyEricssonia, yhden Samsungin Androidin ja nyt iPhonen. Siirtyminen uuteen on ollut aina suhteellisen kivutonta. Toisaalta uusi iOS on kylmä ja kova verrattuna vanhaan. Ennen se oli se mukava kaveri, nyt se yrittää olla cool täysin onnistumatta siinä.

Kirjoittelin tätä junassa, joten en nyt laittanut mitään kuvia.



torstai 19. syyskuuta 2013

Keskiluokkainen unelma

Punainen tupa ja perunamaa. Omakotitalo ja farmariauto. Kultainen noutaja ja kesämökki. Niistä ja paljosta muusta on tehty suomalainen keskiluokkainen unelma.

Itsekin olen keskiluokkaisesta perheestä. Ei oltu köyhiä eikä rikkaita. Opin että kaikkea ei saa, mutta kun saa jotain niin sitä mukavampaa se on. Opin arvostamaan asiota. Lapsuus ja nuoruus menivät mukavasti. Vielä lukion alussa minusta piti tulla Nokian insinööri, sitten olisi pihassa omakotitalon pihassa BMW. Lapsia en oikeastaan koskaan ole ajatellut hankkivani. Tai oikeastaan en vain ajatellut asiaa. Fysiikan kakkoskurssi katkaisi sen tien, se ei vaan napannut enää laisinkaan.

Tänään sosiaalisessa mediassa on levinnyt kirjoitus suomalaisen ja australialaisen elämäntavan eroista, Kiirees duunis töis. Itse pidän enemmän australialaisten elämäntavasta. Suomeen on iskostettu luterilainen työmoraali. Tee töitä ja rukoile. Tosin nykyään se rukoileminenkin on jäänyt, kirkossa käydään vain häissä ja hautajaisissa. Moni menee sairaana töihin (ja sairastuttaa muutkin) tai tekee palkatta ylitöitä. Työ tekijäänsä kiittää, sanoo isoäitini. Lehtiä kun lukee niin se kiitos on usein irtisanominen. Palkkojakin haluaisivat laskea.

Suomalaisessa keskiluokkaisessa unelmassa on kaksi pyhää lehmää. Omistusasunto ja oma auto. Asunnon omistaminen ei ole esimerkiksi keskieuroopassa laisinkaan niin tavallista kuin suomessa. Suomalainen haluaa kuitenkin omistaa, kotini on linnani. Vanhemille ikäluokille auto oli ylellisyyttä, sitten siitä tuli itsestäänselvyys. Helsinkiläiselläkin pitää olla auto että pääsee kesällä mökille. Talven auto seisoo lumikasan alla ja keväällä se löytyy lumenkaatopaikalta. Mutta auto on oltava.

Itsekin alan olla siinä iässä että minulla pitäisi olla oma auto ja asunto. Autosta luovuin pari vuotta sitten enkä taida olla ostamassa asuntoakaan. Vuokra-asumisessa ja julkisissa kulkuneuvoissa on se hyvä puoli että tiedän aina tasan tarkkaan paljonko niihin kuluu rahaa. Harva autoilija tietää paljonko rahaa palaa vuositasolla. Bussikortin voi pistää kesällä katkolle. Äkillinen putkiremontti ei romuta vuokralaisen taloutta. Omistaminen tuo murhetta. Ilman omistamisen kahleita on myös helppo lähteä vaikka ulkomaille töihin jos tulee sopiva tilaisuus. Siitä huolimatta valintaani suhtaudutaan usein kummeksuen. Vaikka en edes ole mikään ituhippi vaan luultavasti tiedän autoista enemmän kuin keskiverto rahoitusyhtiön omistamalla perhefarkulla ajeleva.

Keskiluokkaisen unelman rahoittaminen vaatii tietysti paljon työtä. Jotkut tekevät toista duunia tai ylitöitä tienatakseen enemmän. Itse voisin taas karsia elintasostani saadakseni lisää aikaa. Vaikka kuulemma lyhyttä viikkoa voi tehdä vain yritysjohtajan palkalla. Siitä huolimatta pari kaveriani on juuri lyhentänyt tilaisuuden tullen työmääräänsä, kumpikaan heistä ei ole yritysjohtaja. Sanotaan toista nyt vaikka Kariksi. Karilla on kolme lasta ja parin tonnin tila-auto. Kun vaimo sai työpaikan, alkoi Kari tehdä nelipäiväistä viikkoa, että olisi enemmän aikaa olla lasten kanssa. Melko epäsuomalainen menettely, eikö vain?

Kaikissa työpaikoissa ei tietenkään ole mahdollista lyhentää työaikaansa, mutta muuten se on yleensä järjestelykysymys. Pitää miettiä että pitääkö se Mondeo vaihtaa joka kolmas vuosi. Tarvitseeko uudet farkut vaikka vanhatkin ovat vielä ehjät (itse ostin viimeksi reilu vuosi sitten, hyvin ovat kestäneet). Pitääkö se 40" lcd-televisio välttämättä vaihtaa 55" älytelevisioon (älytelevisiot ovat sitäpaitsi paskoja). Tarvitseeko oikeasti isomman asunnon? Pitääkö joka talvi käydä Pattayalla? Lasten kanssa on toki omat metkunsa, Kari osaisi kertoa siitä enemmän.

Itsekin tein vähän aikaa nelipäiväistä viikkoa. Liikuin ja tein enemmän ruokaa itse.  Oli aikaa käydä torilla ja hoitaa asioita. Pidän kyllä myöskin työstäni, jos saisin valita nykyisen ja kovempipalkkaisen mutta epämiellyttävän työpaikan välillä, pysyisin nykyisessä. Arvostan sitä että ei vituta kahdeksaa tuntia päivässä. Työ ei kuitenkaan ole mikään itsetarkoitus, teen töitä elääkseni, en elä tehdäkseni töitä. Jos voittaisin ässäarvasta sata tonnia, pitäisin pari vuotta lomaa.

Oma suunnitelmani on pitää elämisen peruskustannukset alhaalla, siten voin panostaa ruokaan (ennen söin halpoja eineksiä, hyi), matkusteluun (Pattayalle en kuitekaan ole menossa) ja "vähän" ehkä elektroniikkaankin, se on oikeastaan ainoa vähän enemmän rahaa vievä asia elämässäni. Muut harrastukseni ovat melko edullisia tai jopa ilmaisia. Ja mitään pakkoahan ei ole hankkia mitään, eli säästöruuvia on helppo kiristää.

Usein kun lukee näitä juttuja, niin tulee väkisinkin huomattua että täällä kylmässä ja pimeässä pohjolassa omistaminen ja työnteko ovat eri lailla arvossaan kuin lämpimämmissä kohteissa, esimerkiksi Australiassa. Ehkä asunnon omistaminen on tuonut turvallisuuden tunnetta talven varalle. Ja milläs muulla se omistaminen rahoitetaan kuin kovalla työnteolla? Osakiitos tietysti saattaa langeta myöskin Martti Lutherille. Toisaalta saksalainenkaan ei ole innostunut suomalaiseen tapaan omistamaan asuntoaan. Paitsi keittiön, mutta se on taas toinen tarina.

Etelämpänä nautitaan mieluummin elämästä. Kuten jo alussa mainitsinkin, pidän enemmän etelän tyylistä. En myöskään pidä Suomen ilmastosta, olen sitä mieltä että jos ihmisen kuuluisi asua näillä leveyksillä, meillä olisi tuuhea turkki. Suomi on muutenkin masentunut maa.

Ja kuten ajattelinkin, postattuani kirjoituksen Facebookkiin, joku tarttui heti syöttiin ja alkoi puolustella elämäntapaansa. Minusta kirjoitus ei ollut mitenkään hyökkäävä, eikä tämänkään ole tarkoitus olla. Tarkoituksena on enemmänkin selittää omaansa. Toiset pärjäävät vähemmällä rahalla ja näin ollen myös työllä. Sitäpaitsi käärinliinoissa ei ole taskuja, oli se miten kulunut fraasi tahansa.

Ajatelkaapas vielä lopuksi sitä että jos 5 ihmistä tekisi neljäpäiväistä työviikkoa, niin sillä työllistyisi kuudes täysipäiväisesti. Käytännössä se ei tietystikään toimisi noin suoraviivaisesti mutta nykyisillä työttömyysluvuilla ajatus on kiinnostava. Onko se downshiftaaminen sittenkään niin paha asia? Olen vältellyt sanaa downshiftaaminen, mutta sieltähän se lopulta tuli. Jos kaiken pitäisi jakautua mahdollisimman tasaisesti, niin miksei työnkin?

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

iOS 7 ja iPhone 4


Vaikka ei olekaan kovin järkevää asentaa uutta käyttöjärjestelmää heti kun se on saatavilla, niin pitihän se taas ihan kokeilumielessä ladata. Ja ilmeisesti aika moni muukin teki niin koska Applen serverit olivat perinteisesti kyykyssä. Puoli kymmenen aikoihin asennus lopulta onnistui.

iOS 7.0

En ole ollut kovinkaan innostunut uudesta iOS 7 -käyttöjärjestelmästä. Sen ulkoasu on jotenkin keskeneräisen oloinen, luettavuus paikoin heikompi kuin vanhassa eikä mitään kovin ihmeellisiä uudistuksia ollut luvassa. Kiinnostavimpana ehkä Control Center. Sen myötä myös taskulamppuohjelma  iTorch joutaa roskakoriin. Enemmän odottelenkin OS X 10.9 Mavericsia. Sen aikataulusta ei taida olla vielä mitään tarkempaa tietoa muuta kuin että lähiaikoina.

Control Center

Asennus meni perinteiseen tapaan, tosin se piti tehdä iTunesin kautta, huomenna olisi varmaan toiminut paremmin. Asennuksen jälkeen uusi käyttis esitteli itsensä, ilmoitteli sitä sun tätä ja kyseli vähän lupia. Ja tapojeni mukaan kävin asetukset läpi mutta eipä sieltä mitään erityisen ihmeellistä löytynyt. App Store pyysi lupaa päivittää ohjelmat automaattisesti, se onkin hyvä ominaisuus. Päivityksiä tulee välillä rasittavan paljon.

Uudistuneesta ulkoasusta huolimatta käyttö on aika lailla samanlaista kuin ennenkin. Tämä on hyvä asia siinä mielessä että ihmiset eivät ole kovin innokkaita omaksumaan uusia juttuja. Esimerkiksi Microsoftin Windows 8 hermostutti käyttäjät, toisaalta kyllä ihan syystäkin.

Control Center toimii odotetusti, siinä ei tullut yllätyksiä. Uudistettu Notification Centerkin vaikuttaa olevan ihan ok. Vanha nelonen ei ole ehkä enää kaikkein ripein laite yhdellä suoritinytimellään mutta iOS 7 pyörii kyllä käytettävästi. Joissakin siirtymissä on lievää nykimistä mutta välillä uusi versio vaikuttaa jopa edellistä ripeämmältä. En tehnyt puhdasta asennusta vaan annoin asentaa ihan vanhan päälle. Mitään hyllyviä taustakuvia ei nelosessa nähdä ja hyvä niin, en usko niistä olevan iloa. Puhelimen ikä ja teho huomioon ottaen seiskaversiossa ei ole valittamista suorituskyvyn suhteen. Edellinen älypuhelimeni ei ollut näin sutjakka edes uutena. Kamera vaikuttaisi toimivan hämärässä jotenkin paremmin, pitää tutkia asiaa lisää. Akunkesto jää vielä nähtäväksi.

Tsekkasin ohjelmat läpi, niissäkään ei ollut uuden ulkoasun lisäksi mitään kovin ihmeellistä. Paitsi Safari. Safari on kiva. Sivut aukeavat sutjakasti ja koko ruudun tila toimii muuten hyvin mutta osoitepalkki tulee välillä vähän turhan herkästi esille. Ruudun kääntökin toimii hienosti. Lopetin aikoinaan Chromen käytön koska se oli hitaampi ja raskaampi, nyt ei tee enää mieli edes kokeilla. Ennen päivityksen julkaisua App Store oli pullollaan päivityksiä missä lupailtiin iOS 7 -yhteensopivuutta ja osa ohjelmista on nyt myös uuden ilmeen mukaisia. Menee kuitenkin hetki ennen kuin visuaalinen ilme alkaa olla yhdenmukainen.

Kokonaisuutena päivityksestä jää vähän ristiriitainen mielikuva. Jossain kohtaa iOS 7 on ruma ja jossain ihan ookoo. Vanha nelonen jaksaa vielä puuskuttaa, Apple ei hylkää laitteitaan yhtä herkästi kuin Android-valmistajat tapaavat usein tehdä. Ulkoasua lukuunottamatta uudistukset ovat ihan hyviä joskaan eivät maailmaa mullistavia. Toisaalta, vanhakin ajoi asiansa mainiosti. Tässäkin suhteessa älypuhelimet alkavat olla jo aika kypsiä tuotteita.

Kannattaako siis päivittää? Minusta kannattaa, myös vanhempien laitteiden omistajien. Ulkoasuun tottuu luultavasti nopeasti. En ole kuullut vielä mistään suuremmista ongelmista päivitysten kanssa, mutta viisaampi odottaa vielä hetken. Kiirettä ei ole.

edit: lisätty kuvia Safarista

Safari iOS 7:ssa.

iOS 7 & Safari full screeninä.

Osoitteen syöttäminen ja pikalinkit, Safari & iOS 7.

edit: Joillakin on ollut ongelmia iMessages -palvelun aktivoinnissa. Itselläni homma sujui hyvin mutta jos et ollut niin onnekas, kokeile näitä iGeegsBlogin ohjeita.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Kannattiko ostaa halpaa?

Sanotaan että jos haluaa hyvää ja halpaa, pitää ostaa molemmat. Ja usein tuleekin halvemmaksi ostaa heti se hyvä. Se pitää usein vain oppia kantapään kautta. Ostin pyörään halvat polkimet ja kalliiksihan se tuli.

Korjailin pyörääni joskus kesällä 2009, polkimen laakeri huusi kuin viimeistä päivää. Hain siihen jostan tyyliin Prismasta uudet, halvat polkimet ja matka jatkui. Ei tosin kauaa kun muutin takaisin Turkuun ja pyöräily jäi. Nyt tänä kesänä kaivoin pyörän taas esille.

Tänä aamuna huomasin että toinen poljin oli vääntynyt. Ilmeisesti se oli ollut vääntymään päin jo jonkun aikaa koska olin pari kertaa onnistunut lyömään kantapääni ketjusuojaan.

Kotona sitten yritin irrotella poljinta ja tottakai se napsahti poikki. Metalli vaikutti olevan melko pehmeää, eli se olisi mennyt jossain vaiheessa ajossa poikki jos en olisi tehnyt mitään. Polkimet kestivät siis reilun kesän verran, 2009 ei tullut paljoa ajeltua muutenkaan. Halpa poljin tuli kalliiksi, polkimien lisäksi saa ostaa uuden kammen tai koko pyörän. Samalla rahalla saa Ekotorilta jo kokonaisen fillarin. Hyvällä tuurilla löytyy vastaava jolloin nykyinen kävisi varaosiksi.

Halpaa muttei hyvää.

Aikoinaan minulla oli Tunturi Downtown jonka ajoin ihan loppuun. Laakerit, rattaat, jarrut, kaikki olivat lopussa ja korjaus olisi maksanut melkein uuden verran. Pyörä päätyi metallinkeräykseen. Alkuperäisten muovipoljinten tilalle olin vaihtanut siihen metalliset maastopyörän polkimet jotka olin saanut käytettynä serkultani. Jäljistä päätellen ne olivat saaneet monenlaista osumaa mutta ajoin niillä siitä huolimatta tuhansia kilometrejä. Ne olisivat menneet vielä varmaan hyvin Kulkurissanikin.

Tässä tuli siis taas hyvä esimerkki että aina ei kannata säästää. Halpa osa ei pelkästään rikkoutunut itse vaan sen takia pitää todennäköisesti vaihtaa toinen, kalliimpi osa. Ellen sitten saa porattua jämää pois kammesta ja kierteet ovat vielä ehjät. Pitää tutkia huomenna. Jos metalli on riittävän sohloa, niin saattaa onnistuakin.

Mutta kyllä kannatti säästää, eikö vain? Nykyään tehdään ihan liikaa kertakäyttölaatuista kamaa jota pöhköt ihmiset sitten ostavat, ku halvalla saa.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Miten järjestelmiä testataan?

En ole koskaan ollu testaamassa mitään järjestelmää mutta minulla on aavistus että miten muutamia on saatettu testata.

Insinööri istuu toimistossaan, hörppii kaikessa rauhassa kahvia. Ruudulla pyörii testiohjelma järjestelmästä jonka insinöörin kaveri on suunnitellut. Järjestelmästä on juteltu monta kertaa kahvipöudässä ja on sitä saanut vilkaista aikaisemminkin. Testi-insinööri napsuttelee kaikessa rauhassa kuvakkeita, tämä toimii, tämäkin toimii, hyvä juttu. Eiköhän pistetä eteenpäin.

Todellisuus on usein toinen. Olet vieraassa ympäristössä ja sinulla on noin sekunti aikaa omaksua uusi käyttöliittymä. Seuraava kiireinen asiakas hönkii niskaan. Ei ole aikaa tutkia tai kokeilla. Et tunnista kuvakkeita, et tiedä mitä pitäisi painaa seuraavaksi.

Kun käytin ensimmäistä kertaa uusittua VR:n lipunostojärjestelmää lippuautomaatissa, huomasi heti että testausta ei oltu tehty todellisessa ympäristössä. En ole kovin pitkä, mutta silti värit näytön reunalla invertoituivat ja tekivät tekstistä hankalasti luettavaa. Jouduin kyyristelemään. Painikkeita oli sijoiteltu liian lähelle ruudun reunaa. Ruutu oli muutenkin täynnä samanarvoisia ja näköisia nappuloita. Montako varusmiestä tulee mukaan, entä eläkeläisiä. Jotenkin kävi mielessä että järjestelmää tuskin oli testattu muualla kuin omassa toimistossa. Järjestelmässä oli toki muitakin ongelmia. Esimerkiksi se että se ei juurikaan toiminut alkuaikoina. Jos oli vähänkään enempää toimintaa, systeemi kaatui. Muistan kun Karjaan rautatieasemalla yksi automaatti toisensa perään simahti. Ja kun jonottelin ensin parille automaatille, ei enää ehtinyt jonottaa tiskille. VR ei tietenkään ollut halukas tulemaan vastaan ja veloitti kyseisissä tapauksissa lisämaksun junasta ostetusta lipusta. Tosin konduktöörillä ei ollut sillä kertaa myyntihaluja enkä minä alkanut väkisinkään sitä rahaa tyrkyttämään. Kun eivät automaatitkaan huolineet pennosiani.

Tunne palasi kun asioin S-Market Wiklundin itsepalvelukassalla. Paljon kuvakkeita. Pieniä, epäselviä kuvakkeita. Laite höpöttelee samalla omiaan. Ja aikaa on taas se sekunti. Tai olisihan siinä silloin ollut, mutta eihän siinä kehtaa koko päivää olla. Ikean automaatti oli helppo. Näyttö oli selkeä eikä koneen tarvinnut höpötellä mitään, maksaminen sujui heti ensimmäisestä kerrasta alkaen kuin tanssi. Mutta se kone taitaakin olla suunniteltu Ruotsissa.

Lehdistä saa jatkuvasti lukea epäonnistuneista (ja yleensä myös kalliista) tietojärjestelmähankkeista. Ei osata kilpailuttaa tai ostaa palveluita, sanovat jotkut. Mutta pitääkö sekin erikseen speksata että järjestelmä edes toimisi kunnolla? Ja kuka niitä oikein kehtaa tehdä, eikö ihmisillä ole ammattiylpeyttä? Sanovatko ne ihmiset työviikon jälkeen kapakassa ylpeänä että minä muuten olin tekemässä sitä VR:n lippu-uudistusta. Sanovatko että meillä suunniteltiin se sähköinen äänestysjärjestelmä minkä takia piti pistää uusintakierros pystyyn.

Luulisi että kalliissa järjestelmissä on itsestäänselvyys että ne testataan todellisessa ympäristössä ja loppukäyttäjillä. Mutta eipä ole. Toisaalta se on osa tietyntyyppisten firmojen ansaintalogiikkaa että rahastetaan virheiden korjaamisella. Niiden virheiden mitkä ne tekivät itse. Tyhmähän se on joka ostaa, ei se joka myy. Ja loppukäyttähän se siitä sitten kärsii, ei se järjestelmän tilannut henkilö. Palvelu ei pelaa ja kehityskulut maksetaan tuotteen tai palvelun hinnassa.

 Ja Pohjolan Liikenteen etusivulla on muuten vielä se sama moka mistä kirjoitin aikaisemmin. Moinen munaus olisi pitänyt huomata jo sivua tehdessä. Asiakaspalvelun mukaan ongelmaa korjataan. Eipä ole vieläkään korjattu. Ilmeisesti asiakkaita riittää sen verran kivasti ettei tarvitse kiirehtiä.

Kuvankaappaus 16.9.2013





Pyöräily piristää

Olen viime aikoina kummastellut pientä vireystilan parantumista. Vielä puolenyön aikaankaan ei tee mieli mennä nukkumaan eikä aamulla vaivaa kuolemanväsymys. Ensin en meinannut keksiä sille mitään syytä.

Ruokavaliossa ei ole ollut muutoksia vähään aikaan kuin korkeintaan huonompaan suuntaan. Nyt ei ole ollut aikaa käydä torilla tai kauppahallissa. Lenkkeily jäi kun akillesjänne alkoi vaivata. Uimassakin ehdin käydä tänä kesänä peräti kerran ennen kuin Samppalinnan maauimala meni kiinni viime viikolla.

Sitten keksin vastauksen. Työmatkani on edestakaisi noin 10 kilometriä ja siitä tulee noin 45 minuuttia "pakollista" ulkoilua joka päivä. Joskus painun suoraan töistä kellarin syövereihin ja pysyn siellä aamuun asti, ulkoilu tuli siis tarpeeseen. Kesäkuun alusta olen käynyt töissä pyörällä lintsaamatta kertaakaan, satoi taikka paistoi. Bussikortissa kun ei enää ole virtaa.

Sen ansiosta rahaakin on säästynyt jo toista sataa euroa. Enkä ajatellut lopettaa pyöräilyä ihan heti, ehkä sitten kun tulee vaakaräntää. Pari kertaa olen joutunut turvautumaan sadetakkiin ja aamuisin alkaa kaivata hanskoja käsiinsä mutta muuten menee vielä ihan mukavasti.

Kannatti siis taas palata pyöräilyn pariin pitkän tauon jälkeen. Tosin kyllä se korttikin pitänee kohta jo ladata.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Paul ja Comic Con

Aina kun katselen amerikkalais-englantilaisin voimin tehtyä scifikomediaa Paul, alkaa mielessä siintää käynti Comic Conissa ja tietysti road trip.


Itseasiassa olen luvannut itselleni matkan yhdysvaltoihin kun saan opintolainat maksettua pois. Ja se toivottavasti tapahtuu joskus vuoden päästä. Nyt olen matkustellut vain euroopasta, sen jälkeen voisi hyvin katsella kaukaisempiakin kohteita.

Vaikka nykyään en aina niin paljon lueskele, enkä varsinkaan piirrä itse sarjakuvia, pidän silti itseäni vieläkin sarjakuvaharrastajana. Ja onhan Comic Con oikea populaarikulttuurin mekka. Sarjakuvia työkseen piirtävä ystäväni on vieraillut tapahtumassa pariin otteeseen ja olen saanut tapahtumasta sitäkin kautta hyvän kuvan. Mutta ilmeisesti sinne ei kannata lähteä ohuella lompakolla tai pienellä matkalaukulla, ostettavaa riittää.

Perinteinen road trip on toki myöskin ollut aina haaveissa. Yksi vaihtoehto olisi seurata Paul-elokuvan "uforeittiä".  90-luvulla olin Salasiet kansiot -sarjan suuri fani. Matkan varrelle mahtuu myös se paikka missä on kuvattu kuuluisa "worst fight scene ever". Yksin en kuitenkaan ole road tripille lähdössä joten pitää kehittää matkaseuraa sitä varten. Onneksi tässä on vielä aikaa suunnitella. Aikataulujen yhteensopimattomuuden takia olen usein päätynyt matkustelemaan yksin. Siinäkin on omat hyvät puolensa. Ja kun on tällainen sosiaalinen ihminen ja nykyään työskentelen vielä avokonttorissa, on joskus ihan mukavaa olla vain yksinään ilman että tarvitsee jutella kellekään.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Vampirestat yrittää imaista blogistani

Jos näet sivustosi liikenteen lähteissä sivustoja kuten VampirestatAdsense Watchdog, Zombiestat, Villainstat tai Uglystat Blog Traffic, älä vain klikkaa linkkiä. Sitä ne juuri haluavat.

Ne ovat haittasivustoja jotka generoivat liikennettä blogeihin ja odottavat että blogien pitäjät sitten klikkailevat itsensä sivustolle. Vähimmillään sinulle näytetään mainoksia mutta pahimmillaan sivustoilla on koodia joka vaanii haavoittuvuuksia tai saastuneita koneita.

Olen vähän lueskellut asiasta, ilmeisesti liikenteeltä ei pysty oikein välttymään muuta kuin olemalla klikkailematta niitä linkkejä. Vampyyrin purema on siis vähän kuin hyttysen pistos. Kyllä se siitä kunhan malttaa olla raapimatta.

Omalla sivustollani on nyt ollut joitakin kymmeniä käyntejä Vampirestatin kautta mutta liikenne näyttäisi olevan vähenemään päin. Ja nythän sitä liikennettä tuli taas lisää. Seuraan tilannetta.

edit: lisätään listaan vielä 7secretsearch

edit2: Tykkäilkää ja jakakaa että saadaan tietoa eteenpäin!

edit3: Artikkeli aiheesta englanniksi: Blogger Magic - Third Party Visitor Logs / Meters, And Referer Spam

edit4: Liikenne näyttäisi loppuneen ainakin toistaiseksi.

edit5: Uutuutena seoanalyses.com joka lienee samaa kastia

edit6:  Itsellä ei ole näkynyt, mutta kommenteissa on raportoitu tällaisia: kallery.net, seoanalyses.com, ourmeets.com, t.co, blogsrating.pw ja current.com

edit7: lisätään listaan x-artfanclub.com
kallery.net, seoanalyses.com, ourmeets.com, t.co, blogsrating.pw ja current.com - See more at: http://www.villesdesign.fi/2013/09/vampirestat-yrittaa-imaista-blogistani.html?showComment=1382383711670#c659581012794404007

Tekeekö Apple Microsoftit?

Markkinat, analyytikot, osakkeenomistat ja naapurin reiska hermostuivat liian kalliista "halpis-iPhonesta". Vähän aikaa sitten Microsoft joutui pyörtämään päätöksiään Xbox One -pelikonsolin suhteen. Joutuuko Apple tekemään samoin?

Monet odottivat 400–500 dollarin hintaista iPhonea mutta toisin kävi. Viime vuoden tekniikka myydään uusissa (halvemmissa?) kuorissa lähes samaan hintaan kuin millä vitonen lähti kaupasta. Varsinkin Aasiassa ja kehittyvillä markkinoilla ollaan pettyneitä.

Myöskin myytyjen puhelinten hinta laskee koko ajan. Halvimmatkin laitteet alkavat olla jo ihan hyviä ja keskisarjasta on enää hyvin lyhyt matka huippumalleihin. Applea onkin jo ehdoteltu uudeksi Nokiaksi joka ei pysty reagoimaan markkinoihin riittävän nopeasti. Se on ehkä kuitenkin vielä hieman liioittelua.

Mikäli kauppa ei käy, voi Apple huomata olevansa tilanteessa että hintaa on laskettava. Oma epäilykseni on että näin tapahtuu joulumarkkinoiden jälkeen. Taikka sitten ei.

Apple ei lähtenyt tietokoneissa koskaan halpisluokkaan. Halvimmistakin läppäreistä saa edelleenkin pulittaa noin tuhat euroa. Edullisen Mac Minin hinta on kivunnut ylöspäin. Halvimmat pc-läppärit irroavat 300–400 eurolla. Silti Applella menee tietokonemyynnissä paremmin kuin pc-valmistajilla. Tabletit ja phabletit syövät hanakasti hanakkaasti halvempien koneiden markkinoita mutta laadukas kannettava puolustaa edelleen paikkaansa vaativammassa käytössä.

Apple on siis pysytellyt tietokoneiden premium-luokassa ja siitä huolimatta ekosysteemi on paremmissa voimissa kuin koskaan. Tästä kiitos lankeaa varmasti ainakin osittain App Storelle ja onnistuneille käyttäjärjestelmäpäivityksille (verrattuna esimerkiksi Vistaan ja Windows kasiin). Ja myyhän Levi'skin edelleenkin farkkuja vaikka Stockerilta sai aikoinaan lähes samanmoiset (Levi's 501 vrt. Stocker 701) sata markkaa halvemmalla. Levikset repee radiossa joka päivä mutta kellä on Stockerit?

Jobs on kuollut ja kuopattu, mutta yhtiöllä voi olla vielä joitakin ässiä hihassaan. Itsekin kyllä olin pettynyt iPhone 5C:n hinnoitteluun ja päätin että nelonen saa mennä vielä jatkoajalle. Ehkä ostan ensin ne Genelecit.


torstai 12. syyskuuta 2013

S-Marketin asiakkaat betatestaajina

Wiklundin S-Marketissa on jo jonkun aikaa ollut sellainen Ikea-tyyppinen itsepalvelukassa. Valitettavasti sen käyttö ei ole ihan yhtä jouhevaa.



Jututin tänään itsepalvelukassan yhteydessä päivystävää myyjää. Laite ei kuulemma ole betatestauksessa vaikka siltä tuntuisikin, niitä on ollut aikaisemmin jo esimerkiksi Tampereella.

Itse pyrin käyttämään omaa kauppakassia muovikassien sijasta. Tämä aiheuttaa kuitenkin helposti päänvaivaa itsepalvelukassalla. Jos kassin laittaa siihen tasolle mihin "piipatut" tuotteet pitää laittaa, kone ärähtää siitä välittömästi. Ja kun ekan tuotteen käyttää viivakoodinlukijassa, laittaa sen kassiin ja kassin tasolle, niin laite käskee ottaa sen pois. Jatkuvasti laite kuitenkin opastaa laittamaan tuotteen kassiin sekä puheella että näytön tekstillä.

Oikein tarkkaavainen asiakas kuitenkin tutkii näytön alareunan symbolirivistön huolellisesti ja löytää pikkuisen Oma kassi -napin. Kuulemma näitä oikein tarkkaavaisia asiakkaita ei ole kovin paljoa. Asian olisi myös voinut ratkaista fiksumminkin. Laite voisi pyytää ensin laittamaan kassin tasolle ja sitten vasta tuotteen viivakoodinlukijaan. Siinä voisi sitten tarvittaessa kysellä että oma vai kaupan muovikassi. Ilmeisesti laitetta ei ole juurikaan testattu loppukäyttäjillä. S-Ryhmällä taitaa olla rahat niin vähissä että on pitänyt ostaa keskeneräinen tuote.

Käyttäjiä on myös hauskuutettu siten että oli laite "vasen tai oikeakätistä" mallia, on näytön opastekuva aina samoin päin. Tämäkin kuulemma aiheuttaa ongelmia, mutta ilmeisesti laitteen kehittäjä on ajatellut että ei visuaalisen opasteen tarvitse olla samanlainen kuin todellinen tilanne.

Ja kun ostokset olivat turvallisesti kassissa ja oli maksamisen aika, ilmestyi seuraava ongelma. S-Pankki päätti jossain vaiheessa vaihtaa korttiensa sirut sellaisiksi että ne toimivat melkein aina. Uusi korttini on ollut alusta asti huonompi kuin vanha, erään kassahenkilön mukaan se johtuu pienemmän mallisesta sirusta. S-Ryhmä varmaan köyhyyttään taas säästänyt. Jokainen maksukorttien kanssa pelannut tietää että aina silloin tällöin tulee lukuvirhe ja kortti pitää syöttää uudelleen. Maksupäätteen ohjelmoinnista vastaava tiimi ilmeisesti asioi kuitenkin vain perinteisesti käteisellä.

Ja korttihan ei sitten taaskaan kelvannut ensimmäisellä kerralla. Pyyhkäisy farkun lahkeeseen auttaa useimmiten. Mutta kone kohteliaasti pyysi ojentamaan kortin kassahenkilölle. Mille kassahenkilölle? Painelin kaikki mahdolliset peru, korjaus tms. nappulat mutta ei auttanut. Taas henkilökuntaa paikalle. Tältäkin säästyisi helposti ohjelmoimalla sellaisen toiminnon että maksutapahtuman voisi perua ja aloittaa alusta. Joko samalla tai sitten eri kortilla. Itselläni on yleensä aina mukana kaksi eri pankkien korttia. Testaus on unohtunut taas tältäkin osalta.

Itsepalvelukassa on kyllä hyvä systeemi kunhan se toimii. Nyt se ei toimi hyvin, kassahenkilö kyllä kertoi että ongelmista on kerätty listaa että josko ne jossain hamassa tulevaisuudessa korjattaisiin. Muutenkin järjestelmän käyttöliittymä on vähän sekava ja vanhanaikainen. Puhekin ärsyttää, saman asian on jo lukenut ruudulta kun laite vielä höpöttelee tovin omiaan. Toisaalta onhan se hyvä asia näkövammaisten kannalta.

Vaikka ilkeämielisesti arvelinkin että vähävarainen S-Ryhmä on säästänyt kehityskuluissa, epäilen kyllä vahvasti. Luultavasti järjestelmän on toimittanut joku samanlainen firma jotka tehtailevat epäonnistuneita it-projekteja julkiselle sektorille. Tai sitten hyväveliverkosto on valinnut jonkun tutun firman perehtymättä referensseihin. Tai sitten kellään ei ole ollut mitään hajun palaa että miten tällaisia järjestelmiä kannattaa hankkia tai kilpailuttaa. Voi olla että joutuu ruksaamaan parikin kohtaa edellisistä.

Sen voin kuitenkin kertoa että asiakkaita vituttaa ja sitä kassahenkilöä vituttaa joka meitä joutuu avittamaan. Järjestelmä ei myöskään maksa itseään takaisin jos sen käyttö on vähäistä tai ostotapahtuma kestää liian kauan.

edit: Sain kuulla että järjestelmän kehittämisestä olisi vastuussa eräs muuan Tieto Oyj.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Mark of the Ninja Humble Bundlessa

Mark of the Ninja on tiukka ninjailupeli ja nyt sen saa edullisesti Humble Bundlessa. Muutenkin pelitarjonta näytti vaiheeksi ihan hyvältä. Tosin ainoa mistä olin nyt kiinnostunut on FTL (Faster Than Light). Se on sen tyyppinen peli mitä olen kiinnostunut pelaamaan tietokoneella, päätoimisena pelivälineenä kun toimii Xbox 360.

Kannattaa kuitenkin napata Bundle talteen, itse olin hyvällä tuulella ja pistin 15 dollaria menemään.


Beresford TC-7510

Vanha Lindy Daccini alkoi reistailemaan ja päätin siirtyä samalla asteen verran ylemmälle tasolle hifipuun oksistossa. Pohdinnan jälkeen arvontanoppa osui monipuoliseen Beresford TC-7510 dacciin.

Paketin toimittanut PostNL ei taida olla maailman halvin, nopein eikä luotettavin laitos, mutta dac saapui tänään vihdoin perille. Paketti oli valkoinen ja mitäänsanomaton, mutta asiallinen. Sisältä paljastui pari A4-arkkia, virtalähde johtoineen, sininen toslink-kaapeli ja tietysti itse dac. Alunperin tilaamani TC 3618 -kaapeli oli loppu joten se vaihdoin sen TC 3610 -malliin. En kylläkään usko sillä olevan vaikutusta mihinkään suuntaan.

Beresford TC-7510

TC-7510 on karun näköinen mutta asiallista tekoa. Se on selvästi kasattu laadukkaista osista. Äänenvoimakkuuden säädinkin on tukeva ja pyörii notkeasti. Laatikon tarrasta päätellen laite on tehty Taiwanissa. Toisaalta se ei ole ihme edullisen hinnan huomioon ottaen. Ehdottomasti hintelimmän tuntuinen osa vakiovirtalähde. Se kuulemma kannattaisikin vaihtaa parempaan. En ymmärrä sähköasioista kovinkaan paljoa, mutta parissakin paikkaa suositeltiin Maplinin virtalähdettä joka maksaa alle 40 puntaa.

TC-7510:n virtalähde

Laitteessa on neljä digitaalista sisäänmenoa joista itselläni tulivat käyttöön molemmat optiset. Isoveljessä, TC-7520:ssa on toinen optinen korvattu usb-liitännällä. Hieman omituista koska ainakin omista laitteistani saa yleensä ulos vain optisen. Ainoa laite missä oli vain koaksiaalinen liitäntä oli entinen Maranz CD4000 -cd-soittimeni. Pitäisi laittaa mailia ja kysäistä. Asiakaspalvelu vastailee ihan mukavasti ja yhteyden saa vaikka ihan itse pääsuunnittelijaankin. Toisaalta pikkufirmalle on arvokasta kuunnella palautetta ja parantaa tuotettaan. Matkan varrella tähänkin laitteeseen on tehty useita parannuksia.

TC-7510 liitännät

Kytkin esivahvistimeni kiinteätasoiseen (fixed) ulostuloon. Voisin ohjastaa Geneleccejäni myös pelkällä Beresfordilla jos en omistaisi levysoitinta. Elektroniikka-velho osaisi kyllä varmaan tehdä koaksiaalisten liitäntöjen tilalle analogiatulon, mutta minusta ei kyllä taida olla siihen puuhaan. Laitetta on suhteellisen helppo modata ja siihen löytyy valmiitakin ohjeita kuten Mod 21. Annetaan laitteen nyt kuitenkin olla sellainen kuin Stanley Beresford sen ajatteli.

Ei ollut varsinaisesti suuri yllätys että ero vanhaan ei ollut tajuntaa räjäyttävä. Olihan sekin jo ihan asiallinen pikku dac. Alempi keskialue tuntuisi kuitenkin olevan mehevämpi ja tilantuntu aavistuksen parempi. Ja tuo alakeskialue tekee soundista napamman. Ensipuraisut otin Spotify Premiumilla dacceja vaihdellen. Kyllästyin kaapelien vaihteluun ja siirryin testaamaan Xbox 360 -pelikonsolia. Tällä kertaa vaihtelin Beresfordin ja boxin oman analoogisen äänilähdön kautta. Koe-eläimenä toimi Borderlands 2. Tälläkin kertaa soundi sai vähän lisää napakkuutta. Eron olisi voinut toki kuvitella olevan isompi koska boxin analoginen ääni ei ole kaiketi kovin häävi (tosin peittoaa Sony Braviani mennen tullen). Toisaalta pelien äänetkään eivät taida olla mitään hifiluokkaa muutenkaan.

Kuuntelin vielä vähän aikaa iTunesilla rippaamiani cd-levyjä, en kuitenkaan enää jaksanut alkaa näpräämään kaapelien kanssa. Cd-soitinta en tällä hetkellä omista ja möykkäävä Xbox ei innosta niitä kuuntelemaan. Pitääpä ripata töissä pari levyä Applen lossless-muotoon. Kuulokeliitäntäkin jäi kokeilematta koska en löytänyt tähän hätää sopivaa adapteria. Hienomman sinisen ja Clas Ohlssonin perus-optisen kaapelin eroja en taida lähteä metsästämään laisinkaan.

Vaikka järisyttävät elämykset jäivätkin kokematta, laite ei ole missään nimessä pettymys vaan laadukas paketti hintaansa nähden, toimituskuluineen sen saa reilulla 150 eurolla. Ja ainakin kovien hifistien mielestä laitteet pitää ajaa sisään, eli saattaahan se vielä tuostakin parantua.

Erityisen kiinnostava TC-7510 on mikäli omistaa tai aikoo hankkia laadukkaat aktiivikaiuttimet ja omistaa vain digitaalisia äänilähteitä. Konsolit ja Blueray-soittimet saa kierrätettyä television kautta joten toinen optinen jää vapaaksi jollekin ei kuvaa tarvitsevalle äänilähteelle.

Hifilaitteiden kanssa on mukava puuhastella ja jos pitää pään kylmänä ja käyttää järkeä, rahaakaan ei pala tuhansia euroja. Pari vuotta olin tyytyväinen laitteistooni, mutta nyt Pandoran lipas näyttää olevan taas auki ja tekisi mieli vaihtaa numeroa suuremmat kaiuttimet. Suunnittelin ensin hankkivani tuoreet Genelecin G Two -kaiuttimet mutta ForMi-koteloinen Genelec M030 on pykälää isompi ja kappalehinnaltaan halvempi. Niitä mainostetaan myöskin ekologisiksi. Varustelu riittää omaan käyttööni mainiosti. Nykyiset 6010A:t on kyllä onneksi helppo myydä eteenpäin mutta jokusen satasen saa kyllä laittaa väliin. Mutta katsellaan sitä sitten ehkä keväämmällä.

Genelec M030

edit: Nyt kun laitetta on käytetty jonkun aikaa, tuntuisi soundi hieman lämpimämmältä. Saattaa toki olla ihan psykologista, kuulo ei ole aina niin subjektiivinen aisti. Toisaalta voihan noissa komponenteissa tapahtua jonkinlaista sisäänajatumistakin?

tiistai 10. syyskuuta 2013

Applen tylsät julkistukset

Julkistukset olivat aika pitkälti odotusten mukaisia. iOS 7 on ladattavissa 18.9., iPhone 5S sai sormenjälkitunnistimen ja huhuttu halvempi 5C näki päivänvalon. Mavericsia ei vielä julkistettu.

iPhone 5S on pääasiassa teknistä pullistelua eikä minusta kovin kiinnostava uutuus. iOS 7 esiteltiinkin jo aikaisemmin melko perusteellisesti. Kiinnostavin uutuus oli siis odotetusti iPhone 5C.

5C näyttää jotakuinkin juuri siltä kuin oli odotettavissakin. Lumioista sen erottaa parhaiten vähän ällömmistä värisävyistä mutta yksityiskohdat paljastavat sen olevan ehta iPhone. Toki värit eivät ole Applellekaan mitään uutta, iPodeja on saanut lukuisissa eri väreissä ja historian hamassa Apple on valmistanut myös värikkäitä iBookkeja ja iMacceja. Nyttemmin värivalikoima on kuitenkin typistynyt alumiininharmaaseen. Harmi sinänsä, mutta toisaalta ehkä vielä tulevaisuudessa näemme polykarbonaattikuorisen MacBookin paluun. Ja kuten oheisesta kuvasta näemme, värit olivat vähän ällömmät 90-luvun loppupuolellakin.

G3 iBook - kuva: Wikipedia

5C kiinnostaa varmasti monia edullisemman hintansa vuoksi. Itsekin ajattelin hankkia sellasien vanhan nelosen tilalle, huipputehokasta laitetta en tarvitse, nelonenkin jaksaa vielä yllättävän hyvin. Ja vaikka kyseessä on "halpamalli", nettisivun korkearesoluutioisista kuvista voi päätellä että viimeistelyssä ja yksityiskohdissa ei ole tingitty. Toisaalta, Apple ei tiettävästi ole juurikaan sortunut tekemään halvalta tuntuvia tuotteita. Toisin kuin esim. Samsung, jonka lippulaivamalleissakin on sama halpa fiilis kuin edullisemmissa laitteissa. Toisaalta niitä kaiketi myydäänkin enemmän tekniikka kuin design edellä. Tsekkaa uusien mallien tiedot ja kuvat täältä: Uudet iPhonet - apple.com.

Tarkkaa suomen hintaa ei ole vielä tiedossa mutta puhelimet saapuvat täällä kauppoihin luultavasti ennen joulua. On ainakin aikaa miettiä että minkä värisen laitteen haluaa. Alan kallistua aika pahasti lempivärini vihreän suuntaan. Työkaverikin osti juuri valkoisen Lumian, joten sekin väri on vähän poissa laskuista.

iPhone 5C

Ja koska yhteneväisyyttä Lumioihin pidetään takuuvarmana, niin vilkaisin varoiksi niitä vielä uudemman kerran. Tein samalla kiinnostavan havainnon, Lumioiden yhteneväisyys tulee värityksestä, ei niinkään muodosta. Niissä kaikissa on hieman erilaiset kulmat ja takaosan muotoilu. 620 ja 625 muistuttavat muodoltaan vanhaa iPhonea, kun taas arvokkaammat laitteet jakavat alkuperäisen tylppäpäisen designin. 520 ja 720 ovat sitten taas jotain siltä väliltä. Oma lukunsa on vielä 925 johon on heitetty ripaus Nokian vanhaa insinöörimäisyyttä. Minusta alkuperäinen Lumia 800 oli designiltään paras, pidin myös sen mattapintaisesta materiaalista.

Nokia Microsoft Lumia 925

Ja onhan värikkäitä luureja ollut HTC:llakin. Vaikka ne eivät tainneet käydä kaupaksi juuri lainkaan. Musta näytön kehys on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tumma kehys auttaa keskittymään itse näyttöön.

HTC:n Windows-puhelimia




maanantai 9. syyskuuta 2013

Tylsiä julkistuksia luvassa

Älypuhelinvalmistajat ovat viime aikoina tuoneet markkinoille lähinnä tylsiä malleja. Ja tylsiä julkistuksia lienee luvassa huomennakin.

Tai oikeastaan julkaisut eivät ole tylsiä, me vain odotamme niiltä liikoja. Ei kai niitä innovaatioita voi ihan joka syksy tulla. Uudet mallit ovat nopeampia, niissä on enemmän sitä ja enemmän tätä. Kehitys itseasiassa muistuttaa paljolti kotitietokoneiden kehitystä 90-luvulla (ja vielä sen jälkeenkin). Samoihin kuoriin pakattiin vuodesta toiseen vain tehokkaampia sisuskaluja. Toisaalta en itsekään oikein osaa kuvitella että mitä älypuhelin vielä kaipaisi.

Itse odottelen eniten sitä uutta muovikuorista iPhonea. En pitänyt nelosen designistä alun alkaenkaan, mutta sen näyttö oli loistava. Eikä se häpeä vieläkään monien nykyluurien rinnalla. Oma teoriani nelosen muotoilusta on se että piti tehdä jotain mitä Samsung ei kopioisi. Lasista takakuorta ei olekaan muilla valmistajilla nähty. Kuolemanotteita kylläkin.

Muovikuori saattaisi vapauttaa vieläpä lisäkuorien ikeestä. Tai sitten ei. Mutta ainakin pyöreämpikulmainen laite sujahtaa mukavammin taskuun.

Nykyisessä nelosessani alkaa jo ikä vähän näkyä, kaikki sovellukset eivät enää pyöri kovin rivakasti, mutta kyllähän silläkin pärjää. Näytölle onnistuin aiheuttamaan pientä vahinkoa, mutta ei sekään haittaa käyttöä. Laitteella on kuitenkin ikää jo 2,5 vuotta joten ehkä se pääsee nyt vaihtovuoroon. Pakottavaa tarvetta ei ole, ellei sitten käy kuten läppärille, eli vahinkoa.

Toinen mitä vähän odottelen on uusi OS X, Mavericks. Kiinnostavimmat uutuudet ovat Finderin välilehdet ja kuulemma ihan oikeastikin parantuva akunkesto. Vaikka virranhallinta ei ole ennenkään ollut OS X:n heikoin puoli. Muistin hallintaan on myöskin luvassa muutoksia, mutta eipä se ole päässyt loppumaan nytkään. Ulkoasussa ollaan menossa entistä enemmän minimalistiseen suuntaan ja se on hyvä se. Kaikenkaikkiaan päivitys näyttäisi sisältävän pientä viilailua sinne sun tänne. On järkevämpää kehittää käyttöliittymää pikkuhiljaa kuin järkyttää ihmisiä isoilla muutoksilla Windows kasin tyyliin. Maverics tuntuu myöskin siltä että meitä tehokäyttäjiä ei ole Cupertinossa unohdettu.

Julkaisun ilmettä katsoessa tulee vaan väkisin mieleen erään kollegan tokaisu. Jos ei mitään muuta keksitä niin laitetaan sitten palloja. Saa nähdä on luvassa pelkkiä palloja, toivottavasti ainakin hyviä palloja.

Mitäköhän sieltä tulee?


Flashback - klassikon uusi tuleminen

Viime vuosina olemme saaneet nähdä mukavasti enemmän tai vähemmän onnistuneesti remasteroituja klassikkopelejä. Ja mikäpäs siinä, miksi keksiä pyörää uudestaan. Kunhan vain alkuperäisteoksen tunnelma saataisiin säilymään. Nyt on vuorossa 90-luvun ranskalainen toimintaklassikko Flashback.

Flashback edustaa samaa elokuvamaista tasohyppelytyyliä kuten Prince of Persia ja edeltäjänsä, jo hieman aikaisemmin restauroitu Another World. Muistan hyvin kun katselin kaverini pelaamista Amigallaan, parasta Another Worldissa olivat mielukuvitukselliset maisemat ja hyvä tunnelma. Myöhemmin hankin itselleni Flashbackin pc-version, mutta en koskaan päässyt sitä läpi. Mielikuvituksellinen ranskalaisscifi jätti kuitenkin jälkensä.


Innostuin kovasti kun kuulin että Flashback tehdään uudelleen. Ja kun peli saapui ostettavaksi edulliseen noin kymmenen euron hintaan, piti se ostaa heti. Ensipuraisut otin sunnuntaiaamupäivällä ja kyllähän se maistui.

Tosin kontrollit olivat ainakin aluksi hieman jähmeän tuntuiset. En uskalla muistella millaista alkuperäisen version pelaaminen oli näppäimistöltä, mutta Flashback jää pelattavuudessa selvästi jälkeen esimerkiksi Mark of the Ninjasta. Nykytekniikka paljastaa myös auttamattomasti pelin vanhanaikaisuuden. Nykymittapuulla peli on melko yksinkertainen ja medium-tasolla ihan leppoisaa pelattavaa. Luultavasti ahkerampi kaveri hakkaa sen läpi yhdessä illassa. Ennenvanhaan peleistä piti tehdä vaikeita että ne eivät loppuisi ihan heti kesken. Nykyään taas pelaajien kärsivällisyys ei aina oikein riitä.

Mutta en silti valita, yksi asia on ainakin tallella, nimittäin mielikuvituksellinen ja värikäs maailma. Peli alkaa viidakosta, mutta etenee pian aivan erilaisiin ympäristöihin. Tämän genren peleissä on usein ongelmana ympäristön yksipuolisuus. Flashbackissa se ei riivaa. Oikeastaan peli muistuttaa välillä aika paljon ihan oikeita seikkailupelejä. Henkilöhahmot eivät ole ehkä maailman syvimpiä mutta silti kiinnostavan erilaisia ja tarina kulkee mukavasti eteenpäin kun muisti palailee pätkittäin.


Eihän tämä nyt mikään mestariteos ole, mutta ehdottomasti edullisen hintansa väärti. Ainakin meille jotka muistavat alkuperäisen. Ja mielikuvituksellisten seikkalujen ystäville.

Toinen uusintapainos mikä pitänee jossain välissä tsekata on tietysti Ducktales Remastered vaikka en alkuperäistä koskaan pelannut.


perjantai 6. syyskuuta 2013

Turun Polkupyöräilijöiden uusi logo

Tänään julkaistiin Julius Murtojärven suunnittelema logo Turun Polkupyöräilijöille. Ja hienohan siitä tuli.

Ensin en pitänyt logosta, mutta mitä enemmän sitä katselee, sitä enemmän se miellyttää silmää. Syynä lienevät varmaan omat ennakkokuvitelmani siitä millainen logon olisi tullut olla. En myöskään erityisemmin pidä oranssista. Oranssia siinä nyt kuitenkin on.

Logo on simppeli, tunnistettava ja tietyllä tavalla klassisen ajaton. Painossa työskennelleenä ajattelin heti että se on helppo teipata, leikata, brodeerata, painaa silkillä jne. En tiedä onko tätä erityisemmin ajateltu, mutta se sopii myös sosiaalisen median nykyään suosimaan neliöformaattiin paremmin kuin yleiset vaakalogot. Varsinkin jos laittaa pelkän kuvaelementin ilman tekstejä. Facebook-pikkukuvanakin se on selkeä ja tunnistettava:

Turpon uusi logo toimii
erinomaisesti Facebookissa.

Innostusta on haettu kuulemma kaupunkisuunnittelusta ja hyvinhän se ruutukaava tuossa näkyykin. Itselleni tuli vain heti mieleen että tuo musta alue on kauppatori ja sen läheisyyteen ei Turkulaisen kaupunkisuunnittelun mukaan polkupyöräilijöillä ei ole mitään asiaa. Facebookissa myös vihjaistiin että logossa olisi viittauksia Turun epäloogisiin ja katkeileviin polkupyöräreitteihin.

Logo meillä nyt kuitenkin on ja odottelen innolla miten sitä aletaan hyödyntää. Sitä tullaan varmasti näkemään t-paitoina, tarroina ja vaikka opiskelijoiden haalarimerkkeinä. Pelkkä kuvaelementti toimisi varmasti hienosti t-paidassa ilman tekstejä, silloin se ei olisi edes niin "provosoiva". Teksti sitten vaikka pienellä hihanreunaan tai niskaan.

Polkupyöräilyyn panostaminen olisi muuten taloudellisestikin kannattavaa, se edistää terveyttä. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston selvitys: Euro pyöräilyyn tuo kahdeksan euron hyödyt.

Ja viimeksi kehuin olevani hyvä keskustan kahviloiden ja ravintoloiden asiakas koska en omista autoa. Tanskalaisessa tutkimuksessa on päästy vastaavaan tulokseen, polkupyöräilijä on hyvä asiakas. Kaikkihan me tiedämme mitä autoilu maksaa. Tai siis emme tiedä, mutta paljonhan se maksaa.

PostNL ei muuten saanut toimitettua tilaamaani Beresford-daccia, joten illan ohjelma meni uusiksi. Eilen yritetty toimittaa mutta päätyivät lähettämään sen samantien takaisin. Pitää siis kehitellä jotain, ehkäpä pitäisi kokeilla että joko se klooni-Shepard kaatuisi tänään.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Pysyykö Jolla pinnalla?

Nyt kun matkapuhelinpuoli lähti viimeisiä rippeitään myöten Microsoftin huomaan, on kaihoisat katseet käännetty taas Jollan suuntaan. Mutta siintääkö horisontissa uusi Nokia vai onko pohjatappi kateissa alusta alkaen?

Kaverini oli sosiaalisessa mediassa sitä mieltä että jos se ajaa Android-sovelluksia ja siinä on kiinnostavia ominaisuuksia, niin miksi ei. Kisa on kuitenkin sen verran kova että kysymys pitää asetella muotoon: miksi kyllä? Eikä se riitä että puhelimia myydään jokunen, niillä pitäisi tehdä muutakin kuin persnettoa. Suuremmillakin valmistajilla on ollut ongelmia sen suhteen, ainoastaan Samsung ja Apple ovat olleet viime aikoina selkeästi voitollisia. Ja siinä seurassa Jolla on kuin pieni jolla loistoristeilijöiden välissä.

Android-sovelluksista ei luultavasti ole pelastusta Jollalle. Niitä kun voi kätevästi käyttää lukuisilla markkinoilla olevilla Android-puhelimilla joita on tarjolla eri hintaluokissa. Kyseinen ominaisuus tekee alustasta myös vieläkin epäkiinnostavamman sovelluskehittäjien piirissä. Miksi vaivautua?

Android-sovellusten tuki saattaa kyllä kelluttaa Jollaa, mutta suuremmaksi ongelmaksi muodostuvatkin ne kiinnostavat ominaisuudet. Niitä ei nimittäin ole luvassa. Second Halfin nimellä kulkeva irrotettava muovikuori vaikuttaa hätäisesti keksityltä erikoisuuden tavoittelulta. Saa ne asetukset varmaan vaihdettua ilman sitäkin. Lisäksi muotoilu on muutenkin kökkö, puhelin lienee epämiellyttävä taskuun laitettava, "voileipien" väli tökkää melko varmasti taskun reunaan ja puhelin päätyy kivetykseen. Muotoilussa on kaiketi pyritty erottumaan, mutta en sanoisi että kovin onnistuneesti. Värimaailma on silti kiva.


Jollan käyttöjärjestelmä, Sailfish eli purjekala, ei sekään vielä ole tehnyt lähtemätöntä vaikutusta. Ulkoasultaan se tuntuu olevan yhdistelmä Windows Phonea ja iOS:ää. Niukat tarjolla olevat tekniset tiedotkaan eivät erota laitetta massasta. Hinnaltaan se tähtää ilmeisesti keskisarjaan, mutta alihankintaketjut ovat tuskin samassa iskussa kuin kilpailijoilla, joten laatu tuskin tulee olemaan merkittävä kilpailuvaltti.

Kun Jolla esitteli ensitiedot puhelimestaan, moni oli pettynyt. Missä olivat innovaatiot? Moni Nokian vanhoja älypuhelimia fanittanut toivoi myös qwerty-näppäimistöä. Eli siis sellaista oikeaa näppistä. Sitäkään Jolla ei luvannut. Liekö hankala hankkia kiinalaiselta alihankkijalta.

Tarjolla näyttäisi siis olevan keskinkertainen puhelin keskiluokkaan. Pahasti pelkään että näillä eväillä ei pitkälle pötkitä älypuhelinmarkkinoiden myrkskyävässä valtameressä. Ellei sitten luvassa ole jotakin mitä ei ole vielä paljastettu. Tuskin on, sillä puhelinten pitäisi olla saatavilla vielä tämän vuoden puolella. Ja vaikka olisikin, julkaisun pitää mennä nappiin, innostus kaatuu herkästi ongelmiin.

Odotukset ovat kuitenkin olleet kovat. Oli lupa odottaa paljon kun kovatasoiset insinöörit pääsivät vihdoin irti Nokian byrokratian kahleista. Ehkä se luovuus vaan kuoli vuosien saatossa. Tai ehkä pienillä resurseilla on vain mahdotonta toteuttaa suurimpia visioita ja innovaatioita. Jään silti mielenkiinnolla odottamaan sitä kun Jolla purjehtii satamaan.

Satasen Microsoft Lumian voisi ostaa ihan kokeeksi ja kakkosluuriksi, mutta Jolla taitaa olla liian kallis leikkikaluksi.