torstai 19. syyskuuta 2013

Keskiluokkainen unelma

Punainen tupa ja perunamaa. Omakotitalo ja farmariauto. Kultainen noutaja ja kesämökki. Niistä ja paljosta muusta on tehty suomalainen keskiluokkainen unelma.

Itsekin olen keskiluokkaisesta perheestä. Ei oltu köyhiä eikä rikkaita. Opin että kaikkea ei saa, mutta kun saa jotain niin sitä mukavampaa se on. Opin arvostamaan asiota. Lapsuus ja nuoruus menivät mukavasti. Vielä lukion alussa minusta piti tulla Nokian insinööri, sitten olisi pihassa omakotitalon pihassa BMW. Lapsia en oikeastaan koskaan ole ajatellut hankkivani. Tai oikeastaan en vain ajatellut asiaa. Fysiikan kakkoskurssi katkaisi sen tien, se ei vaan napannut enää laisinkaan.

Tänään sosiaalisessa mediassa on levinnyt kirjoitus suomalaisen ja australialaisen elämäntavan eroista, Kiirees duunis töis. Itse pidän enemmän australialaisten elämäntavasta. Suomeen on iskostettu luterilainen työmoraali. Tee töitä ja rukoile. Tosin nykyään se rukoileminenkin on jäänyt, kirkossa käydään vain häissä ja hautajaisissa. Moni menee sairaana töihin (ja sairastuttaa muutkin) tai tekee palkatta ylitöitä. Työ tekijäänsä kiittää, sanoo isoäitini. Lehtiä kun lukee niin se kiitos on usein irtisanominen. Palkkojakin haluaisivat laskea.

Suomalaisessa keskiluokkaisessa unelmassa on kaksi pyhää lehmää. Omistusasunto ja oma auto. Asunnon omistaminen ei ole esimerkiksi keskieuroopassa laisinkaan niin tavallista kuin suomessa. Suomalainen haluaa kuitenkin omistaa, kotini on linnani. Vanhemille ikäluokille auto oli ylellisyyttä, sitten siitä tuli itsestäänselvyys. Helsinkiläiselläkin pitää olla auto että pääsee kesällä mökille. Talven auto seisoo lumikasan alla ja keväällä se löytyy lumenkaatopaikalta. Mutta auto on oltava.

Itsekin alan olla siinä iässä että minulla pitäisi olla oma auto ja asunto. Autosta luovuin pari vuotta sitten enkä taida olla ostamassa asuntoakaan. Vuokra-asumisessa ja julkisissa kulkuneuvoissa on se hyvä puoli että tiedän aina tasan tarkkaan paljonko niihin kuluu rahaa. Harva autoilija tietää paljonko rahaa palaa vuositasolla. Bussikortin voi pistää kesällä katkolle. Äkillinen putkiremontti ei romuta vuokralaisen taloutta. Omistaminen tuo murhetta. Ilman omistamisen kahleita on myös helppo lähteä vaikka ulkomaille töihin jos tulee sopiva tilaisuus. Siitä huolimatta valintaani suhtaudutaan usein kummeksuen. Vaikka en edes ole mikään ituhippi vaan luultavasti tiedän autoista enemmän kuin keskiverto rahoitusyhtiön omistamalla perhefarkulla ajeleva.

Keskiluokkaisen unelman rahoittaminen vaatii tietysti paljon työtä. Jotkut tekevät toista duunia tai ylitöitä tienatakseen enemmän. Itse voisin taas karsia elintasostani saadakseni lisää aikaa. Vaikka kuulemma lyhyttä viikkoa voi tehdä vain yritysjohtajan palkalla. Siitä huolimatta pari kaveriani on juuri lyhentänyt tilaisuuden tullen työmääräänsä, kumpikaan heistä ei ole yritysjohtaja. Sanotaan toista nyt vaikka Kariksi. Karilla on kolme lasta ja parin tonnin tila-auto. Kun vaimo sai työpaikan, alkoi Kari tehdä nelipäiväistä viikkoa, että olisi enemmän aikaa olla lasten kanssa. Melko epäsuomalainen menettely, eikö vain?

Kaikissa työpaikoissa ei tietenkään ole mahdollista lyhentää työaikaansa, mutta muuten se on yleensä järjestelykysymys. Pitää miettiä että pitääkö se Mondeo vaihtaa joka kolmas vuosi. Tarvitseeko uudet farkut vaikka vanhatkin ovat vielä ehjät (itse ostin viimeksi reilu vuosi sitten, hyvin ovat kestäneet). Pitääkö se 40" lcd-televisio välttämättä vaihtaa 55" älytelevisioon (älytelevisiot ovat sitäpaitsi paskoja). Tarvitseeko oikeasti isomman asunnon? Pitääkö joka talvi käydä Pattayalla? Lasten kanssa on toki omat metkunsa, Kari osaisi kertoa siitä enemmän.

Itsekin tein vähän aikaa nelipäiväistä viikkoa. Liikuin ja tein enemmän ruokaa itse.  Oli aikaa käydä torilla ja hoitaa asioita. Pidän kyllä myöskin työstäni, jos saisin valita nykyisen ja kovempipalkkaisen mutta epämiellyttävän työpaikan välillä, pysyisin nykyisessä. Arvostan sitä että ei vituta kahdeksaa tuntia päivässä. Työ ei kuitenkaan ole mikään itsetarkoitus, teen töitä elääkseni, en elä tehdäkseni töitä. Jos voittaisin ässäarvasta sata tonnia, pitäisin pari vuotta lomaa.

Oma suunnitelmani on pitää elämisen peruskustannukset alhaalla, siten voin panostaa ruokaan (ennen söin halpoja eineksiä, hyi), matkusteluun (Pattayalle en kuitekaan ole menossa) ja "vähän" ehkä elektroniikkaankin, se on oikeastaan ainoa vähän enemmän rahaa vievä asia elämässäni. Muut harrastukseni ovat melko edullisia tai jopa ilmaisia. Ja mitään pakkoahan ei ole hankkia mitään, eli säästöruuvia on helppo kiristää.

Usein kun lukee näitä juttuja, niin tulee väkisinkin huomattua että täällä kylmässä ja pimeässä pohjolassa omistaminen ja työnteko ovat eri lailla arvossaan kuin lämpimämmissä kohteissa, esimerkiksi Australiassa. Ehkä asunnon omistaminen on tuonut turvallisuuden tunnetta talven varalle. Ja milläs muulla se omistaminen rahoitetaan kuin kovalla työnteolla? Osakiitos tietysti saattaa langeta myöskin Martti Lutherille. Toisaalta saksalainenkaan ei ole innostunut suomalaiseen tapaan omistamaan asuntoaan. Paitsi keittiön, mutta se on taas toinen tarina.

Etelämpänä nautitaan mieluummin elämästä. Kuten jo alussa mainitsinkin, pidän enemmän etelän tyylistä. En myöskään pidä Suomen ilmastosta, olen sitä mieltä että jos ihmisen kuuluisi asua näillä leveyksillä, meillä olisi tuuhea turkki. Suomi on muutenkin masentunut maa.

Ja kuten ajattelinkin, postattuani kirjoituksen Facebookkiin, joku tarttui heti syöttiin ja alkoi puolustella elämäntapaansa. Minusta kirjoitus ei ollut mitenkään hyökkäävä, eikä tämänkään ole tarkoitus olla. Tarkoituksena on enemmänkin selittää omaansa. Toiset pärjäävät vähemmällä rahalla ja näin ollen myös työllä. Sitäpaitsi käärinliinoissa ei ole taskuja, oli se miten kulunut fraasi tahansa.

Ajatelkaapas vielä lopuksi sitä että jos 5 ihmistä tekisi neljäpäiväistä työviikkoa, niin sillä työllistyisi kuudes täysipäiväisesti. Käytännössä se ei tietystikään toimisi noin suoraviivaisesti mutta nykyisillä työttömyysluvuilla ajatus on kiinnostava. Onko se downshiftaaminen sittenkään niin paha asia? Olen vältellyt sanaa downshiftaaminen, mutta sieltähän se lopulta tuli. Jos kaiken pitäisi jakautua mahdollisimman tasaisesti, niin miksei työnkin?

2 kommenttia:

  1. Suurin syy mikä tekee suomesta "masentuneen maan" on ajatus siitä että suomi on masentunut maa. Se on just sitä millaseks sen tekee ja millasena sen ajattelee. Mulle suomi on kaikkea muuta kuin masentunut maa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan tieteellisiä todisteita siitä miten pimeä ja kylmä talvi vaikuttaa ihmisten mielialaan ja terveyteen. Kylmyys ja pimeys eivät poistu positiivisia ajattelemalla. Talvella ihmiset ovat selvästi ilottomampia ja en ainakaan itse ole mitenkään immuuni ympäristön vaikutukselle tässä yhteydessä.

      Tilastollisestikin Suomi on masentunut maa, vaikka kyseinen käsite olikin lainattu Chisun kappaleesta. Itsemurhatilastoissakin ollaan siellä huomommassa kärjessä.

      Poista

Jätä toki kommentti tai kysymys.