sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Tunturi Marcello

En nyt jaksanut lähteä korjailemaan Kulkurin katkennutta poljinta, vaan päätin hommata kokonaa toisen pyörän. Olin jo pitkään suunnitellut retkipyörän hankintaa, eli sellaista lähdettiin hakemaan.

Oikeastaan halusin käyräsarvisen pyörän jo pienenä. Äitini oli kuitenkin sitä mieltä että sellainen on hankala ajettava ja saattoipa olla ihan oikeassakin. Pitkäaikainen pyöräni olikin Marcellon sisarmalli, Downtown, joka oli varustettu takapyörän rumpujarrulla ja suoralla tangolla. Mattaharmaana se oli ruma kuin mikä mutta sillä tuli rullattua melkoiset määrät. Siihen aikaan maastopyörät olivat muotia, mutta eipä sellaisella olisi ollut kovin kiva ajaa maantiellä.

Kulkurinkin tyyppisistä ja kuntoisista pyöristä pyydettiin helposti 60–80 euroa, mutta en alustavasti suunnitellut uhraavani paljoa yli sataa euroa.  Helsingissä olisi ollut tarjolla hienoksi laitettu hipster-tyylinen Nopsa, mutta pyyntöä oli 160 euroa ja se ehti mennä ennen kuin pääsin paikan päälle (en toki ollut menossa pääkaupunkiin pelkästään sen takia). Ja kun tänään palailin kotikaupunkiin, kävin tutkimassa yhden 80-luvun 10-vaihteisen Marcellon. Ja sehän jäi sitten käteen hintaan 90 euroa. Kuvat ovat huonoja, pitää ottaa parempia myöhemmin.



Lokasuojat, lamppu ja takateline olivat jääneet jonnekin matkan varrelle, dynamo oli vielä paikallaan. Lamppu pitää ainakin hankkia lähiaikoina. Muuten pyörä oli renkaita lukuunottamatta ikäisekseen hyvässä kunnossa. Ajossa se tuntui hyvältä, tosin jarrut vaativat pientä säätöä ja takavaijeri oli hypännyt pois urastaan.

Kotiin päästyäni ajattelin laittaa lisää ilmaa renkaisiin. Presta-venttiilit eivät olleet ennestään tutut mutta onneksi aikaisemmin hankkimani pumppu sopii myös Prestaan. Sisäkumi oli kuitenkin sen verran hapertunut että se murtui venttiilin juuresta ja ajamiset loppuivat sitten siihen. Tilasin samantien Wigglestä molemmat uudet Continentalin sisä- ja päälirenkaat, hintaa kertyi reilu 40 euroa. Pitäähän sitä olla kunnon kumit, halvat nylonrenkaat ovat usein pirullisen liukkaita. Kulkuriin tuli tosin hommattua sellainen kun en ollut ihan varma että jaksaako sitä pyöräillä kovin paljoa. Ja onhan sitä jaksettu.

Pitää myöskin perehtyä vähän retkipyörien sielunelämään renkaita odotellessa. Tekniikka ei ole enää kovin tuttua. Toivottavasti saan pyörän ajoon taas viikonlopuksi. Laittelen sitten parempia kuvia. Kulkurikin on tarkoitus vielä laittaa kuntoon kunhan saan sopivat työkalut kammen vaihtamiseen, tavallinen ulosvetäjäkin kaiketi kelpaisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.