tiistai 1. lokakuuta 2013

Lisää Marcelloa

Nyt Tunturi on saanut uuden, ehjän eturenkaan ja sain otettua parempia kuviakin.

Tunturi Marcello

Eturenkaan vaihtotyö oli odotettua työläämpi, joten en vielä vaihtanut takarengasta. Suurimman vaivan tuotti vanhan ulkorenkaan irrottaminen. Kulkurin kulahtanut eturengas lähti ihan pelkillä sormilla, Marcellon kumi ei tahtonut lähteä työkalujenkaan avulla. Toki työskentelytekniikassakin saattaa olla toivomisen varaa. Perinteisiin Dunloppiin tottuneelle Presta-venttiilit tuntuvat olevan melkoista luksusta. Niihin saa helposti painetta ja ilma myös pysyy renkaissa. Kunhan vaan on oikeanlainen pumppu.

Pistosuojattu Continental.

Olen myös vähän herkistellyt jarruja, ne ovat ilmeisesti tyypiltään vanhanaikaiset u-jarrut. Mitkään tehohirmut ne eivät tunnu olevan, uudet palat nyt ainakin pitää hommata. Vanhanmallinen jarrupala alkaa vaan olla monessa paikkaa jo harvinaisuus. Pitää tutkia että saisiko ne vaihdettua parempiin joskus tulevaisuudessa.

U-jarru?

Polkupyöräfoorumeilla törmäsin käsitteeseen kitkavaihtajat ja kävi ilmi että Marcellossani on juuri sellaiset. Ne asustelevat yleensä rungon alaputkessa. Kitkavaihtajassa ei ole nykyaikaisen indeksoidun vaihtajan pykäliä vaan vaihteen saa arpoa päälle miten parhaiten taitaa. Tosin näilläkin näkyy olevan omat vankat kannattajansa. Kitkavaihtaja on ennestään tuttu isäni aikoinaan omistamasta Hermeksestä jolla ajelin joskus ala-asteikäisenä. Jos silloin sain vaihteet päälle, joten enköhän nytkin. Toki vaihteet saattavat kaivata pientä säätöä.

Kitkatoimiset vaihdevivut.

Satula on vaihdettu alkuperäistä huomattavasti sporttisempaan malliin. Säästääkseni sukukalleuksia, sääsin sen reilusti etukenoon, ehkä jo vähän liikaakin. En kyllä yhtään enää ihmettele vakavammin pyöräilyä harrastavien "vaippapöksyjä". Vaikka olin pyöräillyt koko kesän Kulkurilla, sen pehmeä jousitettu Bilteman satula ei valmentanut takalistoani tähän menoon.

Sporttinen satula.

Pyörän varustelu on aika riisuttu joten hankin siihen heti ensitöikseni takaheijastimen Clas Ohlssonilta. Clasun heijastin ei tietenkään sopinut paikkaansa ilman kikkailua vaikka pakkauksessa oli kaksi erikokoista kiinnitysrengasta. Muutenkin se on aika rimpula. Mutta markalla saa markan tavaran. Aito Tunturin dynamo on vielä paikallaan, mutta en ole vielä päättänyt että millaisen lampun hankkisin.

Tunturin dynamo.
Ensin suunnittelin hankkivani hipstereiden suosiman (kuulemma) Knog Frogin, mutta kyseisen valmistajan laatu ei lukemani perusteella ole häävi joten saavat jäädä kauppaan.

Lokasuojat ovat harkintalistalla, kuten myöskin mittari. Työmatka-ajossa ei tarvita jälkimmäistä, mutta kun Kulkuri palaa ruotuun, voi sellainen olla mukava. Hinnat ovat kuitenkin edulliset.

En ole koskaan omistanut käyräsarvista pyörää ja tottumattomalle se ei ole kaikkein mukavin vaihtoehto. Tankoteipit pitää ainakin uusia, mutta voi olla että päädyn vaihtamaan koko tangon. Ajelin aikoinaan nousukahvoilla varustetulla suhteellisen suoralla tangolla ja se tuntui toimivan. Mutta se on varmaan taas ensi kesän projekteja. Ei ole tarkoitus alkaa mitään enempiä rakentelemaan, vaan tehdä pyörästä itselleni mahdollisimman hyvä. Ja jos joku sitä miettii, niin fiksiä tai sinkulaa siitä ei ainakaan ole tulossa.

Käyrät saavat jäädä toistaiseksi.
Pienen herkistelyn jälkeen Marcello kulkee liukkaasti, tai ainakin liukkaammin kuin Kulkuri. Toki tuli myöskin hyvin selväksi että miksi Kulkurilla oli niin leppoisa ajella. Sillä ei edes tee mieli ajaa kovaa. Toisaalta ajoasento kannustaa katselemaan maisemia. Pitää korjata Kulkuri talven aikana ja tilata siihen vastaava rengastus kuin Marcelloonkin. Tosin rengaskoko saa olla pikkuisen leveämpi, Marcellossa on nyt 23-622 ja Kulkurissa muistaakseni 28-622. Pääsee sitten Kulkurikin eroon Dunlopeista.

Ja tässä vielä loput kuvat:

Marcellon etuvaihtaja.

Ennen ei vaihteistoilla tainnut olla niin komeita nimiä.

Tunturi Suomen Turusta.

Tiukka etukeno.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.