lauantai 12. lokakuuta 2013

Pihvipäivä

Puolet Suomea tuntuu viettävän lihatonta lokakuuta. Itse ostin heräteostoksena saksalaisesta riistomarketista entrecote-pihvin.

Joskus vuosi sitten töissä yritimme kerran kuussa pitää viikkoa jolloin ei arkipäivinä syötäisi lihaa ollenkaan. Muitakin rajoituksia oli. Huomasimme kuitenkin lounaalla käymisen muuttuvan sietämättömäksi ja ainakin itselleni juuri se on työpäivän kohokohta. Pääsee vähän ulos toimistoltakin. Kasvissyöjäkavereita seuraamalla olen myös tullut siihen tulokseen että hankalaa on. Aleksi Ojalan kokemuksetkaan eivät ole rohkaisevia.
Mä oon kymmenen vuotta syöny kasviksii mut nyt mä tilaan lihaa mä en jaksa enää eläin kerrallaa maailmaa pelastaa on paljon helpompaa laittaa rahaa animalialle aina kerran kuussa kun saada huoltsikalta pyttipannu ilman makkaraa
Nykyään on kuulemma myös muodikasta syödä päivällä vegaanisti ja sitten illalla mitä huvittaa. Itse sanoisin että se olisi helpompaa juuri toisin päin. Ellei sitten syö eväitä töissä, mutta minusta se on masentavaa. Vegaaninen ruokavalio vai pitäisikö sanoa jopa elämäntapa vaatii myös aika paljon perehtymistä. Syömistä saa miettiä koko ajan eikä se sovi kaikille. Omistauneita ihmisiä toki löytyy, tässä esimerkiksi yksi hyvä blogi aiheesta. Tai kuvat ainakin ovat hyviä, niistä ymmärrän ehkä enemmän kuin ruoasta.

Itseasiassa en juuri koskaan osta kokolihaa. Minulla ei ole mitään suurempaa pakkoa syödä lihaa. Yleensä vain se lihaisampi vaihtoehto miellyttää eniten. Mahdollisuuksien mukaan suosin kuitenkin kalaa. Siinäkin on omat eettiset ongelmansa. Syöminen ei ole helppoa tänä päivänä jos haluaa miettiä sitä yhtään enempää. Mutta nyt siis ostin heräteostoksena Lidlistä 300 gramman entrecote-pihvin. Maksoi muistaakseni seitsemän euroa, muisti on kuin ministereillä, eli ei kovin tarkka. Siinä missä osuuskauppa riistää asiakasta, saksalainen kuulemma riistää työntekijöitä. Näin olen ainakin kuullut ja iltapäivälehdistä lukenut. Toki vasta sen jälkeen kun olin pihvin jo ostanut.

Pihvi

En ole paistellut pihviä vuosikausiin joten piti hieman haeskella ohjeita internetistä. Öljyn ja voin seosta suositellaan monessa paikkaa paistamiseen. Itse ajattelin käyttää Oivariinia. Sen jälkeen pihvi kuumalle pannulle ja sitten voikin jo pudotella lämpöjä hellasta. Paistetaan pari kolme minuuttia per puoli riippuen pihvin paksuudesta ja halutusta kypsyysasteesta. Suolaa ei kuulemma saa lisätä heti alkuun, mutta monessa paikkaa se tuomittiin mummojen ohjeeksi. Vähän kuin se että pastan keittoveteen laitetaan öljyä. Itse taidan kokeilla laittaa suolan ja pippurin heti. Sittenpähän sen näkee. Molemmat tietysti suoraan myllystä.

Lisukkeiden pohtiminen oli sitten taas oma tuskansa. Perinteinen peruna oli heti pois laskuista vaikka kävinkin niitä juuri ostamassa torilta. Päädyin bataattiin, sellaista en olekaan koskaan itse vielä ostanut. Bataattitikut saavat vielä kaverikseen öljyä, yrttejä ja muutaman porkkanatikun. Kastikkeen taidan laiskuuttani tehdä kermasta ja pressakastikkeesta kun sitä sattuneesta syystä jääkaapista löytyy. Aamupalaksi söin pekonia ja munia, joten illan ohjelmassa taitaa olla myös sydänkohtais. Ainakin jos ei käy kysymässä karppausfoorumilta.

Bataatti



Ruokajuomankin piti hankkia ja kun olin joka tapauksessa kauppahallissa, päätin testata paikan Alkon valikoiman. Palvelu oli tavallistakin parempaa, Alkossahan palvelu on yleensäkin hyvää. Kerroin tilanteeni ja sain suositukseksi Etelä-Afrikkalaisen Bundustarin Merlotin vuodelta 2012. En ole mikään viiniasiantuntija, joten kyselen mielellään suosituksia. Bundustar oli myös edullinen ja etikettikin tyylikäs. Pienen hapettumisen jälkeen se maistuu jo ruokaa laittaessakin. Ensi kerralla kysyn kyllä sitä epäorgaanista viiniä, se on varmaan sellaista sinistä mitä joskus Star Trekissäkin juodaan.

Bundustar Merlot 2012

Mutta arvatkaas vaan että muistinko kaikki internetistä lukemani ohjeet. En sitten muistanut pistää levyä pienemmälle alun jälkeen. Tästä syystä pinnasta tuli paikoittain aika rapsakka. Paistoin pihvin myös hieman liian kypsäksi, sisus kyllä vähän punesi muttei tarpeeksi. Bataatin ja porkkanan yhdistelmä osoittautui toimivaksi, mutta ensi kerralla enemmän porkkanaa ja vähemmän bataattia.



Lopullinen annos

Ruokailumusiikkina oli vinyylihyllystä löytynyt Mozartin 40. sinfonia. Mukavaa vaihtelua sekin. Kokonaisuus oli ihan kelpo vaikka pientä sanomista olikin. Onneksi en sentään käskenyt ketään syömään. Ensi kerralla saatan jo uskaltaakin.

Mozartin 40.

edit: näyttää muuten mustemmalta tuo pihvi ku luonnossa, liikaa Clarityä..?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.