lauantai 5. lokakuuta 2013

Tarvitaanko jogurtissa lisäaineita?

Venäläiset eivät pidä E-koodeista, joten Valio muuttaa kaikki sikäläisen markkinan jogurttinsa lisäaineettomiksi. Ensimmäiset merkit lupaavat jo myynnin kasvua. Mukava lukea suomalaisten menestyksestä näiden kaikkien irtisanomisten keskellä.

Kuitenkin aina kun lisäaineet tai e-koodit mainitaan, lisäainefanaatikot pillastuvat. Siis ne joiden mielestä lisäaineet ovat ehdottomasti hyvä juttu. Kerran kysyin että vaihdanko torilta ostamani vihannekset tutkittuun ja turvalliseen einesruokaan. Kuulemma haluavat herättää keskustelua. Se keskustelu on vain joka kerta sama. Samanmieliset naureskelevat keskenään ja ivaavat lisäaineita karttavia. Tätä tekevät fiksut, korkeakoulutetut ihmiset. Ilmeisesti yliopistossa ei opeteta miten julkista keskustelua kannattaisi avata (sosiaalinen mediakin on osa julkista keskustelua). Toisaalta eläähän koulujärjestelmämmekin (kuulemma) vielä ulkoapänttäämisen ja ruutuvihkojen maailmassa.

Itsekin kartan usein lisäaineita. Toki hieman eri syystä. Olen huomannut että lisäaineettomat tai vähemmän lisäaineita sisältävät tuotteet ovat yleensä parempia. Ero ei toki selity lisäaineiden olemassaololla, mutta omasta kokemuksestani ne ovat sangen hyvä indikaattori.

Omat suosikkiruisleipäni ovat kaikki lisäaineettomia, esimerkiksi Ullan Pakarin Ullan ruis. Jos sitä vertaa perus muovipussileipään, niin se on reilusti maukkaampaa. Lisäaineiden lisäksi monet muut ruisleivät sisältävät myös esimerkiksi vehnää joka ei ainakaan paranna makua. Säilyvyydessä en ole huomannut lisäaineettoman ruisleivän kohdalla mitään ihmeellistä enkä siitä ole sairastunut vaikka vähän vanhempaakin leipää olenkin syönyt. Perusmarkettien leivistä suosikkini on vanha klassikko, Oululaisen Jälkiuunileipä. Sitä saa kätevästi eri kokoisissa pakkauksissa, leukaperät ovat tosin sen kanssa kovilla. Tätä meillä syötiin kotona kun olin lapsi. Suosittelen.

Jääkaapissani on myös jogurttia jossa on maitoa, maitojauhetta ja hapatetta, ei mitään muuta. Hyvältä maistuu sekin, vielä parasta ennen päiväyksen jälkeenkin. Vilkaisin eilen Ingmannin mansikkajogurtin tuoteselostetta. Siinä oli muutama ainesosa enemmän. Ja olen siitä 100% varma että esim. punajuuriväriä (pelottava e-aine) ei siihen laiteta säilyvyyden parantamiseksi tai ihmishenkien pelastamiseksi. Jogurtti värjätään vaaleanpunaiseksi sen takia että siinä on naurettavan vähän mansikkaa ja jollakin se mielikuva on luotava. Perään vielä tarkemmin määrittemätöntä aromia. Lisäksi Igmannista löytyi vielä ainakin happamuudensäätöainetta ja emulgointiainetta. Hyvää jogurttia saa kyllä aikaiseksi ilman näitäkin. Ainakin Valio tuntuu uskovan niin.

Lisäaineista ei voi puhua mainitsematta kiisteltyä natriumglutamaattia. Toisten mielestä siinä ei toki ole mitään kiistelemistä. Monissa jutuissa on kuitenkin mainittu että valmisruoan teollinen maku tulee natriumglutamaatista.

Natriumglutamaatti on aromivahvenne. Sillä siis pyritään lisäämään jonkun asian makua tuotteessa. Mansikkajogurtin tapauksessa sen tarkoitus olisi siis vahvistaa mansikan makua lisäämättä enempää mansikkaa. Käsittääkseni sitä ei kuitenkaan käytetä jogurteissa tai yleensäkään makeissa elintarvikkeissa. Viisaammat korjaavat?

Teollisuuden käyttämä, synteettinen E621 (natriumglutamaatti) on kannattavaa bisnestä, sillä se on helppo ja halpa tapa saada teollisen prosessin heikentämiin raaka-aineisiin makua. Lisäksi E621 sitoo tehokkaasti vettä itseensä. Tuotteeseen lisätyllä vedellä ruokaan saadaan helposti lisää painoa ja näin tuotteesta voidaan pyytää isompi hinta.

Kuningaskuluttajan jutussa tyydytään toteamaan että natriumglutamaatin haitallisuudesta on kiistelty vuosikymmeniä, mutta tärkeämpi viesti on se että natriumglutamaatti itsessään ei tee ruoasta vältettävää vaan sitä laitetaan yleensä valmiiksi huonoon ruokaan.

Vaikka akateemiset ystäväni ovatkin päättäneet julistaa lisäaineiden absoluuttista hyvyyttä sosiaalisessa mediassa, on unohtunut yksi tosiseikka. Elintarviketeollisuus ei tee hyväntekeväisyyttä, sen tarkoitus tehdä on voittoa.

Monet lisäaineet ovat hyviä ja tärkeitä, mutta monet voisi hyvin jättää pois. Jälkimmäisillä muokataan ruoan väriä, makua ja koostumusta edullisempaan suuntaan, peittämään kehnot raaka-aineet. Jos saman tuotteen saa lisäaineettomana, se on yleensä kalliimpi, mutta myös parempi.

Minusta lisäaineiden välttelyssä ei ole mitään pahaa, yleensä saa parempaa ruokaa. Se ei ole edes vaikeaa, eineksiäkin löytyy jo aika hyvin. En enää syö paljoakaan valmisruokaa, mutta lisäaineettomat vaihtoehdot ovat yleensä vähemmän teollisen makuisia. Ja jos tekee ruokansa itse, on lisäaineiden välttely jo naurettavan helppoa, ainakin jos pystyy asioimaan jossakin 30 neliön lähisiwaa isommassa laitoksessa.

Itse toivoisin asiasta vähemmän mustavalkoista keskustelua kuin nykyinen mustavalkoinen asetelma. Miellellään molemmilta puolilta.

Loppusanat:

Opiskeluaikana söin paljon halpoja eineksiä, pirkkapastaa, euroshoppert-pyttipannua jne. Jos haluaa halvalla (ja helpolla) vatsansa täyteen, ne ovat hyvä vaihtoehto. Ravintoarvot eivät vain ole huipussaan ja eipä niistä kovin hyvä olokaan tule pidemmän päälle. Muistelisin nähneeni tutkimuksia joissa olisi todettu valmisruoan aiheuttavan masennusta. Ottamatta tutkimuksiin (joita en jaksanut googletella) sen enempää kantaa, valmisruoan syöminen on kyllä melko masentavaa ihan yleisesti ottaen.

Voisin melkein sanoa että söin vuosikaudet paskaa. Nykyään on onneksi varaa ostaa leipää mikä maistuu leivälle ja jauhelihaa josta ei tirise kahta delitraa vettä ulos paistaessa. Ja se on mukavaa se.

3 kommenttia:

  1. Natriumglutamaatti maistuu umamilta eli eräänlaiselta lihan tyyppiseltä. Sitä saa aasiakaupoista ihan sellaisenaan muistaakseni jos haluat maistaa.

    VastaaPoista
  2. Tiedän kyllä että sitä jotkut käyttävät mausteena, tosin omalle kohdalle ei ole osunut.

    Wikipedian mukaan umami on japania ja se tarkoittaa "maukas maku". Omasta kokemuksestani se ei oikein sovi kuvaamaan natriumglutamaatilla höystettyjä elintarvikkeita. Ehkä sen määrää pitäisi lisätä?

    Jotkut taas laittavat ruokaan reippaasti aromisuolaa, sillä jos millä saa ainakin kotiruoankin maistumaan teolliselta.

    Vaan pitäisi kyllä ehkä testata tuo erikseen ostettava natriumglutamaatti, umami on jäänyt minulle vähän vieraaksi ainakin makuna.

    VastaaPoista
  3. Ulkomuisista parin ruokakemiaa käsittelevän artikkelin perusteella (eli voin muistaa väärin): umami on maku, joka syntyy tiettyjä ruokia paahtaessa Maillard-reaktion tuloksena, esimerkiksi lihaa kypsennettäessä. Eli hyvin toteutunut reaktio ja siten hyvin paahdettu liha maistuu umamilta. Toki samaa makua on muuallakin, etenkin juuri natriumglutamaatissa. Mutta senkin käytössä on saatettu säästää.

    En tiedä tuosta "maukas maku" nimestä. Makuhan on aina subjektiivinen asia, eivät läheskään kaikki tykkää lihan mausta lainkaan.

    Suosittelen myös ainakin kokeilemaan itse natriumglutamaatin kanssa.

    VastaaPoista

Jätä toki kommentti tai kysymys.