maanantai 25. marraskuuta 2013

Näin DNA palvelee

Viimeksi taisin mainita että vaihto Saunalahdesta DNA:han ei vielä kaduta. Nyt se alkaa jo pikkuisen ketuttamaan.

Olin asioimassa kauppakeskuksessa ja kuljin DNA-pisteen ohitse. Ruudulla pyöri kiinnostava tarjous ja päätin poiketa sisään. Asiakaspalvelija katseli tietojani koneeltaan ja kyseli että olenko uusi vai vanha asiakas (tätä siellä ei ilmeisesti näy). No olen sekä uusi että vanha asiakas, mutta mitäs se siihen kuuluu, tarjous ei ollut tarkoitettu vain uusille vaan myös vanhoille asiakkaille.

Asiakaspalvelija innostui kertomaan minulle DNA:n kahdesta eri järjestelmästä. Ilmeisesti asiakastietoja siirretään pikkuhiljaa kivitauluilta reikäkorteille. Asiakaspalvelija kehoitti ottamaan yhteyttä asiakaspalveluun. Pieni katumus alkoi jo hiipiä kauluksesta sisään. Aikaisempi asiakkuuteni DNA:lla ei sekään ollut ongelmaton.

En ole erityisen suuri jonotusmusiikin ystävä, joten hoidan asioitani mielellään netissä tai sitten ihan liikkeessä. Liike oli nyt poissa laskuista joten menin nettiin. Ilmeisesti kivitauluni tai reikäkorttini ei ollut vielä valmis. Tai sitten kivitaulu oli reikäkorttijonossa, kukapa tietää. Liittymän vaihdosta on kuitenkin jo sen verran aikaa että vuonna 2013 luulisi minut olevan jo kirjattu asiakkaaksi.

DNA verkkopalvelu
Mahtaakohan laskukaan tulla kun en ole asiakas.

Nyt sitten jo kaduttaa. Onko ahneella taas paskainen loppu ja 150 eurolla ostin itselleni 2 vuotta kärsimystä. Laskutuksen kanssa DNA ei ole koskaan ollut kovin etevä ja odottelen myös innolla että millaisia arpalipukkeita sieltä napsahtaa.

DNA:lle minulla on kuitenkin pari vinkkiä. Kun koulutatte myyjiänne, kertokaa niille että maksavat asiakkaat eivät ole kiinnostuneita onko teillä kaksi, viisi vai seitsemän erilaista järjestelmää. Asiakasta kiinnostaa palvelu. Ja seuraavan kerran kun mainostatte jotain, niin varmistakaa että voitte sen palvelun myös tarjota. Jos ette voi, on mainonta harhaanjohtavaa. Harhaanjohtava markkinointi on lainvastaista. Ja vaikka kukaan ei siitä tulisikaan vaatimaan päätänne vadille, niin asiakasta alkaa vituttaa. Asiakasta vituttaa myös se että se joutuu soittamaan asiakaspalveluun koska verkkopalvelunne ei toimi oikein.


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Konsolien sota - PS4 vs. Xbox One

Sekä Sony että Microsoft ovat nyt julkaisseet uudet konsolinsa. Kauppakin on käynyt, molemmat kertoivat myyneensä miljoona konsolia 24 tunnissa. Molemmat laitteet vaikuttavat kiinnostavilta, eikä valinta taida tulla olemaan helppo.


Itse lähdin konsolihommiin puolivahingossa, isoveli kauppasi edullisesti punaista Xbox 360 -konsoliaan ja ostin sen pois. Ensin vähän pelailin vain vähän Kung fu -pandaa, mutta viimeistään Borderlands vei mennessään. Pc-pelaajien mielestä konsolit eivät ole mitään, mutta itseäni ei kiinnosta ostaa joka vuosi uutta näytönohjainta, tapella ajurien kanssa tai tehdä kompromissejä että näyttääkö peli hyvältä mutta nykii vai että karsii asetukset sellaisiksi että peli rullaa liukkaasti. Konsolien kanssa pystyy keskittymään itse asiaan eikä tarvitse huolehtia tekniikasta. Lyhyet nakkisormeni eivät myöskään veny niin hyvin näppäimistölle kuin ohjaimelle joka on suunniteltu vain ja ainoastaan pelaamiseen.

Xbox 360

Ajattelin ensin että valinta on helppo, ostan seuraavan sukupolven Xboxin. Sitten tuli tietoa teknisistä eroista ja Microsoftin käyttöehdoista. Viisaat jo tuomitsivat Xbox Onen häviäjäksi vaikka yhtään ainutta konsolia ei oltu vielä myyty. Microsoft kuitenkin korjasi ehtojaan eikä se PS4:n tekninen ylivoimakaan ole ihan niin yksiselkoinen. Kisaa se ei ratkaissut viimeksikään.

Xbox One

Playstation 4

Xboxin piti olla häviäjä myös viime kerralla, ensimmäiset sukupolvet kärsivät vakavista teknisistä ongelmista ja PS3 oli tehokkaampi. Xboxilla verkkopelaaminen vaati myös maksullisen Live Gold -tunnuksen (vastaava systeemi on nyt myös PS4:ssä). Toisaalta pelien tekeminen pleikkarille oli hankalampaa ja Xboxin ohjain oli parempi. Ja ennen kaikkea Xboxin pelivalikoima oli kunnossa.

Hieman jo ehdin kallistua PS4:n suuntaan sen edullisemman hinnan ja kompaktin koon takia, mutta luultavasti pelivalikoima tulee ratkaisemaan. Haloa en kaipaa, mutta Gears of War ja Forza ovat olleet suosikkejani. Pitää seurailla mitä nimikkeitä on luvassa tulevaisuudessa.

Xbox One on selvästi isompi kuin PS4, mutta se käy hiljaisena ja Microsoft lienee halunnut välttää 360:n lämpenemisongelmat. Toisaalta Sony on etevämpi rautavalmistaja kuin Microsoft. Onen eduiksi voidaan laskea hdmi-sisäänmeno ja Kinect-ohjain. Molemmat laitteet kuitenkin mahtuvat hyvin hyllyyni missä 360 majailee tällä hetkellä.

En ole koskaan ollut Sonyn Dualshock 3 -ohjaimen iso fani, mutta uusi versio on arvioiden mukaan vanhaa reilusti parempi. Microsoft ei taas ole päivittänyt ohjainta kovinkaan paljoa, mutta lähtökohta oli jo valmiiksi kunnossa (lukuunottamatta kehnoa ristikko-ohjainta). Eräs teknologiasivuston arvostelija totesikin että ainoastaakn kovimmat PS-fanaatikot ovat sitä mieltä että boxin ohjain ei ole selvästi parempi.

Onneksi tässä on vielä aikaa pohtia, nimikkeiden määrä uusille alustoille on vielä aika pieni. Vanhalle konsolillekin löytyy vielä reippaasti pelattavaa omastakin hyllystä. Eniten nykyisessä koneessa häiritsee sen turhan rouhea käyntiääni. Onneksi Netflixiä voi käyttää Apple TV:llä.


maanantai 18. marraskuuta 2013

Netflixiä reissun päällä

Puhelimen vaihdon yhteydessä nettiyhteyskin tuli päivitettyä nopeampaan, 21-megaiseen, joten Netflixin testailu "kenttäolosuhteissa" alkoi kiinnostamaan. Viikonlopun kokous/koulutusmatka Helsinkiin osoittautui siihen tarkoitukseen erinomaisen sopivaksi.

Olin päättänyt jäädä yöksi Helsinkiin vaikka sen kummempaa ohjelmaa ei ollutkaan luvassa. Ja kun kokoustelemassa oltiin, niin läppärikin oli luonnollisesti mukana. Yöpaikaksi olin valinnut edullisen, joskaan ei kovinkaan ylellisen, Hotelli Arthurin Kaisaniemessä.

Arthurin avaimenperä on kätevä sihijuoman ystäville.

Aloittelin iltaa katselemalla Doctor Whota ja homma pyöri oikein mainiosti. En lähtenyt sen enempää mittailemaan nettiyhteyden nopeuksia. Kävin välillä vähän katselemassa Helsingin iltaa, mutta palattuani huoneeseeni piti päästä maistamaan hd-laatua ja pistin pyörimään Crankin. Välillä laatu putoili, mutta pääsääntöisesti se pysyi hyvänä. Hd-resoluutioinen materiaali näyttää muuten pirusti paljon terävämmältä 13" näytöltä kuin 40" televisiostani (ylläri). Sony Braviani ei pärjää myöskään väritoistossa, kontrastissa eikä katselukulmissakaan MacBook Pro Retinalleni, hd-materiaalin katselu oli siis iloa silmälle. Tekisi mieli ostaa uusi telkkari, mutta se ei ehkä liene vielä viisasta, kannattaa varmaan odotella että 4K-laitteet halpenevat.

Koska huoneen hintaan kuului jonkun näköinen aamupalan tynkä, heräilin aikaisin aamulla. Eino-myrskykin siellä kolisteli kattoja, huoneeni sijaitsi ylimmässä, kahdeksannessa, kerroksessa. Aamupala ei ollut häävi ja palasin taas Netflixin ääreen ennen kuin huone piti luovuttaa. Toisto rullasi muuten mukavasti, mutta välillä nettiyhteys katkesi tyystiin, liekö Einolla ollut osuutta asiaan?

Pari kertaa netti katkesi kokonaan pikku hetkeksi.

Todelliseen tulikokeeseen DNA:n yhteys pääsi kuitenkin vasta paluumatkalla bussissa. Koneessa oli akkua matkan alkaessa jäljellä 48 % joten hieman epäilin että josko se riittää Netflix-käytössä perille asti. Ja eipä riittänytkään, kone uuvahti jossain Paimion nurkilla. Mutta koska olin kytkenyt puhelimeni läppäriin usb-kaapelilla, siinä oli luonnollisesti akku täynnä. Katselinkin Doctor Who:n jakson loppuun puhelimen ruudulta.

Billie Piper jaksaa kirmata myös 3G:n voimin.

Nyt kuitenkin tiedän että täydellä akulla katselisi helposti koko Turku-Helsinki-välin Netflixiä. Hyvän näytön ansiosta katselu on mukavaa eikä ainakaan sd-laatuinen Doctor Who saanut konetta edes lämpenemään huomattavasti saatikka että tuuletin olisi huutanut äänekkäästi (mitä se ei kyllä muutenkaan tee juuri koskaan). Kuulokkeina minulla on Skullcandyn Titanit, ne eivät ole mitään huippuhifiä mutta ajavat asiansa. Näissäkin tekisi hieman mieli katsella parempia, esimerkiksi Nocsilla on tarjolla mielenkiintoisia malleja.

Hieman yllättäen nettiyhteys pelasi koko matkan, toki kuvanlaadussa oli pari kertaa pieni notkahdus, mutta ei mitään hälyttävää. 3G-yhteyden latenssikin on nykyään ihan siedettävä, johtuukohan paremmista päätelaitteista vai parantuneesta verkosta. Käytin opiskeluaikanani yhden talven pelkkää mokkulaa ja se oli kamalaa, latenssi oli aina 200–300 millisekuntia ja laitetta sai jatkuvasti repiä irti koneesta. Senaikaisella kämppikselläni oli täysin samat ongelmat vaikka hänellä oli pc, eri merkkinen mokkula ja eri operaattori.

Mutta täytyy todeta että ainakin ruuhkasuomen valtaväylällä DNA:n mobiilidata rokkaa. Jos pitää lähteä harvemmin asutulle seudulle, voi olla viisasta ladata katsottavaa valmiiksi koneeseen tai puhelimeen.

lauantai 16. marraskuuta 2013

VR:n uusi ryöstöhinnoittelu

VR:n uutta hinnoittelumallia on kritisoitu paljon ja se lieneekin omiaan ajamaan asiakkaita bussien kyytiin. Junamatkailussa on kuitenkin etunsa jos siihen vain on varaa. Kirjoitan tätä juttua muuten juuri junassa.

Itse pidän kovin junamatkailusta, junat, erityisesti IC2:t, ovat viihtyisiä ja vessassa on mukavampi käydä kuin bussissa. Junissa on yleensä myyntikärry (jos se ei ole esimerkiksi mystisesti kadonnut kuten kerran kuulutettiin) ja joskus jopa ravintolavaunu. Jälkimmäinen ylellisyys pitää yleensä aina hyödyntää vaikka tarjoilut ovatkin usein kehnot. Olutta ja kahvia sieltä onneksi on aina saanut. Junissa on myös mukavampi vaikka kirjoittaa kuin bussissa. Junaverkkokin toimii melkein aina melkein hyvin. Turku-Helsinki-välillä myös 3G pelaa mukavasti. Junailu on siis ihan kivaa puuhaa jos juna ei ole kovin paljoa myöhässä. Kerran kävin Tampereen asemalla parturissa pohjoisen junaa odotellessa.

Juna-aseman kahvila pesee myös linja-autoaseman vastaavan mennen tullen (ainakin Turussa). Myyjä (vai liekö peräti itse yrittäjä) sai makeat naurut kun kerroin että sain vastaukseksi asiakaspalautteeseeni että ummehtuneen makuinen kuiva käntty oli tehty samana päivänä, yhtä hyvin olisi voinut sanoa että leivät ovat yhtä huonoja joka päivä, tervetuloa vaan.

Olen tässä taas matkalla kohti Helsinkiä, aloin etsiskellä lippuja vasta eilen, joten edulliset alennusliput sai unohtaa sekä junassa että bussissa. Onnibussin aikataulu ei taas oikein sopinut. Junalla pääsee kyllä edullisesti jos saa hyvän tarjouslipun mutta se ei luonnollisestikaan onnistu joka kerta.

Perus Eko-luokan lippu Turku-Helsinki-välillä maksoi noin 36 euroa. Tällä lipulla saa matkustaa vain ja ainoastaan siihen merkityssä junassa. Ennenhän sai mennä toiseenkin junaan mutta joutui maksamaan paikkalipun. En kyllä muista koskaan joutuneeni ostamaan erikseen paikkalippua, konduktöörejä kiinnosti lähinnä se että oli yleensä jonkun näköinen lippu suurin piirtein oikealle reitille. Mutta ei hätää, vajaalla 50 eurolla olisi saanut joustolipun jonka lähtöaikaa voi muuttaa. Siis vain 50 euroa!

VR:n uusi hinnoittelumalli käytännössä

Surffasin seuraavaksi vanhan suosikkini, Pohjolan Liikenteen, upeille nettisivuille. Tavislippu maksoi siellä noin 20 euroa ja joustolippu jolla voi matkata missä tahansa bussissa kyseisellä välillä lähtöaikoja vaihtelematta 25 euroa. Eli VR:n joustolippu on kaksi kertaa kalliimpi kuin sen tytärtyhtiön, Pohjolan Liikenteen. Ilmeisesti jatkuvista yt-neuvotteluista ja raideliikenteen monopolista huolimatta junailu on kehnompi bisnes kuin puolityhjien autojen ajattaminen edestakaisin (tai sitten selkeästi parempi kun voi pyytää tuplahintaa). Perstuntumalta sanoisin että junilla on parempi käyttöaste, aika usein olen saanut matkata lähes tyhjässä bussissa. Matkahuollon sivulta ostettu peruslippu (jolla saattaa päätyä Pohjolan Liikenteen autoon) maksaa reilu 30 euroa, siellä ei sekoiteta pakkaa millään joustolipuilla, joihinkin vuoroihin on sentään saatavilla tarjoushintaisia lippuja.

Toisaalta Pohjolan Liikenne eivätkä muutkaan bussiyhtiöt (poislukien Onnibus, jolla on omien sanojensa mukaan kokemusta vapaasta kilpailusta) eivät tuhlaa vähäisiä resurssejaan nettisivujen parantamiseen, palvelun kehittämiseen, sosiaaliseen mediaan tai mihinkään muuhunkaan nykyajan hömpötykseen.

Kehityksen suunta on siis selvä, junat kallistuvat, bussit halpenevat, varsinkin kun bussiliikenne on vapautumassa kokonaan kartellien ikeestä. Omakin kulkemiseni tulee painottumaan entistä enemmän busseihin, VR:ltä aion poimia vain rusinat pullasta eli tarjousliput. Tätähän siellä varmaan toivottiin?

Kuvitus:  cali.org CC

huom: Vertailu ei ole mikään kattava tutkimus junien ja bussien hinnoista vaan perustuu siihen kun eilen katselin tarvitsemani matkan hintoja tiettyyn aikaan, tietyllä välillä. Ero voi olla suurempi tai pienempi muussa tapauksessa.

tiistai 12. marraskuuta 2013

En tilaa enää paperilehtiä

Olen keksinyt hyvän ja kohteliaan tavan päästä eroon lehtien puhelinmyyjistä. Jos luuriin tokaisee "sori, en tilaa enää paperilehtiä", menee myyjä yleensä hiljaiseksi ja lopettaa puhelun turhia mukisematta.

Paperilehtien kuolemaa on povattu jo jonkun aikaa ja onhan niitä kupsahdellutkin. Puhe printin kuolemasta on silti liioteltua. Toisaalta perinteiset lehdet näyttävät kaivavan omaa hautaansa sillä puhelimessa jatkuvasti tyrkytetään kyllä paperiversioita, mutta sähköisesti asioiville ei tarjota mitään.

Olin joskus aikeissa tilata hesarin nettiversion. Ajattelin että sitä olisi lukea iPadilla. Mutta hesari veloittaa siitä lisähintaa. Jäi tilaamatta. Luen muutenkin nykyään mielelläni Ylen uutisia. Yleisradio "lähettää laskun" joka tapauksessa.

Hesarilla on kova usko tuotteeseensa. Samalla 15 eurolla kuuntelen rajattomasti musiikkia Spotifystä (Unlimited 4,99 e/kk) sekä katselen leffoja ja sarjoja Netflixistä (7,99 e/kk). Voisin kyllä tilata sähköisesti vaikka Tekniikan Maailmaa mutta kukaan ei kauppaa minulle sellaista. Ainakaan sopivaan hintaan. Netissä on nykyään sellainen meininki että myydään paljon ja halvalla. Kukaan ei olisi maksanut Angry Birdsistä kahtakymmentä euroa vaikka vielä pari vuotta sitten pulitti dvd-levystä saman verran.

Valitettavasti Tekniikan Maailman nettisivu on jostain kivikaudelta eikä sielläkään nettilehteä sen kummemmin kaupitella. Digilehtipainiketta klikkaamalla saan tiedon että kirjautumalla voin ostaa irtonumeroita mutta ilmeisesti en tilata pelkkää digilehtä. Irtonumeron hinta on 5,99 euroa, eli se asettuu Spotifyn ja Netflixin välimaastoon. Samalla hintaa saa myös oluttuopin siitä ei ihan kalleimmasta mestasta tai tarjouspizzan. Kaikki on kovin suhteellista.

Ei tarvitse ihmetellä että miksi en osta tai tilaa nettilehtiä. Ei niitä haluta minulle myydä.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Tilastollisia kummallisuuksia Bloggerissa

Sivustoni kävijämäärä on ollut pienessä mutta tasaisessa kasvussa. Päivittäisiä katseluita on jatkuvasti yli 200 kappaletta.


Yksittäisten sivujen katselut näyttävät taas olevan laskussa. Tuorettakin kirjoitusta katsotaan vain ehkä parisenkymmentä kertaa. Vanhojakaan sivuja ei katsella kovin paljoa verrattuna kokonaiskävijämäärään.


Tällä kertaa ei pääse syyttämään edes vampirestattia ja kumppaneita, ne ovat kadonneet tilastoista. Onko Google muuttanut Bloggerin tilastointia? Vai onko Googlen Not provided -päivityksellä jotain tekemistä asian kanssa. Tuskin ainakaan jälkimmäisellä, sillä Bloggerin pitäisi tilastoida sitä kuinka monta kertaa sivu ladataan palvelimelta toisin kuin esimerkiksi Google Analytics joka käyttää Javascriptiä. Vaikka tuloreittiä ei näkisikään, pitäisi silti nähdä eri kirjoitusten todelliset lataukset. Pitää kysäistä joltain fiksummalta.

Olisihan se outoa että kävijämäärä kasvaa, mutta kukaan ei katso mitään. Google Analyticsistä saisi tarkempaa dataa, mutta en ole jaksanu tutkailla sitä kovinkaan paljoa vaikka se onkin asennettuna sivustolle. Ja nämä nimenomaiset muutokset ovat tapahtuneet Bloggerin statistiikassa. Pitääpä vähän tutkailla tarkemmin.

Way of the exploding fist

Viime vuonna tuli vähän jo veresteltyä vanhaa Karate-harrastusta, mutta sitten akillesjänne pisti sille stopin. Nyt touhu jatkuu taas.


Kuntoilu ja treenaaminen ovat nykyään trendikkäitä harrastuksia, mutta touhu tuntuu usein olevan ulkonäköpainotteista. Itse taas pyrin ennemminkin parantamaan jokapäiväistä toimintakykyä kuin hankkimaan komean sixpackin tai lihaksikkaat käsivarret. Toimistotyössä pärjää pulkannaruillakin.

Tein aikoinaan ihan ruumiillistakin työtä, työskentelin rakennusapumiehenä ja päätoimenani oli kuskailla eri kokoisia ja painoisia esineitä välillä paikasta a paikkaan b ja välillä paikasta b paikkaan a. Työparinikaan eivät yleensä ollet mitään adoniksia, mutta kyllä siinä kulkivat tasoitesäkit, palo-ovet, vaatekaapit kuin hellatkin tarvittaessa vaikka portaita ylös ja alas.

Toimistotyötä tehdessä on kuitenkin hyvä pitää kroppa kunnossa että säästyy kaikenmaailman vaivoilta mitä istuminen tuottaa. Itse arvostan myös ketteryyttä ja hyvää tasapainoa. Jos kupsahtelet talvisin jatkuvasti takapuolellesi jäisillä kaduilla, tasapainon harjoittaminen ei välttämättä olisi pöllömpi idea. Karate ja toinen harrastukseni Tai Chi ovat hyviä lajeja siihen. Harjoitteleminen on myös edullista, Shaolinilla saa käydä molempien lajien treeneissä samalla maksulla. Myöskin ohjaajat osaavat hommansa ja salilla on mukava meininki, suosittelen. Mikäli aikoo harrastaa pidempäänkin, kannattaa toki satsata kunnon pukuun. Se tekee treenaamisesta miellyttävämpää. Itse valitsin Kamikaze-merkkisen puvun ja olen ollut tyytyväinen.

I know Kung Fu... eiku...

Ja onhan toki Karatella itsepuolustuksellinen puolensakin. Tosin se ei enää kiinnosta niin paljoa kuin aikaisemmin. Lajeista on tullut kokeiltua myös Choy Lee Fut -Kung Fua ja Defendoa. Kun suunnittelin paluuta kamppailu-urheilun pariin, ajattelin ensin Wingtsun-kung fua, mutta ennestään tutun tyylisuunnan Karate ja Tai Chi veivät voiton. Ja olipa treeneissä muutamia tuttuja naamojakin siltä ajalta kun kävin yliopiston Karatessa.

Tosin joskus sitä tulee mietittyä että olisiko se Kung Fu ollut sittenkin parempi vaihtoehto:


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Ja taas vähän kuvia Turusta

Muutama kuva sunnuntain ratoksi. Yksinäisen miehen voi viedä marraskuu.

Kolme patsasta

Tänään ei saatu jäätelöä.

Donnakin on kiinni.


Jokirannassa on hiljaista.

Tissit.

Valoa hämärtyvään iltaan.

Terassi oli kiinni.

Muisto kesästä.

Olavinpuisto.

Se on meidän Paavo.

Näitä portaita tulee kiivettyä lähinnä kesällä.

Onko nyt marraskuu?

lauantai 9. marraskuuta 2013

Takaisin Twitteriin

Twitter on ollut aika vähällä käytöllä viime aikoina, mutta Mainostorstain kunniaksi päätin ottaa sen takaisin aktiiviseen käyttöön. Ja huomasin että ajat ovat muuttuneet sielläkin.

En nyt enää tarkkaan muista koska liityin Twitteriin, eivätkä netin palvelutkaan sitä minulle pystyneet kertomaan. Silloin kun aloitin, Twitterissä ei ollut kovin paljoa suomalaisia. Jonkun verran kavereita liittyi mutta innostus lopahti nopeasti. Loppujenlopuksi Twitteristä tuli lukija josta näin ne samat linkit kuin vaikka edesmenneestä Google Readeristakin.

Viime aikoina Twitter on lähinnä toiminut blogilinkkieni jakelukanavana, mutta pistin sentään profiiliani vähän uusiksi kesällä. Tausta on vielä aikoinani väsäämä bikinikuva, sitä en ole raaskinut vaihtaa. Mobiilissa se ei edes näy. Profiilini kaipaisi kyllä ehkä vähän vähemmän kesäistä lookkia...

@vlaasonen

Viime torstaina päätin kuitenkin palata tämän kanavan ääreen, Mainostorstai oli siihen mitä mainioin aika ja paikka. Ja poikihan se pari uutta seuraajaa ja retweettiä. Löysin myös itselleni uutta, mielenkiintoista seurattavaa.

Twitter eroaa Facebookista siinä mielessä että seuraat vain niitä joita haluat. Jos et pidä lapsista ja eläimistä, niin ne eivät täytä syötettäsi (saa ihmiset estettyä toki facessakin). Jos joku postaa ruokailunsa tarkemmat tiedot, niin kyseessä luultavasti lienee joku muu kuin Saarioisten makaronilaatikko. Paitsi ehkä huumorimielessä.

Twitterissä voit seurata vain mielenkiintoisia ihmisiä, mutta jos haluat seuraajia, sinunkin pitää olla mielenkiintoinen. Se kaveri joka oli vuoden kanssasi samalla luokalla 90-luvulla ei seuraa sinua muuten. Twitter on kuitenkin hyvä paikka verkostoitua löyhästi ja luoda itselleen sellainen julkinen kuva mistä voi olla hyötyä esimerkiksi työnhaussa. Jos vaikutat kiinnostuneelta alastasi, vaikutat kiinnostavalta rekrytoitavalta. Jos vaikutat dorkalta, vaikutat dorkalta.

Onhan se toki aina jännää yrittää olla kiinnostava. Se vaatii perehtymistä ja jatkuvaa panostusta. Pitää seurata, kommentoida, retweetata ja tietysti laittaa omia tosi nokkelia postauksia missä on sikamakeita kuvia mitkä on otettu huippuluokan älypuhelimella. Onneksi ostin juuri uuden sellaisen. Tosin onhan se joskus vähän noloa räpsiä niitä kuvia. Mutta mitä väliä jos se näyttää hyvältä Twitterissä. Instagramista nyt puhumattakaan.

Sosiaalisessa mediassa on vaan se vika ettei siitä oikein voi pitää lomaa. Tai sinä voit pitää muutta maailma pyörii siitä huolimatta. Kirjoituksiasi luetaan, kommentoidaan, jaetaan. Vanhat asiat kaivetaan esille. Kun olin pieni, menin joskus sängyn alle piiloon. Enää se ei onnistu. Tiedän että se muu maailma on siellä edelleenkin. Ja älypuhelimen voi ottaa mukaan sinne sängyn alle. Nykyihminenhän ei mene edes vessaan ilman älypuhelinta. Älypuhelin on itseasiassa varmaan ainoa asia mitä ihminen käyttää sekä syödessään että käydessään kakkosella. Ällöä?

Paluu Twitteriin tuntuu kuitenkin mukavalta. Facebookista tuli liian arkipäiväinen. Kaikki siistit jutut ovat jossain muualla. Pitäkää makaronilaatikkonne, vauvanne ja koiranne. Hyvää kotitekosita makaronilaatikkoa toki mitenkään väheksymättä.

Joskus kyllä mietin (itseasiassa aika useasti) että mitä tekisin jos ei olisi nettiä tai sosiaalista mediaa. Katselisin televisiota? Lukisin kirjoja? Kirjoja voisi lukea enemmän nykyäänkin. Ehkä jonain päivänä kyllästyn ja pakenen vuorille. Tämä pohdiskelu on ehkä parempi jättää omaan kirjoitukseensa.

Sillä aikaa menkää lukemaan siistejä Twitter-päivityksiäni: vlaasonen

tiistai 5. marraskuuta 2013

Pari kuvaa Salosta

Käväisin viikonloppuna Salossa. Kamera unohtui kotiin, mutta räpsäisin pari kuvaa puhelimella.

skooterikauppa.fi

Ekan kuvan nappasin auton ikkunasta. Itsellenikin tulee joskus typoja, mutta yksikään ei ole vielä päätynyt näin näkyvälle paikalle.



Tällainen herrasmies notkuu Halikon kirjaston parkkipaikalla.



Ei näilläkään ikkunateippauksilla palkintoja voiteta.



Nuorempana tällä raitilla ajeltiin p**lurallia.



Salossa on kaksi elokuvateatteria, Turussa vain yksi. Tässä toinen.



Edessä siintää nykyinen The Disco, entinen Pulpukka aka pulperi. Vieressä loistavat paikallista erikoisuutta, kebapia tarjoavan ravintolan valot.



Salossa ei ole pulaa pysäkointitilasta.



Vasemmalla poliisiasema, oikealla seurakuntatalon aita.

Korjaus edelliseen kirjoitukseeni

Sosiaalisen median puolella minua on valistettu siitä miten vääristelen asioita ja johdan ihmisiä harhaan. Onneksi olen saanut nyt kovan luokan läppäriasiantuntijalta palautetta ja omenalasien sokaisemat silmäni ovat avautuneet.

Kun vertailin Samsungin konetta Applen tuotteisiin, olin tarkistanut perusmallin hinnan verkkokauppa.comista ja Jimm's PC Storesta. Ajattelin että pari isompaa suomalaista jälleenmyyjää riittää vertailuun enkä omenahuuruissani keksinyt tarkistaa paremmin speksatun mallin hintaa Saksasta. Lupaan olla tarkempi ensi kerralla. Kuka sitä nyt läppäreitä enää suomesta ostaa, varsinkaan mitään perusmalleja.

En myöskään enää ala vertailla eri kokoluokkien koneita keskenään, lähes 200 gramman painoero on kuitenkin melko merkittävä. 1,4-kiloisille koneille on ihan eri käyttäjäryhmänsä kuin lähes 1,6 kiloisille järkäleille. Yleensä tällainen ero on sen verran ratkaiseva että esimerkiksi näytön, akunkeston tai hinnan vertailu on turhaa. Vähän kuin vertaisi Nissan Micraa ja Toyota Hiacea.

Muutkin yksityiskohdat jutussani olivat pelkästään ilkeämielistä vääristelyä vailla todellisia perusteita.

Hohhoijaa, näinkö heikot aseet omenavihaajilla nykyään on?

Ennen sanottiin suoraan että vastaavan koneen saa puolet halvemmalla, nyt pitäisi tilata Saksasta paremmin speksattu malli. Painoeroa on alle 200 grammaa ja sitten ollaan jo ihan eri kokoluokassa. Ennen ei painoero haitannut jos pc oli pikkuisen tuhdimpi.

Ennen kuin alkaa touhuamaan omenalaseista, kannattaisiko ehkä vilkaista ensin itse peiliin? Jos sen jutun pääsanomaksi jää että omenalasit, yhyy, niin kannattaako sitä sanaista arkkua avata laisinkaan? Jos vikaa pitää oikein hakemalla hakea, niin ketä se hyödyttää? Vai tuleeko siitä omenavihaajalle vaan niin hyvä mieli? Ympäripyöreät yleistyksetkään eivät ole sen hedelmällisempää keskustelua kuin yksittäiseen numeroarvoon takertuminen.

Kun aikaisemmin kirjoitin pitkän juttusarjan läppärin valinnasta ja tuli samainen omenlasit, yhyy, olisi ollut sangen kohteliasta kertoa että mikä laite minun olisi pitänyt valita. Varsinkin kun sitä vielä erikseen kysyin. Fiksu nettikeskustelija olisi laittanut pyytämättä linkin suosittelemaansa laitteeseen ja vähän perusteluja perään, minä jouduin tyytymään ympäripyöreisiin mukatotuuksiin. Tehoa ei kuulemma saanut irti ja pc-läppäreissäkin on hyviä näyttöjä. Tällä kertaa teho ei ollutkaan enää niin tärkeää vaan nimenomaan paino.

On aika kaukaa haettua että ei saisi vertailla pelkästään suomihintoja. Haluan pitää asiat yksinkertaisena ja päätin vertailla perusmalleja, varsinkin kun Samsung oli jo valmiiksi kalliimpi kuin Applen laitteet.  Tietysti jokainen voi tehdä omat vertailunsa ja katselen sellaisia mielelläni jos joku niitä nähtäväkseni toimittaa. Pelkkä Omenalasit, yhyy ei ole kovin kiinnostavaa luettavaa mutta huolellisesti perustellut jutut ovat aina tervetulleita.

Takertuminen alle 200 gramman painoeroon kertoo siitä että on tottunut tarkastelemaan asioita lähinnä teknisistä tiedoista. Jos on kokemusta kannettavista tietokoneista ihan käytännössä, ymmärtää että ero ei ole järin valtaisa. 200 grammaa painaa laukussa vähemmän kuin 0,33 litran juomatölkki. Mutta jos sillä saa tehokkaamman suorittimen, tehokkaamman näytönohjaimen ja vaikkapa sen täysikokoisen hdmi-liittimen 150 euroa halvemmalla hinnalla (eikä tarvitse tilata edes Saksasta) niin se ei välttämättä paina paljoa vaakakupissakaan kun valintoja tehdään.

Vieläpä erikseen mainitsin että Samsung vertautuu Retina-malliin nimenomaan näyttönsä takia, omenavihan sokaisemaa se ei hetkauta, jotain on pakko keksiä että pääsee taas jakamaan asiantuntemustaan. Linus Torvaldsin sanoin järkevän resouluution näyttöjä ei ole markkinoilla vielä kuitenkaan turhan paljon (varsinkaan halvalla). Uskoisin siis saavani vertailla kahta lähes saman hintaista 13,3 tuuman mallia keskenään vaikka niillä painoeroa onkin melkein 200 grammaa. Tai siis minähän saan, sitä ei mikään tietokoneenkorjaaja tai muukaan alan tinkimätön asiantuntija voi kieltää.

Tähän väliin tarina tosielämästä.


Hyvä ystäväni osti juuri 13-tuumaisen MacBook Pro:n retina-näytöllä (sen uuden mallin jossa on Hashwell-mikroarkkitehtuuri). Vieläpä paremmilla spekseillä, eli 8 gigan keskusmuistilla ja 256 gigan kovalevyllä. Ei kuitenkaan tilannut saksasta vaan Gigantista koska kone sattui olemaan tarjouksessa. Juuri tämä samainen ystäväni linkkasi minulle kyseessä olevan Samsungin mallin viime viikolla (keskustelemme usein tietokoneista ja tekniikasta). Hän harrastaa valokuvausta, joten hyvä näyttö kiinnosti. Hänen mielestään kone oli kuitenkin ominaisuuksiinsa nähden kallis, suorituskykyäkin saisi tulevassa matkakumppanissa olla. Saman koko- ja hintaluokan  pc-läppäreissä oli kuulemma pääsääntöisesti Intelin HD4400 kun Applen Retina Pro on taas varustettu 2 pykälää tehokkaammalla Iriksellä. Ilmeisesti hänellä ei ole ystäviä jotka osaavat kertoa että saksasta saa ja paremmilla spekseillä.

Tässä vaiheessa korviini alkaa jo kantautua omenalasit, yhyy -voihkintaa. Epäilen kuitenkin vahvasti että ystäväni olisi omenalasien sokaisema. Hänen edelliset kannettavat tietokoneensa ovat olleet ThinkPadeja (sekä Lenovo että IBM). Pöytäkoneet hän on kasannut itse ja käyttänyt niissä Windowsin ohella Linuxia. Mediakoneen virkaa ei toimita Apple TV vaan Rasperry Pi. Puhelinten käyttöjärjestelmä perheessä on Android.

Valintaansa hän oli päätynyt tutkimalla tarjontaa ja vertailemalla hintoja ja ominaisuuksia. 200 gramman painoero ei häntä kuitenkaan huolettanut. Retina Pro on paremmin speksattuna vain 50 euroa kalliimpi kuin nyt kyseessä oleva Samsung, mutta Gigantin alennus pisti valinnalle nopean stopin. Koneet kuulemma loppuivat keskusvarastosta nopeasti, mutta Apple Store näyttää että "Dispatched: Within 24 hours" joten ilmeisesti niitä löytyy valmistajalta eikä tarvitse odotella kovin kauaa.

Tosin täytyy kyllä myöntää että omenavihaajalla on varmaan nykyään vaikeaa. Joka toisella teinillä on iPhone. Jos matkustaa paljon junalla niin huomaa että selvästi yli puolella tietokonetta junassa käyttävällä on Applen läppäri. Jos poikkean tuopille lähikuppilaan, yleensä aina jossakin nurkassa loistaa omenan muotoinen valo. Kalifornialaisyhtiö nöyryytti kotimaista ylpeyttämme joka ei pystynyt vastaamaan kilpailuun vaan joutui myymään puhelintuotantonsa. Kaikki tuntuvan inhoavan Windows kasia ja pc-myynti rypee pohjamudissa. Kuulemma piilaakson sovelluskehittäjätkin suosivat nykyään Applen tuotteita. Tästä löytyisi varmaan linkkiäkin mutta koska omenavihaaja ei sellaisilla puheitaan perustele niin en minäkään. Totta se on silti, uskokaa pois.

Ja tähän ihan lopuksi, kerran vielä pojat:





lauantai 2. marraskuuta 2013

Samsungin huipputarkka Ativ Book 9 Plus -läppäri

Samsung Ativ Book 9 Plus haluaa kuulua läppäreiden terävimpään kärkeen ainakin näytön osalta. 13,3 tuuman näytön tarkkuus on huimat 3200 x 1800 pikseliä. Tämä varmasti ilahduttaa hyvälaatuista näyttöä kaipaavaa, mutta mitä muuta eväitä Samsungin laukusta löytyy?

Samsung Ativ Book 9 Plus

Niille jotka odottivat edullista läppäriä järkevällä resoluutiolla Ativ Book 9 Plus on kuitenkin pettymys. Hintaa laitteella on Suomessa 1500 euroa eli noin 150 euroa enemmän kuin 13,3" MacBook Pro Retinalla. Samsung lienee sitten rutkasti tehommaampi kuin Applen Pro-malli? Pettymys tässäkin kohtaa. 1500 euron hintainen malli on varustettu 4 gigan keskusmuistilla ja 128 gigan ssd-levyllä, jolloin se asettuu samalle viivalle Applen 13,3" perusmallien kanssa.  1,6 gigahertsin i5-suorittimen kera se asettuu teholtaan lähemmäs MacBook Airia kuin halvinta Retinaa. Toki suorituskyky varmasti riittää peruskäyttöön.

Erikoisin valinta on kuitenkin näytönohjain, Intel HD4400. Luulisi että huipputarkka näyttö vaatii jytkyn näytönohjaimen, Samsung on kuitenkin päätynyt hitaampaan näytönohjaimeen kuin mitä Apple käyttää selvästi heikomman resoluution omaavassa Airissa. Retinasta löytyy taas HD5000 mallista seuraavaksi tehokkaampi Iris.  Käytännön suorituskyky selviää kokeilemalla, mutta luulisi että 1500 euron hintalapulla saisi tehokkaamman ohjaimen. Vertailua näytönohjaimista voi lukea Anandtechin sivulta.

Trustedreview kehuu akunkestoa hyväksi, mutta ei erinomaiseksi. MacBook Air pistää selvästi paremmaksi, mutta tältä osin lähempi kilpakumppani lienee Retina.

Ketä Samsung Ativ Book 9 Plus sitten kiinnostaa? Hyvästä näytöstä saa pulittaa ison tukun rahaa ja MacBook Pro Retinalla saa enemmän suorituskykyä edullisempaan hintaan.  Resoluutiossa Retina häviää jonkun verran, mutta onko ero merkittävä, kannattaa mennä kauppaan ja katsoa itse. Toisin kuin Applen laitteissa, käyttöjärjestelmää ei voi laittaa valintaperusteeksi koska Windows asentuu mukavasti myös macciin. Itseasiassa se toimii Applen koneissa keskimääräistä paremmin koska käyttöä haittaamassa ei ole valmistajien perinteisesti koneisiin asentamaa bloatwarea. Ja kun Apple on viimein alkanut varustaa koneitaan hdmi-liittimellä, Samsung viihdyttää ostajiaan mini-hdmi:llä joka siis vaatii oman johdon tai adapterin. Miksi Applen töppäilytkin pitää apinoida? Samsung päätti myös kopioida Applen telakkaliittimen tabletteihinsa, kyseinen johto toimii ja tarvitaan vain Samsungin tableteissa, kätevää?

Designiltään Ativ Book 9 Plus on onneksi ottanut sellaisen linjan että sitä ei vahingossa sekoita Applen laitteisiin. Luultavasti laite löytyykin sellaisten ihmisten ostoskorista jotka halajavat huipputerävää näyttöä mutta Apple on kirosana. Epäilemättä laite on asiallinen ostos mikäli ei tarvitse kovin kummalista suorituskykyä tai huippuluokan akunkestoa. Kuvanlaadultaan näyttö lienee vähintään Retinan veroinen, sillä Samsung valmistaa näyttöpaneeleja myös Applelle.