tiistai 5. marraskuuta 2013

Korjaus edelliseen kirjoitukseeni

Sosiaalisen median puolella minua on valistettu siitä miten vääristelen asioita ja johdan ihmisiä harhaan. Onneksi olen saanut nyt kovan luokan läppäriasiantuntijalta palautetta ja omenalasien sokaisemat silmäni ovat avautuneet.

Kun vertailin Samsungin konetta Applen tuotteisiin, olin tarkistanut perusmallin hinnan verkkokauppa.comista ja Jimm's PC Storesta. Ajattelin että pari isompaa suomalaista jälleenmyyjää riittää vertailuun enkä omenahuuruissani keksinyt tarkistaa paremmin speksatun mallin hintaa Saksasta. Lupaan olla tarkempi ensi kerralla. Kuka sitä nyt läppäreitä enää suomesta ostaa, varsinkaan mitään perusmalleja.

En myöskään enää ala vertailla eri kokoluokkien koneita keskenään, lähes 200 gramman painoero on kuitenkin melko merkittävä. 1,4-kiloisille koneille on ihan eri käyttäjäryhmänsä kuin lähes 1,6 kiloisille järkäleille. Yleensä tällainen ero on sen verran ratkaiseva että esimerkiksi näytön, akunkeston tai hinnan vertailu on turhaa. Vähän kuin vertaisi Nissan Micraa ja Toyota Hiacea.

Muutkin yksityiskohdat jutussani olivat pelkästään ilkeämielistä vääristelyä vailla todellisia perusteita.

Hohhoijaa, näinkö heikot aseet omenavihaajilla nykyään on?

Ennen sanottiin suoraan että vastaavan koneen saa puolet halvemmalla, nyt pitäisi tilata Saksasta paremmin speksattu malli. Painoeroa on alle 200 grammaa ja sitten ollaan jo ihan eri kokoluokassa. Ennen ei painoero haitannut jos pc oli pikkuisen tuhdimpi.

Ennen kuin alkaa touhuamaan omenalaseista, kannattaisiko ehkä vilkaista ensin itse peiliin? Jos sen jutun pääsanomaksi jää että omenalasit, yhyy, niin kannattaako sitä sanaista arkkua avata laisinkaan? Jos vikaa pitää oikein hakemalla hakea, niin ketä se hyödyttää? Vai tuleeko siitä omenavihaajalle vaan niin hyvä mieli? Ympäripyöreät yleistyksetkään eivät ole sen hedelmällisempää keskustelua kuin yksittäiseen numeroarvoon takertuminen.

Kun aikaisemmin kirjoitin pitkän juttusarjan läppärin valinnasta ja tuli samainen omenlasit, yhyy, olisi ollut sangen kohteliasta kertoa että mikä laite minun olisi pitänyt valita. Varsinkin kun sitä vielä erikseen kysyin. Fiksu nettikeskustelija olisi laittanut pyytämättä linkin suosittelemaansa laitteeseen ja vähän perusteluja perään, minä jouduin tyytymään ympäripyöreisiin mukatotuuksiin. Tehoa ei kuulemma saanut irti ja pc-läppäreissäkin on hyviä näyttöjä. Tällä kertaa teho ei ollutkaan enää niin tärkeää vaan nimenomaan paino.

On aika kaukaa haettua että ei saisi vertailla pelkästään suomihintoja. Haluan pitää asiat yksinkertaisena ja päätin vertailla perusmalleja, varsinkin kun Samsung oli jo valmiiksi kalliimpi kuin Applen laitteet.  Tietysti jokainen voi tehdä omat vertailunsa ja katselen sellaisia mielelläni jos joku niitä nähtäväkseni toimittaa. Pelkkä Omenalasit, yhyy ei ole kovin kiinnostavaa luettavaa mutta huolellisesti perustellut jutut ovat aina tervetulleita.

Takertuminen alle 200 gramman painoeroon kertoo siitä että on tottunut tarkastelemaan asioita lähinnä teknisistä tiedoista. Jos on kokemusta kannettavista tietokoneista ihan käytännössä, ymmärtää että ero ei ole järin valtaisa. 200 grammaa painaa laukussa vähemmän kuin 0,33 litran juomatölkki. Mutta jos sillä saa tehokkaamman suorittimen, tehokkaamman näytönohjaimen ja vaikkapa sen täysikokoisen hdmi-liittimen 150 euroa halvemmalla hinnalla (eikä tarvitse tilata edes Saksasta) niin se ei välttämättä paina paljoa vaakakupissakaan kun valintoja tehdään.

Vieläpä erikseen mainitsin että Samsung vertautuu Retina-malliin nimenomaan näyttönsä takia, omenavihan sokaisemaa se ei hetkauta, jotain on pakko keksiä että pääsee taas jakamaan asiantuntemustaan. Linus Torvaldsin sanoin järkevän resouluution näyttöjä ei ole markkinoilla vielä kuitenkaan turhan paljon (varsinkaan halvalla). Uskoisin siis saavani vertailla kahta lähes saman hintaista 13,3 tuuman mallia keskenään vaikka niillä painoeroa onkin melkein 200 grammaa. Tai siis minähän saan, sitä ei mikään tietokoneenkorjaaja tai muukaan alan tinkimätön asiantuntija voi kieltää.

Tähän väliin tarina tosielämästä.


Hyvä ystäväni osti juuri 13-tuumaisen MacBook Pro:n retina-näytöllä (sen uuden mallin jossa on Hashwell-mikroarkkitehtuuri). Vieläpä paremmilla spekseillä, eli 8 gigan keskusmuistilla ja 256 gigan kovalevyllä. Ei kuitenkaan tilannut saksasta vaan Gigantista koska kone sattui olemaan tarjouksessa. Juuri tämä samainen ystäväni linkkasi minulle kyseessä olevan Samsungin mallin viime viikolla (keskustelemme usein tietokoneista ja tekniikasta). Hän harrastaa valokuvausta, joten hyvä näyttö kiinnosti. Hänen mielestään kone oli kuitenkin ominaisuuksiinsa nähden kallis, suorituskykyäkin saisi tulevassa matkakumppanissa olla. Saman koko- ja hintaluokan  pc-läppäreissä oli kuulemma pääsääntöisesti Intelin HD4400 kun Applen Retina Pro on taas varustettu 2 pykälää tehokkaammalla Iriksellä. Ilmeisesti hänellä ei ole ystäviä jotka osaavat kertoa että saksasta saa ja paremmilla spekseillä.

Tässä vaiheessa korviini alkaa jo kantautua omenalasit, yhyy -voihkintaa. Epäilen kuitenkin vahvasti että ystäväni olisi omenalasien sokaisema. Hänen edelliset kannettavat tietokoneensa ovat olleet ThinkPadeja (sekä Lenovo että IBM). Pöytäkoneet hän on kasannut itse ja käyttänyt niissä Windowsin ohella Linuxia. Mediakoneen virkaa ei toimita Apple TV vaan Rasperry Pi. Puhelinten käyttöjärjestelmä perheessä on Android.

Valintaansa hän oli päätynyt tutkimalla tarjontaa ja vertailemalla hintoja ja ominaisuuksia. 200 gramman painoero ei häntä kuitenkaan huolettanut. Retina Pro on paremmin speksattuna vain 50 euroa kalliimpi kuin nyt kyseessä oleva Samsung, mutta Gigantin alennus pisti valinnalle nopean stopin. Koneet kuulemma loppuivat keskusvarastosta nopeasti, mutta Apple Store näyttää että "Dispatched: Within 24 hours" joten ilmeisesti niitä löytyy valmistajalta eikä tarvitse odotella kovin kauaa.

Tosin täytyy kyllä myöntää että omenavihaajalla on varmaan nykyään vaikeaa. Joka toisella teinillä on iPhone. Jos matkustaa paljon junalla niin huomaa että selvästi yli puolella tietokonetta junassa käyttävällä on Applen läppäri. Jos poikkean tuopille lähikuppilaan, yleensä aina jossakin nurkassa loistaa omenan muotoinen valo. Kalifornialaisyhtiö nöyryytti kotimaista ylpeyttämme joka ei pystynyt vastaamaan kilpailuun vaan joutui myymään puhelintuotantonsa. Kaikki tuntuvan inhoavan Windows kasia ja pc-myynti rypee pohjamudissa. Kuulemma piilaakson sovelluskehittäjätkin suosivat nykyään Applen tuotteita. Tästä löytyisi varmaan linkkiäkin mutta koska omenavihaaja ei sellaisilla puheitaan perustele niin en minäkään. Totta se on silti, uskokaa pois.

Ja tähän ihan lopuksi, kerran vielä pojat:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.