lauantai 9. marraskuuta 2013

Takaisin Twitteriin

Twitter on ollut aika vähällä käytöllä viime aikoina, mutta Mainostorstain kunniaksi päätin ottaa sen takaisin aktiiviseen käyttöön. Ja huomasin että ajat ovat muuttuneet sielläkin.

En nyt enää tarkkaan muista koska liityin Twitteriin, eivätkä netin palvelutkaan sitä minulle pystyneet kertomaan. Silloin kun aloitin, Twitterissä ei ollut kovin paljoa suomalaisia. Jonkun verran kavereita liittyi mutta innostus lopahti nopeasti. Loppujenlopuksi Twitteristä tuli lukija josta näin ne samat linkit kuin vaikka edesmenneestä Google Readeristakin.

Viime aikoina Twitter on lähinnä toiminut blogilinkkieni jakelukanavana, mutta pistin sentään profiiliani vähän uusiksi kesällä. Tausta on vielä aikoinani väsäämä bikinikuva, sitä en ole raaskinut vaihtaa. Mobiilissa se ei edes näy. Profiilini kaipaisi kyllä ehkä vähän vähemmän kesäistä lookkia...

@vlaasonen

Viime torstaina päätin kuitenkin palata tämän kanavan ääreen, Mainostorstai oli siihen mitä mainioin aika ja paikka. Ja poikihan se pari uutta seuraajaa ja retweettiä. Löysin myös itselleni uutta, mielenkiintoista seurattavaa.

Twitter eroaa Facebookista siinä mielessä että seuraat vain niitä joita haluat. Jos et pidä lapsista ja eläimistä, niin ne eivät täytä syötettäsi (saa ihmiset estettyä toki facessakin). Jos joku postaa ruokailunsa tarkemmat tiedot, niin kyseessä luultavasti lienee joku muu kuin Saarioisten makaronilaatikko. Paitsi ehkä huumorimielessä.

Twitterissä voit seurata vain mielenkiintoisia ihmisiä, mutta jos haluat seuraajia, sinunkin pitää olla mielenkiintoinen. Se kaveri joka oli vuoden kanssasi samalla luokalla 90-luvulla ei seuraa sinua muuten. Twitter on kuitenkin hyvä paikka verkostoitua löyhästi ja luoda itselleen sellainen julkinen kuva mistä voi olla hyötyä esimerkiksi työnhaussa. Jos vaikutat kiinnostuneelta alastasi, vaikutat kiinnostavalta rekrytoitavalta. Jos vaikutat dorkalta, vaikutat dorkalta.

Onhan se toki aina jännää yrittää olla kiinnostava. Se vaatii perehtymistä ja jatkuvaa panostusta. Pitää seurata, kommentoida, retweetata ja tietysti laittaa omia tosi nokkelia postauksia missä on sikamakeita kuvia mitkä on otettu huippuluokan älypuhelimella. Onneksi ostin juuri uuden sellaisen. Tosin onhan se joskus vähän noloa räpsiä niitä kuvia. Mutta mitä väliä jos se näyttää hyvältä Twitterissä. Instagramista nyt puhumattakaan.

Sosiaalisessa mediassa on vaan se vika ettei siitä oikein voi pitää lomaa. Tai sinä voit pitää muutta maailma pyörii siitä huolimatta. Kirjoituksiasi luetaan, kommentoidaan, jaetaan. Vanhat asiat kaivetaan esille. Kun olin pieni, menin joskus sängyn alle piiloon. Enää se ei onnistu. Tiedän että se muu maailma on siellä edelleenkin. Ja älypuhelimen voi ottaa mukaan sinne sängyn alle. Nykyihminenhän ei mene edes vessaan ilman älypuhelinta. Älypuhelin on itseasiassa varmaan ainoa asia mitä ihminen käyttää sekä syödessään että käydessään kakkosella. Ällöä?

Paluu Twitteriin tuntuu kuitenkin mukavalta. Facebookista tuli liian arkipäiväinen. Kaikki siistit jutut ovat jossain muualla. Pitäkää makaronilaatikkonne, vauvanne ja koiranne. Hyvää kotitekosita makaronilaatikkoa toki mitenkään väheksymättä.

Joskus kyllä mietin (itseasiassa aika useasti) että mitä tekisin jos ei olisi nettiä tai sosiaalista mediaa. Katselisin televisiota? Lukisin kirjoja? Kirjoja voisi lukea enemmän nykyäänkin. Ehkä jonain päivänä kyllästyn ja pakenen vuorille. Tämä pohdiskelu on ehkä parempi jättää omaan kirjoitukseensa.

Sillä aikaa menkää lukemaan siistejä Twitter-päivityksiäni: vlaasonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.