lauantai 21. joulukuuta 2013

Ihmisen markkina-arvo

En nyt kirjoita ihmisarvosta (vaikka ehkä joskus pitäisikin) vaan siitä miten meistä on tullut tai olemme tehneet itsestämme käveleviä tuotteita. 

Olit sitten menossa työhaastatteluun tai ensitreffeille, olet raa'asti sanottuna menossa myymään itseäsi. Jos haluaa päästä toivottuun lopputulokseen, ei pidä ajatella pelkästään että mitä minä saan vaan myös että mitä vastapuoli minusta haluaa ja ennenkaikkea että mitä se saa. Joissakin tilanteissa, esimerkiksi treffeillä, osapuolet ovat usein samanarvoisessa tilanteessa. Työhaastattelussa taas työnantajalla on liuta ehdokkaita joista se valitsee mieluisimman. Silloin pitää olla hinta ja laatu kohdillaan. Yleensä työnantaja on päättänyt hinnan jo etukäteen, usein vain kysytyllä huippuosaajalla on varaa hinnoitella itsensä. Työntekijän markkina-arvo voidaan mitata ihan rahassakin, jos työntekijä maksaa enemmän kuin tuottaa, hän ei ole kovin hyvä sijoitus (ja usein myös nopeasti entinen työntekijä).

Älä ole apina

Oli sitten kyseessä mikä tilanne tahansa, voi ihmisiä verrata vaikka älypuhelimiin. Jos satut olemaan se kultainen iPhone, riittää että odotat että kaupan ovi aukeaa ja joku marssii ostamaan sinut siitä huolimatta että hinta on kova. Jos kuulut keskikastiin, sinulla on aika paljon kohtalotovereita, yleensä jonossa on porukkaa sekä edessäsi että takanasi. Tällöin pienet erot voivat ratkaista, isompi muisti, 50 euroa halvempi hinta tai ihan vaan vaikka kiva pakkaus (tästä lisää myöhemmin). Sitten on vielä halpisjengi jonka pääsääntöinen myyntiargumentti on hinta, ei niinkään laatu. Olen ollut muutamia kertoja töissä firmassa missä on säästetty työntekijöinen "hinnassa" ja jälki oli myös sen mukaista. Ja ainakin yhdelle niistä firmoista se tuli todella kalliiksi. Osaavia vanhoja työntekijöitä ei välttämättä olisi kannattanut korvata jatkuvasti vaihtuvalla vuokratyövoimalla (johon minäkin silloin, opiskeluaikana, kuuluin).

Jos taas palataan ihan ihmisiin, niin formulakuskin on jostain syystä helpompi päästä treffeille kuin kassaekstraajan. Odottaa vaan että kutsuja satelee misseiltä ja elokuvatähdiltä. Jos olet suuryrityksen toimitusjohtaja, vaikka saisit potkut, odottaa sinua jossain uusi duuni. Se missä juttu muuttuu hankalaksi, on se että miten määrittää oma arvonsa ja markkinasegmenttinsä. Voisi sanoa että persoona ratkaisee, mutta sekin on vain yksi asia joka nostaa tai laskee markkina-arvoa. Tuotteella voi olla positiivinen imago vaikka se ei olisikaan kilpailijoitaan etevämpi. Onnistunut brändäys nostaa arvoa. Ihminenkin voi brändätä itsensään, jos vain osaa ja haluaa. Usein se tehdään ihan tietämättään (tai ajattelematta käsitettä brändäys). Jos diggaa 50-luvun jenkkiautoja ja pukeutuu sen mukaisesti, ihminen on silloin brändännyt itsensä tiettyyn ryhmään.

Pakkaussuunnittelu


Jokainen mainosmies tietää että pakkaussuunnittelu on tärkeää. Jos myynti ei muuten nouse, viimeisenä vetona on usein uudistaa pakkaukset. Moni varmaan muistaa vanhan jutun Nivea-rasvasta jonka mainoksessa rouva totesi ostaneensa sitä ensin sen takia kun siinä vaan oli niin hieno pakkaus. En muista koskaan kenenkään naispuolisen sanoneen että olisi joskus ihastustunut ensitapaamisella jonkun älykkyyteen tai jonkun alan kyvykkyyteen (tai no ehkä sen yhden alan, heh heh). Komeaan ulkomuotoon kylläkin. Ja sama tuntuu pätevän miehiinkin.

Yksinkertainen on tyylikästä

Halusitte tai ette, jokainen ihminen tekee ensiarvionsa ulkonäön perusteella. Ulkonäköön voi onneksi jonkun verran vaikuttaa. Naamavärkkiin vaikuttaminen maksaa tosin vähän enemmän, mutta jo pelkästään vaatteet luovat ihmisesta tietyn kuvan. Jos kuulut siihen ihmisryhmään joka sanoo ettei välitä pukeutumisesta, mutta vaatteesi ovat ehjät ja siistit, olet oman elämäsi Pirkka-tuote. Tuttu ja turvallinen (tai ainakin näin kuvitellaan, ei se saksalainen pussipasta sen kummempaa ole Pirkka-logon kera) tuote jota saa lähikaupasta.

Mm. Steve Jobs ja Albert Einstein käyttivät aina samanlaisia vaatteita koska eivät halunneet haaskata energiaa pukeutumiseen. Kummankaan tuskin tarvitsi ainakaan enää uransa loppuvaiheilla tehdä kehenkään vaikutusta. Toisaalta sekin on selvä viesti ulospäin, meriittini ovat muualla. 

Steve Jobs kuuluisassa poolopaidassaan.

Pukeutumisesta sanotaan että pitäisi pukeutua kuin siinä asemassa missä haluaisi olla. Ei kuitenkaan hienommin kuin pomonsa. Tämä ei ole aina mahdollista, mutta tilanteen mukaan. Itse kun kävin aikoinaan työhaastatteluissa, tutkin aina ensin että millainen firma on kyseessä. Yhteen haastikseen laitoin oikein kauluspaidan koska firma vaikutti "vähän jäykemmältä". No en kyllä saanutkaan sitä paikkaa ja kauluspaitaa pidän nykyään lähinnä juhlissa. Nykyisessä työpaikassani taas pukeudutaan hyvinkin rennosti. Ihminen hakeutuu mielellään kaltaistensa seuraan.

Sosiaalinen media


Nykyään ihmisen "brändäys" ei rajoitu enää pukeutumiseen ja käytökseen vaan sosiaalisessa mediassakin pitäisi osata olla oikein. Jos postailet Facebookkiin Tauski-linkkejä ja räyhäät jatkuvasti että ministerit pitäisi tappaa, ei henkisiä kykyjäsi välttämättä arvosteta sen perusteella kovin korkealle. Varsinkaan jos et käytä välimerkkejä tai caps lock on unohtunut päälle. Sen jälkeen ei luultavasti ole kovin helppo päästä treffeille kauppakorkeakoulusta valmistuneen talousjohtajan kanssa.

Itsensä brändäämiseen sosiaalinen media on kuitenkin eri etevä paikka. Mietit vain että kehen haluat tehdä vaikutuksen ja mikä heitä kiinnostaa. Kannattaako diggailla I fuckin love science -fb-sivua tai kenties Greenpeacea. Viina ja tissit -yhteisöön kuuluminen ei välttämättä taas ole kovin hyvä meriitti. Voit joko postailla kissakuvia tai sitten kantaaottavia yhteiskunnallisia kirjoituksia. Profiilikuvaksi voit laittaa tyylikkään hipsterhenkisen retro-otoksen tai sitten sen jossa olet oluttuoppi kourassa jäkismatsissa. Kaikki vaikuttaa

Facebookissa viestit lähinnä omalle tuttavapiirillesi, mutta jos on tarkoitus kaupitella itseään työnantajille, ovat Twitter ja Linkedin siihen parempia välineitä. Ainakin "seksikkäällä media-alalla" voit antaa itsestäsi hyvän kuvan kun aktiivisesti kommentoit ajankohtaisia aiheita ja kaivat esiin mielenkiintoisia linkkejä. Omia mielipiteitä on hyvä olla, pelkkä retweettaaminen ei riitä. Ja aina voi kirjoittaa myös blogia, jos työnantaja hakee sinua Googlella (vaikka niin ei ihan saisi tehdäkään) niin omalla nimelläsi kirjoittama blogi nousee usein korkealle. Tosin jos olet vaikka palomies, niin aktiivisuus sosiaalisessa mediassa ei taida olla kovin tärkeää, tärkeämpää on että omaa palomiehen koulutuksen. Ja samahan se on yritysmaailmassakin, esimerkiksi VR:n ei tarvitse olla Twitterissä. Reijon nakkikioskikaan ei tarvitse välttämättä Twitter- tai Linkdin-tiliä mutta kuuma mobiilipeliyritys niistä varmasti löytyy. 

Urabrändäyksen voi onneksi lopettaa kun sitä ei tarvita, mutta tietty perustaso kannattaa säilyttää, näinä epävakaina aikoina jakkara heiluu persuksen alla yhdellä jos toisellakin. Toisaalta yllättävä aktivoituminen esimerkiksi Linkedinissä voi olla negatiivinen signaali työnantajalle.

Luonnehan on tärkein


Tässä vaiheessa moni on jo varmasti päätynyt siihen tulokseen että tämä on vain mainosmiehen katkeraa tilitystä, luonnehan se ratkaisee. Kyllä ja ei. Kukaan ei palkkaa sinua pelkästään sen takia että olet mukava mutta siitä on yleensä apua. Parisuhdemarkkinoillakaan se ei taida olla oikotie onneen mutta kun on mukava ihmiselle, ihmiset ovat mukavia sinulle. Ihan pelleksi ei toki kannata heittäytyä.


Ja luonnekin on osa markkina-arvoasi. Jos henkilöt X ja Y pyytävät molemmat sinua samaan aikaan kahville, luultavasti menet sen kanssa jonka koet mukavammaksi. Ellet sitten satu saamaan jotain erityistä hyötyä jommalta kummalta. Remonttiapua, seksiä, neuvoja jne. Elämä on julmaa, kaupallistuneessa maailmassa kaikella on jos ei hintaa niin ainakin arvo.

It's nice to be important, but it's more important to be nice.


Hyötyi siitä taikka ei, uskon kuitenkin että kannattaa olla mieluummin mukava tyyppi kuin menestynyt mulkero (ja mulkerot tuppaavat aina välillä menestymään, yleensä sen takia että osaavat ajaa omaa etuaan toisten kustannuksella). En usko viimeiseen tuomioon, mutta ensimmäiseen kylläkin. Jälkimmäisessä tapauksessa tuomarina toimii jokainen tapaamamme ihminen vuorollaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.