lauantai 28. joulukuuta 2013

Joulu Puolassa osa 3

Reissu alkaa olla lopuillaan ja kun oli oikein suunniteltua ohjelmaa, niin eihän se ihan nappiin sitten mennyt.

Päivien laiskottelun ja löhöilyn jälkeen onnistuin sitten venäyttämään jonkun pikku lihaksen selän oikeasta puoliskosta. Best Westernissä, johon olin siirtynut viimeiseksi yöksi, joutui oikein kiertämään avainta lukossa joten syytän sitä asiasta. BW voi odotella soittoa lakimieheltäni... Toisaalta olisin voinut tehdä eilen sen lyhyen Tai Chi -liikesarjan mitä suunnittelin kun tila hotellihuoneessa olisi riittänyt siihen toisin kuin kotidungeonissani. Jostain syystä kuitenkin hylkäsin ajatuksen ja siirryin sohvalle katselemaan Event Horizonia.



Aquapark Sopotissa jäi siis väliin ja päädyin viihdyttämään itseäni lukemalla Ikisinkku-blogia johon törmäsin iltapäivälehden nettisivulla. Välittömästi blogin nimen nähtyäni arvelin että blogia pitää luultavasti viehättävä, maksimissaan 25-vuotias ja ihan fiksun oloinen nuori nainen. Ja enhän minä väärässä ollut, tosin jonkun mielestä asiaan saattaisi sisältyä jonkinasteista paradoksaalisuutta. Mutta palaan ikisinkkuun myöhemmin, päiväni ei päättynyt siihen.

Joidenkin mielestä lomalla pitää koko ajan tehdä jotain ettei loma mene hukkaan. Minusta on tärkeää että lomalla voi myös olla tekemättä mitään. Siksi en ollut kovin pahoillani Aquaparkin väliin jäämisestä. Loma voi olla onnistunut vaikka pönöttelisi hotellissa koko reissun. Pääasia että on poissa kotoa ja pääsee irti arjesta. Miksei siis voisi vaikka katsella leffoja ja pelata pelejä joita ei ole arkena ehtinyt? Tai vaikka kirjoitella blogia kun aivot eivät jumita koko aikaa.

Kuuman kylvyn jälkeen sain itseni taas liikkeelle ja nälkäkin alkoi olla. Best Western Bodum on kotoisa mutta vähän tätimäinen hotelli. Kylpyamme löytyy mutta ei baarikaappia. Sijaintikaan ei ole paras mahdollinen biletyshotelliksi mutta Bunkier sijaitsee melkein naapurissa.

Ajattelin ensin että menen vain tylsästi jokirannan "italialistyyliseen" pizzeriaan mutta sepä olikin täynnä. Aika usein käyn sen tyylisissä paikoissa jos en jaksa ajatella asiaa sen enempää. Turhat ajattelut hoidettu valmiiksi, lista on englanniksi ja tästä palkkioksi saa vain vähän kehnompaa ruokaa vain vähän kalliimmalla. No nyt se ei onnistunut. Toisaalta pari kertaa testaamani kala-annokset ovat myöskin olleet pettymyksiä. Hieman mautonta kalaa kera pakastevihannesten. Turistihöttö on kuin Hesburger tai suomalainen kebap, yllättää hyvin harvoin ja silloinkaan ei positiivisesti. En ole muutenkaan mitenkään erityisen kokeilunhaluinen ruokien suhteen, kaipaisin ehkä verstaistukea enempiin makumatkailuihin. Ehkä ensi kerralla voisi etsiä matkaseuraa, yksinäni keskityn liikaa joutenoloon. Toisaalta, omapahan on lomani.

Jatkoin siis eteenpäin jo tutuksi tulleita reittejä. Ja koska pizza oli jo mielessä, päätin että sellaista on saatava. Buddha Bar oli muuten kutsuva, mutta ruokalista oli intialaistyyppinen. Jo tutuksi tulleesta Fahrenheitista olisi saanut pizzaa mutta ajattelin olla omaperäinen ja olla menemättä taas sinne. Heti  sen vieressä olikin heti toinen vastaava maan alle johtava oviaukko jonka yläpuolella luki Club Elephant. Kyltti lupaili livemusiikkia iltayhdeksästä eteenpäin.

Laskeuduin portaat alas. Hieman yllättäen paikka oli kaukana Fahrenheitin hieman tuhmasta yökerhoilmapiiristä ilmapiiristä. Elephant on fiksusti sisustettu pikku kellariravintola, illan esintyjää varten oli asennettu pari kaiuttimia flyygelin taakse.

Pizza oli, no mitä se nyt voi olla, pizzaa. Ei kuitenkaan missään nimessä huonoa. Jälkiruoaksi tilasin Irish Coffeen ja seurailin kun baarimikko askarteli juomaa liekittämällä. Kaveri vaikutti osaavan hommansa ja juoman maku tuki havaintoa joten tilasin vielä toisen drinkin.

Moni paikka oli täynnä väkeä, mutta elefantti oli juuri avautunut joten ruuhkaa ei vielä ollut. Olin jo aikaisemmin havainnut että turistien määrä katukuvassa oli kasvanut ja viereisessä pöydässä istuikin ryhmä norjalaisia. Ja vähän ennen kuin poistuin, istahti taakseni neljä ilmeisesti tanskalaista. Pohjoismainen meininki.

Elefantin jälkeen poikkesin paikalliseen ketjukahvilaan ja otin latten sekä suklaakierteen. Se ei ollut hyvä idea täyden vatsan kanssa joten päätin palata hetkeksi takaisin hotellille.

Luultavasti poikkean vielä jossakin, mutta ei parane olla myöhään, bussi lentokentälle lähtee vähän yli kahdeksan. Oliko reissu onnistunut? Olihan se. Tulenko uudestaan? Todennäköisesti ja suosittelen muillekin.

Ja muutama pikku havainto. Ovet aukeavat täällä vääriin suuntiin. Suomessa ovet aukeavat ulospäin ilmeisesti sen takia että niitä ei saa potkaistua sisään niin helposti. Täällä tarjoillaan pöytiin. Suomessa saa yleensä hakea juomansa tiskiltä jokaisen erikseen maksaen mutta Puolassa homma toimii toisin. Palvelu pelaa ja tarjoilijat ovat usein nuoria, viehättäviä naisia eli luultavasti ulkonäkökriteerit ovat käytössä työvoimaa valitessa. Toisaalta, eipä se Suomessakaan ihan tavatonta ole. Aikoinaan tapailin yhtä itseäni pari vuotta nuorempaa tyttöä joka työskenteli silloin eräässä Salolaisessa torikahviossa. Työhakemukseen oli pitänyt kuulemma liittää kuva eikä kyseisessä kahviossa juuri koskaan näkynyt miespuolisia työntekijöitä. Asiasta ei juurikaan puhuta, mutta eittämättä sillä lienee vaikutuksia myyntiin. Laulaahan Pariisin Kevätkin kappaleessaan Pikkuhuopalahti:
"Valita jonot aina kauneimman kassaneidin perusteella".
Ja kun joku sitä kuitenkin kysyy, niin tissibaarissa en ole poikennut. En oikeastaan ole sellaista nähnytkään, yhden pornokaupan ohitin ja paikan joka nimen perusteella väittää olevansa kabaree, mainoskuvat tukivat mielikuvaa. Kyllä niitä pornoluolia varmasti löytyy niitä etsivälle. Ainakin laulusta.


Ja lisää kuvia tulee sitte joskus jos tulee. Katsokaa Flickristä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.