maanantai 2. joulukuuta 2013

Pidä silmistäsi huolta AD

Silmät ovat epäilemättä erittäin tärkeä työväline AD:lle tai graafiselle suunnittelijalle. Niistä kannattaa pitää huoli. Onneksi sen voi tehdä tyylillä.

En edes muista koska olen ollut viimeksi minkäänlaisessa näöntarkastuksessa, ehkä vuonna 2004 kun sain henkilöauton ammattiajoluvan. Eikä näkemisessä olekaan ollut ongelmia, näen hyvin lähelle sekä kauas. Tapahtumaketju alkoi kuitenkin pari viikkoa sitten kun toinen silmäni tulehtui.

Varasin ajan työterveyslääkärille. Sinä päivänä kun menin sinne, silmä oli parempi, mutta kyllä se siitä taas alkoi punottaa kun lääkäri sitä aikansa tökki. Lääkäri päivitteli että kylläpäs se onkin pahan näköinen, mieleni teki sanoa että kai se punottaa kun sitä tuolleen sörkkii.  Lopulta lääkäri tuli siihen lopputulokseen että että hän on melko varma että silmä on tulehtunut. Luottamukseni työterveyslääkäreihini ei varsinaisesti kasvanut suunnattomiin mittoihin.

Viikonloppuna juttelin työterveyshoitajana työskentelevän sukulaiseni kanssa ja hän epäili että oireilun voisi aiheuttaa taittovirhe yhdistettynä ahkeraan tietokoneen ruudun tuijotteluun. Asia unohtui kuitenkin hetkeksi kunnes huomasin että silmäni olivat hyvin väsyneet iltapäivällä. Ensiavuksi kipaisin hakemaan silmätippoja, mutta työkaverini kertoi käyttävänsä laseja pääasiassa juurikin taittovirheen aiheuttaman silmien väsymisen takia. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin mennä varaamaan aika näöntarkastukseen.

Joskus ajattelin että olisin ihan rikki jos saisin silmälasit. Tosin nyt olisi luultavasti luvassa vain työlasit ja toisaalta, puhutaanhan sitä aina ad-laseista, sehän lisäisi ammattillista uskottavuuttani roppakaupalla! Päädyin siis sovittelemaan laseja jo aikaa varatessani.

Olen luottanut vuosikaudet Ray Banin aurinkolaseihin, joten merkin suhteen olin jo aika selvillä vesillä. Selkeä esikuvani silmälasimuodissa oli Scott Pillgrim VS. The World -elokuvan pahis, Gideon Graves.

Gideon Graves

Lasien sovitteluun ei siis mennyt kovin kauaa kun mieleinen malli löytyi, sitten pitikin odotella viikko näöntarkastukseen pääsyä ja tuomiota.

Laseja sovittelemassa

Ja silmälasituomiohan sieltä sitten tuli. Näkö oli kyllä kunnossa, mutta molemmissa silmissä vähän taittovirhettä, hajataittoa tai mitä se nyt sitten ikinä onkaan. Silmäilin kyllä vähän halvempiakin kakkuloita, mutta kyllä se Ray Banit oli saatava. Toisaalta se on ennenkin nähty että halpa tulee loppupelissä kalliiksi ja joutaahan näitä sitten käyttää useamman vuoden. Ja sitten taas odoteltiin.

Tänään sain sitten lasini. Työkaverini epäili että totuttelu vie aikansa mutta olen ollut sen verran kova aurinkorillien ystävä, että lasit tuntuivat nopeasti luontevilta. Työskentelin aikoinaan jonkun aikaa myös rakennustyömaalla ja silloin oli juuri tullut uudet määräykset että suojalaseja piti pitää koko ajan, joten kirkkaatkaan linssit eivät olleet vieraat. Pistin siis lasit oitis päähän ja lähdin kaupungille kuljeskelemaan. Kauas en näe ihan yhtä hyvin kuin lähelle, mutta riittävän hyvin ainakin jalkamieheksi. Eikä näitä ajolaseiksi ole tarkoitettukaan.


Olo oli kuin Clark Kentillä, ihan kuin kukaan ei mukamas tunnistaisi minua. Olin ainakin itselleni vieras. Periaatteessa en tarvitse laseja kuin tietokoneen edessä, mutta kyllä sitä kalliita laseja varmaan pitää toistekin vähän ulkoiluttaa. Tosin täytyy varmaan hankkia jossain välissä toiset, halvemmat kakkulat jotta laseja ei tarvitse aina kuskata työpaikan ja kodin välillä.

Ainakin nyt konetta naputellessa lasit tuntuvat tosi hyviltä, ilmeisesti siis olivat ihan paikallaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.