maanantai 6. tammikuuta 2014

Aina ajankohtainen Soylent Green

Vaikka vuoden 1973 elokuva Soylent Green (Maailma vuonna 2022) sijoittuukin "kaukaiseen tulevaisuuteen", on se edelleen etevä visio ihmiskunnan mahdollisesta tulevaisuudesta.

Törmäsin iTunesin katalogia selaillessani vanhaan dystopiseen scifiklassikkoon, Soylent Greeniin, se perustuu Harry Harrisonin romaaniin Tilaa, tilaa!. Olen nähnyt elokuvan joskus teininä, silloin se ei vielä oikein avautunut mutta ymmärsin teoksen merkityksen myöhemmin.


Elokuvassa syntipukiksi on laitettu kasvihuoneilmiö joka kulkee nykyään ilmaston muutoksen nimellä. Tai oikeastaan kasvihuoneilmiö aiheuttaa ilmaston lämpenemisen mikä on toki muutosta sekin. Kasvihuoneilmiö oli muotisana 70-luvulla, sitten tuli ilmaston lämpeneminen ja kun ilmasto ei tasapuolisesti lämmennytkään, alettiin puhua ilmastonmuutoksesta (ilmaston lämpeneminen ei kuulosta uskottavalta jos ulkona on 25 astetta pakkasta, ei vaikka niin olisikin tapahtumassa pitkässä juoksussa). Minusta olisi järkevämpää puhua ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta sillä ilmastohan ei ole ollut eikä tule olemaan mitenkään stabiilissa tilassa. Ilmasto joko lämpenee tai viilenee, niin se on tehnyt aina.

Oli miten oli, elokuvan kaltaiseen maailmaan ei välttämättä edes tarvita ilmastonmuutosta tai kasvihuoneilmiötä, aika pitkälle riittää että ihmiskunta kasvaa yli siitä minkä pystyy järkevästi ruokkimaan ja asuttamaan. Ja kun resurssit ovat vähissä ja yhteiskunta menee kriisiin, tekniikka taantuu. Tätä ei elokuvassa suoranaisesti ennustettu, tosin jo 70-luvulla oli olemassa tietokoneita ja ajateltiin niiden yleistyvän tulevaisuudessa. Soylent Greenissä ei kuitenkaan nähdä tietokoneita, nauha-asemia eikä muutakaan "tulevaisuuden tekniikkaa" vaan soitellaan lankapuhelimilla ja tietoa etsitään taas kirjoista. Sädeaseiden sijasta paukkuvat perinteiset revolverit.

Ja kaikki tämä aiheuttaa luonnollisesti sen että hyvinvoiva keskiluokka häviää. Pieni eliitti säilyttää elintasonsa, sen jälkeen on sitten vain köyhiä ja tosi köyhiä. Ruoka ja vesi ovat ankarasti säännösteltyjä. Lihaa ja kasviksia löytyy vain rikkaiden ruokakomeroista, muille on tarjolla epämääräisiä ruokakuutioita kuten esimerkiksi vihreää Soylent Greeniä.

Soylent Greenin tapaisista ruoka-aineksista ei itseasiassa olla kovin kaukana. Yksi iso ongelma ruoantuotannossa tulee olemaan vesi ja Suomessakin tutkitaan jo että miten hyönteisistä saisi valmistettua proteiinipitoista ruokaa. Itse lasken myös jo Tofun vähän samaan kastiin, sillä se ei juurikaan muistuta alkuperäänsä (eikä maistu juuri millekään). Soylent Orange taisi olla valmistettu soijapavuista...

Elokuva on edelleenkin ajankohtainen varoitus siitä mihin voidaan päätyä (kasvihuoneilmiöllä tai ilman) mutta se on myös myös elokuvana hyvä. Tyyliltään se muistuttaa vanhoja dekkareita, pääosassa heiluu Charles Heston. Koska tulevaisuus on rapautunut menneisyys, ei 70-luvun tyyliä ole tarvinnut häivyttää, saatikka kehitellä visioita tulevaisuuden muodista ja laitteista.

Juonta en ala sen enempiä spoilailemaan, katsokaa itse. Teininä en leffaa arvostanut kovin paljoa mutta nyt voin ehdottomasti suositella filkkaa dystopioiden sekä klassikoiden ystäville. Ja muistakaa, teitä on varoitettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.