keskiviikko 8. tammikuuta 2014

iTunes Match

Viimeinkin Suomeen saapunut iTunes Match ei ehkä kilpaile Spotifyn ja kumppanien kanssa, mutta jotakin annettavaa sillä tuntuu olevan 25 euron vuosihintansa perusteeksi.

Pähkinänkuoressa iTunes Match siirtää iTunes-musiikkikirjastosi pilveen. Pilviä on toki muitakin, mutta jos olet jo Applen ekosysteemissä, kaikki tapahtuu helposti. Matchilla on kuitenkin vielä yksi ässä hihassaan ja se ässä sai minutkin kokeilemaan sitä.

iTunes Match vie musiikkisi pilveen

Match ei suinkaan siirrä kaikkia kappaleitasi pilveen vaan tutkii että löytyvätkö ne mahdollisesti iTunesin valikoimista. Ja mikäli löytyvät, saat ne käyttöösi 256 kb/s iTunes Plus -laatuisina. Tiedostomuodoista ja bittivirroista väännetään aina kättä mutta tuskin Plus-laatu häviää ainakaan itse cd:ltä rippaamilleni mp3:lle. Luettuani Ars Technican jutun aiheesta, olin jo sen verran vakuuttunut että päätin sijoittaa 25 euroa ihan kokeilun vuoksi. Toisaalta 25 euroa ei ole paljon mitään siihen nähden että suunnittelen 800 euron kaiutinparin hankkimista. Ja tosihifisteille sekin on vielä aika pieni summa.

Ja asiahan vaatii testaamista. Testiraidaksi piti valita jokin joka löytyy sekä cd:ltä että iTunesista ja mielellään myös Spotifystä. Ensimmäisenä testiin valikoitui Pink Floydin The Wall (Part 2) Echoes-kokoelman versiona (remasteroitu 2001). Vaan itse levy onkin näköjään häkkikellarissa ja pitää tuoda töistä dvd-asema joten päädyin vertailemaan iTunes-versiota Spotifyyn (High quality streaming ruksattuna). Echoes ei myöskään löydy vielä Mastered for iTunes -listalta, mutta lataamani tiedosto on kuitenkin 256 kb/s AAC. Taidan yrittää seuraavaksi Clashin tuotantoa jota löytyy sekä hyllystä että iTunesille masteroituna.

Päädyin siis vertailemaan iTunesin kappaletta Spotifyn vastaavaan. Ja täytyy kyllä myöntää että omalla laitteistollani oli vaikea hahmottaa eroa ainakaan siten että pystyisi sanomaan kumpi on parempi. Sekä käyttöjärjestelmän että toisto-ohjelman äänenvoimakkuuden säätöjen ollessa täysillä Spotify soi lujempaa, joten dynamiikkaa on hankala päästä vertaamaan järkevästi. Aion kuitenkin jatkaa vielä tutkimuksia. Joltakin toiselta levyllä saattaa löytyä enemmän eroja. Tosin kuulo on tunnetusti subjektiivinen aisti joten tulokset ovat aina vähän henkilökohtaisia. Mutta harrastus se on tämäkin.

Ja koska oli tullut taas pitkästä aikaa otettua iTunes käyttöön, päätin ostaa jo pitkään himoitsemani The Beatlesin Rubber Soul -albumin, Beatlesia ei juurikaan löydy Spotifystä. Levystä näyttäisi olevan tulossa Mastered for iTunes -täpällä varustettu U.S.-versio joka olisi ollut jo ennakkotilattavissa, vieläpä 2 euroa halvemmalla. U.S.-versiosta puuttui kuitenkin suosikkikappaleeni Nowhere man.

Rubber Soul kuulostaa juurikin niin hyvältä kuin sen ikäinen äänite yleensä kuulostaa. Ainakin verrattuna isäni kuluneeseen vinyylipainokseen jossa varsinkin levyn sisäraidat soivat jo väsähtäneen oloisesti hänen Dual CS 505-4 soittimellaan. Toisaalta pesu saattaisi hieman auttaa, monet levyliikkeet tarjoavat palveluna vinyylilevyjen pesua. Himo iski päälle ja päätin sitten vielä ostaa myös Yellow Submarinen. Tulevaisuudessa tulee varmaan lisää hankintoja. Beatlesia on aina mukava kuunnella vaikka joidenkin mielestä yhtye on yliarvostettu.

Testailut tein tavanomaisella kokoonpanollani, eli Genelecin 6010A:t, Sanyon Plus C55 esivahvistin ja Beresfordin TC-7510 dac.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.