maanantai 20. tammikuuta 2014

Jallupullia ja ruotsinristeily

Tammikuu on sopiva kuukausi tipattomalle koska silloin ei koskaan tapahdu mitään. Itsellänikin on takana vasta kahden yön reissu Tallinnaan ja varpajaisristeily Baltic Princessillä.

Iloinen varpajaisseurue

Tallinnan reissu meni mukavasti, ainoa mikä vähän harmitti oli sivu suun mennyt viinin maistelu. Ja onhan se vähän oudon tuntuista istua ravintolassa jossa on yli 200 erilaista viiniä hintahaarukalla 16–1000 euroa edessään vain lasi vissyä. Mutta kyllä se siitä. Menen ensi kerralla uudestaan siihen ravintolaan. En nyt muista paikan nimeä koska hukkasin käyntikortin. Muistan kyllä missä se on. Ainakin melkein.

Ja nyt viime viikolla huomasin olevani menossa kovaa vauhtia varpajaisristeilyllä. Tiettävästi historia ei tunne tapauksia että varpajaisissa olisi joskus joku ollut selvin päin. Ainakaan laivalla. Olin kuitenkin saanut määräyksen saapua Turun satamaan lauantai-iltana kello 19.45. Tässä vaiheessa moni oli jo taputellut olalle ja todennut että eiköhän se ollut sitten siinä. Toisten mielestä taas oli etikettivirhe olla juopottelematta kyseisessä tilaisuudessa. Joidenkin mielestä se oli muuten vaan hyvä syy keskeyttää suoritus. Tämä taas aiheutti sen että tilanne alkoi muodostua henkilökohtaiseksi haasteeksi. Toisaalta ei mieleni edes tehnyt juopotella. Toki huuleni kaipasivat aina välillä tuoppia tai paria hyvää olutta mutta kunnon perskänni ei innostanut.

Päätin pysyä linjassa. Olin luvannut itselleni kamerajalustan jos selviän koko kuukauden läpi (tosin vahvasti epäilen että ostaisin sen joka tapauksessa). Uhkasin itseäni myös sanktiolla, jos nyt menee homma piloille, jatkuu tipattomuus vielä helmikuun. Toisaalta olin jo tietyllä tavalla alkanut mieltyä tipattomuuteen, ainakin aina silloin kun tarkistan pankkitilini saldon. Alvarissa 3 tuoppia hyvää olutta maksaa yli 20 euroa. Jos sen toistaa joka viikko, loppulasku on yli 80 euroa. Ja tämä vain sen takia että se maistuu hyvältä, juopottelu on sitten vielä erikseen. Toisaalta elämä on mukavampaa kun siinä on pieniä iloja. Toisaalta ja toisaalta. Mutta nyt risteilemään.

Olin sanonut kaikille että kai meitä sinne joku pari hytillistä lähtee. Lopullinen pääluku asettui kuitenkin kahteenkymmeneen yhteen kun muutama mattimyöhänen päätti vielä edellisenä päivänä lähteä reissuun. Ennestään tuttuja oli ehkä kolmasosa joukosta mutta onneksi pystyn tutustumaan uusiin ihmisiin ihan selvin päinkin. Muut olivat toki nauttineet jo hieman väkijuomia ennen laivaan nousua ja olipa muutama ottanut perinteiset suojakännitkin edellisenä iltana. Itsekin olin epähuomiossa erehtynyt syömään ennen satamaan siirtymistä jallupullat Kortteliravintola Kertussa. Sitä ei kuitenkaan varmaan lasketa, olisi ikävää menettää kamerajalusta lihapullien takia.

En ole ollut alkoholitta laivalla sitten lapsuusiän. Silloin laivoilla oli vielä enemmän videopelejä joita pelailla. Nykyään kaikilla on pelikoneet kotona ja laivalla pitää keksiä jotain muuta tekemistä. En tiedä johtuuko alkoholin puutteesta, vai siitä että Tallink Siljan Baltic Princess on aivan jäätävä kiulu, mutta se myös tuntui aivan jäätävältä kiululta. Olin työkaverille kehunut että saunaosastosta on komeat merinäköalat, mutta Baltic Princessin sauna on kerroksessa kaksi ja sieltä ei todellakaan ole minkäänlaista näköalaa yhtään minnekään. Saunaosastolla ei myöskään ollut muuta kuin me ja iloinen vanhempi neiti/rouva (kuulemma molemmat käyvät) tiskin takana. Luulisi että päästä katkeaa vähintään verisuoni ilman stimulantteja kun vajaa parikymmentä jannua laulaa juomalauluja pikkuisessa saunakopissa. Mutta entisen tolppa-apinan kuula on keitetty monissa liemissä. Saunan kuuppa ei kestänyt, mutta ei kerrota kenellekään.

Saunomisen jälkeen siirryimme takaisin hyttiosastolle jossa laivapoliisit kävivät välillä meitä hätyyttelemästä milloin avoimen oven ja milloin kiellettyjen musiikkilaitteiden takia. Selvisimme kuitenkin pikku varoituksilla toisin kuin eräs seurue samalta käytäviltä. Heidän bileensä jatkuivat aamutuimaan Ahvenanmaalla.

Baltic Princessin laajaan viihdetarjontaan kuului muun muassa pubi jossa soitteli trubaduuri sekä ei ihan niin nuorille suunnattu tanssiosasto. Menimme pubiin kuullaksemme trubaduurin viimeiset biisit ennen valomerkkiä. Bileet olivat siinä mestassa ohi joten siirryimme tanssiravintolaan.  Tässä vaiheessa tuli viimeistään selväksi että laiva on aika vajaalla täytöllä. Katselimme hetken "humppaamista" mutta monella alkoi veri vetää diskoon. No siinä me sitten menimme diskoon. Ja tulimme sieltä aika äkkiä pois. Baltic Princessin disko sijaitsee ylimmässä kerroksessa ja on juuri niin hieno ja komea kuin voi odottaa laivalta jota juuri vähän aikaisemmin kuvasin jäätäväksi kiuluksi. Diskossa oli myös aivan liian valoisaa (tämä saattaa toki johtua myös alkoholittomasta olotilastani) ja äänentoisto oli heikkotehoinen sekä huonosti säädetty. Perusmeininkiä siis.

Sahasimme hetken aikaa edestakaisin kunnes diskossa ei enää ollut niin yksinäistä. DJ soitti kaverin pyynnöstä Prodigyä (joku onneton miksaus mistä puuttui biisin paras osuus) mutta muuten tyyli tuntui olevan se että jotain toimivaa hittibiisiä renkutetaan "riittävän usein". Valitettavasti tällä kertaa se hittirenkutus oli Sini Sabotageb Levikset repee. Yksi diskoilijoista kuulemma myös näytti (tai ainakin pukeutui samoin) ihan Sini Sabotagelta. Tätä emme kuitenkaan saaneet koskaan varmistettua.

Ei taida tulla yllätyksenä mutta tässä vaiheessa muutamat alkoivat olla jo melko jurrissa. Onnistuin kuitenkin sopeutumaan tilanteeseen aika kivasti eikä kukaan enää tyrkyttänyt alkoholia (ainakaan kovin paljoa). Laivalla sattui olemaan myös muutama (naispuolinen) tuttavani, eräs heistä kommentoi tänään sosiaalisessa mediassa että ei edes huomannut minut olevan selvin päin. En kyllä tiedä onko se hyvä vai huono asia.

Muistelisin että joskus bileet laivan diskossa olisivat jatkuneet pidempäänkin, mutta nyt valomerkki tuli jotakuinkin puoli neljä. Mutta eipä siellä mitään vuosisadan bileitä keskeytetty vaikka joillakin olikin hieman vaikeuksia ymmärtää kehoitusta poistua yökerhosta. Ja eihän sitä laivareissua voi olla ilman hyttibileitä.

Kyllä sitä jonkun aikaa jaksoi, mutta kyllähän siinä sitten alkoi hiipiä mieleen ajatus omaan hynttiin siirtymisestä. Varsinkin kun mies/nainen-suhde oli melko huono. Muutama oli sentään lähtenyt kanssamme jatkoille. Omassa hytissäni oli taas rauhallista, ainoa läsnäolija veti sikeästi unta kaaliin. Mutta laivapoliisit saapuivat jälleen paikalle ja hajoittivat sen verran joukkoa että osa siirtyi hyttiini. No eipä siinä vielä väsyttänytkään koska olin pyrkinyt korvaamaan alkoholin aiheuttamaa järjenjuoksun muutosta juomalla useamman tölkin energiajuomaa. Niihin en yleensä koske tikullakaan, mutta hätä ei lue lakia. En myöskään saavuttanut havittelemiani "pärinöitä".

Ei niin yllättävästi olin ensimmäinen joka oli tai ainakin jäi jalkeille. Meriaamiainen oli jo ohi joten suuntasin laivan ainoaan kahvilaan. Pizzan suikale oli ihan ookoo mutta kahvi oli sen verran pahaa että meinasin paiskata sen mereen. Luovuin kuitenkin ajatuksesta etten saisi syytettä ympäristörikoksesta tai vähintäänkin kalojen rääkkäämisestä. Laivan ostosmahdollisuudet ovat myös sen verran olemattomat että ne sai käytyä läpi lähes päätään heilauttamalla. Ja pianobaarista löytyikin sitten taas kavereita. Baarin työntekijää kehuttiin asiansa osaavaksi, itse tyydyin kuitenkin kahviin joka oli tällä kertaa jo ihan juotavaa. Aika harvassa paikassa valkovenäläinen tehdään kermaan. Pitää varmaan kokeilla. Ensi kuussa.

Kahvilassa ei ollut ruuhkaa.

Loppuosa matkasta olikin sitten perinteisesti melko tylsää. Paluumatkalla tuppaa olemaan tylsää vaikka olisi juovuksissa. En oikeastaan lainkaan ymmärrä niitä jotka jaksavat ravata yhtenään risteilyillä. Ensi kerralla menen kyllä jonnekin kunnon laivalle. Päivän aikaan kuuli toki monta mielenkiintoista tarinaa edelliseltä yöltä ja menneiltä reissuilta, mutta eipä mennä niihin sen enempää. Kun laiva saapui satamaan, saatoin onnitella itseäni hyvästä suorituksesta. Ja taisipa joku muukin onnitella. Täytyy vielä myöntää että kivaakin oli. Olin oikeastaan ihan yllättänyt että en kokenut missään vaiheessa henkistä kuolemaa.

Mutta mitä tästä opimme?

  • Tallink Siljan Baltic Princess on jäätävä kiulu
  • Laivalla voi olla kivaa myös selvin päin (vaikka se olisikin jäätävä kiulu), seura pelastaa
  • Uuden elämän syntyminen ei ole kaunista katseltavaa (tätä ei onneksi tapahtunut laivalla)
  • Jos naisen nimi ei ole Pirjo, ei välttämättä ole paras iskutekniikka kutsua häntä Pirjoksi
  • Ei kannata korjata tietokoneita
  • Älä jätä vaatteitasi hytin lattialle jos vaihtovaatteesi ovat jo piloilla
  • Nicole Kidman ei esiinny Titanicissa

Tätä et näe Baltic Princessin saunasta.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.