keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Matkalla kohti digitaalisen äänen ydintä

Olen perinteisesti ollut enemmän kiinnostunut toistoketjun loppupäästä kuin alusta. Pakattu musiikki tuli mukaan hieman varkain ja eräänä päivänä vain huomasin että suurin osa musiikin kuuntelustani tapahtuu Spotifyn avulla. Pari vuotta sitten hankin ekan daccini. Nyt ollaan jo aika syvissä vesissä kun asensin koneelleni Amarra Hifi -lisäosan.


Jotain vanhaa ja jotain uutta

Aikoinaan minulla oli selvästi paremmat kaiuttimet kuin kavereillani keskimäärin. Vahvistimena toimi vuosikausia 14-kiloinen Pioneerin klassikko. Cd-soitin oli parhaimmillaan "vain" Marantzin CD4000. Pakatun musiikin nostaessa suosiotaan eräskin kaverini taas keskittyi vertailemaan mp3-tiedostojen bittivirtoja. Olisi luullut että virheellisesti hifikaiuttimina myytyjen Jamo Studio 180 -pöniköiden omistajalla olisi ollut tärkeämpääkin pohdittavaa, ominaisuuksiensa puolesta kyseiset kaiuttimet olisivat sopineet paremmin lintujen pesintään.

Ei ihan optimisijoitus, mutta
minkäs teet opiskelijasolussa.

Vuonna 2005 aloin rippaamaan levyjäni iTunesilla koneelle, lähinnä helpottaakseni yleispätevää taustakuuntelua. Aac-kodekin vaihdoin käytännöllisyyden vuoksi mp3:ksi. Nykyään ajatellaan että aac tarjoaa paremman äänenlaadun saman kokoiselle tiedostolle mutta monet eivät pysty kuulemaan eroa. Aac on uudempi ja kehittyneempi pakkausmuoto kuin mp3 mutta yleisestä harhaluulosta poiketen se ei ole Applen kehittämä eikä omistama.


En tehnyt tuolloin mitään vertailuja suuntaan enkä toiseen. Musiikin kuuntelukin alkoi olla aina enemmän ja enemmän "äänitapettia". Jo tuolloin edesmenneessä Hifilehdessä joku kirjoitti että musiikkia soitetaan enemmän kuin koskaan mutta kuunnellaan vähemmän. Oli muuten erittäin hyvin sanottu (ja on vieläkin).

Kavereiden kanssa touhutessamme emme löytäneet laadukkaista perus-cd-soittimista kummempia eroja äänen suhteen, mutta kun verrokiksi otti halvan dvd-soittimen, huomasi että äänestä katosi sekä matalat että diskantit ja se sävyttyi peltipurkkimaiseksi. Se mikä sysäsi lopulta hankkimaan erillisen D/A-muuntimen eli dacin (laitteen joka muuntaa digitaalisen signaalin analogiseksi) oli Sony-merkkisen telkkarini aivan onneton audiolähtö. Myöskään vanhan mallisen Airport Expressin analoginen ulostulo ei ollut mitään huippuhifiä.

Ja kun uuden daccin myötä signaalin muunto on hyvässä hoidossa, piti sitten tietysti alkaa pohtia itse musiikkitiedostoa. Spotifyssä äänenlaatu on parhaalla asetuksella ihan ok, mutta jotenkin välillä tuntui että iTunesilla rippaamissani äänitiedostoissa oli jotain sellaista mikä ei täysin välittynyt Spotifystä. 256 kb/s bittivirralla pakatut aac-tiedostot, joita iTunesissa on kaupan, alkoivat kiinnostaa, tarjoaisivatko ne jotain lisää äänenlaatuun. Osa musiikista on myös masteroitu uudelleen iTunesia varten.

Keskusteluja ja artikkeleita lueskellessani törmäsin ihan uuteen juttuun. iTunesin kanssa toimivaan Sonic Studion Amarra Hifiin. Sonic Studio tekee ohjelmistoja studiokäyttöön mutta tarjoaa osaamistaan myös hifiharrastajille. Jossain puhutaan audio enginestä, jossain muualla rajapinnasta tai ajurista. Yleensä mac toistaa musiikkinsa Core Audion kautta. Core Audio kelpaa hyvin peruskäyttäjille mutta myös vaativampaan käyttöön. Windows-maailmassa asia on hieman monimutkaisempi ja musiikintekijät käyttävät yleensä kolmannen osapuolen ajureita. Core Audion miinukseksi lasketaan usein se että näytteenottotaajuus pitää käydä vaihtamassa midi-asetuksista, mutta asia koskettaa vain pientä osaa käyttäjistä. Omakin musiikkikokoelmani on kokonaisuudessaan cd-levyn näytteenottotaajuudella eli 44,1 kHz.


Amarra Hifi lupaa kuitenkin parantaa ääntä ja ohittaa Core Audion. Pakatun äänen laatuun vaikuttaa bittivirran, näytteenottotaajuuden (näytteenottotaajuudenkin merkityksestä yllättäen kiistellään) ja pakkaustavan (esim. mp3 tai aac) lisäksi ilmeisesti siis myös se rajapinta missä ääni siirtyy eteenpäin. Asian täydellinen ymmärtäminen vaatisi enemmän teknistä osaamista, mutta lukemani perusteella ihmiset ovat saaneet lisäiloa Amarra Hifistä. Sonic Studiokaan ei ole mikään epämääräinen nyrkkipaja. Moni levy on päässyt maailmaan heidän ohjelmistojensa kautta.

Yleensä on järkevintä kokeilla ja todeta itse. Spotifyn ja 256 kb/s aac -tiedostojen vertailu ei ole toistaiseksi tuottanut mullistavia ahaa-elämyksiä mutta 15 päivän kokeiluversio Amarra Hifistä lähti lataukseen, softa ei ole muutenkaan hinnalla pilattu. Jos 50 dollarilla saa parannusta ääneen niin se on pieni hinta se.

Unohdetaan Amarran vanhahtava ulkoasu ja kehno integraatio uuteen iTunesiin ja keskitytään tällä kertaa ääneen. Ihan ensimmäiseksi softa tuottikin sen luvatun wow-elämyksen. Keskialue tuntui kirkastuvan ja voimistuvan selvästi. Musiikkiin tuli tarkkuutta ja tilantuntua. Muutamien päälle/pois-kokeilujen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen että Amarra Hifi nostaa musiikin tasoa hieman joten tarkka vertailu tuottaa hankaluuksia. Kuten asiaan perehtyneet tietävätkin, kovemmin soiva kuulostaa helposti paremmalta. Perinteisesti kuluttajia on yritetty jekuttaa myös sillä että korostetaan bassoa ja diskanttia, se kuulostaa aluksi muhkealta mutta nopeasti rasittavalta. Siitä tässä ei kuitenkaan ole kyse.

Uskoisin että Amarra Hifi tuo parannusta ääneen, mutta ei ehkä ihan niin paljoa kuin se haluaa uskotella. Amarran napin painallus tuntuu kuitenkin tekevän musiikin kuuntelusta nautittavampaa. Ja siitähän tässä kuitenkin loppupelissä on kyse, musiikin kuuntelusta eikä tekniikasta. Jos musiikista nauttii enemmän, ei liene niin väliä miten lopputulos syntyy. Toki joku voi nauttia enemmän numeroiden ja testitulosten kanssa nysväämisestä kuin itse musiikista. Kuulo on myös melko subjektiivinen aisti, eron kuulee jos sen haluaa kuulla. Itse olin kuitenkin aluksi hyvin skeptinen Amarra Hifin suhteen.

Hifiharrastuksessa on aina plussaa jos jotain saa tehtyä ilman että tarvitsee upottaa satoja tai tuhansia euroja uusiin laitteisiin. Nautittavin lopputulos syntyy tuskin muutenkaan pelkästään luottokorttia heiluttamalla. Asia vaatii perehtymistä, tutkimista ja kokeilemista. Pienemmälläkin rahamäärällä saa asiallisen lopputuloksen jos ajatus on mukana. Asioihin perehtyminen on harrastuksen suola varsinkin kun vielä muistaa että tekee sitä juttua itselleen, ei muille. Jos tykkää niin tykkää.

Matka on lopullisesti alkanut eikä määränpäätä taida vielä edes näkyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.