maanantai 6. tammikuuta 2014

Tipatonta tammikuuta

Tipattoman tammikuun viettäminen tuntuu olevan jopa suositumpaa kuin viiksien kasvattaminen miesten keskuudessa marraskuussa. Hetken mielijohteesta itsekin päätin lähteä mukaan touhuun.

Kyllähän sitä loppuvuodesta tuli maisteltua juomia vähän enemmän, varsinkin kun olin reissussakin. Nykyään kuitenkaan tulee harvemmin "riipaistua sitä kovaa känniä". Usein saatan kuitenkin poiketa arki-iltanakin esimerkiksi Alvariin juomaan pari tuoppia hyvää olutta, ihan vaan maun vuoksi. Opiskeluaikana juotiin tarjousbisseä ja ei niin kovin maukkaita kirkkaita viinoja, lantringin kanssa tai ilman. Jossain vaiheessa sitä sitten huomasi että alkoholijuomissa on makueroja.


Ja se onkin ikävää tipattomassa tammikuussa, illalla voi kyllä poiketa jonnekin oluen sijasta kahville tai teelle (vaikkapa Teepolkuun) mutta ravintolassa syöminen tuntuu vähän orvolta ilman ruokaan sopivaa viiniä tai olutta.

Lehdet ovat olleet pullollaan vinkkejä tipattoman tammikuun viettoon. Baarissa voi kuulemma olla ihan mukavaa selvinkin päin ja "voi maistella herkullisia alkoholittomia drinkkejä". Itse olen sitä mieltä että se on täyttä potaskaa. En juurikaan viihdy humalaisten seurassa jos en ole nauttinut itse alkoholia. Baari-ilta tuntuu myös loputtoman pitkältä selvin päin ollessa. Ja mikä pahinta, kun alkoholi ei ole turruttanut havainnointikykyä, on ympärillä liikaa epämiellyttäviä ärsykkeitä. Surkeat biisit kuulostavat surkeilta, typerät jutut eivät naurata, kusen ja oksennuksen haju leijuu vessasta nenään ja joku on koko ajan tuuppimassa. Tosin kaikki eivät kyllä selvin päinkään pysty havainnoimaan mitään lähestyvää panssarivaunua vaatimattomampaa asiaa joten kaikille tämä ei välttämättä ole ongelma. Omalta kohdaltani täytyy vielä sanoa se, että kun ajoi useamman vuoden taksia viikonloppuisin, niin ei kyllä halua katsella sitä touhua jos ei pääse mukaan.

Eikä sitä jäähtynyttä kahvikuppia tai väljähtänyttä kolaa jaksa lipittää koko iltaa. Alkoholittomat juomat eivät vaan uppoa samaa tahtia. Ja se tuntuu sitten hölmöltä istua siinä tyhjän lasin kanssa, joskus sellaisia istuskelijoita on heitetty baareista uloskin.

Kokeilin myös alkoholitonta olutta, mutta eipä sekään kovin hyvää ole. Useimmat niistä ovat myös tavallisia peruslagereita kalliimpia mutta Lidlin Finkbräu on sentään ihan sopivan hintaista. Jälkimaku on esanssinen, voisin hyvin kuvitella että kotioluen valmistukseen käytettävä uute jättäisi suuhun saman maun.


Mutta pysytään sitten kotona, juodaan vissyä, kahvia ja teetä (tosin unohdin käydä Kauppahallin teekaupassa), menee se näinkin. Usein olen terästänyt yksinäisiä  viikonloppuiltoja (joita on nykyään aika paljon) ostamalla 6–8 olutta. Siinä menee sitten vähän kehnompikin elokuva tai jos vaikka vaan kuuntelee musiikkia niin pääsee paremmin tunnelmaan. Yleensä on sitten puoliltaöin kypsä nukkumaan eikä moisesta määrästä vielä synny edes kankkusta.

Viime perjantaina menin kuitenkin nukkumaan jo kello 11 kun tympäännyin omaan seuraani. Olin suunnitellut herääväni reippaana aamulla puuhaamaan jotain kivaa, mutta eipä se onnistunut yhtään paremmin. Tänään pääsin sentään sängystä ennen puoltapäivää ja kävin Impivaarassa uimassa.

En usko että tulen huomaamaan mitään suurempia fyysisempiä vaikutuksia. Tai sen olen kyllä jo huomannut että  kaikenlaista naposteltavaa täytyy olla. En ole harrastanut sellaisia vuosikausiin, mutta paheiden määrä on näemmä vakio ja toisaalta pitäähän se laatuoluesta saatu makuelämyskin jollakin korvata. Olen toki pyrkinyt hankkimaan terveellistä naposteltavaa, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja tummaa suklaata.

Krapulakaan ei ole vuosiin vaivannut kovin pahasti. Tosin sietokyky sitä kohtaan on vähentynyt, sitä jää mielellään vain pötköttelemään. Opiskeluaikana tilanne oli toinen, mentiin krapulakebapille, katsottiin leffoja, löhöttiin ja löntysteltiin. Tietysti elämäntilanteet ovat muuttuneet sen jälkeen eikä moiseen enää oikein ole aikaakaan.

Enneminkin tässä on sellainen filosofinen puolensa. Tulee pohdittua että minkä takia sitä viinaa yleensäkin juodaan. Sosiaalisista syistä, maun tai ihan vaan tavan vuoksi. Ja sumentaahan se pikkuisen aina todellisuutta, tekee asioista yksinkertaisia (mutta toki vain hetkeksi). Itse en pidä siitä olotilasta kun ollaan jumalattomassa kännissä eikä ajatus oikein enää tarraa kiinni todellisuuteen. Muutaman tuopin jälkeen taas löytyy sellainen pieni hiprakka mitä on kuitenkin vaikea säilyttää. Se joko häviää tai sitten heilahtaa niin sanotusti kännin puolelle. En ole myöskään sitä tyyppiä että yrittäisin hukuttaa murheeni viinaan. Äitipuoleni tapaa sanoa että asiat eivät ole koskaan niin huonosti ettei niitä saisi viinaa juomalla vieläkin huonommaksi.

Joskus olen ajatuksen tasolla miettinyt että jos lopettaisi alkoholin käytön kokonaan mutta se tuskin onnistuisi. Eikä alkoholi ole ongelma niin kauan kuin se antaa enemmän kuin ottaa. Raja voi toki olla häilyvä eikä sitä aina huomaa kun ollaan jo menty toiselle puolelle. Kosteimpina opiskeluaikoina totesinkin että silloin voi taas juoda kun ei enää tee mieli.

Taukoa on siis ihan hyvä välillä pitää, sama pätee toki moneen muuhunkin asiaan. Kuukauden jälkeen  on hyvä tarkastella asiaa uusin silmin. Ja onhan sitä joillekin ihan jäänyt "putki päälle".


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.