torstai 6. helmikuuta 2014

Onko sata metriä pitkä matka?

Kummelikaksikko Saku & Speedy pohtivat aikoinaan että onko kaksi sataa metriä pitkä matka ja onko sata metriä paljon vai vähän. Kuulostaa typerältä mutta joskus on hyvä itsekin pohtia mittasuhteiden merkitystä.

Mikä siellä vaakakupissa painaa?

Hankin hetki sitten Sirui T-005KX -kamerajalustan vaikka kuulemma olisi kannattanut "ostaa heti hyvä" eli hiilikuituinen T-025KX. En ole toki tehnyt parivertailua että saako hiilikuituisella jalustalla parempia kuvia kuin alumiinisella mutta vahvasti epäilen. Neljän kilon kantokykykin riittänee useimmille. Jalustojen eroksi jääkin sitten enää paino, putkien materiaalia lukuun ottamatta jalustat ovat identtiset.

Painoeroa on teknisten tietojen mukaan 200 grammaa. T-005KX on kolmasosan painavampi tai T-025KX neljäsosan kevyempi, miten sen nyt kukin haluaa ajatella.

Samaiseen kahteensataan grammaan törmäsin aiemmin kun minua valistettiin sosiaalisessa mediassa että en saa missään nimessä verrata kahta 13" läppäriä joissa oli molemmissa huipputarkka näyttö ja ne painoivat noin 1,5 kiloa (toinen hieman vähemmän ja toinen hieman enemmän). Ne kun kuulemma ovat ihan eri kokoluokkaa! Toki kyseessä saattoi olla myös pelkkä pätemisen halu, mutta moni sortuu ajattelemaan puhtaasti pelkkiä numeroita eikä mieti mitä ne tarkoittavat käytännössä.

Paljonko sitten on 200 grammaa? Se on yhden levyn Fazerin sinistä verran. 0,33 litran juomatölkki (täysi) painaa vähän enemmän. Jokaisella on varmaan ollut jompikumpi joskus repussa tai taskussa. Jos puhutaan kannettavasta tietokoneesta tai kamerajalustasta, 200 grammaa ei ole minusta kovin paljon. Ostopäätöksen ratkaisee joku muu asia. Numeroita on toki jokaisen helppo vertailla.

Perinteisen kokoinen levy Fazerin sinistä painaa 200 g.

Väittäisin että jos pakkaisin kamerani, jalustani, läppärini ja muut pikku reissun tarpeen reppuuni ja nostaisin sen selkään, en huomaisi jos joku sujauttaisi sinne vaivihkaa levyn Fazerin sinistä. Luultavasti en vielä kahtakaan. Joku toki saattaa huomata mutta itse en ole näin herkkä.

Kamerajalustan tapauksessa ratkaisun teki hinta. Muuten ominaisuuksissa oli vähän eroa mutta hiilikuituisen mallin hinta oli kaksinkertainen verrattuna alumiiniseen. En katsonut sen olevan sen väärti, toki asia saattaisi olla eri jos kuskaisin jalustaa mukanani päivittäin (ja saisin sen verovähennyksiin). Kannettavan tietokoneen tapauksessa kevyemmän painon kylkiäisiksi olisi saanut kalliimman hinnan ja heikomman suorituskyvyn. Kokonaisuus ja tarve siis ratkaisevat enemmän, eikä 200 gramman lisäpaino ole ainakaan omille, toimistotyön näivettämille, käsilleni mitenkään ylitsepääsemätön este. Edellinen läppärini painoi 2 kiloa ja sitä edellinen 2,5, pidin niitä muuten saman kokoluokan koneina.

On myös hauska töissä katsella kun projektijohtajamme kanniskelevat läppäreitään. Toinen kantaa vajaa puolitoistakiloista konettaan lähes sormiotteella kun taas kolmekiloinen 17" läppäri vaatii isommaltakin mieheltä jo kahden käden otteen (ainakin jos yhtään varoo pudottamasta sitä). Tässä kohtaa ei ole enää epäselvää että koneet ovat ihan eri kokoluokkaa.

Ja kyllä siitä T-005KX:stä on hieman naputtamisen aihetta löytynyt, mutta samat ongelmat ovat kalliimmassakin versiossa. Hintaisekseen se kuitenkin tuntuu hyvältä, palaan aiheeseen (luultavasti) myöhemmin.

Piirros taas OpenClipartista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.