perjantai 14. maaliskuuta 2014

Kun tieteestä tuli uskon asia

Nykyään on monenlaisia tutkimuksia, niin monenlaisia että että jokaiselle löytyy sopiva. Tutkimuksia on kuitenkin erilaisia, vertaisarvioituja, isoja, pieniä, hyviä, huonoja ja tietysti hyvin huonoja. Tämän lisäksi on vielä väärin siteerattuja tutkimuksia.


Sosiaalisessa mediassa on tapana postailla linkkejä erilaisiin tiede- ja terveysjuttuihin, kukin näkemyksensä mukaan. Jos jutussa viitataan tutkimukseen tai tutkimuksiin, on se heti astetta uskottavampi. Tietenkään kukaan (paitsi ehkä akateemiset ystäväni) ei niitä tutkimuksia lue. Itse olen pari kertaa kokeillut eikä kyllä kannatakaan, ilman asiantuntevaa koulutusta tieteellinen teksti on hyvin vaikeaselkoista.

Usein käykin niin että ihmiset kiistelevät asioista ja puolustelevat tutkimuksia joita eivät ymmärrä. Joitakin asioita voi kuitenkin havainnoida helpommin. Esimerkiksi kerran kaverini postasi linkin juttuun joka tuki näkemystä että kannabis ei ole vaarallista. Jos jutun luki tarkkaan, huomasi että kyseessä oli hyvin pienen otoksen kyselytutkimus terveyskeskuksen asiakkaille. Ongelmakäyttäjät eivät välttämättä asioi terveyskeskuksessa.  Kaiken kukkuraksi jutun ohessa oli lista aiheeseen liittyvistä linkeistä joista osasta löytyi selviä viitteitä kannabiksen haitallisuuteen, annetaan siis vieläpä vastapuolelle aseet valmiiksi käteen. Tämä ei ole kannanotto kannabista vastaan vaan esimerkki.

Tutkimuksen voi tehdä iso ja tunnettu yliopisto tai sitten joku vähemmän tunnettu oppilaitos tai taho. Kaikilla tahoilla ei ole puhtaat jauhot pussissa (ei välttämättä sillä huippuyliopistollakaan). Jos tupakkayhtiö rahoittaa tutkimuksen että se sauhuttelu on ihan jees, suhtautuisin siihen ehkä hieman varoen. Jos 10 tutkimusta on puolesta ja yksi vastaan, niin mitä silloin kannattaa uskoa? Toisaalta kaksi asiaa voi korreloida keskenään vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä toistensa kanssa, ns. haikarakorrelaatio.

Tiedemaailma ei ole koskaan ollut kovinkaan innostunut puhumaan kansalle niin että kansa ymmärtäisi. Tämä jättää tilaa populismille, varsinkin kun monet opiskelleet ihmiset tuntuvat olevan enemmän kiinnostuneita "taviksille" ilkkumisesta kuin asioiden selittämisestä kansantajuisesti. Tiedemaailma on ulkoistanut selittämisen iltapäivälehtien "tiedetoimittajille". Silloin voi aika rauhassa kirjoittaa mitä vain ja heittää linkit perään, ei niitä kukaan lue tai ainakaan ymmärrä. Uskoa saa jos tahtoo.

Sivusilmästä seuraamalla olen huomannut että erityisesti karppaajat ovat kunnostautuneet tässä. Vain heidän näkemyksiään tukevat tutkimukset ovat oikeita ja kaikki muu on väkivaltaista propagandaa (kiitos Timo Soini tästä hienosta käsitteestä). Jos bloggari saa ruisleivästä ilmavaivoja vaikkei olekaan keliaatikko, se on merkki viljan haitallisuudesta. Jos 90-vuotias isoäitini syö pussin leipää päivässä ja voi hyvin, se on yksittäistapaus.

Toisaalta joskus tapaus on niin yksinkertainen että sen voi todistaa itse vääräksi. Tai ainakin yrittää. Tuossa hetki sitten esimerkin voimalla koitin demonstroida yleisen harhaluulon vääräksi. Kokeen toistaminen ja oman kokeen tekeminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, varsinkin jos ei tunne teoriaa. Ja jos minun koetiedostoni oli 10 kiloa ja jonkun muun 130 niin minun menetelmässäni on ollut virhe vaikka käytössä oli eri ohjelma ja erilainen kuvamateriaali (ditheröity/ei ditheröity). Tarvittava tieto olisi ollut helposti saatavissa netistä eri lähteistä.

Nykyään meillä on käytössämme enemmän tietoa kuin koskaan. Ja tietoa tulee koko ajan lisää. Emme kuitenkaan pysty ymmärtämään siitä kuin pienen osan. Silti jokaisella meistä on vastuu omasta terveydestämme ja valintamme, vaikka miten pieniä ovatkin, vaikuttavat ympäristöömme. Siinä tilanteessa ei voi tehdä muuta kuin mitä parhaaksi uskoo. Ja ihminen tarvitseekin uskoa. Ei välttämättä jumalolentoihin, mutta asioihin ja aatteisiin.

Usko muuttaa tiedon totuudeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.