tiistai 25. maaliskuuta 2014

Ulla Appelisin päättää puolestasi

Viime aikoina on julkisesti keskusteltu suvivirren sopivuudesta kouluun. Mutta mitäpä jos asia ei kiinnosta sinua pätkääkään? Ei hätää, Suomen laatujournalismin terävin kärki Ulla Appelsin on päättänyt puolestasi.

Jo joutui armas aikaaaargh!

Appelsin on vanhan koulukunnan kasvatti. Jos et ole vanhaa valtaa vastaan, olet sen puolella. Hän kaiketi pyrki raflaavaan lopetukseen peräänkuuluttamalla oikeuksia enemmistölle. Samalla hän tuli antaneeksi hiljaiselle enemmistölle sanat valmiiksi suuhun.

Toisin kuin Appelsin näyttää kuvittelevan, hiljainen enemmistö ei ole mikään kollektiivinen tietoisuus kuten eivät sotaveteraanitkaan. Hiljaisesta enemmistöstä tiedämme sen että he ovat olleet asian tiimoilta hiljaa. Heitä ei ole sorrettu, he ovat käyttäneet ilmaisuvapauttaan olemalla ilmaisematta mielipidettään. Ehkä heitä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Moni on lusinut kouluvuotensa ja vaikka ei olisikaan, niin kyllähän sitä synkkää jollotusta sen minuutin kestää. Lauletaan taikka ei, ihan sama.

Appelsin kyselee missä ovat enemmistön oikeudet mutta huomaamattaan (tai tarkoituksella) on vienyt ne itse. Jokaisella on oikeus olla valitsematta puoltaan. Mutta entäpä sitten ihan itse asianomaiset, oppilaat, eli nuo koulujärjestelmän pikku hallintoalamaiset.

Appelsinin jutun kommenteista bongasin yhden kiinnostavan: Hieno perinne ehkä vanhoille mutta meitä nuoria suvivirsi ei kiinnosta. Appelsin on kuitenkin varma että suvivirren laulamatta jättäminen varmasti loukkaa jotakuta ja vieläpä enemmistöä.

Itse en tuntenut että koulun uskonnolliset tilaisuudet olisivat loukanneet uskonnonvapauttani, tosin en ollut tuolloin tietoinen että minulla olisi sellainen vapaus ollutkaan. Järjestelmä siis toimi koska en edes osannut kyseenalaistaa sitä. Se ei kuitenkaan tarkoittanut että olisin pitänyt uskonnollisista tilaisuuksista, päinvastoin.

Minusta virsien laulaminen oli aina kamalaa. Suurin osa niistä on masentavia "itkuvirsiä", epävireinen urkuharmooni ei mitenkään parantanut asiaa. Uskonnolliset tilaisuudet vaihtelivat tappavan tylsistä hieman ahdistaviin. Mitään sellaista sisältöä niissä ei ollut mitä olisin jäänyt kaipaamaan, samat jutut pyörivät joka vuosi uusintana.

Eräs opettaja kertoi minulle joskus että hänen yläasteensa oppilaat kutsuvat yli 30-vuotiaita opettajia muumioiksi. Sillä perusteella minäkin olen muumio, saatikka sitten Ulla Appelsin. Suvivirsi on muumioiden perinne, ei oppilaiden. Muumiot kuuluvat historian tunnille.

Ehkäpä olisikin syytä selvittää että pitävätkö oppilaat suvivirrestä. Jos eivät pidä, niin muumiot ja muut kollektiiviset tietoisuudet saavat sitten ihan rauhassa loukkaantua. Opettajat voivat veisata virtensä kun lapset ovat jo kesälaitumilla. Kevätjuhla on oppilaiden juhla (onhan se toki opettajienkin juhla, mutta opettajat lienevät olemassa oppilaita varten, ei toisinpäin). Omalta kohdaltani voin ainakin sanoa että koulun juhlat olisivat olleet mukavampia ilman epämiellyttäviä kirkossakäyntejä sekä epävireistä virrenveisuuta. Ja jos en nyt ihan väärin muista, niin ei se muidenkaan suosikkipuuhaa ollut.

Jossain yhteydessä on myös mainittu kulttuuriperinteen vaaliminen. Suvivirren laulamisesta kevätjuhlassa on oppilaille ihan yhtä paljon hyötyä kuin siitä että minä väritin 90-luvun alussa karttaan punaisella värikynällä punatulkun levinneisyysalueen. Perinteisiin voi tutustua siellä missä muumioihinkin, historian tunnilla.

Itse näkisin että tässä tilanteessa kolme erilaista ryhmää. Ne jotka katsovat että koulun tehtävä ei ole uskonnon tyrkyttäminen oppilaille, ne jotka pitävät kynsin hampain kiinni kirkon ja valtion muinaisesta liitosta ja sitten ovat ne joita asia ei yksinkertaisesti vain kiinnosta. Ei liene vaikea arvata että mikä ryhmä on todennäköisesti suurin. Ulla Appelsinin ja myös muidenkin tulisi muistaa että vain ne äänet lasketaan mitkä on annettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.