sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Toivottavasti tulee paska kesä

Minä inhoan talvea ja kylmää. Talvella voi lähinnä kärsiä ja hävetä mutta kesällä voi tehdä kaikkea kivaa. Mutta tuleeko tehtyä? Onko kesä liian kiva?

Kuvan pelikonsoli ei liity tapaukseen.

Ei sitä enää tässä iässä kannata lähteä kesäfestareille itseään nolaamaan. Liput ovat sitäpaitsi älyttömän kalliita ja yöllä joku kuitenkin oksentaa telttaan. Uimarannalla ei ole oikein tullut käytyä vuosikausiin eikänyt enää ainakaan kannata mennä. Kaikkihan nykyään käyvät salilla tai jossain crossfittissä ja syövät pelkkää rahkaa ja jäisiä marjoja.

Mökkikeikatkin ovat katoava luonnonvara. Ennen mentiin isolla porukalla, rymyttiin kunnolla ja mentiin alasti saunaan tytöt ja pojat yhdessä. Terasseja on kahdenlaisia, niitä joissa tunnet itsesi liian nuoreksi ja niitä missä liian vanhaksi. Yökerhoista löytyy lähinnä jälkimmäisiä. Ja jos hiippailen tuohon naapuriin Puolalanpuistoon niin keski-ikä nousee reippaasti. Jos ei lasketa sitä sähkömopolla ajelevaa vanhempaa herrasmiestä joka kerää pulloja.

Ennen tehtiin myös "reissuja". Lähdettiin jonnekin ja tehtiin jotain tai sitten ei tehty mutta lähdettiin kumminkin. Notkuttiin huoltoasemien kahviloissa ja juotiin keskiolutta Corollan takapenkillä. Nykyään on kaikenmaailman kiireitä, töitä, parisuhteita, lapsia ja se Corollakin on hajonnut vuosia sitten. Itsekin olen nykyään autoton, mutta toisaalta ei Volvolla koskaan minnekään päässyt kun se oli aina rikki ja isohkon polttoaineen kulutuksen takia sillä ei juuri koskaan lähdetty minnekään.

Sitä aina odottaa että nyt tulee se mahtikesä. Ja aina se kesä livahtaa ohi ennen kun siihen ehtii kunnolla reagoida. Toisaalta jos mietin teinivuosieni kesiä, niin ne alkavat taas jo muistuttaa nykyistä elämääni. En silloin käynyt koskaan missään. Lähinnä pyöräilin kirjastoon ja valvoin yöt radiota kuunnellen, lukien kirjoja ja sarjakuvia ja piirtäen. Oma unen tarpeeni vähenee kesällä tunnin pari per yö, silloin voi arki-iltanakin luuhata pidempään. Myöhemmin aloin harrastaa jonkinlaista sosiaalista elämää ensin partion ja sitten opiskelun muodossa. Molemmat ovat viime aikoina jääneet vähemmälle.

Miks siis altistaa itsensä uv-säteilylle kuin voi nauttia hengen ravinnosta tyytyväisenä yksin kotonaan. Voihan sitä tehdä talvella, mutta ei vaan jaksa kun masentaa ja väsyttää. Viime kesänä katsoin tylsyyksissäni Netflixistä kaikki kuningas Arthur -aiheiset leffat sekä molemmat ekat Librarianit. Niissä on se sama tyyppi joka on myös Fallin Skiesissä.

Taidankin siis heti palkkapäivän koitettua painua Stockmannille ostamaan Playstation nelosen (koska minulla on sinne alekuponki) ja viettää kesän kuten "vanhoina hyvinä aikoina".

torstai 22. toukokuuta 2014

Nettiradio joka soittaa vinyylilevyjä

Ajatus saattaa tuntua monesta aika hölmöltä, miksi soittaa rahisevaa muovilevyä verkon yli. Tai miksi hieno analoginen ääni pakataan digimössöksi. Joka tapauksessa tätä kovin epäortodoksista yhdistelmää kuuntelee mielellään.


Kun pistää VinylEars-radioaseman soimaan, ei jää epäselväksi että mistä musiikki on lähtöisin, aika ajoin kuuluu pientä rahinaa ja joskus jopa sellaista säröä johon ei digitaalisessa maailmassa ole tottunut. Musiikki on kuitenkin sitä vanhan hyvän ajan musiikkia mitä vinyyliltä kuuluukin soitella. Vaikka nykyään taitaakin olla trendikästä kaivertaa vinyylille jotain digitaalisessa studiossa väännettyä puhelaulua. Asemalla soi tuttuja klassikoita ja sitten vähemmän tuttuja. Muutama uusi tuttavuus on jo päässyt Spotify-soittolistoilleni. Tarjonnassa on lähinnä rockia ja poppia 60-luvulta 80-luvulle. Ei mitään kovin raskasta jos ei kovin kevyttäkään. Sellaista mukavaa kuunneltavaa.

Ja vaikka äänessä välittyvät vinyylevyn viat ja heikkoudet, mukana on myös fiilistä. Ja analogisessa alkulähteessä on yksi hyvä puoli. Loudnessmaisuus loistaa poissaolollaan, toistoa ei ole latistettu kompressorilla eikä ylä- ja alapäätä ole korostettu ällöttävän muhkeaksi. Kuunteleminen on kaikkea muuta kuin rasittavaa.

Leppoisaa menoa ja hyvää musiikkia on siis tarjolla ja mitäpä muuta sitä voisi nettiradiolta kaivata? Hifistelijöille on tarjolla 320k-versio ja heikomman yhteyden päässä voi kuunnella 128k:ta. Musiikkitarjonta toimii kyllä näinkin, mutta hieman ehkä jopa kaipaisin mukaan vielä karheaäänistä radiotoimittajaa kertomaan kappalevalinnoista.

Suosittelen ehdottomasti kaikille vanhan rehellisen rockin ja popin ystäville.

Pilaavatko paljasjalkakengät jalkasi?

Yhdysvalloissa, tuossa oikeusjuttujen luvatussa maassa, maksetaan jo korvauksia paljasjalkakenkien uhreille. Moni oma tuttunikin on kipeyttänyt jalkansa noilla pelsepuupin keksinnöillä.

Lue uudempi juttuni: 5 vuotta ilman polvivaivoja


paljasjalkakengät Adidas
Jalkojen surma

Itseltänikin tulehtui akillesjänne. Tosin en nyt kuitenkaan lähde syyttämään siitä kenkiä vaan omaa virheellistä juoksutekniikkani. Erilainen kenkä kun vaatii erilaisen tekniikan. Toisaalta eipä niissä ohjekirjaakaan tullut mukana eikä myyjäkään kummemmin opastanut. Vanhalta treenikaverilta onneksi sain hyvän vinkin (netistäkin olisi varmaan löytynyt).

Moni tuttavani on langennut siihen ansaan josta aina varoitellaan. Ei saa aloittaa liian kovaa. Paljasjalkakengät kun eivät tue jalkaa, joutuvat tietyt lihakset ihan eri lailla hommiin. Aluksi pitäisi aloittaa rauhallisella kävelyllä ja totuttaa itseään pikkuhiljaa uusiin tossuihin.

Jos juostessa alkaa sattua vaikka nilkkaan, niin itselläni on yleensä ollut sellainen tapa että kävelen vähän matkaa ja venyttelen. Jos se ei auta, kävelen koko loppumatkan, ei sitä kolmekymppisenä ihan vielä viitsi niveliään tärvellä. Kipu kun on yleensä merkki siitä että jotain on menossa rikki. Tietysti kovassa harjoittelussa paikat kipeytyvät ja kipu tuntuukin monelle olevan tietynlainen itseisarvo harjoittelussa. On tietysti eri asia että onko vaikka reisilihas kuin nilkka kipeänä, mutta on sitäkin nähty että jos nivelet ovat kipeät niin popsitaan puoli pakettia buranaa ja sitten taas baanalle. Ja sitten ihmetellään kun paikat ovat aina vaan kipeänä. Miksiköhän.

Asiantuntijat tuntuvat usein olevan sitä mieltä että paljasjalkakengät eivät sovellu ainoiksi tossuiksi. Jos treenaa vaikka maratonille, asia voikin olla näin. Olen tosin kuullut epämääräisiä huhuja että juoksua olisi harrastettu ennen modernin juoksutossun keksimistäkin, mutta ehkä se on vanhojen ukkojen höpinää.  Mutta jos tekee kerran pari viikossa kevyen 3 kilsan lenkin, niin en oikein jaksa uskoa että kannattaa sijoittaa kaksiin tossuihin. Omasta kokemuksestani tuo määrä kuitenkin riittää paljasjalkakengillä vahvistamaan jalkaa ainakin jos käyttää muun ajan myöskin köykäisempää jalkinetta.

Itseltäni on todettu jos jonkunlaista jalkavaivaa, mm. löysät polvilumpiot (sille oli joku hieno nimikin mutta en enää muista sitä). Juoksen kesäaikaan 1–4 kertaa viikossa 5–10 kilometriä enkä ole huomannut nivelten rasittuvan, päinvastoin polveni ovat paremmassa kunnossa kuin viime vuosikymmenellä. Jos on samanlainen "sunnuntaijuoksija" ja omaa terveet jalat, niin vaikea uskoa että tarvitsisi suurempaa tukea jalalleen. Kunhan siis opettelee oikean juoksutekniikan, muistaa aloittaa varovasti ja vaikka välillä vähän venyttelläkin.

Omat tossuni eivät taida olla ihan "puhtaat" paljasjalkakengät mutta kyllä ne juostessa ovat ihan erilaiset kuin vanhat Asicsini. Yksi hyvä puoli näissä on myöskin se että kun vaimennusta ei juurikaan ole, niin tossut eivät mene samalla lailla huonoiksi. Kankaat ovat ehjät ja pohjakaan ei ole loppuun kulunut, joten uusimistarvetta ei ole. Kysyin aikoinaan eräälle urheilukauppiaalta, että miksi Niken tossut näyttävät menevän niin äkkiä huonoiksi, vastasi kauppias että ne alkavat näyttää nopeammin "räjähtäneiltä" sen takia että ne uusittaisiin kun vaimennus on jo heikentynyt. Saattoi siinä toki olla vähän myyntimiehen puhettakin mukana.

Ja toisaalta kaverilleni oli eräs mittatilauspohjallisia kaupitteleva yrittäjä sanonut että siitä on jo niin kauan kuin ihminen on laskeutunut puusta että jalka on ehtinyt sopeutua. Bilsan tunnit oli siis vietetty sikeässä unessa. Ja jos se jalka kerran on sopeutunut niin miksi sitten tarvitaan niitä pohjallisia?

En nyt siis ainakaan itse ole mitenkään erityisen kauhuissani paljasjalkakenkien haitoista. Tärkeää on käyttää vähän järkeä ja toimia sen mukaan mikä tuntuu hyvältä ja itselle sopivalta.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Valtiollinen Riistäjä

Luulisi että valtion kokonaan omistaman yrityksen tarkoitus olisi tarjota kansalaisille edullista julkista liikennettä. VR:n agendana tuntuu kuitenkin olevan persaukisten siivoaminen kokonaan pois junista tai ainakin omiin vuoroihinsa.


Junamatkustajalla ei ole aina hymy huulilla.

Olen ennenkin tainnut mainita että minä tykkään matkustaa junassa. Siitäkin huolimatta että ne ovat joskus pikkuisen myöhässä, myyntikärry on mystisesti kadonnut tai koko junavuoro on jätetty ajamatta koska varikolla ei nyt sattunutkaan olemaan henkilökuntaa kun juuri oli yt:t. Istun junassa tälläkin hetkellä. Mutta hyvin harvoin enää hyppään junan kyytiin omalla kustannuksellani.

Olin tammikuussa menossa Helsinkiin. Sopiva junavuoro olisi ollut neljä kymppiä kun normaalihintainen peruslippu ison bussiyhtiön nettikaupasta alle kaksikymmentä euroa. Jos terveessä kilpailutilanteessa olevan bussiyhtiön johtaja sanoo että he eivät ala hinnalla kikkailemaan, se on ihan ok. Jos epäterveessä kilpailutilanteessa olevan bussiyhtiön johtaja sanoo saman, se ei enää ole ihan niin ok. VR:llä on monopoli raideliikenteeseen. VR mainostaa itseään vihreillä arvoilla, mutta sitten nelihenkisen perheen lapinloma kannattaa tehdä autolla koska junalla matkustaminen on niin kallista.

VR mainostaa kanta-asiakasohjelmaansa, mutta se ei ole kanta-asiakasohjelma vaan sen tarkoitus on myydä halpoja lippuja epäsuosituille vuoroille. Tästä oli jollakin hyvä blogikirjoitus, mutta en nyt löytänyt sitä. Se todellinen kanta-asiakas todennäköisesti joutuu matkustamaan kaikkein kalleimmilla vuoroilla.

VR lanseerasi uudet hienoiksi kehutut ravintolavaunut, täytyyhän sitä tarjoilujenkin olla samalla tasolla hintojen kanssa. Kohta junassa, ainakin niissä paremmissa vuoroissa, matkustaa vain espoolaisia jotka kuskaavat vaaleatukkaiset lapsensa voimistelutunneille pestyillä tai jopa pesetetyillä autoilla (siis onnellisia ihmisiä).

Pieniä ajoittaisia aikatauluongelmia lukuunottamatta VR:n palvelutaso on kunnossa ainakin päällisin puolin. Junat ovat siistejä ja viihtyisiä. Vessassa käyminen on huomattavasti miellyttävämpää kuin bussissa. Junasta voi ostaa vähintäänkin virvokkeita tai pientä purtavaa (jos kärry ei ole hukassa). Tärkeimmillä väleillä junia kulkee mukavan tiheästi. Toki tilaisuuden tullen VR myös osaa kurittaa maksaviksi asiakkaiksikin kutsuttuja hallintoalamaisiaan.

Toistuvista yt-neuvotteluista huolimatta hinnat vain nousevat ja nyt on niitä perkeleen halpabussejakin syömässä rehellisten monopoliyritysten ohuita katteita. Onko VR yrityksenä aivan mätä vai onko raideliikenne liian kallista tämän kokoiseen maahan nykyisellä tasollaan? Ehkä junamatkailusta voisi karsia turhat hienoudet ja keskittyä peruspalveluun? Mihin tarvitaan esimerkiksi pätkivää junaverkkoa kun kaikilla on jo älypuhelin jolla data liikkuu sutjakammin. Nytkin kokeilin verkkoa ja kun Bloggerin etusivukaan ei jaksanut aueta, vaihdoin mobiilidataan. Ehkä pitäisi keskittyä siihen itseensä eli edulliseen matkustamiseen. Nykyinen kaava ei ainakaan tunnu toimivan.

Toisaalta suojatussa tilassa toimivat bussiyhtiöt päätyivät karsimaan kaikki turhat ylellisyydet pois. Tosin nyt ne taitavat olla hieman tekemässä paluuta kun alalle on ilmaantunut kilpailua (joissakin uusissa busseissa olen nähnyt sähköpistokkeita!). Julkisen liikenteen säätelyllä on ollut ilmeisesti tarkoituksena taata tasapuolinen julkinen liikenne kaikille. Linja-autopuolella se on johtanut onnettomaan palvelun tasoon (autoissa myydään harvemmin enää virvokkeita, käsittämättömän huonot verkkopalvelut jne.) ja junaliikenteessä taas hinta karkaa käsistä aivan täysin. Eräs poliitikko totesi joskus että julkisen liikenteen pitäisi olla niin halpaa että ei tarvitse ainakaan hinnan takia miettiä omalla autolla menemistä. Nyt se on sitä vain harvoissa tapauksissa ja silloinkin lähinnä halpabussiyhtiöiden ansiosta, ei valtiollisen ohjauksen.

Takaisin tulen muuten bussilla. Sieltä ei tosin saa Lapin Kultaa muovituopissa.

edit: junassa surffailu oli kivempaa silloin kun oli Saunalahti (jopa antennigaten riivaamalla iPhone nelosella), DNA toki antaa 3G:n kotonani, mutta siitäpä ei ole sitten minkäänlaista iloa

maanantai 12. toukokuuta 2014

OnniExpressin nettisivut

Viikonloppuna on edessä Helsingin reissu ja perehdyin hieman paremmin Onniexpressin nettisivuihin. Ilmeisesti suomalasiella bussialalla on vankka usko siihen että mikä tahansa halvalla kyhätty tekele välttää markkinoinnin työkaluksi.

Toisin kuin esimerkiksi Matkahuollon ja Pohjolan Liikenteen sivut, Onniexpressin sivu toimii sentään kelvollisesti myös mobiilissa. Tai oikeastaan ehkä jopa paremmin. Matkahuollolla on kyllä jonkunlainen mobiilisivusto, mutta sitä pitää osata erikseen hakea, ainakin iPhone näyttää etusivun normaaliversion. Mobiilisivusto on melko ankea, esimerkiksi päivämääriä ei voi syöttää kalenterinäkymästä.

Onniexpressillä on taas ajateltu että nettisivuston paraatipaikalle voi laittaa kuvan autosta jossa on ratti väärällä puolella. Omalla läppärilläni pitää sivustoa scrollata alaspäin jotta se kaikkein olennaisin, eli lippujen ostonamiska tulee edes näkyviin.

onniexpress verkkokauppa
Englantilainen tunnisteeton bussi koristaa etusivua.

Paljon tilaa on myös varattu Paras teille -osiolle. Siellä mainostetaan saapumisen riemua, saanko Onniexpressistä enemmän saapumisen riemua kuin Onnibussista tai vaikka Pohjolan Liikenteestä. Tai sitten olisi ehkä pitänyt palkata oikea copy.

En ole webbisuunnittelija, mutta jos olisin, korostaisin osta lippu -namiskaa sen verran että se nousisi paremmin esiin muiden sinisten laatikoiden joukosta. Mutta minä haluan sen lippuni, joten painan sitä nappulaa. Tai siis en nappulaa vaan tekstiä koska linkki on vain tekstissä. Tämä pätee mobiiliinkin. Tekstiin on osuttava, muuten ei aukea kaupan uksi.

Ja hups. Yhtäkkiä olenkin ihan eri näköisellä sivustolla. OnniExpressin logoa ei näy missään. Olen Reilulippu.fi -palvelussa jonka tarjoaa Protacon. Jos haluaisin keksiä paremman tavan hämmentää kuluttajaa niin se olisi jo aika vaikeaa. Onniexpress-reilulippu-protacon. Täällä saa sentään valita päivämäärän kalenterinäkymästä toisin kuin Matkahuollon mobiilisivulla. Se on kätevää jos on lähdössä reissuun vaikka perjantaina eikä muista monesko päivä perjantai on. Tosin määränpää ja lähtöpaikka pitää valita ennen kuin päivämäärän valinta tulee esiin. Se on vähän outoa.

Matkustajien määrän valinta on laitettu sen verran isolla että varmasti näkee. Liikennöitsijän nimi on myöskin laitettu selvästi näkyviin että saadaan lisää nimiä soppaan. Minua ei muuten kiinnosta sitten pätkääkään että onko se juuri nyt Mikko Rindellin auto. Ennenkään en ollut kiinnostunut että onko alla Pohjolan Liikenteen vai jonkun muun auto kunnes PL alkoi myydä lippujaan halvemmalla. Enemmän minua kiinnostaisi että mistä auto lähtee.

onniexpress verkkokauppa
Lähtöpaikka ei ole olennainen tieto,
liikennöitsijä on.

Sen tiedon saa onneksi näkyviin jo seuraavalla sivulla. Tykkään kyllä siitä että teksti on luettavan kokoista, mutta siinäkään ei tarvitsisi liioitella. Ja kun siirryn maksamaan, aukeaa vaihteeksi Paytrailin sivu josta saan tietää että maksu onnistuu verkkopankkitunnuksilla. Sehän nyt ei tietenkään ole kovin olennainen tieto, joten sen voi kertoa vasta nyt lopuksi. Mitään sisäänkirjautumista ei ole missään, eli jos matkustaa paljon bussilla, saa olla jatkuvasti syöttämässä tietojaan sivustolle. Itse teen reissun pari kuukaudessa mutta olisi se silti ollut kiva feature. Ja mobiilisovellus.

Jotenkin jäi nyt sellainen olo että jotain on vaan kiireessä riipaistu kasaan mahdollisimman pienellä budjetilla, sisällötkin on taidettu kaapia kasaan kahvitauolla aakkosaseman pöydässä. Suomalainen bussiala ei ole tottunut kilpailuun joten on se toki ymmärrettävää että firmoilla ei ole osaamista tällaisista asioista. Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Se ei nyt ollut kovin hyvä. Asia hieman harmittaa, koska peruspalvelu on kuitenkin kunnossa.

Lopulta ostin ihan säälistä paluulipun OnniExpressiltä. En olekaan ennen ostanut bussilippua säälistä. Lipun tietojen saapuminen kesti kauemmin kuin mihin on tottunut, mutta kyllä se sieltä silti riittävän nopeasti tuli. Viivakoodin sijasta lipun virkaa toimittaa kirjainkoodi. Toisaalta eivätpä ne Pohjolan Liikenteen koodilukijat toimi kuin joka toinen kerta. Kuulemma ovat nimenomaan Pohjolan Liikenteen, Matkahuollolla on oma systeeminsä. Tiskiltä voi ostaa lipun joka laitetaan sellaiseen kuoreen. 20 metrin matkan jälkeen lippu otetaan pois kuoresta ja annetaan kuskille. Kuski antaa sitten toisen paperinpalan tilalle. Luulin myös että rahastajat olisivat jo sukupuutossa, mutta törmäsin sellaiseenkin viime viikolla.

Sain myös tätä kirjoittaessa vastauksen lähettämääni palautteeseen, se oli ainakin nopeaa toimintaa.

Aikaisempi kirjoitukseni aiheesta: Bussimatkailun uusi aika?

Peli-iloa

Joillekin pelaamisen ilo tuntuu olevan kiinni riittävän suuresta ruudunpäivitysnopeudesta ja tekstuureista. Masokistisempi möyhii pelit läpi elite-tasolla. Ja joskus ilo irtoaa yllättäen ja halvalla.


Vietin rauhallista lauantai-iltaa ja katselin Xbox Marketplacen tarjouksia. Transformers: War for Cybertron oli kaupan hyvällä alennuksella. Vaikka olenkin vanha Transformers-fani, en ole ollut aikaisemmin innostunut peleistä. Mutta koska hinta oli halpa, ostin sen. Koti-iltani kuitenkin keskeytyi ja lähdin nauttimaan muutaman tuopin paikallista olutta entiseen opinahjoon. Valomerkin jälkeen sain pelin vihdoin käyntiin.


War of Cybertron ei ole ihan tuoreimmasta päästä ja se vähän näkyy sekä kuuluu. Mutta haittaako se? Ei. Jos alkudemo viritti oikeanlaiseen tunnelmaan. Peli itsessään on aika simppeli, pelihahmoksi valittu robotti juoksee, ampuu ja muuttaa tarpeen tullen muotoaan. Toiminta on suoraviivaista ja se voisi olla muuten vähän tylsääkin, mutta pelihahmojen jatkuva dialogi luo tunnelmaa ja kuljettaa tarinaa eteenpäin. Peli on jaettu kymmeneen kappaleeseen joista viisi ensimmäistä pelataan Decepticoneilla ja loput Autoboteilla.

Toisin kuin Michael Bayn elokuvissa jyhkeästi rymistävät taistelukoneet, pelissä robotit tuntuvat aika pieniltä. Mieleen tulee herkästä lapsuuden lelut ja se onkin ehkä ollut tarkoitus. Toisaalta peli tapahtuu Cybertron-planeetalla eikä siellä ole ihmisiä, Transformersit tuntuvat isoilta ehkä vain meistä "lihallisisita".

Destinyä odotellessa taisi vähän päästä unohtumaan että löytyy niitä pelaamattomia helmiä vanhemmistakin peleistä. Usein myös halvalla. Pitää vääntää War for Cybertron vauhdilla läpi jotta pääsee käsiksi Fall of Cybertroniin, sen pitäisi olla vielä vieläkin parempi. Ja Netflixistä löytyy kahden ensimmäisen leffan lisäksi muutama Transformers-piirrossarjakin. Sadettahan ne tässä ovatkin tainneet lupailla...

lauantai 10. toukokuuta 2014

Levysoittimen säätöä (Dual CS 505-3)

Dualin 505-sarjalaiset ovat olleet suosittuja soittimia vuosikymmenet. Oikein säädettynä ne soivat hienosti. Pitää kuitenkin muistaa että levysoitin on mekaaninen ja muutenkin herkkä laitos.

Soitin on nyt ollut nykyisessä paikassaan parisen vuotta, sitä ennen se oli jonkun aikaa varastossa. En ole enää oikein ollut sen sointiin tyytyväinen ja päätin pistää homman kuntoon. Hankin aikoinaan Hifilehdessä suositellut Gradon Prestige Black -äänirasian, mutta se ei ilmeisesti ole sopivin mahdollinen rasia 505:n kevyeen äänivarteen. Alkuperäistä, Ortofonin rasiaa voi parantaa vaihtamalla neulan parempaan, mutta se on nyt hukassa. Audiovideo.fi:n testissä on testattu moneen eri makuun sopivia noin satasen rasioita. Mutta kuten kuuntelijatkin, myös soittimet ovat nirsoja rasian suhteen. Shure M97xE:tä pidetään ainakin sopivana 505 Dualiin.

Ensin ajattelin kuitenkin hakea säädöt kohdilleen. Levysoitin ei ole plug&play-laite. Ihan ensimmäiseksi on hyvä tarkistaa että soitin on suorassa. Oma vatupassini on hieman turhan järeä, mutta edullisia kapistuksia löytyy vaikkapa eBaystä hakusanalla "turntable level".  Ja saa niitä toki myös hifiliikkeistä tai Vinyyliklubista.

Hieman vaativampia säätöjä ovatkin sitten äänivarren tasapainotus ja kohdistus. Jos sopivaa kohdistuslevyä ei ole soittimen mukana tullut, sellaisen voi hakea Vinyl Enginen sivulta. Se tosin vaatii rekisteröitymisen sivustolle. Oma rasiani näytti olevan just eikä melkeen kohdillaan. Äänivarren tasapainotus muodostuikin sitten ongelmaksi. Peratteessahan se menee 505:ssa näin:


Tällä kertaa se ei mennyt käytännössä ollenkaan noin. Sain kyllä neulan leijumaan reilu sentin korkeudella levyn pinnasta, mutta sen jälkeen pieninkin säätöliike pudotti varren ala-asentoon. Kokeilin myös lisätä lisää painoa vastapainoon, se rauhoitti käytöstä ehkä hieman mutta ei korjannut ongelmaa.

Hifiharrastajien foorumilla epäiltiin laakerin antautuneen, mutta varsi tuntui kuitenkin liikkuvan herkästi. Seikkailut Googlen ihmeellisessä maailmassa kuitenkin vihjaisivat että laakeria voisi kiristää. Eli tuumasta toimeen.

Dual 505 äänivarren laakerin lukitusrengas ja laakeri
Dual 505:n äänivarren laakerin lukitusrengas ja säätöruuvi

Laakerin vaihtaminen tai kiristäminen vaatii että irrottaa tai löysää ruuvin ympärillä olevan rinkulan jossa on noin 5 mm välimatkalla kaksi reikää. Toinen samanlainen laakeri huolehtii korkeussuuntaisesta liikkeestä. Sopivaa työkalua ei kuitenkaan pakista löytynyt.

dual 505-3
Pinseteistä ei ollut tällä kertaa apua

Clas Ohlssonilla ei ollut riittävän pienikärkisiä pihtejä mutta ostin pinsettisarjan. Niistä on apua viimeistään sitten kun vaihtaa äänirasian. Kärjet kyllä sopivat lukitusrenkaaseen, mutta se ei hievahdakaan. Pihdit alkavat antaa periksi ja toisaalta pelkään että tärvelen lukitusrenkaan. Netistä löytyisi kyllä tällainen työkalu:


Voi olla että jätän kuitenkin räpläämisen vähemmälle ja kiikutan laitteen jossain vaiheessa huoltoon. Tosin esivahvistin on ensimmäisenä huoltovuorossa, se kaipaa ainakin vähän puhdistusta, kytkimissä on ajoittain pientä kosketushäikkää. Ihme vehkeitä kun eivät kestä kuin jokusen vuosikymmenen ja jo vaativat huoltoa. Mutta jos jollakulla on tietoa laakerin kanssa touhuamisesta, niin olen kyllä kiinnostunut neuvoista.

Soitin lienee 90-luvun alusta. Ostin sen vuosituhannen vaihteessa silloiselta työkaveriltani tuhannella markalla, samalla tehtiin kaupat myös legendaarisesta Pioneer A-616 Mk II -vahvistimesta. Minun aikanani soittimeen on vaihdettu nopeuden hienosäädön hihna ja äänirasia. Mallia tehtiin myös mustalla muoviviimeistelyllä, mutta tässä on onneksi hienompi, pähkinäpuinen viimeistely. Soittimen vaihtamista en ole juurikaan ajatellut, selvästi parempaa sorvia halajava saa pistää likoon hyvän nipun satalappusia. Jos sellainen tilanne tulisi vastaan, niin luultavasti katselisin silloin Regan suuntaan.

Miksi asun kellarissa

Aina välillä joku ihmettelee että miksi asun kellarissa. Minusta kysymys on hölmö. Siksi koska tämä on minun kotini ja viihdyn täällä.

Minulla ei ole myöskään tarvetta pröystäillä isommalla asunnolla mihin on tarve. En ole keksinyt järkevää enkä edes järjetöntä syytä mihin tarvitsisin enemmän tilaa. No ehkä isommille stereoille? Sitten pitäisi jo muuttaa maalle että saisi soitella rauhassa. Yksi ihminen ei kovin paljoa tilaa tarvitse eikä minulla ole tilaa vieviä harrastuksia. Työpöydänkin vaihdoin pienemmäksi ja sekin on jäänyt lähinnä säilytystasoksi.

Asunnon kunto ei ole kovin häävi, mutta mitä sitten? Enemmän minua häiritsee keskivertoasunnon maalarinvalkoiset seinät, kopiseva kuttaperkkalaminaatti ja Ikean keittiön kaapit. Tappavan tylsää, eikö vain? Tässä asunnossa on ripaus rock'n'rollia. Seuraavassakin asunnossa on siis syytä olla sielua.

Sex Pistols -lippu on kulkenut matkassa YO-kylästä saakka.

Onhan minulla toki kaksi kämppistä. Tuolla suuressa maailmassa se ei olisi mikään ihmettelyn aihe. Ja toisaalta, vaikka ei olisikaan kämppiksiä, meluavat ja kyttäävät naapurit voivat nekin käydä hermoille. Täällä ei sellaisia ole. Maatasosta löytyy hiusmuotoilustudio ja samasta rapusta mainostoimisto.

Ja sijaintihan on mitä mainioin. En minä tykkää asua missään korvessa. Jos haluan puoli yhdeksän aikaan vähän hiukopalaa, voin poiketa Stockmannin herkkuun ankean lähisiwan sijaan (Siwassa kuulemma tiivistyy suomalaisen lähiöelämän ankeus). Ja jos en jaksa kokkailla, löytyy vaihtoehdoista  muutakin kuin kebab-pizzeroita. Jos kahvihammasta kolottaa tai olutjano yllättää, ei tarvitse tyytyä lähipubin perushanakeskariin tai seisoneeseen sumppiin.

Onhan raha tietysti yksi syy sekin. 10 vuotta opiskelin ja tein pätkätöitä, toisin sanoen kärvistelin. Nyt mieluusti asun halvalla ja nautin elämästä kunnolla. Isompi asunto äkkiä kaksinkertaistaisi asumisemenot ja nopeasti laskien se olisi 3600 euroa vuodessa. Se on muuten aika paljon se. Sillä rahalla kävisi vaikka Austaliassa mistä olen aina haaveillut. Halvemmalla pärjäisi tietysti vähän kauempana keskustasta, mutta sitten taas elämänlaatu kärsii (huom. minun elämänlaatuni, jos tykkäät itse asua jossain kauempana, niin ihan vapaasti). Joku Runosmäen tyyppinen betonilähiö olisi painajainen. Laatikkoa laatikon perään.

Mutta raha on kuitenkin "uusiutuva luonnonvara" ja ainakin toivottavasti tulotaso vielä tästä joskus kasvaa. On yksi sellainen asia jota ei saa lisää ja sen arvon on alkanut huomaamaan viime vuosina johtuen varmaan siitä että siirryin kärvistelystä täysipäiväiseen työhön. Se asia on aika. Sitä ei ole koskaan liikaa. Ja minä en tykkää haaskata sitä kulkemisiin. Nyt lähes kaikki mitä tarvitsen on lähellä. Työmatkaa toki on vähän enemmän, mutta sen ajan voi talvella hyödyntää lukemiseen ja kesällä kuntoiluun (= pyöräily). Tietysti jos tykkää käydä vaikka syksyisin sienimetsässä, niin ei välttämättä kannata asua keskustassa. Minäpä en tykkää. Minulla on sienien kanssa sopimus, minä en syö niitä ja ne eivät minua.

Jonkun mielestä tämä voi olla hölmö elämäntapa. Kun voisi maksaa itselleen asuntoa ja säästää. Kukin tavallaan, mutta väittäisin että nykyisellä elämäntavallani olen yhteiskunnalle erinomaisen hyödyllinen yksilö, toisin kuin vaikka rahastosäästäjä, jolla on käärinliinoissakin taskut. Kun tämä taantuma, lama tai miksi sitä nyt haluakaan sanoa, alkoi, sanottiin että nuoret aikuiset pitävät taloutta pystyssä. Kai minäkin vielä saan olla sellainen?

Suuret ikäluokat, tottuneet säästäjät, alkoivat vähentää kulutustaan vaikka ei välttämättä olisi ollut tarve. Jopa eläkeläiset alkoivät säästämään, koska oli huonot ajat. Eläkeläisten ei tosin tarviste pelätä lomautuksia tai irtisanomisia eikä eläkkeitäkään tiettävästi ole alennettu. Ja se on myrkkyä taloudelle se. Nuoret aikuiset, eli tottuneet kuluttajat, taas kävivät ulkona syömässä ja kahvilla kuten ennenkin jos se vain oli mahdollista. Jos minulla on varaa, miksen kävisi Cafe Artissa kahvilla, siitä hyötyy myös paikallinen yrittäjä. Jos juon kotona juhlamokkaa, niin siitä saa siivunsa korkeintaan päivittäistavarakaupan ahne duopoli.

Summa summarum, minusta rahan lappaminen asumiseen on haaskausta. Mieluummin teen jotain kivaa. Jokainen saa asua missä tykkää, minä tykkään asua keskustassa ja kellari välttää siihen aivan hyvin.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Flickrin käyttö loppuu ny

Yahoo päätti että Flickriä ei sitten enää käytellä Facebook- tai Gmail-tunnareilla. En kuitenkaan tahdo enää yhtään lisää tunnareita plakkariin.

Toki Yahoo yrittää kalastella itselleen lisää käyttäjiä, mutta en vaan jaksa, tahdo enkä viitsi luoda uutta tunnusta. Nytkin Yahoo on välillä tukkinut postilaatikkoani maileilla jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa.

Yahoo on ilmeisesti jotenkin uudistanut palveluaan. Mutta ruma ja sekava se on silti. Siellä ei ole kerrassaan mitään mikä minua kiinnostaisi. Flickrin lisäksi tietysti. Googlen webbialbumitkaan eivät ihan saa minua hihkumaan innosta Google+ -integroinnin takia, plussa kun on yksi suuri valaistu hautausmaa. Tosin ison G:n palvelut ovat ahkerassa käytössä joka tapauksessa joten se tekee vaihtoehdosta varteenotettavan.

Flickrin käyttö loppuu kuitenkin luultavasti nyt sitten kokonaan. Tosin en ole kuvaillut nyt vähään aikaan, joten on hyvin aikaa pohdiskella vaihtoehtoja.

Syökää silakoita

Kalaa pitäisi syödä enemmän, mutta kun se on niin pirun kallista. Paitsi tietysti silakat ja pangasius-niminen kalaan verrattava kaukomatkaaja. Kalapuikko taas ei ole kala eikä puikko vaan sienikasvannainen.

Matti kysyi Tepolta: Tiäräk sää mitä o ku on grominagei? Teppo vastasi: No en mää kyl tiärä. Siihen Matti: No silagoi tiätty!

Itse ostan kalani mielellää kauppahallista. Osuuskaupalla on kuulemma Suomen vanhimmat kalat ja Kesko tulee luonnollisesti hyvänä kakkosena. Erään kauppahallin kalakauppiaan kerrotaankin tokaisseen että se mitä hän ei tänään saa myytyä, on huomenna Prisman tiskissä. Sen jälkeen en olekaan Wiklundin S-Marketin tiskillä asioinut kun muikuissa oli jo selvä vanhan kalan maku.

Valitettavasti suosikkini, siikafile, maksaa kauppahallissa yli 30 euroa/kilo, joten ei sitä ihan joka päivä jouda ostella. Kulutettuani 800 euroa kaiuttimiin sain kuitenkin sellaisen herätyksen että silakoitahan sitä pitää ostaa kun hetki piti olla niin sanotusti suu säkkiä myöden. Silakoissa ei kilohinta huimaa päätä kauppahallissakaan, tosin usein asioin myös Stockmannilla jos ja kun en halliin ehdi.

Silakkapihvit ovat minusta jotenkin masentavia, joten päädyin paistamaan silakat sellaisenaan. Hieman ehkä epäortodoksisesti käytin oliiviöljyä enkä voita. Mausteeksi riitti suola ja vastajauhettu pippuri. Toimii muuten mahtavasti uunijuuresten kanssa, tosin tänäänkin päädyin tekemään silakoiden kaveriksi pastaa kun ei niitä juureksia sitten kaapista löytynytkään. Joskus laitan myös ripauksen sitruunapippuria, tosin nyt sekin pussi oli vaihteeksi taas kateissa. Tuore ja hyvä kala ei kuitenkaan liikoja mausteita kaipaa. Ainoa vika sellaisenaan paistamisessa on että mokomat hajoavat helposti pannulle, sekin on onneksi vain kosmeettinen haitta.

Silagoi

Otinkin tästä tavoitteen syödä silakoita vähintään kerran viikossa. Edullista ja terveellistä, eikös juu. Saa nähdä kauanko onnistuu. Pitäisiköhän laittaa kalenterimuistutus?

maanantai 5. toukokuuta 2014

Bussimatkailun uusi aika?

Suomalainen pitkän matkan bussiliikenne on ollut pitkään tuttujen ja turvallisien monopolien vallassa. Onnibus jo hieman hämmensi soppaa ja kun suuri ulkomainen alan yrittäjä lähti mukaan, voidaan jo sanoa että pata kiehuu, kohta sitä saa.

Suomen bussiala unohti kehittyä.

Bussiliikenteessä peruspalvelut ovat olleet ennenkin tavallaan ihan ok, autot yleensä siistejä ja aikautauluissakin pysytään ainakin junia paremmin. Katteet on kuitenkin otettu korkeista lippujen hinnoista, ei volyymeistä. Palvelua ei ole myöskään vaivauduttu mitenkään kehittämään. Kaikista autoista ei saa minkäänlaisia virvokkeita ja mobiilioptimoitu verkkokauppa tuntuu perinteisille olevan bussiyrityksille täysin tuntematon käsite. Linja-autoaseman voileivätkin ovat tyyliin sopivasti tunkkaisen makuisia.

Eräänkin bussifirman toimitusjohtaja oli rinta rottingilla julistanut että he eivät lähde mihinkään hintakikkailuihin. Pohjolan Liikenne sentään vähän yrittää, mutta buginen verkkokauppa ja teippaukset autojen kyljessä eivät vielä kanna kovin pitkälle. Suurin osa lipuista ostetaan Matkahuollon mukaan kuulemma edelleenkin suoraan autosta. Pohjolan Liikenteen lähes useimmiten toimiville lukulaitteille ei siis ole ollut kovin paljoa käyttöä.

Ja nyt pelätään jo koko alan tuhoa, uusia yrittäjiä kun ei millään voi mahtua mukaan. Ei semmoisia ennenkään ole ollut. Vanhojen monopolifirmojen bisnesosaaminen taitaakin olla merkantilismin tai vähintään Neuvostoliiton ajoilta. Minkäänlainen terve kilpailu ei tule kysymykseenkään.

Vanhan liiton miehet eivät ilmeisesti käsitä kahta asiaa. Ihmiset saattaisivat matkustaa enemmän jos se olisi halvempaa. Ja toisaalta bussin pahimpiin kilpailijoihin kuuluu myös yksityisauto. Autoilulle lyödään jatkuvasti kovempaa hintalappua ja nuorien innostus hankkia ajokortti on päässyt laimistumaan vuosien saatossa. Se tarkoittaa siis hyviä näkymiä bussialalle.

Ja koska terve kilpailu on vierasta, niin on myöskin markkinointi. Nettisivutkin ovat jostain kivikaudelta. Jokainen mainosmies tietää että jos tarvetta ei ole, voidaan sellainen luoda. Onnibus näytti jo mallia, mutta kukaan ei vaivautunut ottamaan opikseen. Miten olisi vaikka edullinen päiväretki Helsinkiin ja Linnanmäelle tai bussimatkan ja hotelliyön edukas pakettitarjous. Ja sehän ei tietenkään riitä että se tarjous on olemassa, se pitää saada ihmisten tietoisuuteen. Vanhoilla hinnoilla ei ole paljoa huvittanut lähteä huviretkelle. Jos jotain kampanjointia yritetään, niin sekin menee helposti pipariksi.

Kun omassa firmassa ei jostain kumman syystä ole markkinoinnin ja mainonnan huippuammattilaisia palkkalistoilla, heidän osaamistaan voi onneksi ostaa. Se toki maksaa. Mutta vieläkin kalliimmaksi tulee jättäytyä kisan perälle. Ja vaikka lähdössä olisikin bussin mitan edellä, nopeammat kirivät pian ohi jos kone köhii.

Onnibus oli alunperin pieni tekijä, mutta silloinkin se onnistui ravistelemaan isompiaan,  jopa VR taisi vähän pelästyä ja toi markkinoille alennuslippuja hiljaisempiin vuoroihin. Nyt Onnibussin takana on isoa muskelia, rahaa ja kokemusta. Vanhan liiton firmojen pitäisi siis mitä pikimmiten ryhtyä vastaiskuun tai käy kalpaten.

Suomalaisia tuntuu vaivaavan joku kumma kirous. Nokia putosi kärjestä perän pitäjäksi pudottuaan sitä ennen kehityksen kelkasta. Suomen päivittäistavarakauppa on ollut kahden kauppa, mutta nyt saksalainen ponnistaa korkealle ja Osuuskauppa ja Kesko ihmettelevät. Viimeisimpänä leipomoala on keskittynyt voivottelemaan kauppojen paistopisteiden suosiota kun 5 päivää vanha muovipussileipä ei enää maistukaan ihmisille. Omaa toimintaa sopeutetaan markkinoiden ja kulutustottumusten muutoksiin irtisanomalla työntekijöitä vaikka näyttäisi siltä että irtisanomisia kannattaisi harkita johtoportaassa. Pillittäminen ei auta kun maailma muuttuu.

Vanhoille bussiyhtiöille on luvassa tällä menolla huonot ajat. Itse odottelen taas muutosta ilolla, kun bussiliput ovat järkevissä hinnoissa, alkaa kotimaassa matkaileminen kiinnostaa ihan eri tavalla. Joskus naureskelimme että ulkomaille lentää halvemmalla kun ajelee bussilla Suomen sisällä. Tosin jos mieli halvoille lennoille vaikkapa Helsingistä tai Tampereelta, sai köyhtyä sen bussilipunkin verran ennen kuin pääsi reissuun. Onneksi Turussakin on kenttä.

Vaikka Pohjolan Liikennettä aina haukunkin, täytyy sanoa että heillä on ainakin Turku-Helsinki -välillä ihan siedettävät hinnat jos ilkeää ostella lippuja kuppaisesta verkkokaupasta (ja tietää miten välttää etusivun bugi). Osassa autoista on nykyään jopa sähköpistokkeet läppärien ja mobiililaitteiden lataamiseen. Onnibussin toiminta on taas viime aikoina ollut hieman ehkä kyseenalaista, tosin en tiedä mitä kulissien takana on tapahtunut, joten en sano siitä sen enempää. Osa yrittäjistä kuitenkin irtaantui ja perusti oman Onniexpressin. En ole vielä perehtynyt lafkaan sen tarkemmin, mutta kaverini ainakin totesi että verkkokauppa on vielä buginen raakile. Suomessa loppukäyttäjillä testaaminen taitaa tarkoittaa keskeneräisen palvelun ottamista käyttöön. Skottimiljonääriä saattaa myös hieman hymyilyttää että kilpailijan nettisivulla on kuva bussista missä on ratti oikealla puolella (meillähän se on väärällä puolella, kiitos itsepäisten ranskalaisten ja valloitushaluisten saksalaisten).

Mutta ajat tosiaan muuttuvat ja hyvä niin. Siitä voimme olla varmoja että kyllä se bussi kulkee tulevaisuudessakin. Mutta kulkeeko skottilipun alla, se on kotimaisten yrittäjien käsissä. Tsemppiä kisaan.