lauantai 10. toukokuuta 2014

Miksi asun kellarissa

Aina välillä joku ihmettelee että miksi asun kellarissa. Minusta kysymys on hölmö. Siksi koska tämä on minun kotini ja viihdyn täällä.

Minulla ei ole myöskään tarvetta pröystäillä isommalla asunnolla mihin on tarve. En ole keksinyt järkevää enkä edes järjetöntä syytä mihin tarvitsisin enemmän tilaa. No ehkä isommille stereoille? Sitten pitäisi jo muuttaa maalle että saisi soitella rauhassa. Yksi ihminen ei kovin paljoa tilaa tarvitse eikä minulla ole tilaa vieviä harrastuksia. Työpöydänkin vaihdoin pienemmäksi ja sekin on jäänyt lähinnä säilytystasoksi.

Asunnon kunto ei ole kovin häävi, mutta mitä sitten? Enemmän minua häiritsee keskivertoasunnon maalarinvalkoiset seinät, kopiseva kuttaperkkalaminaatti ja Ikean keittiön kaapit. Tappavan tylsää, eikö vain? Tässä asunnossa on ripaus rock'n'rollia. Seuraavassakin asunnossa on siis syytä olla sielua.

Sex Pistols -lippu on kulkenut matkassa YO-kylästä saakka.

Onhan minulla toki kaksi kämppistä. Tuolla suuressa maailmassa se ei olisi mikään ihmettelyn aihe. Ja toisaalta, vaikka ei olisikaan kämppiksiä, meluavat ja kyttäävät naapurit voivat nekin käydä hermoille. Täällä ei sellaisia ole. Maatasosta löytyy hiusmuotoilustudio ja samasta rapusta mainostoimisto.

Ja sijaintihan on mitä mainioin. En minä tykkää asua missään korvessa. Jos haluan puoli yhdeksän aikaan vähän hiukopalaa, voin poiketa Stockmannin herkkuun ankean lähisiwan sijaan (Siwassa kuulemma tiivistyy suomalaisen lähiöelämän ankeus). Ja jos en jaksa kokkailla, löytyy vaihtoehdoista  muutakin kuin kebab-pizzeroita. Jos kahvihammasta kolottaa tai olutjano yllättää, ei tarvitse tyytyä lähipubin perushanakeskariin tai seisoneeseen sumppiin.

Onhan raha tietysti yksi syy sekin. 10 vuotta opiskelin ja tein pätkätöitä, toisin sanoen kärvistelin. Nyt mieluusti asun halvalla ja nautin elämästä kunnolla. Isompi asunto äkkiä kaksinkertaistaisi asumisemenot ja nopeasti laskien se olisi 3600 euroa vuodessa. Se on muuten aika paljon se. Sillä rahalla kävisi vaikka Austaliassa mistä olen aina haaveillut. Halvemmalla pärjäisi tietysti vähän kauempana keskustasta, mutta sitten taas elämänlaatu kärsii (huom. minun elämänlaatuni, jos tykkäät itse asua jossain kauempana, niin ihan vapaasti). Joku Runosmäen tyyppinen betonilähiö olisi painajainen. Laatikkoa laatikon perään.

Mutta raha on kuitenkin "uusiutuva luonnonvara" ja ainakin toivottavasti tulotaso vielä tästä joskus kasvaa. On yksi sellainen asia jota ei saa lisää ja sen arvon on alkanut huomaamaan viime vuosina johtuen varmaan siitä että siirryin kärvistelystä täysipäiväiseen työhön. Se asia on aika. Sitä ei ole koskaan liikaa. Ja minä en tykkää haaskata sitä kulkemisiin. Nyt lähes kaikki mitä tarvitsen on lähellä. Työmatkaa toki on vähän enemmän, mutta sen ajan voi talvella hyödyntää lukemiseen ja kesällä kuntoiluun (= pyöräily). Tietysti jos tykkää käydä vaikka syksyisin sienimetsässä, niin ei välttämättä kannata asua keskustassa. Minäpä en tykkää. Minulla on sienien kanssa sopimus, minä en syö niitä ja ne eivät minua.

Jonkun mielestä tämä voi olla hölmö elämäntapa. Kun voisi maksaa itselleen asuntoa ja säästää. Kukin tavallaan, mutta väittäisin että nykyisellä elämäntavallani olen yhteiskunnalle erinomaisen hyödyllinen yksilö, toisin kuin vaikka rahastosäästäjä, jolla on käärinliinoissakin taskut. Kun tämä taantuma, lama tai miksi sitä nyt haluakaan sanoa, alkoi, sanottiin että nuoret aikuiset pitävät taloutta pystyssä. Kai minäkin vielä saan olla sellainen?

Suuret ikäluokat, tottuneet säästäjät, alkoivat vähentää kulutustaan vaikka ei välttämättä olisi ollut tarve. Jopa eläkeläiset alkoivät säästämään, koska oli huonot ajat. Eläkeläisten ei tosin tarviste pelätä lomautuksia tai irtisanomisia eikä eläkkeitäkään tiettävästi ole alennettu. Ja se on myrkkyä taloudelle se. Nuoret aikuiset, eli tottuneet kuluttajat, taas kävivät ulkona syömässä ja kahvilla kuten ennenkin jos se vain oli mahdollista. Jos minulla on varaa, miksen kävisi Cafe Artissa kahvilla, siitä hyötyy myös paikallinen yrittäjä. Jos juon kotona juhlamokkaa, niin siitä saa siivunsa korkeintaan päivittäistavarakaupan ahne duopoli.

Summa summarum, minusta rahan lappaminen asumiseen on haaskausta. Mieluummin teen jotain kivaa. Jokainen saa asua missä tykkää, minä tykkään asua keskustassa ja kellari välttää siihen aivan hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.