maanantai 12. toukokuuta 2014

Peli-iloa

Joillekin pelaamisen ilo tuntuu olevan kiinni riittävän suuresta ruudunpäivitysnopeudesta ja tekstuureista. Masokistisempi möyhii pelit läpi elite-tasolla. Ja joskus ilo irtoaa yllättäen ja halvalla.


Vietin rauhallista lauantai-iltaa ja katselin Xbox Marketplacen tarjouksia. Transformers: War for Cybertron oli kaupan hyvällä alennuksella. Vaikka olenkin vanha Transformers-fani, en ole ollut aikaisemmin innostunut peleistä. Mutta koska hinta oli halpa, ostin sen. Koti-iltani kuitenkin keskeytyi ja lähdin nauttimaan muutaman tuopin paikallista olutta entiseen opinahjoon. Valomerkin jälkeen sain pelin vihdoin käyntiin.


War of Cybertron ei ole ihan tuoreimmasta päästä ja se vähän näkyy sekä kuuluu. Mutta haittaako se? Ei. Jos alkudemo viritti oikeanlaiseen tunnelmaan. Peli itsessään on aika simppeli, pelihahmoksi valittu robotti juoksee, ampuu ja muuttaa tarpeen tullen muotoaan. Toiminta on suoraviivaista ja se voisi olla muuten vähän tylsääkin, mutta pelihahmojen jatkuva dialogi luo tunnelmaa ja kuljettaa tarinaa eteenpäin. Peli on jaettu kymmeneen kappaleeseen joista viisi ensimmäistä pelataan Decepticoneilla ja loput Autoboteilla.

Toisin kuin Michael Bayn elokuvissa jyhkeästi rymistävät taistelukoneet, pelissä robotit tuntuvat aika pieniltä. Mieleen tulee herkästä lapsuuden lelut ja se onkin ehkä ollut tarkoitus. Toisaalta peli tapahtuu Cybertron-planeetalla eikä siellä ole ihmisiä, Transformersit tuntuvat isoilta ehkä vain meistä "lihallisisita".

Destinyä odotellessa taisi vähän päästä unohtumaan että löytyy niitä pelaamattomia helmiä vanhemmistakin peleistä. Usein myös halvalla. Pitää vääntää War for Cybertron vauhdilla läpi jotta pääsee käsiksi Fall of Cybertroniin, sen pitäisi olla vielä vieläkin parempi. Ja Netflixistä löytyy kahden ensimmäisen leffan lisäksi muutama Transformers-piirrossarjakin. Sadettahan ne tässä ovatkin tainneet lupailla...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.