torstai 22. toukokuuta 2014

Pilaavatko paljasjalkakengät jalkasi?

Yhdysvalloissa, tuossa oikeusjuttujen luvatussa maassa, maksetaan jo korvauksia paljasjalkakenkien uhreille. Moni oma tuttunikin on kipeyttänyt jalkansa noilla pelsepuupin keksinnöillä.

Lue uudempi juttuni: 5 vuotta ilman polvivaivoja


paljasjalkakengät Adidas
Jalkojen surma

Itseltänikin tulehtui akillesjänne. Tosin en nyt kuitenkaan lähde syyttämään siitä kenkiä vaan omaa virheellistä juoksutekniikkani. Erilainen kenkä kun vaatii erilaisen tekniikan. Toisaalta eipä niissä ohjekirjaakaan tullut mukana eikä myyjäkään kummemmin opastanut. Vanhalta treenikaverilta onneksi sain hyvän vinkin (netistäkin olisi varmaan löytynyt).

Moni tuttavani on langennut siihen ansaan josta aina varoitellaan. Ei saa aloittaa liian kovaa. Paljasjalkakengät kun eivät tue jalkaa, joutuvat tietyt lihakset ihan eri lailla hommiin. Aluksi pitäisi aloittaa rauhallisella kävelyllä ja totuttaa itseään pikkuhiljaa uusiin tossuihin.

Jos juostessa alkaa sattua vaikka nilkkaan, niin itselläni on yleensä ollut sellainen tapa että kävelen vähän matkaa ja venyttelen. Jos se ei auta, kävelen koko loppumatkan, ei sitä kolmekymppisenä ihan vielä viitsi niveliään tärvellä. Kipu kun on yleensä merkki siitä että jotain on menossa rikki. Tietysti kovassa harjoittelussa paikat kipeytyvät ja kipu tuntuukin monelle olevan tietynlainen itseisarvo harjoittelussa. On tietysti eri asia että onko vaikka reisilihas kuin nilkka kipeänä, mutta on sitäkin nähty että jos nivelet ovat kipeät niin popsitaan puoli pakettia buranaa ja sitten taas baanalle. Ja sitten ihmetellään kun paikat ovat aina vaan kipeänä. Miksiköhän.

Asiantuntijat tuntuvat usein olevan sitä mieltä että paljasjalkakengät eivät sovellu ainoiksi tossuiksi. Jos treenaa vaikka maratonille, asia voikin olla näin. Olen tosin kuullut epämääräisiä huhuja että juoksua olisi harrastettu ennen modernin juoksutossun keksimistäkin, mutta ehkä se on vanhojen ukkojen höpinää.  Mutta jos tekee kerran pari viikossa kevyen 3 kilsan lenkin, niin en oikein jaksa uskoa että kannattaa sijoittaa kaksiin tossuihin. Omasta kokemuksestani tuo määrä kuitenkin riittää paljasjalkakengillä vahvistamaan jalkaa ainakin jos käyttää muun ajan myöskin köykäisempää jalkinetta.

Itseltäni on todettu jos jonkunlaista jalkavaivaa, mm. löysät polvilumpiot (sille oli joku hieno nimikin mutta en enää muista sitä). Juoksen kesäaikaan 1–4 kertaa viikossa 5–10 kilometriä enkä ole huomannut nivelten rasittuvan, päinvastoin polveni ovat paremmassa kunnossa kuin viime vuosikymmenellä. Jos on samanlainen "sunnuntaijuoksija" ja omaa terveet jalat, niin vaikea uskoa että tarvitsisi suurempaa tukea jalalleen. Kunhan siis opettelee oikean juoksutekniikan, muistaa aloittaa varovasti ja vaikka välillä vähän venyttelläkin.

Omat tossuni eivät taida olla ihan "puhtaat" paljasjalkakengät mutta kyllä ne juostessa ovat ihan erilaiset kuin vanhat Asicsini. Yksi hyvä puoli näissä on myöskin se että kun vaimennusta ei juurikaan ole, niin tossut eivät mene samalla lailla huonoiksi. Kankaat ovat ehjät ja pohjakaan ei ole loppuun kulunut, joten uusimistarvetta ei ole. Kysyin aikoinaan eräälle urheilukauppiaalta, että miksi Niken tossut näyttävät menevän niin äkkiä huonoiksi, vastasi kauppias että ne alkavat näyttää nopeammin "räjähtäneiltä" sen takia että ne uusittaisiin kun vaimennus on jo heikentynyt. Saattoi siinä toki olla vähän myyntimiehen puhettakin mukana.

Ja toisaalta kaverilleni oli eräs mittatilauspohjallisia kaupitteleva yrittäjä sanonut että siitä on jo niin kauan kuin ihminen on laskeutunut puusta että jalka on ehtinyt sopeutua. Bilsan tunnit oli siis vietetty sikeässä unessa. Ja jos se jalka kerran on sopeutunut niin miksi sitten tarvitaan niitä pohjallisia?

En nyt siis ainakaan itse ole mitenkään erityisen kauhuissani paljasjalkakenkien haitoista. Tärkeää on käyttää vähän järkeä ja toimia sen mukaan mikä tuntuu hyvältä ja itselle sopivalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.