keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Idealisti vai realisti

Maailmassa on aika tarkkaan kahdenlaisia asioita. Niitä joihin ei voi vaikuttaa ja niitä joihin voi. Suurin energia kannattaa ehdottomasti suunnata jälkimmäisiin.

Yhdessä päivittely ei välttämättä korjaa ongelmaa.

Olen huomannut että moni käyttää valtavasti aikaa ja vaivaa päivitelläkseen asioita joihin ei voi vaikuttaa. Ja nimenomaan siis päivittelee, ei pyri analysoimaan tilannetta sen enempää. "Oivoivoi, miten se nyt noin. Voivoivoi, ei tällaista voi tapahtua. Oivoi, ei voi pieni ihminen käsittää." Järkevintä olisi todeta lyhyesti että näin on käynyt eikä sille voi mitään ja jatkaa eteenpäin. Varsinkin jos tilanne vaatii jotain jatkotoimenpiteitä, päivittelemällä ei tietääkseni ole koskaan saatu mitään hyödyllistä aikaiseksi.

Ja sitten on ne tilanteet joihin voi vaikuttaa. On taas eri asia että kuka haluaa yrittää vaikuttaa ja kuka ei. Meistä jokainen punnitsee aina eri vaihtoehtoja. Ovatko vaikuttamiseen käytettävät resurssit suhteessa mahdollisesti saavutettavaan lopputulokseen. Moni esimerkiksi katsoo, että äänestyspaikalle valuminen ei ole kannattavaa, koska sen ei uskota vaikuttavan (riittävästi) omaan jokapäiväiseen elämään. Kuitenkin kun riittävän moni tekee tai jättää sen tekemättä, tapahtuu asioita jotka vaikuttavat omaan jokapäiväiseen elämään. Idealisti katsoo oman äänensä merkitykselliseksi, realisti punnitsee ja loput jättävät tekemättä.

Toisaalta taas ihmiset jaksavat rähjätä loputtomasti esimerkiksi Facebookin uudistuksista. Facebookkia vaan ei kiinnosta niin kauan kuin kukaan ei eroa. Ja kukaanhan ei eroa ainakaan uudistusten takia. Kerran yksi tuttavani erosi, mutta palasi pian vähin äänin takaisin. Henkilökohtaisista syistä on eronnut jokunen enemmän, mutta lähes kaikki ovat palanneet takaisin. Sen suhteen sinisen peukun valtakunnassa on kaikki hyvin.

Tämän päivän varsinainen agenda oli Netflixin tekstitykset. Ei ollut tarkoitus ottaa kantaa siihen mikä on oikein tai väärin vaan antaa realistinen näkemys siitä että mitä tapahtuu tai ei tule tapahtumaan. Moni valittaa, kukaan ei tee mitään konkreettista (= lopeta palvelun käyttämistä) ja mitään ei tapahdu. Ainoastaan laajamittainen boikotti voisi tuoda tilanteeseen parannuksen. Vapaassa markkinataloudessa myyjä saa myydä lähes mitä lystää ja ostajat saa ostaa tai jättää ostamatta niin kauan kunhan lapsia ja eläimiä ei vahingoiteta (näitäkin molempia toki tapahtuu, mutta se on poissa silmistä).

Realistina en siis näe kovin suurta hyötyä teksteistä valittamisesta. Idealisteista en tiedä, mutta jotain konkreettisempaa toimenpidettä tässä nyt kaivattaisiin. Pitäisikö kerätä adressi tai järjestää mielenosoitus? Se on kuitenkin valitettava tosiasia että raha tuppaa tottelemaan vain rahaa. Äänestyslipuke löytyy tälläkin kertaa lompakosta ja siinä lukee Visa (tai Mastercard). Epäilisin että jos palvelun lopettaa, siellä kysellään syytä (monissa muissa palveluissa ainakin kysellään). Siihen kenttään kannattaa tirauttaa se vuodatus huonoista teksteistä. Niitä kun tulee riittävästi niin alkaa tapahtua. Tekstaripalstalle tai Netflixin fb-seinälle kirjoittamisella ei ole samaa voimaa vaan ne hukkuvat yhteiskunnan taustakohinaan.

Jos ei ole kykenevä tai halukas vaikuttamaan johonkin asiaan konkreettisesti, kannattaa suunnata voimavaransa niihin asioihin mihin pystyy vaikuttamaan. Itse kyllä kirjoittelen erilaisia palautteita aika paljon eri paikkoihin, mutta se on lähinnä omaksi huvikseni. Toisaalta monissa paikoissa palaute saattaa tai ainakin pitäisi kiinnostaa mikäli bisnekset eivät suju haluttuun malliin. Kansainvälinen yritys jolla menee lujaa ei kuitenkaan ole kovin kiinnostunut "hyttysen ininästä". Lisäksi FB:ssä saamistani kommenteista päätellen asia ei häiritse kovin monia ja kuulemma muissa palveluissa tekstitykset voivat olla jopa huonompia.

Voivottelua voi harjoittaa toki myös silloin kun maito on jo maassa tai paskat housuissa. Armeija-aikanani vääpelillä oli tapana sanoa että häntä ei kiinnosta selitykset vaan miten asia korjataan. Moni kuitenkin vain päivittelee ja voivottelee tumput suorina vaikka tilanne vaatisi välittömiä toimenpiteitä. Kun tilanne on hallinnassa, voidaan syylliset ampua aamun koitteessa jos joku halutaan tilanteen johdosta vielä uhrata. Tulee mieleen eräs kerta yhdeltä suuremmalta partioleiriltä. Siellä meidän tehtävänämme oli huolehtia saunojen lämmityksestä. Yhtenä yönä tuli vastaan tilanne että sauna olisikin pitänyt lämmittää yhdelle esiintyjäryhmälle. Heti alkoi hirveä pohdiskelu että oliko siitä nyt sovittu ja kenen vika jos oli taikka ei ollut. Debaattia käytiin mutta mitään ei tapahtunut. Itse olin sitä mieltä että lämmitetään sauna nopeasti ja pohditaan syitä myöhemmin. Jossain vaiheessa eräs porukastamme tunnusti että hän oli moisen luvannut mutta unohtanut kertoa sen eteenpäin. Sauna saatiin lämpimäksi ajallaan, olisi kuitenkin ollut noloa jos se olisi jäänyt tekemättä oman virheemme takia. Lisäksi olimme joka tapauksessa hereillä, joten saunan lämmittämisestä ei olisi koitunut kummempaa haittaa missään tapauksessa.

En siis missään nimessä ole idealisti vaan pikemminkin realisti. Idealistina oleminen on masentavaa ja realistina oleminen melkein yhtä masentavaa (paitsi että saa välillä olla oikeassakin). Loppujen lopuksi elämä olisi helpompaa jos ei hirveästi pohtisi yhtään mitään eikä varsinkaan kirjoittaisi mistään. Tässä vaiheessa silmiä on vain enää vaikea ummistaa. Päivittely ja voivottely eivät kuitenkaan tuo sen kummempaa lisäarvoa elämään,  kannattaa siis suunnata tarmonsa merkityksellisiin toimenpiteisiin ja suorittaa tarvittavat korjausliikkeet mahdollisimman nopeasti. On turha laittaa vilkkua jos on jo ojassa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.