torstai 28. elokuuta 2014

Eero Aarnion Polaris-tuolit

Nykyään sisustamisessa käytetään reippaasti värejä kunhan muistaa, että kaikki pitää olla valkoista. Minusta se on kohteliaasti sanoen yksitoikkoista ja persoonatonta, jossa mikään ei pääse nousemaan esiin. Mieleeni tuli että ostaisin ihan protestina sellaiset oranssit muovituolit mitä oli ennen joka paikassa ja nyt ei enää missään. Ja sittenhän minä ostin. Ja mitkäs tuolit ne oikein olivatkaan?

Nykyään kaikki on niin valkoista, että sisustuslehdetkin varmaan painetaan mustavalkoisina. Graafisena suunnittelijana olen taas tottunut siihen että asioilla pitää olla tietty hierarkia. Kokovalkoisessa  sitä ei pääse syntymään kovin helposti. Valkoiset asiat hukkuvat valkoiseen taustaan. Oranssi tuoli taas nostaa itsensä esiin värittömämpää taustaa vasten. Tuoleille sopivan pöydän löytäminen tuotti ensin päänvaivaa, mutta sitten tulin siihen tulokseen että räväköiden tuolien rinnalle käy tylsempikin pöytä. Ei liikaa samalla huomioarvolla olevia kohteita, ainakaan lähekkäin. Jos sitä ei vielä joku arvannut, niin olen muuttamassa. Kapitalismin kätyri nousee pian kellaristaan maan pinnalle.

Jokainen yli teini-ikäinen on varmaan istunut tai ainakin nähnyt noita oransseja tuoleja. Kuppimainen tuoli on mukava istua ja yläpuolen pinta on miellyttävän karhea. Tuoli on myös pinottava ja kevyen rakenteensa ansiosta helposti liikuteltava. Kerrassaan mainio tuoli siis. Pienen tutkiskelun jälkeen minulle paljastui että se "aito oikea" oranssi muovituoli on Askon tuotantoa, mutta Iskulla on ollut valikoimissaan hyvin samanlainen tuoli. Iskun tuoli on kuitenkin kulmikkaammin muotoiltu eikä ollenkaan yhtä tasapainoisen oloinen. Lähes vastaavia kopiotuoleja saa myös uusia, hintakaan ei ollut kuin muutamia kymppejä.

Eero Aarnion Polaris-tuoli
Kuppimainen tuoli on mukava istua.

Askon tuoli ei ole ihan mikä tahansa tuoli. Se paljastui Eero Aarnion muotoilemaksi Polaris-tuoliksi. Eero Aarnio on suunnitellut muun muassa kuuluisat Pallotuolin ja Tuplakupla-valaisimen. Ja tämän, ah niin jalon, muovituolin. Kaikkea sitä tässä vielä oppiikin. Pitäisi ehkä perehtyä hieman enemmän suomalaiseen designiin. Aikoinaan tuli oltua osallisena Tapiovaaran Aslak-tuolien kansanmurhaan Ylioppilastalon remontin yhteydessä. Kun paljastui, että uusi vastaava maksaa 400 euroa, ehdin vielä pelastaa pari kappaletta, jotka myöhemmin myin koska en jaksanut rapsutella niitä lakkauskuntoon. Nythän niitä olisi voinut tarvita, mutta kyllä nämä ovat paljon coolimmat.

Nyt minulla on siis kotonani aidot, suomalaiset "design-klassikot". Nimekästä muotoilua edustavat myös Harri Koskisen muotoilemat Genelec-kaiuttimeni, joita en kuitenkaan ostanut "muodon vuoksi". Pallovalaisimeni eivät taida olla aitoja Ornoja, vaan ehtaa kopiotavaraa, mutta olen ostanut ne hyvin halvalla markka-aikaan ja taitavat ajallisesti sopia aika mukavasti 60-luvulla suunnitellun Polaris-tuolin kanssa. Kattolampun lisäksi löytyy kaksipalloinen jalkalamppu.

Vanha pallovalaisin katossa
Aito Orno taitaa olla hieman eri näköinen.

On muuten jännä huomata miten suhtautuminen johonkin asiaan muuttuu kun sillä on tarina. Eero Aarnion tarinoita pääsee kuuntelemaan Ylen Areenasta. Luultavasti lisää designiä ei ole ihan heti tulossa, mutta jotain hieman tavanomaisuudesta poikkeavia ratkaisuja kyllä. Valkoiset seinät saavat heti kättelyssä uuden sävyn ja luultavasti vieläpä jotain vähän erikoisempaa maalausta. Aion myös luopua sellaisista turhakkeista kuten sänky. Ja sehän menikin jo Ekotorille.

Eipä olisi tullut aikaisemmin mieleenkään hankkia mitään oranssia. Nyt väri pitää ottaa huomioon vähän kaikessa. Mutta ei se mitään, eipä käy ainakaan tylsäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.