keskiviikko 20. elokuuta 2014

Uskaltaako ruokaa syödä?

Ulkomaille lähtevää usein varoitellaan, ei saa syödä sitä eikä saa syödä tätä. Jos ei kuppa ja kuolema, niin vähintäänkin turistiripuli uhkaa. Suomessa ruoka on taas aina puhdasta ja turvallista. Vaikkei ihan aina olisikaan.

pizzaa ja viiniä
Italialaiset ovat lunkia porukkaa.

Suomessa on tarkat määräykset elintarvikkeista ja niiden käsittelystä. Se on se tapa, millä meille halutaan taata puhdas ja turvallinen ruoka. Määräyksistä taas ei ole iloa, jos niitä ei noudateta. Suomalainen on tyytyväinen puhtaaseen ja turvalliseen ruokaan, mutta samalla ihmettelee sosiaalisessa mediassa, että miksi kaikkien pitää noudattaa määräyksiä (toisaalta sitäkin varmaan ihmeteltäisiin jos kaikkien ei tarvitsisi noudattaa).

Tilanne on haastava, miten taata turvallisuus nipottamatta liikaa. Ja takarivistä jo huudetaankin, maalaisjärkeä pitää käyttää. Mutta mitä helvettiä se maalaisjärki edes on? Yleensä maalaisjärkeen vedotaan kun ei oikeastaan ymmärretä asiasta tuon taivaallista. Usein kuulee sivukorvalla valitusta, kun ei maalaisjärjellä ymmärretä jotain yksinkertaista pikkuasiaa, kuten euroopan taloutta tai maailmanpolitiikkaa. Asiat saattavat joskus olla hieman monimutkaisempia kuin kaskiviljelyn perusteet.

Maalaisjärjen käyttö tai soveltaminen ei sovi virkamiehille. Virkamiesten tehtävä on tarkkailla, että määräyksiä noudatetaan. Jos lähdettäisiin jatkuvasti soveltamaan (jota toki tapahtuukin jonkun verran, eikä aina ollenkaan hyvässä mielessä), niin kuka sen päättää, että mihin raja vedetään. Se johtaisi nopeasti siihen että eri virkamiehet tekisivät erilaisia päätöksiä (mitä toki sattuu nykyäänkin ja sekin on jatkuva valituksen aihe). Toisaalta voitaisiin perustaa rajanvetoministeriö missä käsiteltäisiin tapaukset jotka vaativat "maalaisjärkeä". Päätökset pitäisi tehdä kootusti jotta kansalaiset eivät joutuisi kohdelluksi eriarvoisesti. Kyllä tähän maahan aina lisää byrokratiaa mahtuu.

Mutta jos palataan ajatukseen, että Veijo Virkamies heittäisi määräykset tarvittaessa romukoppaan ja tekisi päätöksiä oman mielensä mukaan. Kuka ottaa vastuun, jos joku saa vaikka EHECin tai salmonellan. Vaikka sosiaalisessa mediassa olenkin nähnyt mielipiteitä, että käsitelty maito on suorastaan saatanasta, niin ei sitä pastoröintia ihan huvin vuoksi tehdä. Sen ansiosta on säästetty ihmishenkiä. Homogenointi on sitten taas asia erikseen, mutta se on taas ihan oma asiansa (homogenointi tekee maidosta sellaista kivaa teollisuustuotteen tuntuista millaisena olemme sitä tottuneet juomaan). Jos jotain sattuu, niin kyllä se suomalaisen syyttävä sormi on default-asennossaan osoittamassa virkamiestä kohden.

Määräyksien tarkoitus on siis suojella ja rajanvetokin on kinkkinen homma. Oli lopputulos mikä vain, pääsee suomalainen onneksi mielipuuhaansa, eli valittamaan. Haluamme huipputurvallisia elintarvikkeita, mutta ilman turhia määräyksiä. Italiassa ei kuulemma ole tämmöistä nipottamista vaikka EU-maa onkin. EU:ssa asiat ovat kaikki asiat samalla lailla joka maassa, paitsi Kreikassa, koska niillä menee huonosti. Ja siitä tulikin mieleen yksi asia joka olisi ratkaisu Suomen tilanteeseen.

Monissa maissa on käytössä sellainen kätevä järjestelmä kuin korruptio (Suomessa ei ole korruptiota, meillä on vain "maan tapa"). Kun asiat eivät suju, sujautetaan pieni lahjus virkamiehen rintataskuun. Isompi asia vaatii tietysti isomman lahjuksen. Jos jotain sattuu, niin lahjotaan lisää virkamiehiä ja virkamiehet lahjovat isompia virkamiehiä niin kauan, että mitään ei oikeastaan koskaan tapahtunutkaan. Tällöin voidaan helposti sanoa, että meillä on määräykset ja kaikki on hienoa ja turvallista sekä tietysti puhdasta. Säädökset eivät kuitenkaan pääse haittaamaan kenenkään liiketoimintaa ja virkamiesten ainainen palkkakuoppa saa saa sekin täytettä (paitsi Trafilla on kuulemma jo hyvät liksat ja hienosti toimiva tietojärjestelmä). Käsittelyajatkin olisivat lyhyet, kupeen kaivamisesta kumileimasimen tömähdykseen ei ole kovin pitkä aika. Raha on maailman paras voiteluaine.

Ongelma on siis ratkaistu, saisimme pitää rakkaat määräyksemme, bisnekset luistaisivat ja kenenkään ei tarvitsisi ottaa vastuuta kun koskaan ei tapahtuisi mitään, ainakaan virallisesti.

Tai sitten voisimme joskus miettiä, että jos jossakin on jotain huonoa, niin siinä voi olla jotain hyvääkin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.