keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Mistä ikäsyrjintä johtuu?

Viime aikoina on puhuttu ikäsyrjinnästä työntekijöitä haettaessa. Jopa 40-vuotias voi kuulemma olla jo liian vanha. Kolikolla on kuitenkin aina toinenkin puoli. Tietyillä aloilla vaaditaan sellaisia taitoja, jotka löytää helpommin nuoremmalta ikäluokalta.

En nyt puhuta kirvesmiehistä tai autonasentajista, vaan yleisesti ottaen toimistotyöntekijöistä. Voisi kuvitella että jokaiselta toimistotyötä tekevältä löytyy perustason atk-taidot ja Office-ohjelmistotkin ovat edes välttävästi hallussa. Vaan kun näin ei ole.

Äkäinen vanha opettaja ja tuskainen oppilas
Kysyykö uuden oppiminen ikää?

Eräs julkisella sektorilla työskentelevä kaverini valitteli juuri, että hänen työpaikallaan suurin osa on täysin kädettömiä tietokoneen edessä. Siitä huolimatta että se on heidän pääasiallinen työvälineensä. Ei ole mitenkään harvinaista, että esimerkiksi Wordissa ei osata käyttää edes kappaletyylejä tai sivunvaihtoja, muotoilut tehdään välilyöntiä ja entteriä villisti hakkaamalla. Päivitysten asettamisesta omatoimisesti ei nyt kannata tietenkään edes puhua. Yllättäviin tilanteisiin reagoidaan kolmella tavalla. Joko klikataan kaikkeen kyllä ja ihmetellään kun koneella on kaikkea ihme ryönää. Tai sitten klikataan kaikkeen ei ja ihmetellään kun mikään ei toimi. Tai sitten nostetaan kädet pystyyn ja huudetaan apua niin kauan että joku tulee klikkaamaan pois sen ponnahdusikkunan mikä kysyy ”Tarkistetaanko päivitykset aina käynnistyksen yhteydessä?”.

Se on toki ymmärrettävää että jos on käynyt koulunsa 20-vuotta sitten, ei silloin moisia opetettu. Työnantajakaan ei välttämättä ole innokas kurssittamaan, eli lisäämään työntekijöidensä tuottavuutta. Mutta ammattitaitoaan saa ja voi kehittää myös omatoimisesti. Isäni oli viidenkymmenen nurkilla kun opetteli tekemään taloista 3D-malleja. Oppiminen ei ole siis mahdotonta varttuneemmallakaan iällä. Itsekin pyrin opiskelemaan ohjelmien uudet versiot ja muutenkin pysymään ajan kärryillä. Luen, tutkin ja kokeilen. Jos en osaa tehdä jotain juttua, googletan tai kysyn joltain. En jää ihmettelemään, että voi voi kun ei voi.

Toki haluan olla tehokas työssäni, mutta ajattelen myös tulevaisuutta. Ennen eläkeikää joudun varmasti vaihtamaan vielä työpaikkaa. Ja silloin osaamisen on oltava kunnossa. Vuosikymmenten kokemuskaan ei auta jos ei hallitse sen hetkistä tilannetta. Jos miettii vaikka omaa alaani, niin tuskin se tuo kenellekään töitä tänä päivänä jos on tehnyt hienoja juttuja 20 vuotta sitten, ellei pysty samaan nykytekniikalla.

Tunnen kyllä myös nuoria joiden atk-taidot ovat onnettomat, eikä intoa opiskeluun löydy. Mutta perusasiat sentään ovat yleensä hallussa ja tietokoneen käyttö on luontevampaa, kun sitä on tehnyt lapsesta asti. Toisaalta nuoremmille on helpompi laittaa myös sellaisia tehtäviä tehtäviä mitä ei ennen edes ollut. Kumman laittaisit hoitamaan firman Facebook-sivua, 25-vuotiaan somenatiivin vai 45-vuotiaan joka on joskus ehkä nähnyt kun hänen tyttärensä käyttää facea? 25-vuotias pitää ehkä nettisivun päivittämistä mielenkiintoisena tehtävänä, joka näyttää hyvältä cv:ssä, kun taas varttuneemman väen huulilla sanat ”ei kuulu toimenkuvaan” maistuvat makealta.

En siis yhtään epäilisi, että tietyillä aloilla on huomattu, että nuoremmilla on selvästi paremmat atk-taidot ja intoa uuden oppimiseen ja uudenlaisiin työtehtäviin. Pitkä kokemus ei auta jos ei pysty työskentelemään nykypäivän vaatimusten tasoisesti.

vanha kirjoituskone
Jos opiskeluaikanasi käytettiin tällaisia,
voit kaivata lisäkoulutusta.

Tähän on onneksi hyvä lääke. Ihmisten pitäisi vaatia työnantajilta koulutusta. Ja jos ja kun työnantaja ei halua lisätä työntekijänsä työtehoa, kannattaa kouluttautua itse. Perustason atk-opetusta ja Office-kursseja löytyy vähän joka opistosta. Aiheesta on kirjoitettu läjäpäin kirjoja ja netti pursuaa erilaisia tutoriaaleja ja ohjemateriaaleja. Kaava on helppo. Ensin opiskellaan perusteet (jos niitä ei vielä osaa). Sitten harjoitellaan ja opiskellaan lisää. Kotona touhutessa voi myös yrittää ihan uudenlaisia juttuja, sellaisia mitä töissä ei tarvita. Seuraavassa paikassa siitä voikin olla taas iloa. Ja olen myös huomannut, että mitä enemmän erilaisia ohjelmia opiskelee, sitä helpompaa on oppia taas seuraava. Pahinta on jämähtää yhden tietyn ohjelman yhteen tiettyyn versioon ja tehdä asiat aina siten kun ne on ennenkin tehnyt. Uuteen ei aina kannata siirtyä suinpäin, hosuen, mutta yleensä vanha kannattaa hylätä viimeistään silloin kun ei vielä olisi pakko.

Nykyiset diginatiivit ovat kasvaneet kovin erilaiseen maailmaan kuin vaikka yli 50-vuotiaat. Ennen asiat saatettiin tehdä samalla lailla vuosikymmeniä. Ei tarvinnut oppia uutta, riitti kun kehittyi paremmaksi. Nykyään kaikki muuttuu ja koko ajan. Muutos ei ole epämiellyttävä pakkotilanne, se on jokapäiväistä arkeamme.

Ensimmäinen vektorigrafiikkaohjelma mitä käytin oli Macromedian FreeHand. Macromediaa ei ole enää ollut 10-vuoteen. FreeHandin perään itkettiin vuosia, mutta nykyään sitä ei kaipaa kukaan. Samalla kun opin kirjoittamaan, opin MS DOS -käyttöjärjestelmän perusteita, eipä ole tullut ikävä sitäkään. Muutamassa päivässä opin painamaan cmd-nappia ctrl-napin sijasta. Kun kosketuslevyn vierityssuunta vaihtui samanlaiseksi kuin kosketusnäytöillä, en vaihtanut sitä takaisin vaan sopeuduin tilanteeseen muutamassa päivässä. En aio jäädä etsimään mukavaa Status Quota tulevaisuudessakaan.

Vaikka teenkin pääasiallisesti printtiä, tutkin ja opiskelen silti jatkuvasti webbiä, sosiaalista mediaa ja teen vähän peligrafiikkaakin. Ei minulla todellakaan ole varaa ajatella, että tekisin printtiä loppuikääni. Luultavasti jonain päivänä en tee printtiä enää laisinkaan. Jos siis teen suunnitteluhommia ollenkaan.

Ei siis pidä jäädä tuleen makaamaan, vaan jokaisen täytyy pitää huoli omasta osaamisestaan. Kokemus ja osaaminen ei ole varsinkaan tänä päivänä sama asia. Osaamistaan voi ja pitää kehittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.