torstai 23. lokakuuta 2014

Onko kuluttajan vastuu liian suuri?

Nykyään jo pelkästään ruokakaupassa käynti herättää suuria kysymyksiä. On luomua, lähiruokaa, reilua ja vähemmän reilua kauppaa. Sanotaan, että vastuullinen kuluttaja perehtyy siihen mitä ostaa. Mutta onko meistä siihen? Eipä meistä taida olla.


lampaita katselemassa auringonlaskua
Ihmisistä pitää puhua yksilönä, mutta käsitellä joukkona.

Joissakin tuotteissa on suuria lupauksia. Mutta kuka tahansa keskinkertainen copy osaa kirjoittaa sellaista tekstiä. Mistä tiedämme että onko meitä huijattu? Sertifikaatti tai tunnus tekee asioista heti uskottavampaa. Ne ovat usein jonkun ulkopuolisen tahon myymiä myöntämiä. Klassinen esimerkki on hammaslääkäriliiton suositus, se ei suosittele juuri kyseistä tahnaa, vaan yleisesti fluoritahnaa ja suosituksen saa ostaa rahalla. Mikäli haluaa pelata varman päälle, täytyykin merkintöjen taustoihin perehtyä huolella. Tässä vaiheessa asia alkaa mennä hankalaksi.

Helpoiten tietoa löytää merkinnän myöntäjän omaa tietoa. Se on yleensä mutusteltu valmiiksi mukavan tuntuiseksi. Jos ei kuitenkaan lähde luottamaan kaikkeen yksisilmäisesti, internet tarjoaa loputtoman tiedon suon. Ilman kunnon lähdekritiikkiä ja pohjatietoja sinne suohon uppoaa muutakin kuin kumisaappaat. Helposti uskoo kaiken tai sitten ei enää mitään.

Keskimääräisesti ajatellen ihmisellä ei ole ei ole halua, aikaa, eikä varsinkaan osaamista selvittää asioita kunnolla. Joitakin asia ei kiinnosta laisinkaan ja useimmille riittää se mukavan näköinen sertifikaatti, josta tulee hyvä mieli. Vaikka sosiaalisesta mediasta olenkin oppinut että sertifikaatit ovat pahasta, olen tästä eri mieltä. Me vain tarvitsemme parempia sertifikaatteja, mutta kukapa niitä tekisi? En minä työpäivän jälkeen jouda lähtemään Etelä-Amerikkaan katsomaan, että miten ne banaanit siellä kasvavat. Lentomatkan aikana ehtisi toki lukea parit aiheeseen liittyvät väitöskirjat.

Elintarvikekeskustelu(kin) tuppaa nykyään menemään väittelyksi "teollisuuden kätyrit" vastaan "hörhöt". Hörhöleiri menestyy yllättävästi usein paremmin ja siihen on ihan selkeä syy. He puhuvat kieltä, jota tavallinen ihminen ymmärtää. Sellaista kieltä, mitä pitää puhua ihmiselle, jolla ei ole aiheeseen liittyvää korkeakoulututkintoa. Tiedeleiri ei taas usein halua tai pysty laskeutumaan tavallisen kansan tasolle.

Toisaalta pitää muistaa, että teollisuuteen suhtautuminen epäilevästi on tiettyyn pisteeseen asti jopa tervettä. Teollisuuden tarkoitushan ei ole tuottaa ihmisille tuotteita, niitä syntyy toki sivutuotteena. Teollisuuden tehtävä on tuottaa rahaa kasvottomille osakkeenomistajille. Ja kun kyseessä on silkan voiton maksimointi, niin voinee olettaa, että kuluttajan todelliset tarpeet ja halut eivät ole ykkösprioriteettina. Ihmiset saa kyllä ostamaan muutenkin, sen voin näin kapitalismin kätyrinä kertoa.

Toki vaikka päivätöikseni työnnänkin prässillä rasvaa kapitalismin koneiston rattaisiin, tiedän vain periaatteen miten maailma toimii. Näen narut, mutta en kuka niitä vetelee ja kuka soittaa pilliä. Sen voin kuitenkin kertoa, että totuus ei myy, vaan mielikuva totuudesta.

Jos minä olisin teollisuuden kätyri, niin kieltäisin väitteet, sertifikaatit ja tutkimukset. Kertoilisin uskottavia tarinoita, joiden tärkeisiin kohtiin ujuttaisin sanoja joita tavallista puhekieltä solkkaava kansalainen ei tajua. Vähän uhriutuisin, enhän minä nyt mikään kätyri ole. Tunteet tappavat loputkin järkevästä ajattelusta. En tarjoaisi vastauksia, vaan lisää kysymyksiä. Kun ihmisen saa hämmennyksen tilaan, se on helppo maali.

Silloin mainosmies nousee bunkkeristaan ja ampuu täyslaidallisen, jonka taistelukärjet on ladattu täyteen meheviä mielikuvia. Kysymykset eivät enää kaipaa vastauksia ja kaikki on hyvin. Osui ja upposi. Mainosmies tietää, että aina pitää puhua yksilöistä, mutta käsitellä ihmisiä laumana. Yksilöllä ei ole pitkässä juoksussa merkitystä. Pääjoukosta selvästi poikkeavat arvot voi poistaa mittausjoukosta (näin opin yliopistolla).

Nykyään on saatavilla hirveästi tietoa kaikesta. Peruskuluttajan resurssit löytää ja käsitellä sitä ovat kuitenkin hyvin rajalliset. On helpompi valita se "totuus" joka itseä eniten miellyttää, asiaa sen enempiä märehtimättä.

Olen viime aikoina seurannut mielenkiinnolla keskustelua energiatekniikasta sosiaalisen median välityksellä. Tunnen fiksuja, koulutettuja ihmisiä jotka postailevat linkkejä sekä puolesta, että vastaan. Asiallisia linkkejä missä on lähteenkin mainittu. Lähteet!

Kuka lukee lähteitä? En minä ainakaan. Joskus yritin, mutta totesin, että vaatimattomalla koulutustasollani voin yhtä hyvin lukea Jallun novelleja. Periaatteessa lähteiden ilmoittaminen antaa hivenen lisää uskottavuutta, mutta se on myös kirjoittajien tiedossa. Lähteitä voi siteerata väärin. Poimitaan pari soveliasta lausetta tai sitten oikein härskisti tehdään virheellinen tulkinta.

Opiskelin aikoinaan muutaman kurssin ympäristötietoa ja olen työskennellyt yhden kesän ydinjätehuollon parissa.  En kuitenkaan koe olevani mitenkään pystyväinen sanomaan juuta tai jaata siihen, millä se sähkö tulevaisuudessa Suomessa pitäisi kehrätä. Onhan minulla toki asiasta mielipide. Ja nimenomaan mielipide. Minusta ydinvoimaa ei pitäisi ostaa ranskalaisilta tai venäläisiltä, mutta eipä siitä sen enempää.

Ennen asia oli totta jos se luki kirjassa tai sanottiin televisiossa. Nykyään mielipiteitä ja totuuksia ei enää oikein voi erottaa. "Ai sulla on joku tutkimus asiasta? Mulla on tässä toinen tutkimus". Pitäkää tutkimuksenne, en minä niitä aio lukea.

Ja näillä eväillä pitäisi kuluttajan sitten lähteä tekemään valintoja. Älkää nyt viitsikö. Me tarvitsemme tahoja, jotka olisivat edes vähän puolueettomia ja joilla olisi edes vähän asiantuntemusta aiheesta. Mutta kuka sitten olisi hyvä valvomaan ja tutkimaan asioita? Kuka tekisi parempia sertifikaatteja, jos vanhat ovat huonoja. Se on erinomaisen hyvä kysymys. Niin kauan kuin vastausta ei ole, on tyydyttävä vanhoihin. Kuunneltava niitä joiden puhetta ymmärrämme. Tai sitten voimme syöksyä pää edellä tiedon pimeään ja pohjattomaan kaivoon ja toivoa, että sieltä löytyy oman maun mukainen, kiva pikku totuus kotiin vietäväksi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.